tag:blogger.com,1999:blog-3305207347113207449.post4010510873954583378..comments2023-06-14T00:55:27.239-07:00Comments on gravid - raskaana: kuukausi 11, päivä 28lydashttp://www.blogger.com/profile/14693097206178499020noreply@blogger.comBlogger7125tag:blogger.com,1999:blog-3305207347113207449.post-27714988654250484172013-07-01T05:31:05.056-07:002013-07-01T05:31:05.056-07:00Mä olen äitivuosieni aikana huomannut muutaman sei...Mä olen äitivuosieni aikana huomannut muutaman seikan:<br />- lapsilla on sekä aitoja hätiä että manipulaatiohätiä ja joskus ne on todella vaikea erottaa toisistaan<br />- jos itse ei ole väsynyt, on helpompi toimia oikein<br />- jos itse on väsynyt, tiuskii lapsille, koska on vain ihminen eikä jaksa nähdä oman väsymyksensä ja sen tuoman kiukutuksensa läpi lapsen tarvetta<br />- on paljon helpompi olla viisas ja järkevä, jos on rinnalla toinen aikuinen, joka kantaa arjesta osansa, on tuki johon nojata kun ei itse jaksakaan<br />- olen mieluummin vähän manipuloitavissa kuin ohitan lasteni tarpeet tuon oletuksen vuoksi silloin(kin) kun ne on todellisia<br /><br />Ehkä voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin, mutta bottom line on että olen, siskoni, kanssasi samaa mieltä. Lisäisin siihen vielä, että itselleen (ja muille) pitää osata myös antaa anteeksi ne hetket, kun ei kykenekään olemaan lapselle empaattinen. Me ollaan myös kaikki erilaisia persoonia ja vanhempia sen kautta. Pääsääntöisesti jokainen meistä tekee jotain virheitä vanhemmuudessaan.SMhttps://www.blogger.com/profile/10330514055717215289noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3305207347113207449.post-34759254108966966282013-06-30T10:29:46.274-07:002013-06-30T10:29:46.274-07:00Kiitos, kiitos kaikille positiivisesta palautteest...Kiitos, kiitos kaikille positiivisesta palautteesta :)<br /><br />Vilukissa, mahtavaa että päiväkodista löytyy noin järkevää asennetta! Ja nimenomaan toi tunteille ja niiden näyttämiselle LUPA, se on tärkeetä (sen lisäksi, että niille kerrotaan tosiaan nimi ja syy). <br /><br />Saara, oon huomannut tuon saman useamman kertaa: kun mua väsyttää ja on kuppi tyhjä, niin kas kummaa myös lapsella on high maintenance päivä. Ja kun saa omaan kuppiin jotenkin sitä täytettä, niin kas kummaa lapsenkin ilme kirkastuu. Kuulin jossain jonkun lekurin (vai mitähän hoitohenkilö se nyt oli) sanovan, että lapset (vauvat) on vanhempiensa kanssa samalla paljon enemmän kuin vanhemmat osaavat aavistaakaan. Uskon tähän :)<br /><br />Lilleri, sama homma täällä, oon ehkä vähän turhaankin tuudittautunut odottamaan helppoa uhmaikää.. :) Ja ihan totta. Kaikessa ei pidä antaa periksi lapselle, mutta jos lapselle ei osota, että hänen tahtoaan kunnioitetaan ja otetaan huomioon, niin siitä opitaan suora malli: muita ei tarvitse huomioida, niin kuuluu käyttäytyä. lydashttps://www.blogger.com/profile/14693097206178499020noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3305207347113207449.post-64692100473307777692013-06-29T04:37:05.936-07:002013-06-29T04:37:05.936-07:00Ihana! Olen niiiin samaa mieltä :)
-MariaIhana! Olen niiiin samaa mieltä :)<br /><br />-MariaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3305207347113207449.post-54065708717100023592013-06-29T01:58:25.662-07:002013-06-29T01:58:25.662-07:00Mulla sama määrä kokemusta lapsista kuin sulla, mu...Mulla sama määrä kokemusta lapsista kuin sulla, mutta samoilla linjoilla kyllä olen. Jo ennen omaa lasta havainnoin, että ne lapset, joiden vanhemmat selittivät heille, miksi jotain vaikka ei saa tehdä, yleensä hyväksyivät selitykset eivätkä kiukutelleet turhia - varmaankin, koska tunsivat, että heitä arvostetaan ja että asioille on syy eikä vain se, että vanhempi käskee. Lapsi on ihminen siinä missä aikuinenkin ja ansaitsee tulla kohdelluksi kunnioituksella. Lapsella on omat syynsä toimia ja ne voivat olla hyvin erilaiset kuin vanhemmalla. Ei häntä silti saa pompotella miten huvittaa, kuten ei toista aikuistakaan. Sillä tavalla lapsikin voi oppia kohtelemaan toisia ihmisiä hyvin, puhumattakaan itsearvostuksen ja hyvän itsetunnon kehittymisestä.<br /><br />Tähän mennessähän oma elämä lapsen kanssa on ollut verrattain helppoa, mutta totta kai pinna välillä kiristyy. Uhmaikä joskus tulevaisuudessa kammottaa, mutta olen luottavainen, että tämä pieni pysyy luonteensa mukaisesti leppoisana (toivossa on hyvä elää ;) ) Kumpa sitä vaan osaisi sitten toimia, niin kuin oikeasti ajattelee parhaaksi tavaksi eikä kimpaantuisi turhista. Empatia lienee se avainsana. Onneksi tuohon omaan lapseen on niin rakastunut, että se vahvistaa empatiaa jo luonnostaan. Toisten lapsetkin näkee (ja kokee) nykyään niin eri tavalla!<br /><br />Ihanaa, että autat vieraitakin lapsia!<br /><br />tuttitango.blogspot.fiLilleri78https://www.blogger.com/profile/13775929298616478959noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3305207347113207449.post-55912854419406300182013-06-29T00:08:09.285-07:002013-06-29T00:08:09.285-07:00Olet täysin oikeassa! "Kiukuttelulla" on...Olet täysin oikeassa! "Kiukuttelulla" on aina jokin syy, ja harmista pääsee helpommalla ohi, jos jaksaa pysähtyä kuuntelemaan lasta ja selvittämään, mikä se syy on.<br /><br />Mulla oli tässä yhtenä aamuna tilanne, jossa olin jotenkin tosi väsynyt ja huonotuulinen. Harmitti, kun lastakin tuntui kiukuttavan ihan kaikki. Sitten tajusin, että lasta harmittaa, koska minua harmittaa. Päätin yrittää kääntää päivän tunnelman positiiviseksi - ja se onnistui! Hetken päästä meitä oli iloinen lapsi ja iloinen äiti. Tämän kun muistaisi aina.Saarahttps://www.blogger.com/profile/15184966986256856405noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3305207347113207449.post-11700174799208014612013-06-28T22:07:48.235-07:002013-06-28T22:07:48.235-07:00Tosi hyvä kirjoitus! Samaa teemaa pyörittelen mäki...Tosi hyvä kirjoitus! Samaa teemaa pyörittelen mäkin jatkuvasti mielessä. Tuosta empatiasta voisi sanoa, että onko ihme jos meillä kasvaa nuoria jotka tukeutuvat joskus äärimmäisiin ratkaisuihin (esim. nämä ampumistapaukset) kohdatessaan vaikeuksia tai pettymyksiä, olisiko näiden lasten/nuorten elämän suunta voinut muuttua jos olisivat kohdanneet enemmän empatiaa erityisesti aikuisilta? No tämä nyt on spekulointia... <br /><br />Itsekin huomaan turhautuvani kun esim. vauva ei syö vaan katselee kiinnostuneena ympärilleen tai vaikkapa tutkii vaan syöttötuolin pehmustetta. Eihän se laps sitä tahallaan tee, mitenkään ärsyttääkseen äitiä. On vaan semmoinen utelias kuten lapsen kuuluu olla :) Mutta itse haluisin oppia sellaiseksi kuten eräs tapaamani lastentarhanopettaja: Päiväkodissa osa ryhmän lapsista pääsi liikuntasaliin pelaamaan jotakin pelejä. Sinne kysyttiin ensin lapsia, jotka eivät olleet aiemmin olleet montaa kertaa. No eräs tyttö olisi myös halunnut, mutta ei mahtunut mukaan ja oli ollut salissa leikkimässä niin usein. Tyttöä harmitti aivan hirveästi ja raivosi ja itki suureen ääneen. Ope talutti tytön rauhallisesti pois sanoen, että " on ihan ok että harmittaa, saa kyllä olla harmistunut, mutta se ei muuta tilannetta". Mä kuuntelin tätä ihaillen, kumpa itselläkin olis tollanen kärsivällisyys selittää lapselle asioita ja ennen kaikkea antaa lupa tuntea niitä ikäviäkin tunteita. Useimmat olis varmaan kuitanneet koko itkun vaan kiukutteluna. No mutta, nyt tuli jaariteltua... :DVilukissahttps://www.blogger.com/profile/15428630882701104846noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3305207347113207449.post-32754171696304332952013-06-28T21:54:33.538-07:002013-06-28T21:54:33.538-07:00Oi, hieno teksti. Olen ihan samaa mieltä, ja lisäk...Oi, hieno teksti. Olen ihan samaa mieltä, ja lisäksi nostan hattua, koska uskallat sitä empatiaa osoittaa! Liinahttps://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.com