Thursday, March 29, 2012

rv27+3

Eilen tavattu vertaistukiryhmä (eli muita raskaanaolevia naisia) sai mut huolestumaan. Kaikki muut oli ollu jossain synnytysvalmennuksessa jo - paitsi minä. Ja että mikäli mielii Haikaranpesään, sinne olisi itse pitänyt soittaa ja ilmottautua heti rakenneultran perään.

Noh, kävi sitten ilmi, että neuvolatypy oli näistä unohtanut mulle mainita ja olin a) missannut jo yhden perhevalmennuksen (joka oli helmikuussa); b) missannut ikkunani päästä Haikaranpesään.

Voi olla, että näistä ehkä mainittiin ekalla neuvolakerralla marraskuussa ja pääsivät vaan multa kaikessa siinä informaatiotulvassa unohtumaan. Uudestaan näihin asioihin ei kuitenkaan mitenkään palattu.

Voi neuvolatypy!

No, ei hätä ole tämännäköinen. Mahikset päästä Haikaranpesään olis ollu varsin pienet anyway ja eniten toivon kuitenkin perhehuonetta. Lisäksi ensimmäinen neuvolan valmennuskerta koski ilmeisesti mielikuvavauvaa ja imetystä, ja neuvolatypy tarjosi meille imetysvideota kotiin lainaksi. Eli ehkä tästä vielä selvitää, enkä ole menettänyt jotain korvaamattoman arvokasta tietoa (mulla on vähän sellainen olo, että KAIKKI tieto ja valmennus tervetullutta. Se on kuitenkin enemmän kuin vähemmän). Kahteen seuraavaan valmennukseen sain nyt ajan, eli päästään takaisin raskauskärryille.

Valitin tuossa miehelle jo taannoin, että haisen ihan oksennukselle. Vannon, etten oo oksentanut päälleni, eikä kukaan muukaan! Paiskasin sitten vaatteet pesuun, kävin suihkussa ja haju katosi. Tänään kuitenkin aloin töissä uudellen haistaa saman hajun ja vihdoin tunnistin sen.

Mun rinnat tuoksuu (hyla)maidolle! Siis mitään maitoa ei ole erittyny tai muuta, mutta vannon että rinnoista tulee semmosta .. lämpimän maidon hajua. Onneksi haju on varsin kevyttä, eikä sitä huomaa ellei tuu ihan lähelle haistelemaan. Mutta olo on kuin meijerillä.

Tuli myös vastaan postaus, jossa eräs raskaana oleva pohdiskeli miten äänet vaikuttaa sikiöön, joka kuitenkin tässä vaiheessa kuulee jo kaikenlaista. Aloin siinä samalla miettiä minkälaista äänimaailmaa mun elämässä on. Varmasti tietokoneen napunapuun lapsi on jo joutunut tottumaan (sikäli kun äänet kantautuu niin pitkälle?). Ja bänditreeneihin. 

Ja sitten, niin, tietokonepeleihin, joissa on kaikenlaista ampumista ja räiskimistä. Oletan, että koska nää pelit ei aiheuta mulle stressiä, vaan rentoutumista, myös lapsi assosioi peliräiskintä-äänet rentoutumiseen?

Apua, kuinka kieroon voi lapsi kasvaa ennen syntymäänsä?

Anyway, sain Mallalta ihanan tunnustuksen, kiitos!



Liebster tarkoittaa "rakkain" tai "rakastettu", mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille joilla on alle 200 seuraajaa.

Tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen! 

Malla lähetti mulle myös 10 lempiasiaani-haasteen.

Kerro kymmenen asiaa joista pidät ja haasta sitten viisi bloggaajaa tekemään sama.

1. Auringon kihelmöinti ja lämpö iholla, erityisesti vuoden ensimmäisinä kertoina
2. Kookosjäätelö
3. Puput. Ja pandat. Myös muut eläimet. Nämä liitettäköön yhteen
4. Sitcomit. Myös muut telkkariohjelmat, jotka saa nauramaan. Leffat kanssa ja stand-up. Asiat, joka saa mut naruamaan all in all.
5. Tempura-sushi
6. Keikkailu bändin kanssa
7. No, tietenkin myös mun ihana mies ja meidän pieni perhe
8. Suomen kesä, erityisesti kun se on kauneimmillaan
9. Tanssiminen
10. Se, kun kuuntelee kertakaikkiaan niin hyvää musiikkia, että tekis mieli lähteä lentoon

Haastan näihin molempiin haasteisiin seuraavat blogit:


Last but not least: siinä missä missattiin ensimmäinen perhevalmennus, olen seuraillut kotka-camiä. Kyseessä siis webi-kamera, joka kuvaa livenä valkopääkotkan pesää, jossa on vastikään kuoriutunut pari poikasta. 


Tästä saa paljon hyvää esimerkkiä perhe-elämän alusta! Mies jatkuasti teillään, mitä nyt käy välillä moikkaamassa perhettä kuolleella hiirellä ja äitikotka pyrkii pitämään pennut kurissa istumalla niiden päällä. Tuulen tuiverrus saa ilmeen aika tuimaksi ja lasten ruokinassa ollaan siirrytty heti lihaan.


Oikeasti aika ihana kamera, noiden elämää on ollut tosi kiva seurata aina välillä duunin lomasta. Siellä sivuilla varmaan jossain sanotaan missä päin kotka majailee, mutta aikaerosta sanoisin, että jossain päin itä-kanadaa (aurinko nousee siinä meidän iltapäiväkolmen aikoihin). Suosittelen! (tosin kovin herkkänahkaiset varokoot, siellä saattaa tosiaan näkyä välillä joku hiiren raato, jolla emo poikasiaan ruokkii)

8 comments:

  1. Älä välitä. Ei olla täälläkään oltu vielä perhevalmennuksessa. Kysyinkin juuri viime viikolla neuvolassa asiasta. Toukokuussa kuulemma alkaa täällä meillä seuraava valmennus. Täällä niitä on vähän harvemmin kun kyseessä pieni paikkakunta ja vähän odottajia.. :S

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oho. Noi valmennusten määrät jne. kyllä vaihtelee just kovasti kuulemma paikkakunnan mukaan. Musta tuntuu, että mulleki toi on enemmän vaan jotenki henkistä tukea, kuin oikeasti hyötyä loppujen lopuksi.

      Hyvin me tullaan pärjäämään :)

      Delete
  2. Ei meillekään kyllä kukaan neuvolassa puhunut siitä Haikaranpesästä mitään, mutta onneksi tajusin kysyä siitä kaverilta ennen rakenneultraa. Onnistuin sitten ilmoittautumaan sinne, vaikka eihän se sinne synnyttämään päätyminen ole tosiaan silti mitenkään varmaa. Kuulin lisäksi ko. kaverilta, että myös siellä tavallisella puolella voi synnyttämään mennessä olla täyttä, jolloin haikaranpesään ilmoittautumatonkin voi lopulta päätyä sille puolelle synnyttämään. Liekö noilla nyt loppujen lopuksi niin merkittävää eroakaan..?

    jk. sun ticker-babylle on tullut yhtäkkiä mukavasti massaa..söpöä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hassua miten vähän infoa neuvolasta sitten saa. Mut ihan kiva, että pääsit ryhmään mukaan ja tosiaan, mahikset lopulta päästä sinne Haikaranpesään on tosiaan hyvin satunnaiset. Mäkin olisin ollut oikeastaan enemmän kiinnostunu niiden tarjoamista valmennuksista. Ja se perhehuone olis tosiaan kiva.

      Mun ticket-baby ehkä tietää paljon tässä on tullut mässytettyä herkkuja viime aikoina ja koittaa pysyä tahdissa ;)

      Delete
  3. Hei liebster blogger, älä huoli vaikket pääsiskään Haikaranpesään. Muuallakin on ihan mainiota synnyttää. Ja siitä synnytyksestä sai aika paljon hyvää tietoa erhevalmennuksen siinä osassa, jossa varataan visiitti synnytyssairaalaan. Tai siis ainakin meille siellä kerrottiin, että ponnistamisen tarve tuntuu kovalta kakkahädältä. Ja se osoittautui aivan todeksi! Ja sitten vaan kannattaa luottaa niihin tyyppeihin, jotka ei oo ekaa kertaa pappia kyydissä, eli kätilöihin.

    Eikä se mitään kieroon kasva, sehän on teiän tyyppi :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, mä kanssa ajattelin että toi synnytyssairaalaan tutustuminen on varmaan melkein se hyödyllisin kerta. Onneks tässä on vielä aikaa valmistautua - niin henkisesti kuin fyysisestikin.

      Ja onneks siellä on tosiaan sitten niitä asiantuntijoita, kun täältä löytyis vaan näitä noviiseja :-) Ja oon kuullut samaa, että sitä kyllä yleensä tuntee hyvin vahvasti koska tulee se hetki, että nyt vaan on saatava ponnistaa, ei auta.

      Vähän jotenkin jännää ajatella miltä se synnytys tulee tuntumaan, kun tälleen etukäteen ei voi edes arvailla. Paitsi kakkahätä. Roger :)

      Delete
  4. Hei, imetysvalmennusta voit saada siskolta any day :) Ja joo, maidolta tuoksut kunnes maidontulo aikanaan lakkaa, siihenkin tottuu :)

    Nykyvauvat usein tykkääkin relata mutsin sylissä tietokoneen ääressä (helpottaa vauvalehden palstalla torveilua ja muuta sen sellaista, mihin sitä kovin helposti äitiyslomalla alentuu), juuri siksi, että se naputtelu on niin tuttu ääni. Eikä aikaakaan niin naputtelevat itsekin ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Äsäm, i just might take you up on that :) Ilmeisesti on unohtaa näiden maitokannujen yksityisyys samantein, kun lapsi on syntyny..

      It bodes well for me, jos napunapu on tuttu ääni. Oliskohan sitten noi tietokonepelitki?

      Delete