tag:blogger.com,1999:blog-33052073471132074492024-03-05T02:08:28.029-08:00gravid - raskaana... ja elämää sen jälkeen. Nyt Kalifornian Piilaaksossa.lydashttp://www.blogger.com/profile/14693097206178499020noreply@blogger.comBlogger771125tag:blogger.com,1999:blog-3305207347113207449.post-60315628281454645912018-02-27T20:38:00.003-08:002018-02-27T20:38:54.668-08:00Kun kotielämä muuttui kiireiseksi<div style="text-align: justify;">
Erään kalifornialaistuneen kotiäidin elämä on muuttunut sangen kiireiseksi. Rutiinejakin siinä on toki ja näennäisesti jopa vapaa-aikaa, mutta sen lisäksi on eriskummallisesti aikatauluja ja rientoja ja menoja.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Näin nauttiessaan muutaman tunnin aamuisin omaa aikaa molempien lasten saadessa (varhais)kasvatusta kodin ulkopuolisilla tahoilla, se on lupautunut mm. viettämään maanantaiaamua vanhemman lapsensa koululla avustamassa opettajaa (ja tuntenut itsensä aivan supersankari-filantroopiksi, kun tällä tavoin uhraa aikaansa yhteisön auttamiseen, mutta sitten muistanut ja huomannut, että suurin osa muistakin vanhemmista tekee niin, eikä tee siitä numeroa). </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Homma on pääosin helppoa, ipadien päivittämistä, kiertelemistä ja sen varmistamista, että chrome bookeilla / ipadeilla harjottelevat lapset tekevät mitä pitää, mutta joskus se joutuu kanssa ihan vetämään jonkun pienen leikkimuotoisen harjottelutehtävän. Näistä se ei tykkää erityisemmin, mutta vetää ne kuitenkin kovalla yrityksellä läpi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sitten se välillä - perustettuaan WhatsApp-ryhmän luokan vanhemmille (filantrooppi-aktiivi, sanoinko!) - saattaa päätyä tuuraamaan jotakuta toista vanhempaa, joka on yleensä paikan päällä auttamassa, mutta joutuukin yhtäkkiä esim. työhaastatteluun. Ja sitten joskus heikkona hetkenä se saattaa esim. lupautua lähtemään mukaan auttamaan kun luokkaa lähtee retkelle teatteriin. Ja sitten yhtäkkiä se huomaa viikon menneen niin, että se on ollut melkein joka aamu koululla tekemässä jotain.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ja niinä aamuina, kun se ei ole ollut koululla, se on videopuheloinut siskonsa kanssa elämästä tai istunut kahvilassa irlantilaisystävän kanssa yrittämässä puhua muusta kuin lapsista, mutta sitten kuitenkin puhunut lapsista ja juonut kahvia ja vaihtanut puheenaihetta taas muihin elämän aiheisiin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sen lisäksi, että se äiti on yrittänyt ehtiä joskus vähän urheilla ja viettää laadukasta aikaa telkkarin äärellä, sen luo tuli hiihtolomaksi kylään paljon odotettuja vieraita: sukulaisia Suomesta! Niiden vieraiden kanssa käytiinkin sitten ajelemassa oikein pohjois-Kaliforniassa (jossa se äiti oli vähän kauhuissaan, kun Google ohjasi täysin lumenpeittämille teille, vaikka auto ei ollut koskaan talvirenkaita nähnytkään) ja ne näki upean vesiputouksen, jonka äärellä paistoi aurinko ja sitten satoi rakeita ja vähän räntääkin. Ja sitten taas paistoi upeasti ja lämpimästi aurinko.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ne ajeli kanssa turisteilemaan San Franciscoon, oikein hotelliin pariksi yöksi, että ne ehti yhdessä kokea kaikenlaista: kävivät luistelemassa, kahdesti karusellissa ja uimassakin. Lisäksi ne vieraili Children's Creativity Museumissa, jossa isompi lapsi pääsi mm. koodailemaan ohjeita labyrinttia selvittävälle robotille, rakentamaan kaikenlaisista pahvinpalasista ja maalarinteipistä yms. sälästä prototyyppiä ulkoavaruudessa kulkevalle autolle. Se myös väritti kuvia, jotka sitten heräsi henkiin seiniin heijastetussa kuvassa 3D:nä ja söi hampurilaisia, ranskalaisia ja pitsaa koko vuoden edestä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Paluu kouluun oli vähän rankka koko perheelle. Paitsi tietenkin kalifornioituneelle isälle, joka varmaan tyytyväisenä pakkasi kamat ja jätti aamuväsymystään vinkuvat lapset oven toiselle puolelle lähtiessään töihin. Kaikki kuitenkin voi ihan hyvin, vaikka on vielä vähän henkisessä jetlagissa lomasta. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpJ2_5Qv7NPZYne5-QSUzpwcOGIuDcpmP7XHGRBj-HQiZhEDebqAESplh6YSiVWIdxSfiPcncKnCGhz2fXtWOwPLWTT4ozz-XwgAelE4a-KfllFklDBqUmfEKOaJ8bYsmDb-f6yL-9W_o/s1600/Screen+Shot+2018-02-27+at+20.29.12.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="477" data-original-width="348" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpJ2_5Qv7NPZYne5-QSUzpwcOGIuDcpmP7XHGRBj-HQiZhEDebqAESplh6YSiVWIdxSfiPcncKnCGhz2fXtWOwPLWTT4ozz-XwgAelE4a-KfllFklDBqUmfEKOaJ8bYsmDb-f6yL-9W_o/s320/Screen+Shot+2018-02-27+at+20.29.12.png" width="233" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Siinä he ovat San Franciscon kadulla.</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
lydashttp://www.blogger.com/profile/14693097206178499020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3305207347113207449.post-9715809578684922542018-01-18T20:43:00.003-08:002018-01-18T20:43:52.519-08:00Mietin, että tekis mieli makaroonilaatikkoa.<div style="text-align: justify;">
Jaa että mitäkö mietin tänään.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mietin, että pitäisi ostaa ketsuppia. Mulle. Miksei mun kummalliset lapset enää tykkää ketsupista edes makaroonilaatikossa?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mietin, että mua kyllä vähän (paljon) kuumottaa toi täällä riehuva influenssa. Vie hengen ihan terveiltä kaikenikäisiltä ihmisiltä. Rokote ei tehoa hirveän hyvin. Ja sitä on kaikkialla. Tietty kuolemanriski on kohtuullisen pieni edelleen, mutta tapauksia on silti paljon odotettua enemmän ja flunssa on huomattavasti odotettua rajumpi. Isompi kertoi eilen, että niillä oli ollut koulussa joku puhumassa tästä influenssasta (ja kertomassa käsien pesun tärkeydestä jne) ja isompi katsoi mua silmät pyöreinä ja sanoi '<i>.. ja siihen voi KUOLLA'. </i>Mietin, että olikohan toi nyt se, mitä viisvuotiaille ehdottomasti siitä haluttiin kertoa. Vakava aihe joo, mutta silti? Ja että miten hemmetissä pystyn suojelemaan kolmevuotiasta, joka pureskelee kynsiään ja imeskelee sormiaan ihan just for the fun of it?!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mietin, että voi luoja tätä sähläystä Amazonin kanssa. Tilasin sieltä Oatlya tossa pari viikkoa sitten. Sain 12 litraa Oatlyn Barista Editionia (???). Valitin. Sain rahat takasin, sain pitää juomat ja tein uuden tilauksen. Myyjä vielä pyysi erikseen mun tilausnumeroa, jotta voisi varmistaa, ettei tämmöstä mokaa tapahdu uudelleen. Ne tuli tänään. You guessed it: toiset 12 litraa Barista Editionia. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mietin, että vitsi Spotifystä löytyy vaikka mitä. Uusimpana hauskuutena (mulla on vielä vähän mixed feelings tän suhteen) <a href="https://open.spotify.com/artist/1m2JWi9zHH0Wo8fK9tmdNk" target="_blank">Choo Choo Soul</a> joka löytyi kun pienempi halusi kuunnella 'junalauluja' ja hetiin vähän randomilla hakuun 'choo choo'. Konsepti on erikoinen: lastenlauluja sanotusten puolesta, toteutus kuulostaa siltä, että yksi innokas (ja taitava!) laulaja(tar) on tehny biisit, jotka se on laulanut täysin itse (kaikki kaheksan stemmaa) ja taputellut myös rytmit sinne taustalle. Välillä joku kaveri käynyt mörähtämässä jonkun geneerisen rnb hiphop älähdyksen taustalle. Yritin vielä käyttää lisää sanoja kuvailuun, mutta onnistunu. Menkää kuuntelemaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mietin, että tää on ollu jotenkin kyllä väsynyt viikko. Viime viikko oli tosi energinen, paljon urheilua ja intoa. Tää viikko on ollu väsynyt, tehty ihan vain pakollisista pakollisimmat ja nekin hampaita kiristellen. Mikään ei oo huvittanut. Mitään en oo jaksanut. Olis vaan tehnyt mieli syödä pannukakkuja joka päivä tuhat ja lojua sohvalla.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mietin, että vitsi miten siistiä on ollut lukea taas pitkästä aikaa. Oon nyt tämän alkaneen vuoden aikana ehtinyt lukea jo kolme aika hyvää kirjaa (eikä yksikään niistä liity kasvatukseen!) ja neljäs menossa. Se on noin 300% enemmän kuin viimesen viiden vuoden aikana. Yhteensä. Että meillä kotona (ja puistossa) on alkanut tulla hetkiä, jollon sanon (eli voin sanoa) lapsille, että <i>emmä nyt kun haluan lukea vähän aikaa. </i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: justify;">
Mietin, että ihan mahtavaa, että miehen sisko perheineen tulee tänne kyläilemään hiihtolomalla ja päästään vähän seikkailemaan. Ja saadaan tänne perhettä! Nähdään ehkä joku uus paikka ja päästään turistoimaan San Franciscoon (jonne tietty voitais mennä turistoimaan koska vaan, ajomatka n. 40min, mutta silti).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mietin, että mä en ikinä tuu samaan meidän valokuvia mihinkään järjestykseen / albumeihin. Mä yritin toissapäivänä. Vartin kuluttua totesin, että tökin mielummin tikkuja kynsien alle, tää läpikäyminen on ihan hanurista.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mietin vielä, että mulla tosiaan meni 15 vuotta siihen, että aloin vihdoin katsoa Star Trek Enterprise -sarjaa. Johan oli aikakin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcFS45Tuey-Ome84paLuz4I_zduHVd9c04aGP3k8iJ8UuDeVZx6dGTn8i-XvKmu_ltq-MnHaD2TFx-6hf0fiBvTpG-inJWQGtMkI8xps5TAkwHA0YC8S6QDs1ZFoMd6LxkyDdzfpoT9Q0/s1600/Screen+Shot+2018-01-18+at+20.42.17.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="630" data-original-width="626" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcFS45Tuey-Ome84paLuz4I_zduHVd9c04aGP3k8iJ8UuDeVZx6dGTn8i-XvKmu_ltq-MnHaD2TFx-6hf0fiBvTpG-inJWQGtMkI8xps5TAkwHA0YC8S6QDs1ZFoMd6LxkyDdzfpoT9Q0/s320/Screen+Shot+2018-01-18+at+20.42.17.png" width="317" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ulkona satoi. Tehtiin picnic olkkariin.</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
lydashttp://www.blogger.com/profile/14693097206178499020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3305207347113207449.post-81875649728388214692018-01-15T20:41:00.002-08:002018-01-15T20:41:19.392-08:00We need more timants.<div style="text-align: justify;">
Kaksikielisten lasten kielitaito on usein kiinnostava aihe ja ihmiset kyselevät puhuuko meidän lapset suomea vai englantia ykköskielenään. Eli katsaus meidän perheen kaksikielisten tenavien maailmaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Noh. Ihan ensinnäkin lapset puhuu ykköskielenään suomea. Ihan selkeesti ja epäilemättä. Mikä on sinällään ehkä vähän yllättävää, koska pienempi kuitenkin oli vain kolme viikkoa kun muutettiin Lontooseen ja isompikin kaksjapuol. Kuitenkin kosketus englannin kieleen jäi riittävän pinnalliseksi, että suomi meni heittämällä ykköseksi. Tosin okei, pienemmän eka kaksisananen lause taisi olla <i>book tähän. </i>No mutta silti. Suomea se alkoi puhua.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Isomman alottaessa preschool kaksi vuotta sitten en ollut kuullu sen puhuvan hirveästi englantia. Yksittäisiä sanoja siellä täällä ja tuntui sen jonkun verran ymmärtävän. Preschoolia oli pari lyhyttä aamua ja beibisitteriä pari iltapäivää viikossa, mutta suurin osa leikkikavereista oli kuitenkin suomalaisia. Kun isompi vietti puoltoista vuotta myöhemmin preschool 'päättäjäisiään', oli opettajat sitä mieltä, että tulee pärjäämään täysin mainiosti ilman tukiopetusta englanninkielisessä kindergartenissa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Me oltiin helpottuneita tästä arviosta, mutta mietittiin silti vähän että mitenköhän sillä menee, kun ei oo kuitenkaan natiivi. Kannustettiin aina kun halusi puhua englantia ja saatettiin välillä puhua englanniksi jotain ja ehkä joskus luettiin joku kirja englanniksi. Ja sitten alkoi kindergarten.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ensin se oli ilahduttavaa, kun yhtäkkiä kotonakin alkoi kuulua englantia enemmän. Mutta siitä olikin aika lyhyt harppaus siihen, että se oli ärsyttävää. Yhtäkkiä suurin osa puheesta olikin englantia, myös meille vanhemmille. Kieltäydyttiin tässä vaiheessa puhumasta englantia ollenkaan ja alettiin pyytää, että meille puhutaan suomea. Myös yhtäkkiä lasten yhteiset leikit alkoikin kulkea englanniksi. <i>Leikkikää suomeksi hei? </i>ehdottelin aina välillä, mutta kuulemma nää tyypit puhuu vaan englantia.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pienempi alkoi isomman kindergartenin myötä myös puhua enemmän ja enemmän englantia (tosin mies vitsailee, että pienempi puhuu Paw Patrolia. Mutta hei, en mä toisaalta odota, että se tietäisi suomeksi sanoja kuten water cannon tai winch jne.) ja leikit edelleen (yleensä aina Paw Patrol -leikkejä) kulkee lähinnä englanniksi. Paw Patrolin kattominen suomeksi voisi olla ihan jees, mutta kieltäydyn uskomasta, että me katotaan niin paljon telkkaria, että sillä on merkittävä vaikutus kielitaitoon (paitsi ehkä yksittäisissä sanoissa).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mulle on tosi tärkeetä, että lapset puhuu suomea. Tosi tärkeetä tietenkin myös, että ne oppii täällä englannin ja pärjää sillä tosi hyvin. Musta on mahtavaa, että meidän lapset kaksikielisiä. Kasvoinhan mäkin kaksikielisenä! Ja siitähän on paljon tutkimusnäyttöä, että kaksikielisenä kasvaminen tekee hyvää aivoille (siitäs sait ex-poikaystävä, joka oli kovin surullinen mun kaksikielisyydestä, koska uskoi mun käyvän älyllisesti vajaalla teholla, koska en osaa 'kunnolla' kumpaakaan kieltä!).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tällä hetkellä ollaan kuitenkin pisteessä, jossa suomen kieli vaatii vähän tukemista, koska niin suuri osa päivästä kuluu kuunnellen ja puhuen englantia. Meillä siis luetaan suomeksi ja meiltä saa vastauksen vain suomenkielisiin kysymyksiin. Jos joku sana lipsahtaa väliin englanniksi, niin korjaan sen yleensä vaan ystävällisesti suomeksi. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ja sitten välillä vaan tukin korvani, kun lasten huoneesta kuuluu <i>oh my gooooosh! That's amazing!! But we need more timants. Hei meidän täytyy fix this winch.</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i><br /></i></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgQU3XUYiK0-Y1a8S0BOD_Wwltf0Min9WK4m1aFejRnVumhyphenhyphen0MsjaXEbz9uhMIjXbiJ37OrJltrNbRm-6yMYF2dYFvbC0NNl2JQj8TN3kmL5_FizcPvGVZOGkGxytZpGg0q7E0uVRESNk/s1600/Screen+Shot+2018-01-15+at+20.40.05.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="629" data-original-width="626" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgQU3XUYiK0-Y1a8S0BOD_Wwltf0Min9WK4m1aFejRnVumhyphenhyphen0MsjaXEbz9uhMIjXbiJ37OrJltrNbRm-6yMYF2dYFvbC0NNl2JQj8TN3kmL5_FizcPvGVZOGkGxytZpGg0q7E0uVRESNk/s320/Screen+Shot+2018-01-15+at+20.40.05.png" width="318" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva ei liity kieliin mitenkään, mutta otettiin kun vietettiin<br />Martin Luther King Jr.:n päivää rannalla tänään</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<i><br /></i></div>
lydashttp://www.blogger.com/profile/14693097206178499020noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3305207347113207449.post-32515256283285043682018-01-09T21:43:00.002-08:002018-01-09T21:43:56.713-08:005v-6kk-9pv & 3v-3kk-13pv<div style="text-align: justify;">
Tiistaiaamu. Herätyskello alkaa soida varttia yli kuusi, tuntuu kohtuuttomalta. Herätyslamppukaan ei oo kunnolla vielä herännyt. Lapset on - (mun) yöunia lyhentävistä yrityksistä huolimatta jotenkin yöllä sniikanneet meidän sänkyyn ja nyt ne lojuu siinä autuaan unisina. Illalla meni pitkään nukahtaa ja sitten yöllä tuli valvomisia ja unet jäi lyhyeksi. Meitä kaikkia väsyttää. Herättelen itseäni Facebookin kirkkaassa valossa ja mutisen suomikaveri-tsättiin huomenia. Ne on jo pääsemässä duunista ja tiistai alkaa olla paketissa. Meillä vasta alkamassa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Aamun rauhassa mies nousee vaivihkaa lasten viereltä ja toimitetaan aamuhommat hiljaisuudessa. Isompi herää jossain vaiheessa ja tulee halailemaan, meen auttamaan sitä vaatevalinnoissa ja valmistelemaan aamupalaa. Ja kohta herää pienempikin karjumaan. <i>Tule tänne äiti nukkumaan, nukutaan vielä vähän, minä haluan että on ilta!! </i>Meitä kaikki väsyttää.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Aamutoimet, aamupalat, aamuhaukotukset ja aamuleikit, jotka johtaa aamukiireseen. Ihan perus. Ihan normi. Ei mikään paha. Mennään ihan hyväntuulisina, mutta reippain askelin autolle. Meitä kaikkia väsyttää. Ulkona on harmaata, koleaa ja tihkuttaa. <i>Ohhoh, tänään taitaa sataa, </i>arvioi isompi. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Koululle, ulos pihalle jonoon, muutama sana opettajan kanssa. Joo, isompi täytyy vielä pitää välitunnit sisällä lukemassa kirjaa, ei saa riehua. Joo, taitaa tulla sadetta. Juu, tottakai jos ei tule sadetta lapset menee ulos haukkaamaan raitista ilmaa, ilman muuta (ollaan Kaliforniassa, täällä lapset viettää kouluissa sadepäivinä välkät sisällä). </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Isompi koulussa, ajellaan pienemmän preschoolille. Piirrän kuvan, kuten joka aamu. Tällä kertaa kuvassa pienempi odottaa huppariopea (se ope, jonka nimeä pienempi ei ekan päivän jälkeen tiennyt, mutta jolla oli huppari ja johon pienempi samantein kiintyi täysin) pöydän äärellä. Kymmenen minuuttia vielä kunnes kello ysi. Lupaan odottaa pienemmän kanssa. En mä muuten, mutta meitä kaikkia väsyttää. Pienempikään ei ole parhaimmillaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Nousen ylös huppariopen astuessa sisään. Pienempikin pomppaa ylös ja huppariopella on vielä rotsi päällä, kun tulevat ikkunaan vilkuttamaan. Tuhat suukkokättä ikkunan verkon läpi ja kaasuttelen kotiin. <i>Just do it</i>, mutisen itelleni ja vaihdan leggarit ja t-paidan ja hupparin. Väsyttää, ulkona on harmaata ja tekis mieli mennä sohvalle nukkumaan, mutta nyt vaan kuntosalille, kyllä se siitä, lupailen itelleni. Nappaan kamat mukaan ja kävelen kompleksin kuntosalille muutaman minuutin päähän.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Treeni väsyttää, mutta tulipa tehtyä. Kotona viikkopuhelu siskon kanssa, lounasta, sänkyjen petaus ja hakemaan pienempi. Minkälainen päivä sulla oli, kyselen autossa. <i>Mjää! </i>pienempi vastaa ja näyttää peukkujaan. Meillä lapset ei halua paljastaa päivänsä yksityiskohtia, vaan näyttää vain käsimerkkejä. Onneksi sormista vain pekku on käytössä. <i>Anna otssssa pusssu. </i>(pienempi on oppinut s-kirjaimen viimeaikoina)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Nappaan isomman mukaan koulusta nopeasti, kiirehditään, kohta pitäisi olla lääkärissä. Tihkuttaa yhä vain, lapset vöihin, <i>tuleeko rokotus? </i>Ei tule rokotusta, tulee vain tarkastus. <i>Tuleeko isi mukaan? </i>Isi on töissä, rakas, ei tule isi mukaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lääkäriasema on lähellä, ollaan siellä ajoissa. Puen lapsille hengityssuojat kasvoille (ihan kuten muillakin paikallaolevilla odotushuoneessa on - tämän vuoden influenssakausi on ollut erityisen kamala ja ärhäkkä) isomman protestoinnista huolimatta. Päästään pian sisään, ensin hoitaja mittaa ja punnitsee, sitten otetaan isomman happisaturaatio ja sitten odotellaankin lääkäriä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lääkäri kuuntelee keuhkot, katsoo korvat '<i>ah, so normal' </i>ja kurkun. Hymyilee ja sanoo kaiken olevan ok. Mahaan voi vielä vähän sattua ja voi olla, että ei jaksa ehkä riehua nyt hetkeen ihan yhtä paljoa kuin aikasemmin, mutta nyt on lupa. Nyt saa riehua. Nyt saa juosta. Saa mennä jumppatunnille ja leikkipuistoon. Nieleskelen muutaman helpotuksen kyyneleen samalla kun isompi protestoi ettei halua enää pitää maskia ja haluaa jo mennä <i>mennään mennään jo! </i>Pienempi on iltapäiväväsymyksessään sen näkönen että nukahtaa pian istualleen. Meitä kaikkia väsyttää.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kiiruhdetaan ulos ja kiskastaan maskit naamalta parkkiksella. Tehdään muutama ilohyppy, koska <i>isompi oot terve! Voit juosta ja hyppiä!</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: justify;">
Vilkasen kelloa, ei me oikein enää ehditä jumppatunnille. <i>Mennään jätskille, </i>isompi ehdottaa ja no, ehkä me voidaan vähän juhlistaa tätä. Syödään meidän lemppari FroYo-paikassa lemppari FroYot (isommalle mansikkaa ja vaniljaa, pienemmälle chuklaata (kuten itse tämän ääntää) ja mansikkaa ja vaniljaa. Mulle jääkahvia) ja palataan kotiin.Välikausivaatteet päälle ja pyöräillään tyhjään puistoon. Juostaan, koska voidaan. Kiipeillään, koska voidaan. Istun hetkeksi penkille lukemaan kirjaa ja usutan lapset leikkimään. Koska voin. Mutta sitten tulee nopeasti kylmä ja liityn lasten seuraan taas.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pimeä alkaa tulla ja nälkä kanssa. Pyöräillään kotiin, illalliseksi jääkaapista eilistä punasta linssikeittoa. Mies tulee kotiin, jollon mä vaihdan vaatteet ja käyn vielä juoksemassa pimeässä tihkussa puol tuntia.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Iltahulinat, meitä kaikki väsyttää paitsi että lapsia ei väsytä. Isompi tekee ledi-kynttilöistä alttarin Tatu ja Patu -kirjoille, pienempi hyppii sängyllä apinansa kanssa ja kikattaa. Muistelen aamuista 'tänään mennään ajoissa nukkumaan' mutinaani ja katson virkeitä lapsia. Miksei niitä nukuta?!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lopulta tulee autuas uni. Munkin pitäisi mennä nukkumaan, koska muuten huomenna meitä kaikkia väsyttää.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicNBrW-4zD7urv8U6c6Fivk1nSgvlTLXfbiuQlzpnNWj0f7l_S6ITcS8atmrprDsLtJEOnHamcZ1YCTxb0YtWDIgoYOwyoIE9R7GUbspm8XWy6jUwBAAzq6P4od9KOUgq3KpigmlzIDwo/s1600/Screen+Shot+2018-01-09+at+21.39.14.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="468" data-original-width="463" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicNBrW-4zD7urv8U6c6Fivk1nSgvlTLXfbiuQlzpnNWj0f7l_S6ITcS8atmrprDsLtJEOnHamcZ1YCTxb0YtWDIgoYOwyoIE9R7GUbspm8XWy6jUwBAAzq6P4od9KOUgq3KpigmlzIDwo/s320/Screen+Shot+2018-01-09+at+21.39.14.png" width="316" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ei enää keuhkokuumetta -jäde</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
lydashttp://www.blogger.com/profile/14693097206178499020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3305207347113207449.post-12256223087695668342018-01-01T19:40:00.001-08:002018-01-01T19:40:32.666-08:002017 tilinpäätös<div style="text-align: justify;">
Historian kirjoihin merkittäköön, että vuosi 2018 alkoi isomman osalta (alkavalla) keuhkokuumeella. Fun times!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tämmöset diagnoosit aiheuttaa kauheita itsesyytöksiä. Mitä mä en huomannut? Olisko pitänyt viedä aikasemmin lääkäriin? Mitä jos en olis vieläkään tajunnut vielä? Miten mä en osannut ollenkaan epäillä??</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
No siten en osannut ollenkaan epäillä, että isomalla ei ole ollut perjantain jälkeen kuumetta (jep, päästiin tekemään paluumatkakin kipeän lapsen kanssa (disclaimerinä mainittakoon, että sillä oli pahimmillaankin jonkun verran päälle 38!), mutta jonkun verran vatsakipua (tulee ja menee) ja sellasta köhimistä, mikä nyt yleensä ihmisellä on viikko flunssan jälkeen. Ja lisäksi se oli aivan fine. Se hyppi eilen (täysin liiottelematta) kengät jalassa eteisessä ja hoputti muita kiirehtimään, että pääsee ulos juoksemaan hippaa ja hyppimään hyppynarua! Epäile siinä sitten keuhkokuumetta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mun (koitan itselleni kertoa aiheetonta) morkkista vähän lievensi lääkärin kommentti '<i>I know what's wrong with your kid. It was a surprise to me and it's gonna be a surprise to you'. </i>Mutta kuulemma aivan selkeästi keuhkoista tämän kuuli. Ja että miksi vietiin lääkäriin? Aamulla oli maha erityisen kipeä ja yskää enemmän. Mentiin hakemaan jotain mahatauti-yskädiagnoosia.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ps. Kuulemma mahakipu liittyy keuhkokuumeeseen, koska keuhkojen ja vatsan välillä on joku, öö, hermo, ja sitten se ärsyyntyy .. tai jotain. Mutta ei mikään erityisen poikkeava oire. Now you know.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
No, anyway, oikeastaan mun piti puhua viime vuodesta. Tokihan siis nytkin on tehtävä tilinpäätös! <a href="https://gravid-raskaana.blogspot.com/2016/12/4v-5kk-31pv-2v-2kk-5pv.html" target="_blank">Viime vuonna</a> että vuoden tilinpäätös ei ollu erityisen onnellinen, mutta sisälsi sentään optimistisen toiveen, että vuoden 2017 lopussa on kyllä jo erilaista.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Luojan kiitos voin sanoa, että on.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Muistan joskus vuosi mutsin kuoleman jälkeen miten huokasin (psykologi)ystävälle, että vaikka vuosi on jo menny, niin vieläkin tuntuu, että suunta ei ole muuttunut helpompaan. Ei ole tullu notkahdusta tai mäen nyppylää tai mitä onkaan, mikä indikoisi että hei, pahin on ohi, nyt mennään kohti palautumista. Se ystävä lohdutti kuulleensa, että kolme vuotta, kolme vuotta on sellanen aika, jonka voi odottaa kestävän läheisen kuolemasta toipumiseen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Viime kevät oli aikalailla ihan yhtä rankka kuin vuoden 2016 vika postaus. Stressiä, väsymystä, todellisuudenpakoa iltasin telkkarin ääreen, haluttomuutta mennä nukkumaan, koska nukkuminen tarkottaisi aamua ja aamut tarkottaisi heräämistä kylmän kalsea kuristusote kaulalla, paino rintakehällä ja tunne siitä, että mun maailmassa asiat ihan fundamentaalisella tasolla ei vaan ole hyvin. Että epämääräisesti kaikki on huonosti. Ja nyt pitäisi taas selviytyä uudesta päivästä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Juttelin terapeutille, tuijotin esille laittamaani lappua: <i>It's ok not to foresee everything. </i>Rimpuilin sen ajatuksen kanssa, etten pysty kontrolloimaan kaikkea, niin hyvässä kuin huonosssa. Välillä se tuntui lohdulliselta - kaikki kertakaikkiaan ei ole mun käsissä. Välillä se tuntui niin ahdistavalta, että oli vaikea hengittää.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sitten toukokuussa naksahti kolme vuotta täyteen mutsin kuolemasta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olin Suomessa kesää, kun aloin huomata, että hei, pahin taitaa olla ohi. Joku prosessi on käyty loppuun, jotain on muuttunu. Harmaan seasta alkaa pilkahdella iloa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Elokuussa kun oltiin jo palattu Kaliforniaan istuin penkillä meidän viereisen puiston kivipuutarhan edessä ja katsoin kivipuutarhassa touhua lapsiani ja mietin, että hei, mä olen levollinen. Mulla on pohjalla ohut kerros onnellisuutta. Mulla on rauhaa. Mulla on uskoa ja luottamusta. MUSTA ON IHANAA MENNÄ NUKKUMAAN!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Koko syksy on ollut paranemista. Lapsen sairastamiset, edes tämä keuhkokuume, ei vedä täydelliseen hätätilaan, jossa pienet, puiset arkut vilisee silmissä. Mä en päivittäin mieti ja pelkää omaa kuolevaisuuttani - en edes vaikka tuttavapiirissä vastikään syöpään menehtyi vaimo, kolmen lapsen äiti. Mä olen alkanut jotenkin hyväksyä sen, että mä en voi kontrolloida kaikkea, eikä mun tarvitse. Ja elämässä tapahtuu asioita. Niitä vaan tapahtuu. Ja niiden kolmen, äitinsä menettäneen lapsen elämä ei myöskään ole nyt lopullisesti pilalla ja loppu. Niillä on rankat ajat edessä (ehkä seuraavat kolme vuotta), mutta tulee aika kun helpottaa. Nekin tulee nauramaan ja olemaan ilosia. Ja nekin voi vielä elää ihan onnellisen elämän.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olin oikeessa optimistisuuksieni kanssa. Vuoden 2017 tilinpäätös oli huomattavasti ilosempi. Tosin taisi olla viimenen kerta kun matkaillaan flunssakauden aikaan (lääkäri arvioi keuhkokuumeen tulleen jälkitautina isomman sekotukselle Kalifornia-viruksia ja Suomi-viruksia). Sori ensi joulun minä, nyt jäät ilman lanttulaatikkoa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilTmUfe_iXRiye4oukzJV-z8CH9zboXtHiSnMCAGp9eb4LAMNwVEB5g_W21Y3tZfyHQExcE-jseMZxsD7AisIBvQ0vq8_zo88tbRUH5p8164Y-g15f89uDGVm578O5yvnasc-yc-d2MGg/s1600/Screen+Shot+2018-01-01+at+19.39.43.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="776" data-original-width="1035" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilTmUfe_iXRiye4oukzJV-z8CH9zboXtHiSnMCAGp9eb4LAMNwVEB5g_W21Y3tZfyHQExcE-jseMZxsD7AisIBvQ0vq8_zo88tbRUH5p8164Y-g15f89uDGVm578O5yvnasc-yc-d2MGg/s320/Screen+Shot+2018-01-01+at+19.39.43.png" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">En edes kehtaa kertoa miten hyvät kelit täällä on..</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
lydashttp://www.blogger.com/profile/14693097206178499020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3305207347113207449.post-53457873775635865842017-12-23T16:40:00.000-08:002017-12-23T16:40:33.620-08:00Suomieloa<div style="text-align: justify;">
Voi että ekat päivät Suomessa on aina ihan täyttä sähläystä! Vaikka kuinka yritän, niin kaupassa jää joku onneton he-vi punnitsematta. Alotan kassalla '<i>moi, mit<span style="font-size: x-small;">en </span></i><span style="font-size: xx-small;"><i>menee</i>' </span>ja nielasen nolona loput kun muistan, kuinka kaveri sihisi viime kesänä (<i>lakkaa kiusaamasta kassoja!</i>) kun kerran yhdelle menin lipsauttamaan. Etsin puhelimesta pankkikorttien pin-koodeja, sählään käteisen kanssa ja muovipussitkin sekavia. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ensireagoin kauhistellen sisäänpäin yksin kulkevia lapsia (<i>hei missä sen vanhemmat on, pitäiskö mennä kysymään onko kaikki ok! </i>Kunnes muistan taas olevani Suomessa), nyrpistelen nenääni monille tupakoiville ihmisille (tupakkaa näkee Kaliforniassa todella harvoin) ja mietin näytänköhän yhtä urpolta kuin tuntuu, kun haahuilen vähän eksyksissä ympäriinsä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Muistan vasta liikenneympyrän lähellä että heijoo, neljäkymppiä saattaa olla sittenkin talvella liian kova vauhti ja hei totta tosiaan, eihän näistä jarruista oo just nyt mitään apua. Kaikkialla on kuvauksellista, huurteiset katot ja tumma taivas. Auringonnousu horisontissa. Jäätä ja lunta. Muistan taas miltä tuntuu jännittää kehon jokainen lihas tasapainoillessa liukkaalla pihalla.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Parissa päivässä kyllä helpottaa kummasti, mutta paluu tänne korostaa niitä pieniä eroja.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ollaan otettu iisisti. Oon käynyt kiertämässä Iso Omenan, tavannut ystäviä ja ehdittiin tässä viettää jo Porissakin pari päivää. Suomi-experiencestä puuttuu enää perinteinen kampaamokäynti. Mieskin selvisi kunnialla tänne ja nyt syödään ruisleipää ja joulutorttuja ja lusitaan meidän järkyttävää jetlagia pois (jep, tällä hetkellä unia nukutaan ihan randomisti, harvemmin yöllä ja usein parissa 5h pätkässä vuorokauden aikana).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Istuin saunassa kunnes tuli tosi kuuma. Menin pyyhkeessä ulos ja istuin ulkona kunnes tuli tosi kylmä. Menin takasin saunaan istumaan kunnes tuli tosi kuuma. Join omenasiiderin. Kummallisen nautinnollista.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Joulu saapi tulla!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOi8gxDaykbe9KbvAZPHZT_cmQ2XTSJPPN22aQWXDVP1Yph32VpJsHuBw4UdlG22NZVrc3eTck3qHsDWGmaQXEz111lBhkPgicF_KxlaAkPh6dgHDwCkwC90jr5-JFJUAJerhnyapZoy8/s1600/Screen+Shot+2017-12-23+at+02.24.17.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="586" data-original-width="585" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOi8gxDaykbe9KbvAZPHZT_cmQ2XTSJPPN22aQWXDVP1Yph32VpJsHuBw4UdlG22NZVrc3eTck3qHsDWGmaQXEz111lBhkPgicF_KxlaAkPh6dgHDwCkwC90jr5-JFJUAJerhnyapZoy8/s320/Screen+Shot+2017-12-23+at+02.24.17.png" width="319" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Onko pakko jos ei tahdo?</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
lydashttp://www.blogger.com/profile/14693097206178499020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3305207347113207449.post-82476861921138035922017-12-17T20:43:00.001-08:002017-12-17T20:43:33.447-08:005v-5kk-18pv & 3v-2kk-22pv<div style="text-align: justify;">
On keskiviikko ilta. Kuuntelen lasten räkäistä yskimistä sängyssä. Mietin, että lauantaina lähtee lento Suomeen. Varaan ajan lääkärille korvien ja keuhkojen tsekkaamista varten. You know, just in case.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
On torstaiaamu. Toiseksi viimenen koulupäivä. Isompi valittaa että huono olo ja maha kipee. Katselen epäilevästi, mutta kieltämättä siltä jää aamupuuro vähän vähälle. Toisaalta se saattaa olla vain ilmaa mahassa, joskus näitä tulee ja menee. Muistelen pienemmän mahatautia parin viikon takaa. Päätän jättää lapsen kotiin koulusta. You know, just in case.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Muutaman tunnin kuluttua isompi on nukahtanut päikkäreille (???). Herää yhdentoista aikaan ja oksentaa saavillisen. Mietin, että luojan kiitos en lähettänyt sitä kouluun. Mietin, että lauantaina lähtee lento Suomeen. Shit.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Isompi on koko päivän aivan pihalla. Nukkuu suurimman osan ajasta, sohvalla, sängyllä, matolla. Hereillä ollessaan ei jaksa nousta istumaan, ei jaksa katsoa videoita, ei jaksa jutella, edes kakkavitsit ei naurata. Vietetään hiljaista päivää kotona.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pienempi meinaa epähuomiossa hörpätä isomman vesilasista vettä. Ehdin väliin <i>eijeiei, ettet säkin vaan tule kipeäksi</i>. Tehdään ruokaa, isompi ei saa mitään alas, melkein ei vettäkään. Leikitään pienemmän kanssa vähän. Siivotaan vähän. Käyn halimassa isompaa ja kyselemässä vointia ja silittelemässä. Mittaan kuumeen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pienempää alkaa harmittaa isomman passiivisuus ja varsinkin saatu erityishuomio. Sanotan, halin pienempää, meen laittamaan pyykkejä. Käännyn katsomaan vain nähdäkseni pienemmän kädessä isomman vesilasin menossa kohti suuta. <i>EIJEIJEIJEIJEIIIII</i> huudan, juoksen kohti. Pienempi pistää kädet täristen lisää vauhtia, tiukka katsekontakti minussa ja hörppää isomman vesilasista ison hörpyn. <i>Minäkin haluan olla kipeä.</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: justify;">
Olen melko varma, että mun tukassa kipinöi. Mietin, että lauantaina lähtee kone Suomeen. Tulevaisuus näyttää selvältä: pienempi sairastuu juuri lähtöpäivänä kun tauti on saanut itää sen pari päivää ja jos molemmat lapset on kipeinä, meillä jää koko reissu tekemättä. Jos yksi lapsi olisi kipeenä, voitaisiin ehkä vielä tehdä joku lippumuilutus ja jättää kipeä lapsi pariksi päiväksi Kaliforniaan paranemaan ja tulemaan Suomeen miehen kanssa (joka joka tapauksessa olisi lähdössä vasta parin päivän päästä).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kiroan ja raivoan mielessäni. Yritän selittää pienemmälle, mutta aivoissa kiehuu. Jopa niin paljon, että ohikiitävän hetken se luovempi aivolohko tarjoaa epätoivoisena ehdotuksena <i>kerro sille kiukkusesti, että mä niiiiin tulen kertomaan tämän sun häissä. </i>Toinen aivolohko ehtii kyllä hätiin ja muistuttaa, että pienempi ei tiedä mitä 'häät' on ja vaikka tietäisi, tuskin olisi kovin huolestunut tässä vaiheessa aikuis-pienemmän tunteista.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
On perjantaiaamu. Isompi voi paljon paremmin, vaikka on vielä selkeesti kipeä. Syö kuitenkin aamupalaa, jaksaa nauraa ja nousta sängystä. Ollaan kuitenkin kotona, katsotaan videoita. Harmittaa, että viimenen koulupäivä jää välistä. Pidän myös pienemmän kotona preschoolista. You know, just in case. Pakkolepoa molemmille ennen lähtöä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mennään iltapäivällä sinne lääkäriin, jonka varasin jo ennen mahatauteja. Lääkäri purskahtaa nauramaan kun kerron pienemmän edesottamuksista. Smart kid! Kerron miten meinasin alkaa itkeä, kun ajattelin ettei ehkä päästäkään Suomeen jouluksi. Viiskymppinen lääkärisnainen ymmärtää heti: <i>you really need the break</i>. Kyyneleet kihoaa silmiin, kun tajuan että se tajuaa. Ei kyse ole ainoastaan palaamisesta motherlandiin, vaan kyse on myös siitä, että Suomi tarkottaa mulle pientä lomaa. Lastenhoitoapuja. Vapautta. Breikkiä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Keuhkot ja korvat kaikki ok. Lääkäri suosittelee antihistamiinia mukaan jos on kovin räkästä meininkiä ja kirjottaa reseptin lapsille anti-vomit lääkkeestä. You know, just in case.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
On lauantaiaamu, lähtöpäivä. Isompi on toipunut normaaliksi. Kukaan ei oksenna. Mies vähän valittaa mahaansa ja nukahtaa sohvalle. Mulla aivot pelaa tennistä pessimismin kanssa ja koittaa huitoa pois yksi toisensa perään tulevia kauhukuvia matkasta. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mistä vetoa, että siinä koneen rullatessa nousukiitoon joku alkaa oksentaa. Entä jos se olenkin minä? Miten tuun selviämään kahden lapsen kanssa vaihdosta Köpiksessä ja ylipäätänsä reissusta jos meen samaan tilaan kuin isompi ja kykenen vain nukkumaan ja oksentamaan. Entä jos me molemmat pienemmän kanssa aletaan oksentaa? Entä jos me kaikki kolme aletaan oksentaa! Mutta toisaalta, olisiko siinä mitään järkeä olla lähtemättä koska ehkä? Tai pistää tonneja lipunvaihtoon, koska ehkä?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Suomalainen lääkärikaveri antaa solidia lääketieteellistä neuvoa: ei varmaan auta kuin laittaa lapsen jätesäkkiin matkan ajaksi ja avata säkki perillä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pelko hanurissa teen check-innin ja tunnustelen omaa vointia. Onko maha kummallinen. Oksettaako. Vieläkö tekis mieli jädeä. Tarkkailen pienempää. Syökö se. Syökö se kunnolla. Juoko se. Jaksaako se.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ja kuulkaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
On sunnuntai-ilta. Against all odds ollaan Suomessa. Kukaan ei ole oksentanut. Kukaan ei ole voinut huonosti. Juuri kukaan ei ole itkenyt koko matkan aikana (lukuunottamatta lyhyttä väsyprotestia kun piti käydä vessassa koska tuli yö ja äiti ei ollut pakannu mukaan yövaippaa). Ei, vaikka jo ennen koneen nousua toinen videotabletti sammui eikä enää herännyt ja lapset joutui jakamaan videokoneen ja katsomaan molemmat samaa ruutua!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kaikki sujui, kaikki rullasi, kaikki meni putkeen. Kymppimiinus. Oon vieläkin hämmästynyt.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Espoossa makaroonilaatikkoa, leipäjuustoa, ruisleipää, karjalanpiirakkaa ja munavoita. Vähistä yöunista huolimatta (itsehän nukuin ruhtinaalliset pari tuntia koneessa, koska Grönlannin kohdilla oli pitkä, epämukava (pelottava) turbulenssi, joka piti hereillä (minua, lapset eivät olisi voineet vähempää uniltaan välittää) kukaan ei malttanu mennä kovin pian nukkumaan kun tultiin perille. Lapset leikki mummupapan kanssa, mä .. en edes tiedä mitä tein. Jotain tein. En menny nukkumaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jetlag. Mutta Suomessa. Voisin syödä vähän lisää ruisleipää. You know, just in case.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEih0GL9_vk8q2Ske5vb97Hb-zjzISOroHKtYg-xHILXlgzMKwXot2pCJbkwq7SjsaelFKD2sMlAEL5jcJONDZwthx68gcLk8cDDGVzi6Nq2nzITkr29zyjiKTRXiCf1Wh0DmibK3IDDwpE/s1600/Screen+Shot+2017-12-18+at+06.31.40.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="588" data-original-width="583" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEih0GL9_vk8q2Ske5vb97Hb-zjzISOroHKtYg-xHILXlgzMKwXot2pCJbkwq7SjsaelFKD2sMlAEL5jcJONDZwthx68gcLk8cDDGVzi6Nq2nzITkr29zyjiKTRXiCf1Wh0DmibK3IDDwpE/s320/Screen+Shot+2017-12-18+at+06.31.40.png" width="317" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Suomeen Suomeen!</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
lydashttp://www.blogger.com/profile/14693097206178499020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3305207347113207449.post-2391489899203780832017-12-09T20:49:00.002-08:002017-12-11T09:56:34.309-08:005v-5kk-9pv & 3v-1kk-13pv<div style="text-align: justify;">
Joulukuu on ollut täällä hirveän lämmin. Oltiin tänään saksalaisilla joulumarkkinoilla ja muistelin kuinka viime vuonna keli oli kuin Suomesta. Sadetta, harmaata, kylmää. Tänään oli aurinkoista ja lämmintä. Ihmisiä teepaidoissa, tosi paljon ihmisiä. Ajeltiin se pakollinen juna-ajelu, tungettiin väentungoksen läpi niin pitkälle kuin päästiin, maalattiin joulukuusenkoristepallot, tungettiin väentungoksessa takaisin kotiin ja tehtiin pipareita. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Eilenkin oli lämmin. Ja viime viikolla. Ystävä pohjosesta oli täällä käymässä ja ihasteli aurinkoa. Puhuttiin tosi paljon kaikesta, ihmissuhteista ja elämästä ja kuolemasta ja viime vuosien turbulensseista. Selvitettiin ajatuksia, itkettiin, naurettiin, oltiin hiljaa ja käytiin metsissä (ja pääsin muistelemaan mm. <a href="https://gravid-raskaana.blogspot.com/2016/10/4v-3kk-25pv-1v-11kk-29pv.html" target="_blank">tätä</a> metsäkakkaepisodia). Totesin vierailun jälkeen miehelle, että oon nyt vihdoin kräkännyt, että mitä mä _oikeasti_ tarvitsen, että elämä olis joka päivä kivaa. Tarvitsen ton ystävän. Tänne. Asumaan tänne meille. Ihan aamusta iltaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Maanantaina pienempi sairastui. Oli ensin yöllä valittanut vatsakipua ja vaikutti aamulla vaisulta. Harkinnan jälkeen päätin nyt jättää tällä kertaa kotiin preschoolista, päättelin että mielummin varman päälle kuin että myöhemmin kaduttaa. Päätös oli oikea; pienempi muuttui kokoajan vaisummaksi, valitti pääkipua ja lopulta iltapäivällä nukahti ennennäkemättömän pitkille päikkäreille. Herätessään annoin miniannoksen paracetamolia ja oli kuin tyyppi olisi kokenut jonkun ihmeparantumisen. Kunnes oksensi yöllä sänkyyn.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Koko viikko on ollut ihan ihme sahaamista. Vein pienemmän tiistaiaamuna lääkäriin, jonka olin sattumoisin varannut jo aikoja sitten vuositarkastusta ajatellen. Kaikki hyvin ja normaalisti ja lääkäri totesi, että mahatauti.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Keskiviikkona kaikki oli edelleen ihan normaalisti ja oltiin lähdössä ystävän ja pienemmän kanssa metsään, kun pienempi aivan yllättäen oksensi autoon. Ennenkuin auto oli edes liikkeellä. Palautettiin pienempi kotiin katsomaan videoita töitä tekevän miehen vierelle sohvalle ja lähdettiin metsään kahdestaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ilta oli erityinen. Vietettiin Suomen itsenäisyyspäivää, näin 10h Suomea jäljessä, mutta vietettiin silti. Ja vieläpä meidän omalla, melkein kymmenen vuoden takaisella perinteellä: itsarisushit! Sillon joskus ennenkuin muutettiin eri maihin oli tapana kokoontua monena vuonna itsenäisyyspäivänä isolla porukalla tekemään tonnettain sushia yhdessä ja syömällä sitä navat naukuen. Nyt haettiin alakerran mahtavasta sushilasta läjät, jotka nautiskeltiin. Kaikista asioista viimesen parin vuoden aikana tää tämän perinteen herättely oli siellä eniten lämmittävien joukossa.<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Torstaina pienempi oli ihan ok. Perjantaina pienempi oli ihan ok, vaikka preschooliin meno harmitti (luojan kiitos kun päästiin paikalle, olikin ihan kiva jäädä). Tänään pienempi joi paljon vettä aamulla, avasi suklaakalenterin ja vetäsi suklaanapin napaansa ekana herättyään. Hetken perästä oksensi sen ulos. Oli vähän aikaa vähän kurjana, piristyi ja on taas ihan fine. I have no idea.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Oon tänään herännyt siihen, että joululahjat pitäisi ostaa ja viikon päästä me lähdetään Suomeen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Eli onhan tässä vielä aikaa, right?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
On a side note: kello on jo sata eikä lapset vieläkään nuku. Mä en tajua, ihan kuin ne ei ymmärtäisi kun suhisen niille pimeydestä, että NYT NUKKUKAA!!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjbm1P5V-4XEuBVTzfyWqweaOKcjtCXmkDVoLWH9xv4ERoz1Uga1caqap9ykPOD76alUMlEHeqDZJXZ5xXb8E5EfIe6__JmdTEx7M5YpDmhayAHdhQ0MiADSG4Np-TOcY35937PTag2hI/s1600/Screen+Shot+2017-12-09+at+20.47.25.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="588" data-original-width="587" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjbm1P5V-4XEuBVTzfyWqweaOKcjtCXmkDVoLWH9xv4ERoz1Uga1caqap9ykPOD76alUMlEHeqDZJXZ5xXb8E5EfIe6__JmdTEx7M5YpDmhayAHdhQ0MiADSG4Np-TOcY35937PTag2hI/s320/Screen+Shot+2017-12-09+at+20.47.25.png" width="319" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Meidän piparit näyttää olevan sukua meidän kurpitsoille.</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
lydashttp://www.blogger.com/profile/14693097206178499020noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3305207347113207449.post-57110568001392411782017-11-26T20:43:00.000-08:002017-11-26T20:43:16.450-08:00Marraskuuta Kaliforniassa<div style="text-align: justify;">
Marraskuu Kaliforniassa. Ei nyt mitenkään tarkoituksella räntää kenenkään naamaan hieroen, mutta nyt kolmatta marraskuuta täällä katsellen mun on pakko todeta, että se on mun lempparikuukausi täällä. Upeita, lämpimiä syyspäivä ja värikkäitä puita ja kuulaan raikasta ilmaa ja silti vielä ihan t-paita kelejä(kin). Täällä on nyt tänä syksynä tainnut sataa pari kolme kertaa (tänäänkin ripotteli!), mutta muuten täällä on aika tasaisen aurinkoista. UV indeksi on jo ihan turvallisissa aurinkorasvattomissa lukemissa, mutta vielä on lämpimiä päiviä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Marraskuussa on kanssa Thanksgiving. Kalkkunajuhla. Vuoden suurin juhla (kyllä! Monille jouluakin merkityksellisempi). Se päivä kun ollaan kiitollisia ja muistetaan miten intiaanit otti eurooppalaiset vastaan ja opetti niille tärkeitä selviytymistaitoja. Ja unohdetaan miten eurooppalaiset sitten lahtasi ne melkein kaikki kiitokseksi (luin isomman koulusta tulleen lapun, jossa niille tätä opetettiin (paitsi tietty se loppuosa lahtaamisesta jätettiin pois) ja opin mm. vihdoin mikä Mayflower oli (se paatin nimi jolla ne tänne seilasi)).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Me oltiin tänä vuonna kutsuttu muutama ystäväperhe kylään, eli vietettiin trendikkäästi 'friendsgivingiä'. Trendikkäästi ei kanssa syöty kalkkunaa (olin jo hankkimassa sitä, mutta tulikin kauhea surku siitä miten paljon niitä lahdataan tähän aikaan vuodesta ja mentiinkin kasvislinjalla) ja vähintään yhtä trendikkäästi ruoat oli (taas) tilattu lämmitystä vailla valmiina kaupasta (pari vuotta sitten vetosin siihen, että mulla ei olisi hajuakaan (eikä aikaa) mitä pitäisi kokata ja nyt vetoon siihen, että näin me tehtiin ennenkin eli perinne!).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Näin niinkuin dokumentaation vuoksi kerrottakoon, että syötiin paahdettuja bataatti-, kurpitsa-, ja palsternakkakuutioita, timjamilla maustettuja perunalohkoja, stuffingia (en rehellisesti edelleenkään oikein tiedä mitä tää on - jotain maustettuja leipäkuutioita ja .. jotain), jonka päälle valutin kalkkunakastiketta ja levitin kerroksen bataattimuussia ja pistin uuniin. Ruusukaaleja. Kurkkuja ja tomaatteja. Sämpylöitä. Jälkkäriksi omenapiirakkaa, kurpitsamuffinsseja (kuin joulumausteista porkkanakakkua) ja jädeä. Kaveriperhe toi harvinaista herkkua: joulutorttuja. Läheisestä kummallisesta sekatavarakaupasta (josta saa mm. salmiakkia) oltiin ostettu glögiä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pitkät viikonloput on ihan mahtavia. Torstaina ja perjantaina vieraita ja sitten viikonloppu vasta alkoi! Käytiin lauantaina haikkaamassa pitkästä aikaa (tää jotenkin jäi kesän helteillä) ja taaperrettiin fitbitin mukaan melkein neljä mailia (kuutisen kilsaa). Isompi käveli koko matkan (okei, kyllä se välillä paluumatkalla ylämäkeen alkoi vaikertaa) ja pienempää kannettiin arviolta kilsa-puoltoista. Yritettiin ottaa kiinni sieltä jostain kymmenien metrien korkeudesta putoilevia lehtiä ja leikittiin purolla. Lohdutettiin isompaa, että ei me VARMAANkaan nähdä puumaa tai kalkkarokäärmettä. Mutta nähtiin lähes soittunut lampi, jota järveksi aika suureellisesti kutsuttiin ja syötiin kurpitsakakkua ja bageleitä kaatuneen puun rungolla istuen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Meidän elämä on aika harvoin kauhean Instagram-täydellistä, mutta myönnettäköön, että nää metsäreissut on hienoja. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tänään nyt sitten tihkutti. Mä kävin silti vähän parkouraamassa ja mies oli lasten kaa ulkona. Iltapäivällä otettiin esille meidän pieni muovikuusi ja koristeltiin se. Tai siis lapset <strike>särki koristeita</strike> koristeli ja kun yritin kokkailujen lomasta ehdottaa että hei olis vielä lisää kaikkia kivoja joulukoristeita niin pienempi oli jo menny leikkimään junaradalla ja isompi pelasi seiskaa miehen kanssa. Okei, fine, minä koristelen (jupinaa jupinaa). Mutta noin niinkuin ajatuksen tasolla kaikki oli kauhean idyllistä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Nyt on count down Suomeen. Kolme viikkoa, jeee! Joulutorttuja! Glögiä! Isovanhempia ja sukulaisia! Oikeeta jouluruokaa! Lanttulaatikkoa! Rentoa chillailua! Suomeilua! Joulusauna! Ehkä vähän jopa lunta! Pimeyttäkin! Minimaalisesti velvotteita! Otan ehkä tuhat kirjaa ja tuhat videoo ja villasukat ja pelkkiä verkkareita mukaan. En voi odottaa! (kuten isompi huudahtaisi)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfu_42y60a_yI1TzcAqiaUY5Mh1frQ6k_Ej16d7gcPWDrZIZnN9TkdKGtz2NWzM_qVNS-a-Kcv37NkYwf8aagWJay2JyqJH2nVUdFHnOrRYG52Q0Abt99YZpdEEhOfDe5Gox_ZSxfDxPI/s1600/Screen+Shot+2017-11-26+at+20.31.27.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="551" data-original-width="432" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfu_42y60a_yI1TzcAqiaUY5Mh1frQ6k_Ej16d7gcPWDrZIZnN9TkdKGtz2NWzM_qVNS-a-Kcv37NkYwf8aagWJay2JyqJH2nVUdFHnOrRYG52Q0Abt99YZpdEEhOfDe5Gox_ZSxfDxPI/s320/Screen+Shot+2017-11-26+at+20.31.27.png" width="250" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr85PBlCuvhx3b_crF-0embP4JYP44tXhYP0rMpUSHYQz9_DmdQFlB8Si08zghvPn2OB73_iAd294NBXgyVUaqpAWk_GL12WKhSosJim8Qr5vgeF3edbQXWApBLcXDQ1vRIWCMFe_4b04/s1600/Screen+Shot+2017-11-26+at+20.30.51.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="552" data-original-width="786" height="224" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr85PBlCuvhx3b_crF-0embP4JYP44tXhYP0rMpUSHYQz9_DmdQFlB8Si08zghvPn2OB73_iAd294NBXgyVUaqpAWk_GL12WKhSosJim8Qr5vgeF3edbQXWApBLcXDQ1vRIWCMFe_4b04/s320/Screen+Shot+2017-11-26+at+20.30.51.png" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRtFxMblEpOe3Ju4HtRJdvce5na5ljsqWhkETufGzTwBeOsJVQRycyQXeAw8_j-k7MA_yAkCILr7d-NxYs44Zu6qTAZMX3lQ5nhedPzeUve849uVzt6DmBCS-DMFcWvr8xPH6i9GfRvoc/s1600/Screen+Shot+2017-11-26+at+20.31.52.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="550" data-original-width="784" height="224" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRtFxMblEpOe3Ju4HtRJdvce5na5ljsqWhkETufGzTwBeOsJVQRycyQXeAw8_j-k7MA_yAkCILr7d-NxYs44Zu6qTAZMX3lQ5nhedPzeUve849uVzt6DmBCS-DMFcWvr8xPH6i9GfRvoc/s320/Screen+Shot+2017-11-26+at+20.31.52.png" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgRVAWaNiyQk4ng3_DzwWPlLi_WKDclyh0bxcik4eLgO530cSnnFhWV3-4N0b8Sh1JxHRLu873haFOqPdkQSdANty31nNWmB8HcakfuSFhH-UTZ7ezrEEhpFlGiq3EKuwJ4zoqnpZ0V0M/s1600/Screen+Shot+2017-11-26+at+20.32.40.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="552" data-original-width="783" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgRVAWaNiyQk4ng3_DzwWPlLi_WKDclyh0bxcik4eLgO530cSnnFhWV3-4N0b8Sh1JxHRLu873haFOqPdkQSdANty31nNWmB8HcakfuSFhH-UTZ7ezrEEhpFlGiq3EKuwJ4zoqnpZ0V0M/s320/Screen+Shot+2017-11-26+at+20.32.40.png" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
lydashttp://www.blogger.com/profile/14693097206178499020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3305207347113207449.post-46924798234852663712017-11-19T21:13:00.000-08:002017-11-19T21:15:29.855-08:00Ensimmäinen todistus<div style="text-align: justify;">
Ensimmäisiä! Isompi sai ihan ensimmäisen koulutodistuksensa. Täällä (ilmeisesti - tää on vielä vähän hämärä systeemi mulle) koulu käydään kolmessa lukukaudessa, joista ensimmäinen päättyy vähän ennen Thanksgivingiä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kun vertailukohtana on vain omat (pääosin suomalaiset, vaikka ala-asteen englantilaisessa koulussa olinkin) todistukset ikiaikojen takaa, niin vertailu on ihan kiinnostavaa. Eli without further ado, the todistus (yliviivatut kohdat eivät olleet mukana arvioinnissa tällä kierroksella):</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnI6aGB9l44Yl94iKwCcrZGbNs1N_fEX5BpYKMThEO-ykfruON_3ErVluSiqt7pTZ5-6jOhuP0mixaZ6bKCa7UqW9pUYsCGkj3M9XSJg10MG71TVrMwTNVKowU_j8ONBhTAVOR6nwnBtU/s1600/Screen+Shot+2017-11-19+at+20.34.28.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="511" data-original-width="387" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnI6aGB9l44Yl94iKwCcrZGbNs1N_fEX5BpYKMThEO-ykfruON_3ErVluSiqt7pTZ5-6jOhuP0mixaZ6bKCa7UqW9pUYsCGkj3M9XSJg10MG71TVrMwTNVKowU_j8ONBhTAVOR6nwnBtU/s320/Screen+Shot+2017-11-19+at+20.34.28.png" width="242" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Asteikko</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9oIaJi9Wa_W0PzCxFat8616c8lpBTUepdCT73-5MN5-xn1hdCk9xqvevwIUZteGqD8RURUmTz3Mgw_rk906BxSMh_ER-8JJceF6CPFcoi5n82bQrqGn6cGN3FCDSG17Zx3n6qim3T8jg/s1600/Screen+Shot+2017-11-19+at+20.36.11.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="542" data-original-width="376" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9oIaJi9Wa_W0PzCxFat8616c8lpBTUepdCT73-5MN5-xn1hdCk9xqvevwIUZteGqD8RURUmTz3Mgw_rk906BxSMh_ER-8JJceF6CPFcoi5n82bQrqGn6cGN3FCDSG17Zx3n6qim3T8jg/s320/Screen+Shot+2017-11-19+at+20.36.11.png" width="221" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTvBLaU4BY2oFTUYizJF6i-7IL0nRsHWPIbzuO9aGMTjIys9bFSJUL5BK5mvumkugzAo4-tAhB815wi09ikXLMB-P6vt7k6GW4D-HRPG1Gv_woqdSfoRMjO349C5txV4lCOlnfaLlE1x4/s1600/Screen+Shot+2017-11-19+at+20.35.58.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTvBLaU4BY2oFTUYizJF6i-7IL0nRsHWPIbzuO9aGMTjIys9bFSJUL5BK5mvumkugzAo4-tAhB815wi09ikXLMB-P6vt7k6GW4D-HRPG1Gv_woqdSfoRMjO349C5txV4lCOlnfaLlE1x4/s1600/Screen+Shot+2017-11-19+at+20.35.58.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="566" data-original-width="282" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTvBLaU4BY2oFTUYizJF6i-7IL0nRsHWPIbzuO9aGMTjIys9bFSJUL5BK5mvumkugzAo4-tAhB815wi09ikXLMB-P6vt7k6GW4D-HRPG1Gv_woqdSfoRMjO349C5txV4lCOlnfaLlE1x4/s320/Screen+Shot+2017-11-19+at+20.35.58.png" width="159" /></a></div>
<div style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXDQFCpgkgpK3LcVTKQGV4z9h5x9YVSPtYlGEjbP7UXGjz0afO1iC96XzP5Azth5ZwtP_MM10izaWGpOGDF27SrmF59JqWlE_CKThNdgPWdGaVkD3pOOZJc5t0eqrNVDaDLCR-TUR9V3k/s1600/Screen+Shot+2017-11-19+at+20.50.14.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="661" data-original-width="270" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXDQFCpgkgpK3LcVTKQGV4z9h5x9YVSPtYlGEjbP7UXGjz0afO1iC96XzP5Azth5ZwtP_MM10izaWGpOGDF27SrmF59JqWlE_CKThNdgPWdGaVkD3pOOZJc5t0eqrNVDaDLCR-TUR9V3k/s320/Screen+Shot+2017-11-19+at+20.50.14.png" width="130" /></a></div>
<div style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: justify;">
Mielenkiintosta mulle tuossa oli noi Lifelong Learning Skillsit ja näemmä jännästi 'History' otsikon alle laitettu 'Getting Along'. Kun mä olin koulussa siellä ei-akateemiset arvostelut oli käytös ja huolellisuus, ei mitään muuta. On ihan positiivista, että näitä taitoja huomioidaan (ja opetetaan!) monesta suunnasta. Ja niin joo, tuolla toi 'writes opinion pieces' tarkoittaa siis kykyä kirjottaa esim. 'I like cheese because it is yellow', ei mitään yleisöosaston kirjoituksia, kuten mies tiedusteli kulmiaan kohotellen.</div>
<div style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: justify;">
Niin, ne opettelee siellä lukemaan ja laskemaan ja sen perusteella mitä isompi osaa kertoa se on tosi kivaa. Lisäksi ne opettelee sosiaalisia taitoja, miten olla hyvä kaveri, miten muita lohdutetaan ja miten tutustutaan uusiin kavereihin. Ne harjottelee niitä mielipiteiden muodosteluja (ja perusteluja) ja myöskin opettelee ilmaisemaan ääneen ajatuksiaan esim. ongelmanratkaisutilanteissa. Matikkaa harjotellaa mm. siten, että saa mennä luokan eteen, ottaa korista käsiin pari palloa ja kerto muille kuinka monta palloa kädessä on (esim. neljä). Ja sitten kertoa se reasoning behind it: koska on kaksi punaista palloa ja kaksi sinistä ja kaksi plus kaksi tekee neljä.</div>
<div style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: justify;">
Mjoo. Tuolla koululla on musta monia aika hauskoja juttuja. Niiden toteemieläin (no okei, ehkä vaan tunnuseläin tai maskotti tai mikä se nyt olisi) on leijona ja sen tiimoilta siellä on nelos- ja viitosluokkalaisten 'pride team' (hauska sanaleikki, joukko leijonia on pride, mutta sana tarkottaa myös ylpeyttä), joka on aktiivisesti mukana koulun toiminnassa. Koululla on oma tunnuslaulu (no, meidän enkkulaisellakin koululla oli ja muistan vieläkin sen sanat ja melodian ulkoa!) ja maanantaiaamusin kaikki oppilaat ja opettajat ja kynnelle kykenevät vanhemmat kokoontuu ulos pihalle yhteiseen aamunavaukseen.</div>
<div style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: justify;">
Mutta niin, todistus. Olisi kiinnostavaa kuulla minkälaisia todistuksia Suomessa (tai muualla!) nykyään jaetaan? </div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
lydashttp://www.blogger.com/profile/14693097206178499020noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3305207347113207449.post-81257243840963756092017-11-15T21:09:00.004-08:002017-11-15T21:14:14.046-08:00Unelmakoti!<div style="text-align: justify;">
Mä olen aina halunnut talon, joka olisi ihan täysin custom ja makeesti ja hauskasti rakennettu jännillä yksityiskohdilla ja just meille sopivilla jekuilla. Mä en ole iki-iki-ikikuuna sekunnin murto-osaakaan halunnut lähteä rakentamaan omaa taloa. Ihan jokaisen kertoman mukaan rakentaminen on hanurista, hommat kusee reisille, rakennuttajat kusee reisille, kukaan ei vastaa tarjouspyyntöihin, työ seisoo, laatu on aivan järkyttävää ja rahaa palaa ja hiukset harmaantuu.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta hei, ainahan sitä voi <i>suunnitella</i>, right?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Unelmatalo. Kaunis vaalea kivitalo, jossa pari kerrosta. Pihalla nurmikkoa ja iso puu, jossa piiiiitkän narun päässä sellanen istuttava riippukeinu. Katos rattaita varten (mehän ei tarvita sellasta enää mutta vauvalliset ystävät you are welcome) ja kotoisa terassinojatuoli.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sisään tultaisiin kauniiseen, vaaleaan eteiseen, joka olisi päällystetty joko jollain muovilla, jonka voi kerran viikossa repiä alas (niin että alta paljastuu aina uusi, puhdas kerros) tai sitten täysin hydrofobisella ja likaa hylkivällä avaruusmateriaalilla (ja automaati puhdistaisi kaikki pinnat esim. painepesurilla aina päivän päätteeksi). Siellä olisi kengille ja takeille omat paikat ja kuilu, johon heittää kaikki hiekkaset ja mutaiset ulkovaateet. Kuilusta ne putoisi tietty suoraan esim. hiekkaa syövään pesukoneeseen. Okei, ehkä sellanen puhaltava kuivauskaappisysteemi voisi myös toimia.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ja kaikista tärkeintä: siinä olisi sellanen ilmalukko-ovi, joka ei avautuisi ennen kuin skannaisi kulkijan kädet - onko pesty (eteisessä tietty olis kanssa lavuaari) ja toki tunnistaisi kulkijan ja kameran avulla tarkastaisi, että kengät ovat paikoillaan, eivätkä levällään pitkin lattiaa. Vasta kun kädet ja kengät ok, ilmalukko avautuisi - yhdelle ihmiselle kerrallaan. Hei, pitää kätevästi myös vieraat ja varkaat poissa!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Eteisen läheisyydessä pitäisi olla kanssa tietty vessa, jossa varmaan kanssa pitäisi olla joku kassaholviovi, joka avautuisi vasta kun skannaisi puhtaat kädet, tunnistaisi että vessa on vedetty ja lattialle ei ole jätetty kirjoja lojumaan. Toisaalta oven pitäisi tietty olla avattavissa ulkopuolelta isille tai äidille tai muille auktoriteeteille.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lastenhuone olisi tilava ja valoisa ja siellä olisi hyllypaikka jokaiselle lelulle. Lisäksi oviaukossa olisi näkymätön voimakenttä, joka ei päästäisi yhtäkään lelua lastenhuoneesta ulos. No okei, ehkä tähän voisi tehdä poikkeuksen, kumpikin lapsi saisi kuljettaa lastenhuoneesta ulos yhden etukäteen spesifioidun ja asetuksiin asetetun turvalelun. Muut lelut ei pääsisi voimakentän läpi toiselle puolelle (vaikka lapsi itse pääsisikin). Tämä asetus ei koskisi aikuisia, joten jos lastenhuoneesta olisi PAKKO PAKKO PAKKO tuoda joku lelu ulos, se tulisi sieltä ainoastaan aikuisen mukana.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ruokailutila olisi sisustettu yksinkertaisilla, mutta tyylikkäillä seinätauluilla, rennon minimalistisella ruokapöydällä, johon ei mikään tahra ikinä tartu ja tuoleilla, jotka on liian painavia keikkumiseen. Ruokailutilasta pääsee ulos ainoastaan taikasanoilla: kiitos ruoasta ja sillä kun sensori tunnistaisi, että asianomainen on vienyt ruoka-astiansa tiskipöydälle. Ulos siirtyessään robottikäsi tarjoaisi pastillia / purkkaa ja toivottaisi kohteliaasti hyvää päivänjatkoa (ja heittäisi perään märällä rätillä, jos ei kuulisi 'kiitos samoin').</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Yläkertaa johtaisi kaksi kulkureittiä: portaat sekä kiipeilyseinä / puolapuut / monkey bars -yhdistelmä ja alas tultaisiin liukumäkeä. Jälkimmäisessä kulkureitissä olisi tietty turvaverkko liukumäen yläpuolellä alas putoavien apinoiden varalle ja samalla sitä turvaverkkoa voisi käyttää ihan vaan oleskelutilana.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Toki lapsiperheessä pitäisi olla kanssa oma askarteluhuone! Se olisi kätevästi toteutettu sillä, että iso huone olisi jaettu moneen pieneen lasikoppiin (ehkä muovi olisi parempi materiaali kuitenkin), jossa voisi tehdä kunkin kopin toimintaan designoituja hommia. Olisi yksi koppi sormimaalaukselle ja vesiväreille, yksi muovailuvahalle ja taikahiekalle, yksi hamahelmille (askartelun päätteeksi koppiin asennettu imuri imisi hamahelmet lattialta ja sylkisi takaisin hamahelmikippoon) jne. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Aikuisillekin olisi tietenkin oma äänieristetty tilansa, jonne voi sulkeutua ja jossa voisi katsoa kovalla äänellä iltasin Star Trekkiä ja pelata videopelejä, hmm, mitähän mies haluaisi tehdä .. Töitä?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Unelmataloon kuuluu tietenkin myös takkahuone-kirjasto. Takka olisi tietenkin sellanen ei-oikea takka, koska eihän me nyt hyvänen aika sisäilmaamme haluttaisi saastuttaa ja sitä paitsi jompikumpi lapsista kuitenkin törkkäisi naamansa / kätensä / tukkansa sinne. Mutta sellanen ihan oikealta näyttävä ja tuntuva ja saastuttamatta tuoksuva takka (jonka vieressä koristehalkoja). Ja sen eteen kuuluisi koira, joka olisi lasten paras ystävä, mutta joka asuisi vaan siellä takkahuoneessa eikä koskaan tarttisi ulkoiluttamista.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta siis sen lisäksi siellä kirjastossa olisi hirveästi kirjoja, mutta ainoastaan sellasia hyviä, paitsi muutama käsittämättömän tylsä klassikkoteos, joka nyt vaan kuuluu kirjastoon. Who knows, ehkä jonain päivänä lapset tarvii itselleen nettiin jonkun käyttäjänimen ja päätyy myös hyödyntämään Shakespearen koottuja teoksia inspiraationa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ja sitten siellä kirjastossa olisi tosi paljon erilaisia riippukeinuja ja löhötuoleja ja säkkituoleja ja nojatuoleja ja loputon varasto terveellisiä snäkkejä tai raikasta vettä. Ja teetä ja kaakaota tietty. Ehkä kanssa vähän viiniä. Okei fine, myös jädeä. Mehujäitä ja vaikka Twixejä. Myös flyygeli, joka pitää ääntä ainoastaan erikseen asetettujen käyttäjien käsillä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sitten olisi tietty aikuisille oma tosi tilava makkari, jossa olisi omat vessat ja suihkut (tää kaikki on tietty aika tavallista täällä) ja iiiiiso pehmeä sänky ja iiiiso vaatehuone.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Unelmakodin sijainti olisi tärkeä. Talossa pitäisi olla toki autotalli, jonne pääsee ajamaan suoraan ja josta pääsee sisäkautta kotiin. Lisäksi pitäisi olla tilava, nurmikkoinen piha, jossa ehkäpä nurkkaus trampoliinille. Mutta toisaalta toisella puolella taloa pitäisi olla sitten parveke josta olisi näkymät ison kaupungin silhouettiin, jos ei nyt suoraan kattojen ylle. Siellä partsilla pitäisi olla tunnelmavalot, pehmeitä nojatuoleja, jatkuvasti hämärtyvä ilta ja taustalla pehmeä loungemusa. Pihalla voisi olla valosaa ja aurinkoista ja lasten kiljahteluja.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
No mutta joo, eiköhän tässä nää tärkeimmät tullu jo. Eli eiköhän rakentamaan!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhna79810_N3AJDMpQ6T0tRGlw_Y-Z4ecktEPCCnSqHz-P5UQq-j4r3DjYvREuz0g_bMJbciblKbv7xvxaJ9Dq-7cH-50oY5SlbTPNeYmVb9CGgtFsz6y04-P4DCuQ3PkmDDV7q4xJfCAc/s1600/Screen+Shot+2017-11-15+at+21.13.03.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="586" data-original-width="588" height="318" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhna79810_N3AJDMpQ6T0tRGlw_Y-Z4ecktEPCCnSqHz-P5UQq-j4r3DjYvREuz0g_bMJbciblKbv7xvxaJ9Dq-7cH-50oY5SlbTPNeYmVb9CGgtFsz6y04-P4DCuQ3PkmDDV7q4xJfCAc/s320/Screen+Shot+2017-11-15+at+21.13.03.png" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Unelmakoti? (eli Thanksgiving-askarteluja)</td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
lydashttp://www.blogger.com/profile/14693097206178499020noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3305207347113207449.post-48401042626662674042017-11-09T10:34:00.003-08:002017-11-09T11:15:18.438-08:00Mitä kuuluu, ootsä palannut töihin?<div style="text-align: justify;">
Nonyt. TAUTI. En hirveän usein sairasta, mutta kun sairastan otan siitä kaiken irti. Mies koki tietty tavalliseen tapaansa sen .. no mikä on miesflunssan vastakohta? Oli (poikkeuksellisesti) päivän kotona flunssan takia tekemässä töitä, aivasti kahdesti ja lähti takasin töihin. Huh, olipa flunssa! Pienempi vähän kuumeili ja poti, mutta vaikuttaa kanssa olevan jo melko ok (vaikkei tällä viikolla ookaan preschoolissa nyt ollut). Isompi on ihan koskematon (so far) tän flunssan suhteen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mulla sen sijaan joku suihkutti polyuretaania nenään tossa kolmisen päivää sitten ja sen jälkeen molekyylin molekyyliä happea ei ole kulkenu läpi. Niistäminen ei auta mitään: mitään ei tule ulos. Mies hankki jotain nenäsuihketta, jossa on ilmeisesti jotain keijupölyä koska ihan minuutin sisään suihkauksesta kuin taikaiskusta nenä on taas kuin ei koskaan olisi tukossa ollutkaan. Tätä stuffia saa käyttää kahdesti vuorokauteen kolmen päivän ajan. Sit pitäisi olla terve. Niin vissiin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Nenähuuhteluakin oon käyttänyt, mutta aina menee pieleen. Joskus viime talvena huuhtelin nenääni jatkuvasti, kunnes luin, että keittämättömällä hanavedellä ei missään tapauksessa saisi huuhdella, koska se ei ole riittävän puhdasta. Vietin pari viikkoa odottamassa, että aivonsyöjä ameeba iskee. Vahingosta viisastuneena keittelin vettä pari minuuttia tällä kertaa ja huuhtelin vasta sillä. No, tokihan luin jälkikäteen ohjeista, että vettä pitäisi keittää AINAKIN viis minuuttia, mielellään enemmänkin. Ääh.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
No mutta se siitä. Piti tulla puhumaan aiheesta, josta usein kaverit kyselee. Paluu töihin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ei, en ole palannut töihin. Ei, en ole ihan nyt just palaamassa töihin. Joo, voisin palata viisumin puolesta. Joo, olis kyllä kivaa palata töihin. Joo, mielenterveys ehkä tarttis töihinpaluuta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
No mutta, miksi mä en sitten ole töissä. Hyvä kysymys!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Täällä töihinpaluu ei ole ihan niin yksinkertaista. Jos nyt skipataan kaikki työnhakuun liittyvät jutut, niin mä en ole vielä pystynyt ratkaisemaan yhtälöä miten hoidetaan lapset ja koti ja työ (juujuu, sen ei pitäisi olla yksin mun harteilla, mutta hear me out). Katsotaanpa lähtötilannetta: mies lähtee seiskan maissa töihin ja tulee kotiin (firman dösällä - jossa voi tehdä töitä. Jos kulkisi autolla, päivät olisi vielä pidempiä) puoli kuuden aikaan. Isomman koulu loppuu ennen kahta joka päivä. Pienempi on toki preschoolissa, mutta kuten isompi, niin pienempääkään en halua pitää puolta päivää pidemmälle, koska siellä nukutaan päikkärit ja meidän ilta on aivan yhtä kaaosta ja pienemmän kokonaisunimäärä vähenee selkeästi jos se nukkuu päikkärit.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Eli mitä, lastenvahti? Joka kuskaa ja vie ja tuo ja tekee ruoat ja syöttää ja lohduttaa ja pitää huolta ja kasvattaa?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kaiken kotiäitiyteen väsymisenkin keskellä en pysty mielessäni hyväksymään ajatusta, että joku tyyppi vaan kasvattaa meidän lapset. Että jos hyppään oravanpyörään, niin nään lapsia about tunnin-kaks illasta ja en ehkä sitäkään vähää aamusta. Ja käytännössä joku muu on täysin vastuussa siitä minkälainen arvomaailma ja tunne-elämä lapsille kasvaa. Joku, joka ajelee täällä autollaan lapset kyydissä (aargh, täällä sattuu niiiiin paljon (kuolon)kolareita!) ja päättää mitä ruokaa ne syö jne. Tämä kaikki on vaan täysin vastoin mun arvomailmaa - että lapset näkee vanhempiaan niin vähän.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ja ehkä yksi tärkeimmistä: lastenhoito on täällä aivan törkeän kallista. Toki jos molemmat vanhemmat kävisi kokopäiväsesti töissä, niin siihen varmaan olisi varaa eikä jäätäisi miinuksella, mutta esim mikään osa-aikainen homma ei meinaisi riittää kattamaan työajaksi lastenhoitoa (esim. kolme aamua viikossa preschoolissa maksaa mitä tahansa 700-1500$ kokopäivänen hoito olisi helposti mitä tahansa 2000-3000$ kuussa, eikä lastenhoitajienkaan palkat nyt ihan pieniä ole). Eli mun pitäisi tehdä hommaa, josta saisi hyvää palkkaa (veroprossan ollessa mitä on....), mikä taas luultavasti edellyttäisi pitkiä päiviä, ihan vaan että työnteko kannattaisi taloudellisesti. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Myöskin: me tultiin tänne miehen työn perässä ja tällä hetkellä on prioriteettina että se saa hoidettua hommansa kunnialla (ja mä tietoisesti ja yhteisestä sopimuksesta otin vastaan tän roolin). Joten mä epäilen, että vaikka mä menisin töihin, niin miehen elämä ei juuri muuttuisi, mutta mun pitäisi miettiä miten saan pyöritettyä kotihommat SEKÄ työn. Vaikka olisi kiva välillä miettiä muita asioita, niin arvelenpa että stressikerroin olisi enemmän nousu- kuin laskujohdanteessa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kyllä, Suomessa tilanne olisi eri. Suomessa me oltaisiin molemmat töissä ja lapset olisi tarhassa. Vietäisiin ne (autolla? kävellen?) tarhaan lomittain, toinen lähtisi ajoissa töihin ja toinen veisi lapset tarhaan. Toinen lähtisi ajoissa töistä hakemaan lapsia, toinen ei. Toinen tekisi 80% työpäivää, mikä lyhtentäisi lasten hoitoaikaa ja helpottaisi aikatauluja. Töissä se olisi normaalia, että joku tulee tosi ajoissa ja lähtee neljältä duunista hakemaan lapsia. Täällä mikään näistä ei varmaan onnistuisi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mä olen kaikesta huolimatta ihan loputtoman kiitollinen, että oon saanut olla lasten kanssa kotona tän ajan kun ne on ollu pieniä (ja myös, että lapset on saanu olla kotona vanhemman kanssa - tää olis voinut varmaan mennä myöskin toisin päin...). </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Myönnettäköön, että välillä on vaikea olla kiristelemättä hampaita, kun kipeenä koitan pitää pakkaa kasassa ja saada lapset liikkeelle, että päästään kouluun. Tai miehen tehdä etätöitä kotona se saa istua koneellaan samalla kun mä (kipeänä) yritän saada lapsille hirveellä vauhdilla snäkkiä, että päästään lähtemään isomman kitaratunnille tms. Eli tilanne ei ole hirveän optimaalinen tai tasa-arvoinen moninkaan tavoin, mutta se on toisaalta juttu, jonka mä olen niellyt. Tultiin Kaliforniaan, täällä on omia mahtavia juttuja, tehtiin yhdessä tää päätös ja mä lupauduin tähän hommaan. Myöhemmin elämäntilanne taas vaihtuu. Mutta siis niin, sanoinko, kiitollinen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ehkä mä sinne töihin vielä joskus. Nyt ei näytä kauhean lupaavalta. Mutta ehkä joskus.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1mEtCgyXnkAcN3hU7FgKyAjVTLdAt29OOK1GytvywUEJ4efQQVCsMTSsiBQFxfVtF3kl3XWG8hzSJE4R6AQSl6TVjEdDuwj5SCDDytQ_PU2bq4F9gZO0QD4v16kdRf-A9qiu5arcZ5Rk/s1600/Screen+Shot+2017-11-09+at+10.37.36.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="438" data-original-width="435" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1mEtCgyXnkAcN3hU7FgKyAjVTLdAt29OOK1GytvywUEJ4efQQVCsMTSsiBQFxfVtF3kl3XWG8hzSJE4R6AQSl6TVjEdDuwj5SCDDytQ_PU2bq4F9gZO0QD4v16kdRf-A9qiu5arcZ5Rk/s320/Screen+Shot+2017-11-09+at+10.37.36.png" width="317" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vähän etätöitä kotoa</td></tr>
</tbody></table>
</div>
lydashttp://www.blogger.com/profile/14693097206178499020noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-3305207347113207449.post-64392877673126191212017-11-04T21:32:00.003-07:002017-11-04T21:32:13.189-07:005v-4kk-4pv & 3v-0kk-8pv<div style="text-align: justify;">
Noniin, nyt ollaan käsitelty pienemmän preschooliin alku (sitä käydään ihan kuten isompikin: kolme aamua viikossa ja mennyt ihan hyvin, mitä nyt perjantaina olikin vähän vaikeempaa jäädä). Sitten on tää isomman koulu. Sehän alkoi jo elokuun puolessa välissä vajaa pari viikkoa siitä kun oltiin tultu takaisin Suomesta. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Murehdin sitä murehtimistani. Miten me ikinä ehditään kasiksi kouluun joka hemmetin aamu?? Kuinka kamalan stressaavaksi elämä muuttuu, kun VIIS aamua viikossa pitää olla jossain kukonlaulun aikaan! Isompi on vasta viis! Miksi ihmeessä sen tarvii mennä jo kouluun, sehän vasta täytti viisi! Mitä jos se jää itkemään ovelle ja joudun irrottamaan sen pienet kädet kaulani ympäriltä ja väkisin työntämään sen luokkaan parkuvana? Mitä jos se tulee olemaan sitä joka aamu? Mitä jos se ei pärjää siellä kun ei ole natiivi englannin puhuja ja luokan nuorimmasta päästä? Mitä jos se joutuu sen yhden opettajan luokalle, sen jota en missään tapauksessa haluisi?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-size: x-small;">[Pieni sivuraide: meidän edellisen kämpän naapurissa asui perhe jonka lapsi kävi kindergartenia siellä ja superkiltit ja ihanat vanhemmat lopulta kertoi poikansa opettajasta ja miten kaikesta yrittämisestä huolimatta ne oli tavattoman tyytymättömiä. Opettaja piti vähän turhan tiukkaa ja kylmää kuria oppilaittensa ikään nähden ja poika ei viihtynyt. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-size: x-small;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-size: x-small;">Kannustivat mua yrittämään kovasti saada isompi jonkun toisen opettajan luokalle (kindisopeja on siellä neljä) ja tuntien oloni maailman röyhkeimmäksi tyypiksi soitin toukokuussa koululle ja kysyin voiko tällaisia pyyntöjä edes tehdä. Kanslisti neuvoi meilaamaan rehtorille <i>'oh we are getting those emails in already' </i>ja minä neuvosta toimeen.Ihan hirveästi häpeillen meilasin rehtorille. Ikinä ei tullut vastausta, mutta rukoilin että ne olisi pistänyt edes jotenkin muistiin mun meilin.]</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Noh. Torstaina, ennen maanantaista alotusta koululla oli pienimuotoinen tapahtuma: pizzaa, lemonaadia ja luokkalistat esillä. Kindergartenluokkia oli siis se neljä ja menin sydän pamppaillen etsimään isomman nimeä. Silmät villisti sohien skannasin enkä meinannut löytää. <i>Okei, </i>ajattelin, <i>katson ensin sen opettajan luokan jolle EN halunnut isompaa. </i>Ja siellähän se isomman nimi oli, tietenkin. Listan viimeisenä. Kaikista neljästä vaihtoehdosta siellä mihin EN halunnut.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Toinen ex-naapuri (joka myös tunsi hyvin tämän joka oli kironnut sitä poikansa opettajaa), joka oli sattumoisin ollut aiemmin koululla autististen lasten opettajana ja jonka oma tytär oli siellä viidennellä luokalla seisoskeli kanslian edessä. Huokailin sille kiukkusena, että olikohan ne laittanut isomman sille luokalle ihan out of spite, koska olin mennyt lähettämään sen meilin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ihana naapuri usutti puhumaan kansliaan. <i>Kyllä ne varmasti ymmärtää. </i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: justify;">
Okei, long story short mutkien kautta sain puhuttua lapsen toisen opettajan luokalle. Sen perusteella mitä olen nyt kuullut sen luokkalaisten vanhemmilta se oli todellakin sen puskemisen arvoista (vaikka kuinka hävetti olla Se äiti).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Aaaaanyway.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ensimmäisenä päivänä herättiin tosi ajoissa. Syötiin aamupalaa, mä pakkasin isommalle lounaan reppuun, oltiin ajoissa valmiina lähtöön koko perhe. Ajettiin koululle, jossa me isomman kanssa noustiin pois ja mies jatkoi matkaa pienemmän kanssa puistoon. Helpompaa näin, ajattelin, kun siellä kuitenkin vanhemmat otetaan lasten mukana sinne luokkaan pientä orientaatiota varten. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Orientaatio ohi lapset oli jäämässä luokkaan, tajusin etten ollut muistanut laittaa aurinkorasvaa isommalle (kyllä täällä sitä todellakin tarvitaan vielä elokuussa). Nolona pyytelin, että voisin palata muutaman minuutin kuluttua laittamaan rasvat ja jätin jännittyneen isomman luokkaan. Palatessani isompi tuli vähän kärsimättömänä mun luokse ovelle että sain nopeesti rasvattua ja lähti kuin, heh, rasvattu salama takaisin puuhiensa pariin kun homma oli tehty.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Me tultiin kotiin, jossa avasin koululta saamani orientaatiopaketin (jossa oli mukana mm. nenäliina ja teepussi ja kehotus nostaa jalat tuolille ja juomaan teetä ja kuivaamaan kyyneleet tähän nenäliinaan). Pienempi meni touhuilemaan ja mä hoitelin kotihommat. Puolelta päivin eka koulupäivä oli ohi ja luokasta laukkasi iloinen, innokas isompi reppu heiluen ulos.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
It's the start of an era.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Se on hassua miten kaikki on niin hiuksen varassa. Miten se balanssi sattuikaan menemään nyt niin, että isompi oli hyvillä mielin koulun alkaessa (eikä esim. kiukkunen koska pienempi oli ehtinyt avata turvavyönsä autossa ensin, mikä olisi assosioitunut kouluun ja aiheuttanut koko kuoluvuoden mittaisen ärsytyksen) ja että niistä neljästä tarjolla olevista opettajista isommalla taitaa olla se kaikkein lämpöisin ja ihanin (isompi tykkää opettajastaan ihan hirveästi). Ja että koko tää aurinkorasvaus-episodi oli ehkä ihan mahtava juttu, koska isompaa jännitti vähemmän jäädä kun tiesi mun palaavan ihan kohta ja toisaalta se ehti päästä hommiin niin, että kun palasin enää ei jännittänytkään.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Me ollaan ihan mielettömän onnekkaita. Koulu tuntuu todella kivalta, sen rehtori tuntuu todella omistautuneelta, siellä on aktiivinen vanhempainyhdistys, siellä on ystävällistä henkilökuntaa, siellä toimitaan growth mindsetin mukaan, siellä tunnutaan voivan hyvin. Siellä on todella paljon eri kansallisuuksia ja laajasti porukkaa ihan kaikenlaisista taustoista (no okei, pääosin teknofirmojen insinöörien lapsia mutta niinkuin kansallisuuksia ajatellen). Ja kun nyt tällä alueella ollaan, niin mm. NASA ja Google tekee läheistä työtä koulujen kanssa ja noilla on esimerkiksi Googlen lahjoittamat ChromeBookin ajoittain koululla käytössä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Luokassa on aina (vähintään) kaksi aikuista ja vanhemmat pääsee osallistumaan myös luokassa tunneilla halutessaan. Isompi viihtyy, oppii ihan mieletöntä vauhtia vaikka mitä ja sille tuntuu olevan helppoa noudattaa sääntöjä luokassa. Menee aina hymyssä suin kouluun ja palaa sieltä viiden ja puolen tunnin kuluttua vähintään yhtä iloisena. Tuntuu, että se oli niiiiiin valmis alottamaan tän! </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Joskus asiat vaan jotenkin loksahtelee paikoilleen. Ja pieni iloinen bonus: me alettiin ekan viikon jälkeen kävellä (okei, mä kävelen, pienempi pyöräilee / potkulautailee ja isompi kävelee / pyöräilee) kouluun (matkaa on reilu kilsa) ja ennakkopeloista huolimatta pienempikin menee sen ihan (suhteellisen) sujuvasti ees taas (yleensä mennään vain aamuisin jalan), ainakin jos sitä avustaa työntämällä välillä selästä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Eli kaikenkaikkiaan. Tuntuu että tää isompi koulussa on nyt ehkä parasta mitä meille kaikille on vähään aikaan sattunut. Nyt vielä kun pienempi tottuu siihen preschooliin niin että siitä tulee ihan rutiinia, niin kyllä se tästä!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkRZrK6hsvHfvKS1W58V_Iw5Tcag4bcK9oMTxHfWSYcMFaCdwLvk7yzWY1pDemCNilZRErMgxbRDobXHMRFLbON18Yy8uzlfmzDd-zv_R82ESzlqafBuD1McNn6Yeeihk8qiP2VlEpaRk/s1600/Screen+Shot+2017-11-04+at+21.28.44.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="303" data-original-width="484" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkRZrK6hsvHfvKS1W58V_Iw5Tcag4bcK9oMTxHfWSYcMFaCdwLvk7yzWY1pDemCNilZRErMgxbRDobXHMRFLbON18Yy8uzlfmzDd-zv_R82ESzlqafBuD1McNn6Yeeihk8qiP2VlEpaRk/s320/Screen+Shot+2017-11-04+at+21.28.44.png" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Tännekin on tullut syys.</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
lydashttp://www.blogger.com/profile/14693097206178499020noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3305207347113207449.post-16690765191563918032017-10-30T10:26:00.002-07:002017-10-30T10:26:38.851-07:005v-4kk-0pv & 3v-0kk-4pv<div style="text-align: justify;">
NO NYT KUULKAA! Vihdoinkin blogin äärellä, mulla on niin tuhat kilometriä asiaa etten ihan tiedä edes mistä alottaa!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Alotetaan vaikka siitä, että MÄ OLEN YKSIN KOTONA!! Vaikka on maanantai! Täällä on siistiä ja hiljaista paitsi että soi musiikki, jota MÄ haluan ja valitsen kuunnella!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Meidän babysitteri lopetti babysittaamisen huhtikuussa, koska meni nyt sitten saamaan vauvan ja sen perään tuli vielä muutto D.C.:hen. Ei sinällään mitään, en oikein itsekään osannut arvioida millasta meidän syksy tulee olemaan isomman koulun kanssa (tästä lisää myöhemmin). No, bottom line nyt kuitenkin että pienempi on tässä viimeiset puoli vuotta hengannut mun kyljessä ilman taukoa ja siinä missä kotiäitiys on ehkä joillekin helpompaa ja antoisampaa, niin mulle tauotta lasten (lapsen) kanssa oleminen vetää mehut täysin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Iltaisin on kolme alternatiivista tekemisvaihtoehtoa: painun miehen tullessa kotiin urheilemaan ja palaan, käyn suihkussa ja meen nukkumaan tai lasten nukahdettua lysähdän sohvalle pelaamaan / kattomaan telkkaria. Mihinkään luovaan ei ole mitään mahiksia, aivoista ei riitä yty lukemaan. Hell, aivoista ei riitä yty keskustelemaan. Tunti, pari palautumista ja alan olla valmis vaihtamaan kuulumisia miehen kanssa. Mutta sitten onkin jo aika pakata lounasta isomman seuraavaa päivää varten ja ehkä vielä tyhjentää tiskikone jne.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
No mutta, viime torstaina pienempi täytti kolme vuotta! Ja sen kunniaksi perjantaina oltiinkin preschoolin ovella (sinne otetaan vain 3-5-vuotiaita). Pienempää oltiin valmisteltu tähän tietenkin koko syksy ja puitteet oli ehkä parhaat mahdolliset: isomman ajoilta tuttu paikka, (semi)tutut opet, (semi)tuttuja lapsia (jotka muisti pienemmän paremmin kuin pienempi ne) ja ajotuskin vielä osui: edellisenä päivänä preschoolilla oli kurpitsajuhlat, joissa oltiin iltaa. Aamulla oli helppo mennä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ja siis. Pienempi hävisi heti leikkimään, kun tultiin paikalle. Mä (koska lupasin jäädä vähäksi aikaa sinne) istahdin sohvalle tyhjänpanttina katsomaan. Ehdin olla siinä ehkä kymmenen sekuntia, kun mulla oli yhtäkkiä syli täynnä vieraita lapsia, jotka halusi halia ja lukea ja olla lähellä. Sydän vähän särkyen lueskelin niille ja annoin niiden olla lähellä ja mietin, että voi luoja mä olen kiitollinen siitä, että oon saanut olla lasten kanssa kotona niin pitkään ja paljon ja että ne on saanut syliä ja aikuisläheisyyttä kuppinsa täyteen. Vaikka toi on ihana preschool ja opet on ihania ja siellä n. 20 lapsen ryhmässä niitä on aina 4-5 paikalla, ei kukaan ehdi tai pysty istumaan vaan halimassa lapsia. Ja kun lapset pahimmillaan viettää 9-10 tuntia siellä niin läheisyysvarasto jää aika tyhjäksi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta anyway. Tuli aika lähteä ja jätin ihan iloisen, joskin jännittyneen pienemmän istumaan snäkkipöytään halien ja pusujen jälkeen ja ajelin lähimpään Starbucksiin juomaan teetä ja läppäröimään. Odottamaan, että ne soittaa. Että suru tuli sittenkin puseroon.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kolmen tunnin kuluttua soittoa ei ollut kuulunu ja mun oli aika lähteä takasin hakemaan. Löysin pienemmän lounaspöydän ääreltä iloisesti nakertamasta (isomman tapaan oli syönyt siitä pelkän leivän). Raahasin pienemmän ulos ovesta (olisi vielä halunnut jäädä!) ja ulkona juteltiin. Kertoi että oli kun olin lähtenyt sitä oli alkanut itkettää. Sydän vähän rutistuen ihmettelin mielessäni että miksei mulle oltu soitettu ja sitten kysyin ääneen oliko itkenyt. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>"Joo. Mutta en ääneen." </i>vastasi pienempi. Ja jatkoi, että sitten ne oli menny ulos ja se oli unohtunut. Oli innoissaan ajatuksesta, että maanantaina sitten taas. Huh.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Siellä se nyt sitten on. Mä saan olla kotona ja ajatella omia ajatuksiani ja tehdä omia juttujani ja hengittää omaa ilmaani ilman että kukaan haluaa multa just nyt mitään tai kenenkään pissavahinkoja täytyy korjata tai emotionaalisesti coachata kun Legot turhauttaa. Juon teetä ja kohta ehkä voisin vaikka meditoida tai seistä käsilläni. Because I can.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoaMVb76hHOfyJVvTFXw6Xm5PUxlvTyOG5WtPKm0YG8lKeH1AF7qVSHwIl7MwQ0V9gcszcJXKh0ppCvpKQ7ZqmX3FZ5g6a3A9nhEpgfLpiEGv4vYG28XXatMDuScnjURddkms71WC6af0/s1600/Screen+Shot+2017-10-30+at+10.20.41.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="608" data-original-width="492" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoaMVb76hHOfyJVvTFXw6Xm5PUxlvTyOG5WtPKm0YG8lKeH1AF7qVSHwIl7MwQ0V9gcszcJXKh0ppCvpKQ7ZqmX3FZ5g6a3A9nhEpgfLpiEGv4vYG28XXatMDuScnjURddkms71WC6af0/s320/Screen+Shot+2017-10-30+at+10.20.41.png" width="258" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kolmevee!</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
lydashttp://www.blogger.com/profile/14693097206178499020noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-3305207347113207449.post-19721190719817758582017-06-26T16:31:00.000-07:002017-06-26T16:31:10.612-07:004v-11kk-26pv & 2v8kk-0pv<div style="text-align: justify;">
Mulla on jo toinen jalka Suomessa. Meidän viikkokalenteriin on piirretty lentokoneen ja Suomen lipun kuva. Öitä lasketaan melkein joka päivä. Nyt on kuus. Isompi pakkasi jo matkalaukkunsa. Pienempi ilmoitti ettei aio laittaa reppuaan turvatarkastuksen hihnalle (kiitoksia vaan kaverille, joka lainasi meille Elsa & Lauri matkustaa kirjan, jota on luettu todella ahkerasti ja osataan siis välttää turvatarkastuksessa muuten tullut raivari). </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Aavistan anyway, että neuvotteluja on vielä tulossa. Mä esim en kaavaillut että otettaisiin isomman (sitä sen jo pakkaamaa) matkalaukkua mukaan. Ja logistiikka noin muutenkin, vaikka lento on suora, oon silti ainut aikuinen. Miten saan raahattua kaksi potentiaalisesti nukkuvaa, väsymyksestä kirkuvaa lasta lentokoneesta mutkien kautta mummupapan armeliaaseen syliin??</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kuusi yötä aikaa stressata ja miettiä!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Me ollaan mietitty mitä kaikkea Suomessa tehdään. Ja mitä Suomessa syödään. Ja keitä kaikkia me tavataan. Sanoinko, toinen jalka jo Suomessa?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tähän meidän lomailuun liittyy muutakin: isomman preschool loppuu. Lopullisesti. It's the end of an era. Kun palataan Suomesta, isompaa odottaa kindergarten. Ja meitä odottaa ihan kokonaan uus arki. En ees tiiä miten tuun selviämään arjesta, jonka normi on VIISI (!!) aamua viikossa lapsi kasiksi kouluun. Jossa me ei enää päästä lomailemaan kun halutaan, vaan koulu sanelee. Mutta toisaalta, jossa pienempikin jossain vaiheessa menee preschooliin - saanko mä vapaa-aikaa? Vai töihin? Apuuaaa, miten me kaikki järkätään?!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Meidän green card prosessit etenee, saatiin jo työluvat, lapset ja minä. Nyt voisi isomman ja pienemmänkin pistää jo duuniin, heh.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Välillä mietin muuttoa takasin Suomeen. Tullaanko me koskaan muuttamaan. Millasta se olis jos tultaisiin. Oon kummallisessa tilassa: on vaikea kuvitella, että tänne me nyt jäätäisiin ja täällä me nyt loppu elämämme elettäisiin. Mutta toisaalta en tiedä miten sopeutuisin enää Suomen säähän (jep, tämä on se isoin kynnyskysymys). </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kaverit täällä osti asunnon Kampista, paluumuutto elokuussa. Aloin haaveilla asunnosta Kampissa, mutta sitten mä muistin, että sielläkin sataa räntää. Ja sillonkin kun lapsia ei tarvi 9kk vuodesta tarvi ahtaa välikausi/toppavaatteisiin, niin siellä silti on talvisin hirveän pimeetä ja kylmää ja märkää. Ja kesä on ihan toivottoman lyhyt. Mutta toisaalta, en tiedä voitaisiinko / haluttaisiinko ikinä ostaa asuntoa ainakaan Piilaaksosta. Ja lisäksi täällä on vielä ainakin vajaa neljä vuotta Trump. Toisaalta, Suomenkin politiikka tuntuu olevan vähän sirkusta just nyt.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Anyway. Kuusi yötä (okei, ensin kyllä pitää hoidella isomman viisvuotissynttärit, joihin on viisi yötä)! Ja sitten ruisleipää ja salmiakkia ja Fazerin karkkeja ja suomalaista jädeä ja kavereita ja mökkiä ja mansikoita ja mustikoita! Kuus yötä!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfiWSzulcHJn-GTmjJEku6jGVru0Efa5o_WTlhcv4eZqqzlVFgfQyh3pk375LgHT2UMMsHpO0RTzgOdZiTZesD9nC5H3PwqOYko_S4aqAkSWHJ0fm4cvTM7247m_Wl_kOdl-k0Wgf57ok/s1600/Screen+Shot+2017-06-26+at+16.29.24.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="651" data-original-width="872" height="238" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfiWSzulcHJn-GTmjJEku6jGVru0Efa5o_WTlhcv4eZqqzlVFgfQyh3pk375LgHT2UMMsHpO0RTzgOdZiTZesD9nC5H3PwqOYko_S4aqAkSWHJ0fm4cvTM7247m_Wl_kOdl-k0Wgf57ok/s320/Screen+Shot+2017-06-26+at+16.29.24.png" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Käväsin parkouraamassa. Juu, se on Golden Gate.</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
lydashttp://www.blogger.com/profile/14693097206178499020noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3305207347113207449.post-29193321290587955842017-06-18T21:11:00.002-07:002017-06-18T21:11:54.654-07:004v-11kk-18pv & 2v-7kk-22pv<div style="text-align: justify;">
Musta tuntuu, että mä olen viimein hiljalleen rämpinyt siihen pisteeseen, jossa mun on helppoa kirjottaa asioista, joista mä olen kiitollinen. Kaikesta mikä täällä on hyvin. Että niitä hyviä on niin paljon, että ne oikeestaan aikalailla peittää alleen pääosan niistä mitä huolia mulla nyt sitten sattuukaan olemaan. Ja kyllähän niitä huolia tulee ja menee ja on ja ei ole, mutta että sinne väliin mahtuu muutakin kuin rämpimistä ja selviytymistä. Että viitsii kirjottaa blogientryn, koska ei joudu väkisin miettimään asioita, jotka ei olis aina vaan vali vali vali vali.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Eli onnellisia asioita! Ja yksi isoimmista: koti! Se on uskomatonta, mutta mietin ihan aidosti joka päivä miten kiitollinen mä olen tästä meidän kodista.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sillä on kaksi makkaria, kaksi vessaa (toisessa suihku, toisessa kylpy), olkkari, eteinen (!! ei mikään itsestäänselvyys tässä maassa), keittiö ja partsi. Sillä on valkoiset seinät ja tummat, öö, laminaatti (?) lattiat paitsi makkareissa joissa on kokolattiamatot (mutta jonka kanssa mä elän). </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sillä on siisti keittiö, jossa on pantry, eli pienen vaatekaapin kokonen, sisäänkäveltävä huone, jossa on meidän kaikki kuivatarvikkeet. Siinä on kodinkoneet, jotka olivat aivan koskemattomia meidän muuttaessa sisään. Riittävästi kaappitilaa ja riittävästi pöytätilaa. Ruokailutila on kiva segway olkkariin. Ja ruokaillessa näkee ikkunasta ulos puistoon (tullaan tähän kohta uudestaan). </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sillä on olkkari, jossa on tilaa tarpeelliselle ja johon meidän Suomen olkkarin matto istuu paremmin kuin Suomeen. Ovi partsille (jossa nytkin istun), jossa me voidaan viettää aikaa lasten kanssa aina iltapäivään saakka, koska aurinko alkaa lähettää kuolemansäteitään (UV menee jossain 12 tienoolla pahimmillaan - morjens, revi siitä panikoiva Suomen media, kun indexi nousee yli kuuden!) vasta iltapäivän aikaan. Eli (nyt) kun ulkona on päälle 30 astetta, partsin varjossa on hyvä olla. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbafNGBp1S8iuXlmyol6O7Df_Jg3UQDGJQLcZCnEDRAUStB840sf07PpM0oOyeinqk1pguq8GZIrT8URVcaiUxu0fY0C2hwEzs2rBN0A9hjuay2pAJESUzFuGzA8sMvHPXYvZsHFt2eyE/s1600/Screen+Shot+2017-06-18+at+21.08.19.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="321" data-original-width="364" height="282" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbafNGBp1S8iuXlmyol6O7Df_Jg3UQDGJQLcZCnEDRAUStB840sf07PpM0oOyeinqk1pguq8GZIrT8URVcaiUxu0fY0C2hwEzs2rBN0A9hjuay2pAJESUzFuGzA8sMvHPXYvZsHFt2eyE/s320/Screen+Shot+2017-06-18+at+21.08.19.png" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lämpöstä on!</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Partsilla on kanssa pienet, mutta riittävät ruokailukalusteet ja meidän kurkku, retiisit ja mikähän toi palmu on. Kurkkuruukussa on kanssa kivi, jolla pieni pala kuivattua kirsikkaa ja pieni saippuakuplaputeli siltä varalta, että leppäkerttu haluaa muuttaa takasin meille ja tarvitsee kodin (joo, tästä lisää toisessa entryssä).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Toisessa päässä maja lapsille, jonne pääsee suoraan lastenhuoneesta, eli oven ollessa auki se on käytännössä suora jatke lastenhuoneelle. Lisäksi koska aurinko alkaa hiipiä ensimmäisenä siihen majanurkkaan, saadaan partsin käyttöaikaa lisättyä vielä pidemmälle tolla katolla. Siellä on hauska lueskella tai tehdä isomman rakastamia kirjotus / piirrustustehtäviä (btw, nyt sen kyllä voi jo sanoa, isompi oppi lukemaan ihan for realz!). Ja leikkiä tietty.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kodin ulkopuolella alle kahden minuutin kävelymatkan päästä löytyy leipomo (josta kävin tänäänkin hakemassa meillä aamupala bagelit ja sämpylät), Starbucks (ei niin, että ikinä kävisin siellä mutta on kuitenkin), UPS:n toimisto (aivan sairaan kätevää tässä nettiostosten luvatussa maassa), maailman parhaat sushit, kirjasto, performing arts center, leikkipuisto, kirjastopuisto, meidän lääkäriasema ja tietty asuntokompleksin uima-allas, jossa myös poreallas. Meidän ikkunoista näkyy puistoa, puita, vihreetä ja elämää. Kirjastopuistossa on jatkuvasti jotain häppeningiä, viimeseksi nyt eilen joku sirkusharrastelijoiden kokoontuminen. Meidän ikkuna on kuin telkkari.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ja viereinen kortteli alottaa keskuskauppakadun, joka ei ole siis mikään ostoskeskuskauppakatu, vaan sellanen, joka on täynnä viihtyisiä kuppiloita ja erilaisia ravintoloita ja pikkusia putiikkeja ja maailman viehättävin kirjakauppa ja ihana deli ja tosi paljon hymyileviä ihmisiä ja ulkona terassilla päivällistäviä perheitä ja naurua ja iloa. Ja joku kymmenen mahtavaa parkour-spottia muutaman korttelin sisällä!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Hmm. Mulla alkaa olla pieni deja vú. Jokohan mä olen tätä ennenkin iloinnut tänne? Oh well, mä en edes välitä! Mulla on alkanut tulla aikoja, jollon on enemmän hyvää oloa kuin huolta ja stressiä. Sillä mennään!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ja ainii, kahden viikon päästä ollaan lentokoneessa matkalla Suomeen. Meinaan haljeta!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrz_6QfzcihaVmfOH2r_GNQ3SWV1cn4JbYiJdENUimU_dO_TXxt0-r1kWmD_kGadYeygZjnBQZvtTl_GsSrdpKPxRTdemdqy1FaMwHcj-npBdDcL5ZnaE3zegVD8myMbE-QdY5yY45PsU/s1600/Screen+Shot+2017-06-18+at+21.09.29.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="655" data-original-width="488" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrz_6QfzcihaVmfOH2r_GNQ3SWV1cn4JbYiJdENUimU_dO_TXxt0-r1kWmD_kGadYeygZjnBQZvtTl_GsSrdpKPxRTdemdqy1FaMwHcj-npBdDcL5ZnaE3zegVD8myMbE-QdY5yY45PsU/s320/Screen+Shot+2017-06-18+at+21.09.29.png" width="238" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Majanurkka</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1mPQxwl0tbU3GxScgRa9GIUF_ZVhwAi3Gb-vUZSIEv-GHpB301-LbxS6IbJT-H84AELQIuph3nRaPBycEHwTVB9pgkidNGaIrD60V2YKudMXYlXD7rssWgRAIfsZWg4Wr8wV4DkLlWek/s1600/Screen+Shot+2017-06-18+at+21.09.40.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="651" data-original-width="484" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1mPQxwl0tbU3GxScgRa9GIUF_ZVhwAi3Gb-vUZSIEv-GHpB301-LbxS6IbJT-H84AELQIuph3nRaPBycEHwTVB9pgkidNGaIrD60V2YKudMXYlXD7rssWgRAIfsZWg4Wr8wV4DkLlWek/s320/Screen+Shot+2017-06-18+at+21.09.40.png" width="237" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pöytänurkka</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
lydashttp://www.blogger.com/profile/14693097206178499020noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3305207347113207449.post-80926126994246764662017-06-14T22:48:00.000-07:002017-06-14T22:48:01.879-07:004v-11kk-14pv & 2v-7kk-18pv<div style="text-align: justify;">
Me käydään aina sillon tällön yhdessä puistossa, jossa on vieressä skeittipuisto. Ja kun sanon skeittipuisto, tarkotan aidattua aluetta, jossa on sisällä ramppeja ja skeittaukseen tarkotettuja kaiteita ja muita, öö, esteitä (mikä on 'puisto'? Voiko olla puisto, jossa ei ole betonin lisäksi mitään luontoa?).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tää on lasten lempparipuisto. Mun inhokkipuisto. Mä en tiedä miksi lapset sitä rakastaa, mutta mä tiedän miksi mä inhoan sitä: se on vähän epämääräsellä alueella, jossa on paljon asuntovaunuja ja se puisto on hankalasti kaksosainen, on välillä vaikeeta pitää molempia lapsia silmällä yhtäaikaa. Lisäksi joskus vuosi sitten siellä puukotettiin joku. Ja kuukausi sitten siellä oli sairas varis keskellä hiekka-aluetta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sitten se skeittialue. Me alotettiin katsomalla aidan toiselta puolelta skeittareita pitkät pätkät, kunnes isompi halusi ehdottomasti mennä ite potkulaudallaan kokeilemaan. Toissa kerralla totesin, että isompi on oppinut tekemään U-rampilla kasia ja haluaa kokoajan tehdä vaikeampi juttuja. Voisi varmaan olla hyvä idea hankkia sille jotkut suojat.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tuumasta toimeen. Ja koska jos tilaan isommalle suojat, niin tokihan ne on tilattava pienemmällekin, joka kylläkin skeittialueella on lähinnä vaan vaaraksi itselleen ja muille tehdessään täysin ennalta-arvaamattomia pyrähdyksiä sinne tänne (eli koitan pitää sitä suurimman osan ajasta niskasta kiinni).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vaikka tilasin pädit yhtä aikaa, pienemmän pädit tuli jo perjantaina ja isomman oli ilmotettu toimitettavaksi maanantaina. Voi miten pitkä on odottavan aika! Ainakin tuhat pitkä! Tuhat TUHATTA pitkä! Varsinkin kun maanantai saapui, eikä pakettia ollu ovella vaikka isompi sinkosi heti herättyään tarkistamaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Siinä vaiheessa, kun pakettia ei vielä illallakaan näkyny, vilkasin mitä Amazon sanoo. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Amazon sanoi, että paketti toimitettu! Kirosin ja vakuutin sadatta tuhannetta kertaa isommalle, että kyllä se ne pädit vielä saa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ja viimein, tiistaina kun oltiin tulossa preschoolista paketti löytyi meidän postilaatikosta. Isompi meinasi revetä innosta. Syötiin siis smoothiet, laitettiin pädit päälle, kypärät päähän, otettiin skuutit (ne on täällä nimellä scooter syystä tai toisesta) mukaan ja suunnattiin skeittipuistoon.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Siellä oli tällä kertaa aika paljon porukkaa. Mun olis tehnyt mieli perääntyä, mutta isompi ei olis ottanut sitä kuuleviin korviinsa. Potkulautaskeittaamaan siis!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ja hyvinhän se meni. Mä menin pienemmän kanssa ja isompi osasi aika hyvin etsiytyä paikkoihin, joissa ei ollut muita. Muutama nuori mies ilosesti huikkasi moit skeitiltään ja teki tempun. Kuuma ilma poreili ja nuorilla miehet hörppi virvoketta paperipusseistaan (joiden sisällä siis tietenkin kaljatölkki). Meno oli chilliä. Normaalisti vieraille puhumista kartteleva isompi moikkas ihan reteesti takasin ja vastas 'yeah!' kun kysyttiin 'are you having a good time?'.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ei me siinä hirveän kauaa ehditty olla, kun ruuhka ja kuumuus teki tehtävänsä ja isompi ehdotti että mentäisiin varjoon istumaan ja kattomaan. Nyökyttelin, että hyvä idea ja katoin, kun isompi täysin survereenisti skuuttasi skedejensä päällä chillaavien skeittijäbien viereen rampin reunalle, istahti oman lautansa päälle rivin jatkoksi ja riisui kypärän ja pädit. Ja pienempi tietty vielä perässä. Täysin adaptoituneena kulttuuriin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Siinä me sitten henkäiltiin <i>vau </i>hienoille tempuille ja mietin, että tässä mä nyt istun. Kolmekutosena. Skeittirampin reunalla.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4DZOB4ffjI9Z2GTbQT2kSbF25kdeaQM8K5OFgNS3l9dw66u0FUwsFfeSbgrxG-AI_60IipQ-uYIw-nYXKLrNtcg0ivB-OWg-Ruz_A6jYCDSMF3zbgAt68zvEDDb8Y18ZaCNwgnyp3Nc4/s1600/Screen+Shot+2017-06-14+at+22.40.17.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="651" data-original-width="489" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4DZOB4ffjI9Z2GTbQT2kSbF25kdeaQM8K5OFgNS3l9dw66u0FUwsFfeSbgrxG-AI_60IipQ-uYIw-nYXKLrNtcg0ivB-OWg-Ruz_A6jYCDSMF3zbgAt68zvEDDb8Y18ZaCNwgnyp3Nc4/s320/Screen+Shot+2017-06-14+at+22.40.17.png" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Chillailua</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
lydashttp://www.blogger.com/profile/14693097206178499020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3305207347113207449.post-1870585870046403072017-05-30T20:57:00.000-07:002017-05-30T20:58:28.451-07:004v-10kk-30pv & 2v-7kk-4pv<div style="text-align: justify;">
Maanantailta!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Nyt tässä vaiheessa, Baltimoren kentällä istuessa voin varmaan sanoa, että I DID IT! Olin poissa kolme yötä ja melkein neljä päivää ja selvisin. Ja lapset kanssa. Ja varmaan mieskin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vielä reilu viikko ennen lähtöä katselin lippuja ja mietin pitäisikö perua sittenkin koko homma. Lähteminen tuntui aivan järjettömältä kaikissa PMS huuruissa. Mikä ihme hulluuskohtaus oli saanut mut ajattelemaan, että olisi hyvä idea LENTÄÄ (siis jälleen kerran nousta siihen siivelliseen helvetinlaitteeseen, jonka pitäisi minua muka turvallisesti kuljettaa) Ameriikan toiselle puolelle ja olla erossa lapsista kolme kokonaista yötä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mä kuulen kyllä itsekin miltä toi kuulosti. Mutta moving on.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Koko edellisen viikon aikana, jollon olen lapsia tätä varten hellästi valmistellut (hei lapset, lähden matkaan, olen kolme yötä poissa, palaan sitten. Kolme. Yksi, kaksi, kolme. Mietitäänkö mitä kaikkea kivaa voitte tehdä isin kanssa sinä aikana? Ai metsään telttailemaan? (me ei ikinä olla oltu metsässä telttailemassa??) Noo, voitte jutella isin kanssa...) kertaakaan ei ole tullut yhtään poikkisanaa, edes pienemmältä. Pakatessani kamoja kumpikaan lapsista ei alkanut pakata kamojaan ja yrittää mukaan. Tai tyhjentää mun pakkauksia. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lähtöaamuna sitten varmaan, murehdin mielessäni ja muistutin lapsia vielä illalla, että huomenna aamulla, aamupalan aikoihin lähden matkaan. Tulen takaisin kolmen yön kuluttua. <i>Okei!</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: justify;">
Oltiin kaikki ihan hereillä aamusella. Tilasin Uberin. Aloin lähtöhalia lapsia. Varauduin pahimpaan. Avasin ulko-oven, huusin vielä heipat. Odotin itkua. Mutta siis .. ei mitään. Ei itkua, ei pyyntöjä päästä mukaan, ei pyyntöjä etten menisi. Ihan vaan heippa. Nähdään. What?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Okei, Uberissa oli paljon helpompi olla ja hengittää ja olo oli paljon vähemmän kurja. Aloin miettiä, että ehkä tästä selvitään.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Löysin kentältä kaverit, syötiin aamupalaa, lennettiin San Diegoon. Syötiin lounasta, odotettiin ihan vähän ja lennettiin Baltimoreen. Katsoin iPadista matkalla Moanan. Luin vähän. Väritin mindfullness-värityskirjaa. Juteltiin. Innostuttiin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Viikonloppu oli ihan mahtava. Parkouria ilman kiirettä. Parkouria sateessa. Hampurilaisia (lounaaksi ja päivälliseksi. Molempina päivinä!). Pirtelöitä! Molempina päivinä! Huikeita tyyppejä ja hienoja hetkiä. Juttelua, hyppelyä, naurua ja sadetta. Iltasin sulkeuduin hotellihuoneeseen ihan yksin pelaamaan läppärillä. Koko illan. Pitkälle yöhön. Aamulla hotelliaamupalalla pannareita. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tarkemmin katsottuna tässä taisi olla mun unelmaviikonlopun ainekset: päivisin parkouria mahtavien tyyppien kaa ja pirtelöitä (pirtelöistä on tullut olennainen osa parkourtreenejä). Illalla videopelejä. Jonkun muun tekemää ruokaa. Täysi vapaus olla huolehtimatta kenestäkään muusta. Aikaa ajatella omia ajatuksia.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olin mä oikeasti vähän pelännyt että tuleeko lapsille kova ikävä. Onko pienemmän vaikea nukahtaa yöllä kun vieressä onkin isi. Ja jos nyt yhden yön pärjää, niin entä ne seuraavat kaksi yötä!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sovittiin, ettei naamasoitella, ellei lapset sitä erityisesti halua. Että jos muuten onkin mennyt ok, niin sitten ainakin se ikävä iskee.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sunnuntai-iltapäivällä mies pisti viesti. Isompi haluaisi soitella. Alkoi tulla ikävä. Nimittäin iPadia, jonka olin ottanut mukaan lennolle kertomatta isommalle (meillä on kaksi iPadia, joita pääosin käyttää lapset). </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Soitettiin. Lapset oli iloisia, innoissaan ja hyvillä mielin. Pienempi raportoi pissanneensa lattialle ja halunneensa äidin pyyhkimään pepun (kuulemma ainoa ikäväryppy matkan aikana oli tokana aamuna, kun pienempi heräsi aamulla unesta parkumaan, että haluaan äidin pyyhkimään pepun). Juteltiin, olivat käyneet isin kanssa rannalla ja tehneet ison hiekkalinnan. Kerroin että palaan seuraavana päivänä. Annettiin ruudun yli tuhat pusua ja vilkutettiin heippa. Ei itkuja, ei kyyneleitä, ei raastavaa ikävää (niin äidillä kuin lapsilla). </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olisi kivaa, jos voisi vähän vilkasta välillä tulevaisuuteen ja tietää jo etukäteen, että kaikki menee hyvin. Että viikonloppu on mahtavaa virkistymistä niin lapsille kuin mullekin. Että ei tarvi pelätä kauheaa ikävää. Että kukaan ei sairastu ja kuole mun ollessa poissa. Että kaikki ihan oikeasti menee paremmin kuin hyvin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ehkä ens reissulla sitten sen jo tietää?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQ88wbcdMxY6L6cSB16yNVGxxbckaDlSAUZgxP72Fv2yqioLZHiGa5kZ18TE6hbWbOQVMOFt5vQX1riC4_BlHjJCm5TDgQdl7MBo-jn_5pkixfWb1IqLK0mODoLRDuF921OGsR7dLWEFc/s1600/parkourtyyppeja.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="745" data-original-width="747" height="319" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQ88wbcdMxY6L6cSB16yNVGxxbckaDlSAUZgxP72Fv2yqioLZHiGa5kZ18TE6hbWbOQVMOFt5vQX1riC4_BlHjJCm5TDgQdl7MBo-jn_5pkixfWb1IqLK0mODoLRDuF921OGsR7dLWEFc/s320/parkourtyyppeja.JPG" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
lydashttp://www.blogger.com/profile/14693097206178499020noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3305207347113207449.post-38880999458523483202017-05-14T15:17:00.003-07:002017-05-14T15:17:32.822-07:004v- .. en ees tiedä<div style="text-align: justify;">
Tänään on äitienpäivä. Päivänä ihan tavallinen, mutta kuitenkin vähän poikkeava. Tänään tulee täyteen kolme vuotta äitini kuolemasta. Mahtava päivä juhlistaa, right? Tuntuu vähän hassulta vieläkin puhua asiasta, siitähän on JO kolme vuotta! Sitten kuitenkin musta tuntuu siltä, että oon vieläkin keskellä käsittelyä ja oikeastaan tavallaan jopa käsittelyn alkupuolella. Kaikkien muuttojen ja lasten syntymien sun muiden keskellä tähän ei ole ollut ihan riittävästi resursseja. Nyt, kun elämä alkaa olla tasaantunut täällä, alkaa muut prosessit pyöriä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ikävän ja murheen keskellä tänään on ollut muuten aivan erityisen hyvä päivä. Nukuin aamulla pitkään ja lähdettiin vähän suunnittelematta äitienpäivä lounaalle lähistölle ravintolaan (on ihan superia asua paikassa, josta pääsee kävellen (jopa lasten kanssa kävellen) lukuisten ravintoloiden äärelle. Lapset piirteli kuvia, syötiin french toastia, brunssimunakkaita ja torttuja ja pancakeseja. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Käveltiin keskuskatua eteenpäin pieneen, viihtyisään kirjakauppaan, josta pari kirjaa meille ja siitä takaisin kotiinpäin viereiseen puistoon puun varjoon lueskelemaan kirjoja, pelaamaan muistipeliä ja laittamaan tarroja. Ja kaikki tämä ilman kaaosta, huutoa, itkua, nahistelua, kiukkuja, turhautumisia. Sen sijaan leppoista, rauhallista, hymyjä, kiireetöntä yhdessäoloa, kikatusta. Sellasta ihorasvamainosten meininkiä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sen sijaan itse aiheeseen. Blogi on ollut päivittymättä nyt melkein kaks kuukautta. Ei ole ollut poissa mielestä, sen sijaan hyvin paljonkin mielessä. Onko blogilla vielä sijaa, onko blogilla vielä tulevaisuutta. Mä en oikein osaa lopettaa blogeja, ne kokee yleensä luonnollisen kuoleman - vaikka tätä blogia alottaessa mietin miksi ja miten ikinä voisin tän lopettaa, ainahan mulla on lapsia ja kun mulla on lapsia, niin ainahan on kirjotettavaa, right?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
No tavallaan joo, mutta tällä hetkellä vietän mieluiten vapaa-aikaani iltasin pelaten videopeliä (älkää nyt tuomitko, mä olen aivan järjettömän onnellinen, että mun elämässä on taas pelaamista!) tai parkouraten. Ja tavallaan mielummin kirjottaisin niistä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lasten kanssa elämä rullaa. Isomman kanssa keskustellaan tulevasta kindergartenista, pienemmälle koitan etsiä preschool-paikkaa isomman koulun viereltä. Isompi puhuua suomea ja englantia ja harjottelee s-kirjaimen lausumista. Pienempi puhuua suomea ja tarvittaessa englantia. Ei harjottele äänteitä. Lapset on fanittaa tällä hetkellä Paw Patrolia, isompi käy preschool-kavereiden sisäleikkipuistosynttäreillä, pienempi hämmästyttää mua toinen toistaan edistyneemmillä magneettilelurakennelmillaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Meidän elämä tällä hetkellä kulkee kodin, preschoolin ja puiston väliä. Välillä turhaudun ja väsyn ruoanlaittoon ja mietin että haluan järjestystä ja listoja ja projekteja ja muuta ajateltavaa, HALUAN TÖIHIN. Ja välillä katson lapsia ja mietin miten onnekas oon kun saan olla kotona. Saan hetken vetää henkeä ja rentoutua, kun lapset leikkii ihan keskenään. Tai kun on rauhallinen hetki, isompi kuuntelee youtubesta Kaislikossa Suhisee -äänikirjaa ja pienempi tekee nukelleen lääkärintarkastusta. Ne on kasvanu niin hirveesti.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mun tekisi mieli sanoa, että elämä täällä on aika tavallista, mutta mä en enää muista millasta tavallinen elämä oli Suomessa, että onko se nyt niin samanlaista Suomeen verrattuna. Suomessa olisin kyllä ainakin töissä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Viimesimpiä suuria mullistuksia oli se, että molemmat lapset nukkui miehen vieressä kaksi kokonaista yötä (mä nukuin lastenhuoneessa) ja etukäteisodotuksista poiketen pienempi ei alkanut yöllä karjua mun perään, vaan tyytyi muutaman kysymyksen ja pienen ininän jälkeen siihen, että fine, äiti on saatavilla taas aamulla. Käänsi kylkeä ja nukahti. Tämä sai mun olon huomattavan helpottuneemmaksi, kun lähden nyt toukokuun lopulla kolmeksi yöksi itärannikolla parkour-tapahtumaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta niin. Emmä ole valmis pistämään lopullista pistettä blogille ainakaan vielä. Mutta selkeästi tämän sija mun elämässä on aika toisarvoinen. Täällä se nyt kuitenkin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6ZtCoFUpJAJgol17xdI33StliUg8khxAcN6ABqJnqFXKOu5HvbQsYA2lJ6N1slWW21WmvpSfSc03jFPb7i4CGTTL4Dnujk8Xkx8fCHqD8FYszud6SVSloJr1cbN4_PdGoa9_hbi_q-wA/s1600/IMG_2331.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6ZtCoFUpJAJgol17xdI33StliUg8khxAcN6ABqJnqFXKOu5HvbQsYA2lJ6N1slWW21WmvpSfSc03jFPb7i4CGTTL4Dnujk8Xkx8fCHqD8FYszud6SVSloJr1cbN4_PdGoa9_hbi_q-wA/s320/IMG_2331.JPG" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
lydashttp://www.blogger.com/profile/14693097206178499020noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-3305207347113207449.post-11175223905139064572017-03-19T22:25:00.000-07:002017-03-19T22:27:29.986-07:004v-8kk-19pv & 2v-4kk-23pv<div style="text-align: justify;">
Torstai-ilta. Ollaan puistoiltu koko iltapäivä lasten ja kavereiden kanssa, isompi on muistanut monta kertaa, että <i>mummupappa tulee huomenna!</i> No, oikeestaan tätä sanottiin jo tossa kuukausi sitten, mutta nyt se on vihdoin totta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Illalla mulle tulee vähän öklö olo. Ei tee mieli jätskiä, mikä on aina vähän huolestuttava merkki. <i>Sä oot raskaana</i>, mulle vitsaillaan. Hyvä luoja, en ole. Katotaan telkkaria, alan yhdentoista aikaan mennä nukkumaan. Vessaan hampaita harjaamaan, oksennus lentää majesteettisessa kaaressa, kuin mentholeilla kyllästetty kokis. Vapisen vähän, pyyhin kyyneleitä poskilta, siivoan jälkiä, pesen hampaat. <i>Mulla on vähän huono olo</i>, kerron miehelle.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Yö menee puolen tunnin välein kroppaa tyhjentäessä. <i>Mummupappa tulee huomenna! </i>mietin synkästi. Perfect timing.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Aamulla en meinaa päästä sängystä ylös. Hedari, heikko olo. Lähetän kaverille viestin ja perun tuloni esittelemään parkouria paikallisessa SportExpossa. Harmittaa, paljon. Mies tekee töitä kotoa. 20 vaille 12 havahdun katsomaan kelloa. Muistan, että miehellä oli puhelinpalaveri yhdeltätoista. Kääriydyn peittoon ja meen katsomaan tilannetta. Lapset on rakentanu olkkariin kolmikerroksisen junaradan ja siinä ne leikkii, about ilman holhousta. Ihan sovussa, ihan turvallisesti, ihan keskittyneinä. Vedän peiton peitoksi, kääriydyn sohvaan. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mies lähtee hakemaan ensin SFO:n kentältä vuokra-autoa ja sitten Oaklandin kentältä mummupappaa. Mä en kykene mihinkään. Laitan lapsille Paw Patrolin (tiesittekö, sana 'paw' lausutaan vähän murteesta ja paikasta riippuen joko 'paa' tai 'poo' (kuten mä sen lausuisin)! Tää oli ihan blow my mind, isomman kanssa keskustelin ja se väitti kivenkovaa, että 'paa') ja nukahdan sohvalle.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pari tuntia menee, joku istuu kaukosäätimen päälle, telkkari menee pois eikä Paw Patrol halua enää käynnistyä. Yritetään, kunnes luovutetaan, lapset jatkaa leikkiä. Mä makaan sohvalla. Mies soittaa, on myöhässä kentältä, oli tietenkin kauhea ruuhka. <i>Tuu kotiin jo</i>, mietin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lopulta ovi käy kuuden jälkeen. Lapsille tulee ujous, isompi ryntää piiloon. Pienempikin ryntää piiloon, mutta tulee kohta ulos kikattaen. Mä uikutan tervetulot peiton alta, en ees yritä nousta ylös. Vaikka oon koittanut nesteytyä järkevästi, edelleenkin päätä särkee ja jokainen korkeustilanmuutos aiheuttaa head rushin. Tuliaissuklaat ei houkuta, ei ruisleipä myöskään. Lapset hihkuvat ja vetävät napaansa useamman palan ruisleipää iltapalaksi. Mua harmittaa, että en oo käynyt kaupassa tai tehnyt makaroonilaatikkoa odottamaan kuten olin suunnitellut. Pizzaa olin sentään tilannu.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sammun ysin aikaan nukkumaan. Väsyttää.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Seuraavat päivät olo paranee. Kunnes lauantai-iltana kun menen nukkumaan, ehdin nukkua tunnin ja herätä puolen yön aikaan siihen, että pienempi pitää mölyä ja piehtaroi. Ulisee, että vatsaan sattuu ja tahtoo hammaslääkäriin. Mun sydämeen sattuu, voisinpa ottaa masupipin pois. Istun pienemmän kanssa jumppapallolla tunnin yrittäen turhaan saada sitä nukahtamaan. Laitan sängylle pyyhkeen. Herätän miehen ja pyydän hakemaan ämpärin. Tästä yöstä ei selvitä ilman oksennuksia. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Nappaan ekan kierroksen suhteellisen taitavasti maaliin. Okei, vähän joudutaan vaihtamaan vaatteita molemmilta, mutta kuitenkin. Elän toivossa, että olo olisi helpottanut riittävästi, että uni tulisi. Elän toivossa, ettei pienemmälle tuu tyhjennystä yhtä rajuna kuin mulle. Elän toivossa, että päästäisiin nukkumaan. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Masuun sattuu sattuu au au! Laastari laastari! </i>Pienempi huudahtelee. <i>Fine, </i>ajattelen, <i>plasebo ihan yhtä hyvä kuin oikeakin, right? </i>Lähden hakemaan laastaria. Palaan alle puolen minuutin päästä. Pienempi istuu oksennuksessaan sängyllä pyyhkeen vieressä. Mental facepalm. Sijotan lisää pyyhkeitä. Annan vettä. Pienempi asettelee tarkasti Dora ja Boots laastarin mahansa päälle. Palataan jumppapallolle. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Puoli neljän aikaan pienempi nukkuu ja siirrän varovasti sylistä sängylle. Itsekin makaamaan kevyesti oksennuksen hajuiseen pilveen ja ajattelen kiitollisena, että onneksi muita aikuisia, ehkä saan aamulla nukkua pitkään. Ajattelen masentuneena, että huonoksi onneksi isovanhemmat, se nyt enää puuttuu että nekin saa tartunnan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Aamulla pienempi haluaa herätä ajoissa, mutta ei suostu mihinkään ilman äitiä. Nousen ylös. Pienempi haluaa <i>syliin syliin syliin </i>mutta haluaa myös alottaa päivän. Syö aamupalaksi vähän leipää ja banaania. Oksentaa kohta kaiken pois lattialle. Käydään suihkussa ja pienempi palaa hakemaan lisää leipää. Tällä kertaa ruoka pysyy sisällä. Leikkii vain sylistä käsin. Väsähtää ja nukkuu mun sylissä puolentoista tunnin päikkärit. Okei, me ollaan kaikki vähän väsyneitä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
No mutta! Nyt on ilta, kukaan ei ole oksentanut enempää, mahatauti näytti menevän pienemmällä ohi sillä, nyt sormet ristiin, että ehditään tehdä vielä jotain kivaa tällä lomalla!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAg_UkJQ5IAoIF_054bQeMjALevCAWNgmyf176V9pFBMpXZpdgjVjJ_I_8ud3CmmHHAwwG1ZUSfuUyxrFRpUm0eBDW6otKqqe1GJCTGDzZvnPYTKFv8WZCYI5i2I7_9gqCah6nQqycVbE/s1600/Screen+Shot+2017-03-19+at+22.18.17.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAg_UkJQ5IAoIF_054bQeMjALevCAWNgmyf176V9pFBMpXZpdgjVjJ_I_8ud3CmmHHAwwG1ZUSfuUyxrFRpUm0eBDW6otKqqe1GJCTGDzZvnPYTKFv8WZCYI5i2I7_9gqCah6nQqycVbE/s320/Screen+Shot+2017-03-19+at+22.18.17.png" width="255" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pienempi on jossain vaiheessa oppinut itse<br />
rakentamaan magneeteista pallon.</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
lydashttp://www.blogger.com/profile/14693097206178499020noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-3305207347113207449.post-9245869014196788072017-03-11T00:19:00.003-08:002017-03-11T00:19:47.358-08:004v-8kk-11pv & 2v-4kk-15pv<div style="text-align: justify;">
Perjantai. Mies on kadonnut jo töihin, kun seitsemän jälkeen heräillään. <i>Masupipi</i>, isompi katsoo mua harmistuneena ja silittää vatsaansa. <i>Hei, ulkona on jo aamu</i>, pienempikin avaa silmänsä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Masupipi, taas. Eikö tästä jo päästy. Tiistaina iltapäivällä se alkoi, kahden oksennuksen jälkeen keskiviikkoaamuna seittemältä heräsi kuumeinen, epämukavuuksissaan ja masupipissään pyöriskelevä isompi. Päästin parin tunnin päästä lekuriin, jollon kuume oli jo laskenut (??) ja masupipikin enää <i>keskikokoinen. </i>Torstaina masupipi pelkkä muisto, pyöräiltiin kirjakauppaan (pienempikin menee jo aika mukavasti potkupyörällään) ja jäätiin puistoon laittamaan tarrakirjoja ja leikkimään piilosta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Noustaan ylös. Isommalle ei maistu aamupala, pyytää videoita. Pienempi haluaa juustoleipää. Syödään ja huokasten laitan videot päälle. Fine. Katsokaa sitten. Kaivan pakkasesta mehujäät. Että isompikin saisi jotain vatsaansa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Siivoan, luen nettiä, sammutan videot tunnin jälkeen. Tehdään nyt jotain muuta. Isompi valittaa edelleen vatsaansa. Pienempi leikkii magneeteilla. Me muut valutaan sohvalle, isompi kyselee minuutin välein joko videopaussi on ohi. Aika kuluu hitaasti.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Laitan lounasta, isommalle ei peruspastakaan juuri maistu, mutta yhden Frozen-keksin voisi syödä. Mennään sohvalle lukemaan kirjoja. Mulla pyörii Paw Patrolin tunnari edelleenkin päässä. Luetaan taas Totoroa ja päätän vihdoin etsiä jonkun pienen videopätkän, näyttää että hei, nämä kuvat on kanssa liikkuvassa muodossa. Isompi tuntuu olevan haltioissaan. Pienempi haluaisi lisää Paw Patrolia. Tarjoilen välipalaa, mutta vain pienemmälle kelpaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ulkona näkyy auringonsäteitä ja avaan partsin oven. Isompikin viimein liikahtaa sohvalta ja alkaa harjata partsin lattiaa. Keksivät jonkun leikin pienemmän kanssa ja mä hivuttaudun taka-alalle. Kello tuntuu matelevan. Pyykit on pesty. Koti on siistihkö (tavarat suurin piirtein paikoillaan) ja keittiökin siivottu. Alan pestä ikkunoita. Ikkunoiden jälkeen siirryn vessan jakkaroihin. Lähetän miehelle kyselyn koska tulee kotiin, tänään on maailman hitain päivä. Kello on kolme. Isompi tulee mun luo leveästi hymyillen: <i>tänään on tosi kiva päivä!</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Isompi on silminnähden virkistynyt, masupipi on poissa. Haluaa välipalaa, haetaan välipala-aineksia partsille, syödään auringonpaisteessa. Pienempi on ilahtunut kakkoskierroksesta snäkkiä. Isompi haluaisi omppua. Annan näkkäriä. Aurinko häikäsee ja lämmittää tosi lujasti. Ulkona on yhtäkkiä hirveästi värejä ja kirkkautta. Ehdotan snäkin jälkeen leikkipuistoa, mikä saa myönteisiä nyökytyksiä jälkikasvussa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Puoli tuntia myöhemmin päästään vihdoin ulos. Mua naurattaa näky: molemmilla lapsilla nukenrattaat, joissa nukkuu myyrä. Mukana eväsruokia (leikki) ja selässä pieni reppu, joka toimii hoitolaukkuna (varavaatteita jos myyrän tulee kylmä tai pissat housuun). Kolistellen kävellään, isompi ei tahdo vielä puistoon, vaan haluaa jatkaa kävelyä että myyrä nukahtaisi. Pysähtyy kesken kävelyn puskapissattamaan myyrän puun juurelle. <i>Sshh, se ei ole ihan vielä nukahtanut.</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: justify;">
Puistossa täydellinen ilma. Ei kuuma, ei kylmä, ilta-aurinkoa, hyvää hiekkakakkuhiekkaa. Pienempi kaivaa mun laukkua <i>mä tahdon snäkkiä </i>(no ei meillä nyt enää kolmsokattausta ole!). Pistän miehelle viestin, että tulee kodin sijasta puistoon. Pienempi ei ole nukkunut päikkäreitä ja epäilen, että kotimatkalla (vaikka kuinka lyhyt) tulee hetki, että haluaa syliin ja sitten kannan pienemmän lisäksi nukenrattaita ja myyrää. Sitäpaitsi hei, ulkona on täydellinen ilma ja ilta. Kannattaa tulla.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Hengitän kevätilmaa. Hyvää ilmaa. Tuntuu kevyeltä ilman takkia lämpimässä tuulessa. Pienempi pysähtyy puolivälissä matkaa ja haluaa syliin, väsyttää. I thought as much, ajattelen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Aurinko vielä vähän paistaa, ihana aurinko. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjL8e3_Csg1ewGpTU8kwZcy-gHiLvFRM4LvFudR73oBEEQoH5I-S9BeWNcS-aiCCFQrfJw8yRtBnRBewAuIJijaWui1fnGZAB-mHqoy6IqEyDNtFm3fRaSl03_pHjOK0t9NjTDRJSyYzsY/s1600/Screen+Shot+2017-03-11+at+00.17.20.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjL8e3_Csg1ewGpTU8kwZcy-gHiLvFRM4LvFudR73oBEEQoH5I-S9BeWNcS-aiCCFQrfJw8yRtBnRBewAuIJijaWui1fnGZAB-mHqoy6IqEyDNtFm3fRaSl03_pHjOK0t9NjTDRJSyYzsY/s320/Screen+Shot+2017-03-11+at+00.17.20.png" width="262" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
lydashttp://www.blogger.com/profile/14693097206178499020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3305207347113207449.post-64598118837733102362017-03-06T22:18:00.001-08:002017-03-06T22:18:10.122-08:004v-8kk-6pv & 2v-4kk-10pv<div style="text-align: justify;">
Taas maanantai. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Muistan etäisesti havahtuneeni miehen töihinlähtöääniin ja vilkasseeni kelloa. Kuus-jotain. Muistan myös havahtuneeni siihen, että isompi kiipeää mun vierelle sänkyyn - luulen, että se tapahtui samaan aikaan kun mies lähtee töihin. Puoli kasin jälkeen pienempi herää. <i>Vettä. </i>En tiedä tarkoittaako sadetta vai jano, mutta raottelen silmiäni ja aletaan heräillä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tapani mukaan makoilen sitkeesti sängyssä, niin pitkään että lapset kyllästyy ja lähtee etsimään viihdettä muualta. Leikit on jo pitkällä, kun viimein nousen nautiskellen liiotellun hitaasti ja vedän lähimmät verkkarit jalkaan. <i>Kuka tulee pesemään hampaat? </i>Huhuilen. Ei kukaan. Shocker. Pesen omat hampaani.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Katson puhelinta, luen päivän polttavimmat nopeasti ja etsin netistä kaupungin vesiviraston puhelinnumeron. Ei nyt mitään <i>kauhean </i>ihmeellistä, mutta Kaliforniassa ei ole kaikkialla kauhean laadukasta vettä ja silmiin sattui internetistä jotain ja .. nojoo. Huolestunut kansalainen (paitsi ettei kansalainen) haluaa tietää ja varmistella. Soitan, kukaan ei vastaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kello on yhdeksän kun viimein saan lapset aamutoimien kautta aamupalalle. Meidät aamupalat, ne on myöhäsiä ja hitaita. Se on ok. Viikonloppunakin meni vahingossa brunssiksi asti, varsinkin kun leivänpuutteessa kävin hakemassa alakerran leipomosta meille tuoreita bageleitä ja danish crunchia. Nytkin aletaan valmistautua jumppaan jo heti aamupalan jälkeen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Isompi haluaa <i>sen pinkin jumppapaidan. </i>Etsitään kaapista, etsitään pyykistä, etsitään pesukoneista, etsitään ympäriinsä. Ei löydy. Alan vähän hoputtaa, tukka pitäisi saada vielä harjattua ja niputettua kasaan. Luovutetaan etsintä ja annan isommalle Totoro-mangan käteen. <i>Luetaan yhdessä,</i> isompi pyytää kun letit on valmiina. Aikaa on vielä vähän, luetaan vaan. Tää on mun lempi-yhteinen tekeminen kotona isomman kanssa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pitää lähteä. Annan isommalle harmaan jumppapaidan. Valtavat kyyneleet alkavat valua harmistuneen isomman poskille. <i>PINKKI JUMPPAPAITA!! </i>Mutta kun sen etsimisaika meni siihen, että luettiin Totoroa, mutisen ja keksin vielä yhden paikan mistä etsiä sitä hemmetin maan nielassutta paitaa. Pinkki jumppapaita löytyy naamiaisvaatelaatikosta, vaikka siinä paidassa ei ole mitään naamiaista. Isompi rauhottuu, vedetään saappaat jalkaan ja lähdetään. <i>Syliin syliin, en jaksa kävellä! </i>Pienempi ojentelee käsiään heti oven ulkopuolella. On vähän kiire, nostan pienemmän syliin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Päästään autoon, isompi potkii heti saappaat pois jaloistaan. Pienempi haluaa kiivetä istuimeen itse (eli oikeasti mennä takapenkin jalkatilaan leikkimään eikä ollenkaan mennä istuimeen). Turhaudun, miksi autoon meneminen on aina näin vaikeeta?! Hengitän, astun askeleen taaksepäin. Suljen silmät. Hengitän.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jumpassa pienemmällä on vauhti päällä. Tekee rohkeampia juttuja kuin ennen, juoksee kovempaa kuin ennen, on innoissaan. Katso, osotan pienemmälle trampoliinin keskelle piirrettyä ympyrää, koitapa hyppiä siellä ympyrän sisällä. Pienempi pomppii iloisesti trampalle ja hyppii ympyrää ympäri, ääriviivan ulkopuolella. Tietty. Ohjaajaa naurattaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Palataan kotiin, lämmitän edellisen päivän papupastaa meille lounaaksi. <i>Saadaanko pelata? </i>Isompi pyytää. Lupaan vähän peliaikaa kun kaikki lelut on siivottu olkkarista, käytävältä ja lastenhuoneesta paikoilleen. Kuluu vartti, isompi ilmottaa olevansa valmis. En melkein usko silmiäni, mutta ihan totta. Kaikkialla on ihan siistiä. Annan iPadit lapsille ja vilkasen kelloa. Kymmenen minuuttia varmaan riittää. Pienempi tekee digitaalista palapeliä, autan isompaa logiikkapelin kanssa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pian tulee babysitteri. Lapset kiljahtelevat iloisesti, mä sulkeudun makkariin. Jotain piti tehdä. Vastata viesteihin. Kirjottaa pari asiaa. Viedä yksi paketti postiin. Harkitsen blogin kirjottamista, mutta tuntuu heti, ettei kuitenkaan mitään ilosta, pelkkää huolta ja valitusta. Miksi pienemmällä oli niska kipeenä (huono nukkumisasento? No anyway, se tuntuu - luojan kiitos - poistuneen)? Miksi mulla on vieläkin iltasin kurkku kipeänä. Miksi menkkakierto on vähemmän säännöllinen kuin ennen. Voiko meidän vesijohtovettä juoda.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Yritän muistella jotain hyviä asioita. Viikonloppuna laitettiin parveke kesäkuntoon yhdessä lasten kanssa. Se oli tosi kivaa. Ajettiin tunti yhteen luonnonsuojelukohteeseen, mutta olin katsonut laskuveden väärin ja lisäksi siellä varoteltiin veden olevan epäpuhdasta ja kaikki oli harmaata ja sateista ja ajettiin vaan takasin kotiin katsomaan videoita ja syömään pitsaa. Kävin parkouraamassa, mikä oli ihan huippua, kunnes alkoi sataa, lihakset tuli kipeiksi ja tuli kylmä. Illalla tuli babysitteri poikkeuksellisesti ja käytiin miehen kanssa syömässä nuorekkaan vauhdikkaassa paikassa, jossa sai mimosia koko viikonlopun, illallakin. Sanoin miten kivaa on (taas) asua keskustassa (eli kyläraitilla, tirskahti mies), kun pääsee kävellen ravintolaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Neljä tuntia kuluu hujauksessa. Valmistan meille päivälliseksi couscousta mozzarellan, palsternakan, raejuuston ja fetan (ja avokadon) kanssa, lisäksi tuoretta kurkkua, paprikaa ja porkkanaa. Tunnen pienen piston sydämessä aterian köyhyydestä, mutta nimeän sen uudelleen kolmen juuston couscoukseksi tuoresalaatin kera ja alkaa tuntua vähän paremmalta. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Illalla luetaan Totoro-sarjis loppuun. Isompi on rakastunut, mutta murheissaan ettei ole enempää sarjakuvia, joissa Mei ja Satsuki. Mietin mielessäni, että tilaan isommalle jättitotoron Amazonilta joskus. Ja kun sanon isommalle, tarkotan oikeestaan mulle. Päätän tilata meille Kiki's Delivery Servicen seuraavaksi. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lapset käy kylvyssä ja tulee iltapalalle sotkeakseen itsensä uudelleen puuroon. Pienempää väsyttää, mua myös. Pian koti on hämärä, rauhaisa ja lapset on unilla. Neljä päivää viikonloppuun.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgERqUd5AzSWOVspEcgnTaVQiyqa9EEezh6p9LCBj2J2JjtDia-iH9gG0frKlyeuwROpWjStTvY5F3iX78wH-IBDAq1xXEOZuiiiGTbjgo9JcxrzK7ZCoBdwDVlWatw3LNBU4AiTdVSPp8/s1600/Screen+Shot+2017-03-06+at+22.16.33.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="319" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgERqUd5AzSWOVspEcgnTaVQiyqa9EEezh6p9LCBj2J2JjtDia-iH9gG0frKlyeuwROpWjStTvY5F3iX78wH-IBDAq1xXEOZuiiiGTbjgo9JcxrzK7ZCoBdwDVlWatw3LNBU4AiTdVSPp8/s320/Screen+Shot+2017-03-06+at+22.16.33.png" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
lydashttp://www.blogger.com/profile/14693097206178499020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3305207347113207449.post-11523990751611619512017-02-13T23:48:00.002-08:002017-02-14T00:10:17.743-08:004v-7kk-13pv & 2v-3kk-17pv<div style="text-align: justify;">
Maanantaiaamu. Isompi herää poikkeuksellisesti ekana ja nousee lämpimän peiton alta katsomaan ulos. <i>Äiti siellä on aamu. Ja ihan sumeeta. </i>Raotan silmiäni kellon - en ikkunan - suuntaan ja mutisen ettei nyt ihan vielä nousta. Kello on seittemän. Oikeasti olisi ihan hyvä aika nousta. Mutta väsyttää. Vilkasen myös verhojen välistä ulos kurkkivaa lasta. Meidän ikkunan eteen on tosiaan laskeutunut pilvi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Isompi tulee takaisin mun vierelle loikoilemaan. Muistan ajatella miten ihanaa se on, että lapsi osaa palata sänkyyn ja makoilla vielä ennen nousemista. Että se on niin iso jo. Että kun joku joskus kertoi lapsensa sanoneen 'ei nousta ihan vielä', ajattelin että urbaani legenda. Ei niin tule meillä koskaan tapahtumaan. Mutta tuli sittenkin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Puoli kasilta pienempi nousee yhtäkkiä istumaan ja avaa silmät. <i>Moi pienempi, </i>isompi hymyilee. <i>Nyt on aamu? </i>pienempi toteaa vähän ihmeissään. Vedän vielä vähän peittoa korville, lapset lähtee yhteistuumin leikkimään. Tänään ei oo preschoolia. Aamu voi venyä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kröhäsen käheä mies makoilee vielä sängyssä. Normaalisti se olisi ollu tähän aikaan jo duunissa, mutta flunssa hidastaa. Töihin on kuitenkin mentävä, vähin äänin mies nousee ja siirtää itsensä suihkun kautta ulos. Mä houkuttelen lapset aamutoimiin ja aamupalalle. Babysitteriltä tulee viesti, että on kipeänä. Taudinkuva kuulostaa tutulta. Pistän pikaiset paranemiset takaisin ja totean, että jos on samaa, niin luultavasti ei nähdä keskiviikkonakaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Aamupalan jälkeen siivoilen vähän, leikin vähän, autan lapsia jumppakamoissa. Säilytän tyyneni siitäkin huolimatta, että lähtötouhuissa kestää ja muistan syyttää kiireestä vain itseäni. Mitäs en alkanut valmistella lapsia aikasemmin. Lopulta molemmat lapset ulos ovesta, ollaan jumpasta viis minuuttia myöhässä. Pysyn rauhallisena ja hymyilevänä. Viis minuuttia sinne tänne.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Paluumatkalla jumpasta pienempi alkaa väsyä. Portaat autotallista kotiin on hirveän pitkät. Niin pitkät, että niiden jälkeen täytyy käydä vähäksi aikaa maahan makaamaan. <i>Sä olet ihan poikki, </i>huokaan pienemmälle ja nostan syliin. Kotona nälkäväsy yltyy myrskyksi, mikään ei ole hyvin. Ei syliin, silti syliin, suututtaa. Nostan pienemmän kuitenkin syliini samalla kun lämmitän meille soppaa lounaaksi. <i>EI SOPPAA!! </i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: justify;">
Pienempi syö lautasellisen soppaa, itku hellittää. Isompi käy pyörähtämässä pöydän äärellä ja sanoo, ettei ole vielä nälkä. Sovitaan, että syö soppaa snäkkiaikaan. <i>Ja snäkkiä sitten kanssa, </i>isompi varmistaa. Pienempi syö isommankin lautasellisen soppaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Yritän houkutella pienempää päiväunille, mutta ei kuuleviin korviinsa. Hyväntuulisena ja täynnä tarmoa siirtyy leikkimään isomman kanssa Peppa Pigiä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Siivoilen pöydän, teen jotain ja sitten jotain muuta. Luen ehkä Facebookkia ja päätän keittää meille päivällisohran jo valmiiksi. Siinä menee päälle tunti, mutta ei se mitään, ei me kuitenkaan päästäisi aikasemmin lähtemään. Siivoilen lisää, laitan pyykkejä paikoilleen, leikkelen ananaksen paloiksi ja pakkaseen, irrottelen sydäntarroja huonekaluista, siirrän leluja olohuoneesta takaisin lastenhuoneeseen. Alan etsiä palautettavia kirjastonkirjoja. Yhtäkkiä ohra onkin jo valmis. Ja yhtäkkiä kohta oliskin jo snäkkiaika. Tajuan lasten leikkineen keskenään hyvinkin tunnin ilman keskeytyksiä. Muistan joskus ajatelleeni, että tämä aika ei koskaan tule.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Alan valmistella snäkkiä. Granaattiomena - vesimelooni - ananas - jugurtti -smoothie. Vaaleenpunaista, maistuu tosi hyvälle. Syödään, juodaan, yritetään päästä ulos. Pienempi ei halua, ei ei ei, ei housuja. Luovutan ja alan neuvotella isomman kanssa. Yhtäkkiä ollaankin keskellä kiikarisotaa. Isommalla kädessään lelukiikarit, pienempikin haluaisi. Yritän auttaa lapsia ratkaisemaan, mutta kumpikaan ei halua ratkaista, molemmat haluavat kiikarit. Mä haluan ulos.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tuskastun, hermostun, väsyn, turhaudun. Moitin isompaa, joka ei saa pyynnöistä huolimatta kiikarileikkiään sellaiseen lopetukseen, että pienempikin saisi kiikarivuoron. Isompi sanoo huuli väpättäen, <i>minä en pidä siitä, että sanot minua kurjaksi tyypiksi. </i>Mulla vatsa kutistuu palloksi. Inhoan itseäni. Enkä edes sanonut kurjaksi tyypiksi, mutta ajattelin sitä ja sieltä se tuli rivien välistä ja tottakai lapsi osasi sen kuulla. Hävettää, että edes ajattelin. Isompi on aivan mahtava, huomaavainen, fiksu, kiva, hauska, mukava, ystävällinen, rakas, ihananihana tyyppi, ei kurja! Yritän selitellä ja pyydän anteeksi. Suututtaa. Vaikka kuinka lupasin itelleni, että tänään osaan, en siltikään osannutkaan. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Isompi on jo rauhottunut ja pohdiskelee ääneen, että pienempi osaa paremmin pyytää anteeksi ja antaa vuoron, isommalle on vaikeampaa. Myönnän näin olevan ja lupaan auttaa isompaa harjottelussa. Oon ylpeä miten hienosti isompi osaa nähdä itsensä. Oon surullinen, että isompi joutuu toteamaan tämmösen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Saadaan viimein kaikki ulos. Kypärät päässä, fillarit alla, päästään viiskyt metriä asuntokompleksin lasioville. Huomaan, että kännykkä unohtui. Palaan hakemaan. En löydä koko hemmetin puhelinta, joten avaan läppärin, jolla saan puhelimen piippaamaan. Isompi tulee perässä sisälle. Pissattaa. Löydän puhelimen taskustani.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Yritetään uudestaan ulos. Päästään lasiovien ohi sisäpihan suihkulähteelle. Pienempi ilmottaa, että ei aio enää pyöräillä ja haluaa syliin. Niin tietty, väsyttää. Se ei ollu nukkunu päikkäreitä, kello on paljon. Huokaan, palataan takaisin viemään pienemmän pyörää pyörävarastoon ja kypärää kotiin. Kotoa kantoliina mukaan, pienempi nukahtaa kun vielä kiristelen kantoliinaa kohdalleen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jatketaan puistoon, isompi pyörällä, minä taapertean olallani nukkuva puolue. Pysähdytään sadan metrin päähän ensimmäiselle etapille, kivipuutarhaan (joka on aika suureellinen nimitys alueesta pikkukivisoraa ja muutama keskikokoinen kivenjärkäle). Isompi kehittää mahtavat dinosaurs-vuori-leikit mukaan ottamilla dinosauruksillaan, minä istun penkillä puhelimeni kanssa. Kuluu puoli tuntia, kolme varttia, pienempi herää yhtäkkiä hätkähtäen. Katselee ympärilleen ja on samantien valmis menemään leikkiin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kello on paljon, piti ehtiä käydä kirjastossakin. <i>Missä on minun pyörä?? </i>pienempi kysyy vähän harmistuneena. Annan pienemmälle mukaan tulleet kiikarit käteen ja ehdotan että tarkkailee mihin ollaan menossa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lainataan pari kirjaa ja kiirehditään kotiin. Päivällisaika ja isikin tulee pian. Lohta ja ohraa lapsille ja jälkkäriksi poikkeuksellisesti pikkasen jätskiä. Vietetään isomman kanssa special time kahdestaan, lupaan viettää pienemmän kanssa myöhemmin, ennen nukkumaanmenoa. Vaihdan vaatteet ja juoksen joogaan. Hengitän. Mä niiiiin tarviin tätä, ajattelen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Takaisin kotona toisella on käymättä iltapissalla ja toisella hampaat harjaamatta. Mutta on siistiä, lapset on iltaruokittu ja kaikki on valmiita nukkumaan. Pidetään pienemmän kanssa special time, luetaan pari kirjaa ja otan pikkuisen syliin jumppapallolle. <i>Laula Let it go, </i>se pyytä ja mä laulan. Ei mene kauaa ja pienempi on unessa. Teen itelleni leivän ja menen sohvalle vaihtamaan päivän kuulumisia miehen kanssa. Kuulemma duunipaikan fun size -suklaapatukat on nykyään pienempiä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5nouN6grXEsDfGnwfPzXBLg2q7vooXnBGsKl0oX5nOq9lFfg2csE2CwvOdYhqQt1oaJUuwPgmgQPiTKpEz-joxmNI4HIfc33lXtbVL15mrNCGGTAa41qY57kmN1DKED5tFwM-ZJi0PLQ/s1600/Screen+Shot+2017-02-13+at+23.32.15.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="210" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5nouN6grXEsDfGnwfPzXBLg2q7vooXnBGsKl0oX5nOq9lFfg2csE2CwvOdYhqQt1oaJUuwPgmgQPiTKpEz-joxmNI4HIfc33lXtbVL15mrNCGGTAa41qY57kmN1DKED5tFwM-ZJi0PLQ/s320/Screen+Shot+2017-02-13+at+23.32.15.png" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Laatuaikaa mudassa.</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
lydashttp://www.blogger.com/profile/14693097206178499020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3305207347113207449.post-38565258739178513452017-02-04T22:35:00.002-08:002017-02-09T22:35:42.563-08:004v-7kk-5pv & 2v-3kk-8pv<div style="text-align: justify;">
Koulu(semi)ahdistusta.<br />
<br />
Kauhistelin täällä aikani sitä, kuinka täällä viisvuotiaat pienet menee kouluun, kunnes muistin, että mäkin menin viisvuotiaana vastaavanlaiseen kindergarteniin (olin Suomessa amerikkalaisessa koulussa). Okei, olin puolvuotta vanhempi (koska oon syntynyt tammikuussa ja isompi kesäkuussa) ja päivät oli ehkä tunnin-pari lyhyempiä. Mutta kuitenkin.<br />
<br />
Muistan sieltä kaksi ikävää juttua: en muistanut sanaa raccoon kun sitä kysyttiin (oltiin melkein kaikki suomalaisia ja harjoteltiin englantia meidän english only puhuvan opettajan kanssa). Ja toinen kerta mut laitettiin syyttömänä nurkkaan, kun koitin saada takasin mun Karvis-pehmoa joltain raggarilta. Voi myös olla, että en päässyt protokollan mukaisesti jonon ensimmäiseksi, vaikka oli mun synttärit. Muistan sieltä muutaman hauskan jutun, kuten meidän lempparileikin: pyramidien rakentelua pienillä muovisilla 10ml kertakäyttökipoilla.<br />
<br />
Täällä koulurekisteröityminen tapahtuu niin, että pitää itse olla aktiivinen ja varata kouludistriktin toimistoon aika ja mennä tekemään rekisteröitymislomakkeita, viemään rokotustodistus (god bless, täällä tarvii olla rokotukset kunnossa, että pääsee kouluun) ja .. noniin. Valitsemaan koulu. Ja sehän tää jännä juttu on.<br />
<br />
Täällä kouluilla on arvosana (kuinka ihastuttavan metaa). Tai siis täällä on webi-sivusto, joka on antanut osavaltion kouluille suhteellisen arvosanan koetulosten ja öö, ehkä jonkun muunkin perusteella. Kun lapsi rekisteröidään kouluun, se automaattisesti menee lähikouluun. Meidän lähikoulu on kasin koulu, eli tällä rankingillä parhaan 20-30% joukossa osavaltion kouluista. Meistä pikkusen etelään löytyisi paljon kympin kouluja (eli parhaan 10% joukossa), mutta tehtiin tietonen ratkaisu, että kasin koulu on isommalle varmaan ihan hyvä ja riittävä (ja alueen vuokra meidän ei räjäytä meidän budjettia).<br />
<br />
Omana eksoottisuutena täällä on kanssa, no, yksityiskouluja ja sitten tämmösiä parent engagement kouluja, joissa vanhemmat osallistuu koulunkäyntiin kaksi tuntia viikossa kindergartenista kuudenteen (hmm kai) luokkaan asti. Eli luokassa on jatkuvasti opettajan lisäksi oppilaiden vanhempia, jollon opettaja/oppilas-ratio on pieni ja opetus tapahtuu paljolti pienryhmissä. Ja vanhemmat käy tietenkin läpi koulutuksen tähän liittyen, jotta opetus on konsistenttia ja kaikki käyttävät samanlaista kieltä lasten kanssa jne.<br />
<br />
Opetus tapahtuu 'project based' ideologialla <span style="font-family: inherit;"><span style="color: #3d85c6; font-size: x-small;">(</span><span style="background-color: white;"><span style="color: #3d85c6; font-size: x-small;">"Students go through an extended process of inquiry in response to a complex question, problem, or challenge. While allowing for some degree of student "voice and choice," rigorous projects are carefully planned, managed, and assessed to help students learn key academic content, practice 21st Century Skills (such as collaboration, communication & critical thinking), and create high-quality, authentic products & presentations." )</span><span style="color: #3d85c6;"> </span>mikä käytännössä nähdäkseni tarkottaa, että ei ole niinkään 'matikan tunti' tai 'historian tunti', vaan tehdään projekteja, jonka sisällä eri osa-alueiden taitoja harjoitellaan (ehkä).</span></span><br />
<br />
Näihin kouluihin on yllättävän paljon halukkaita (ottaen huomioon vanhempien ajasta lohkeava pala) ja niihin haetaan ilmottautumalla lottoarvontaan josta sitten nimet vedetään hatusta ja toisten ei.<br />
<br />
No, me päätettiin lopulta (piiiiiitkällisen harkinnan jälkeen) laittaa isomman nimi arvontaan. Mun mielestä kuulostaa hyvältä noin muuten (ja kouluhan on tietenkin kympin koulu), mutta se monimutkaistaa asioita mun töihinpalaamisen suhteen, jos sitoudun olemaan koululla kaks tuntia viikossa (plus se kaikki muu komitea-homma mikä siihen kuuluu). Toisaalta, jos onni ei suosi, niin sitten isompi saa paikan sieltä meidän lähikoulusta. Eli sinällään tilanne on ihan hyvä. Ei suurta pettymystä suuntaan tai toiseen.<br />
<br />
No mutta. Päätös on tehty. Ei voi enää perua. Nyt vaan odotamme mitä tuleman pitää. Ja sillä välillä vähän sairastamme (joo, en valita (kauheasti), ollaan selvitty koko talvi tosi vähällä, mutta just nyt on vähän hanurista se, että se ainoa reitti, joka pitkin ilma tällä hetkellä kulkee on ihan tulessa). Okei, mä en nouse huomenna sängystä ollenkaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVBlUQA7cmXkQYb0vGOiZvVuYfmvsrTcHQQxkF7g8xbFtBDDcd1IOiidOnWcDJ9_IRNiypUfeI1TFHzyc2mHtXNRLglHeoVFZmf_fZhuqOhNIcz_w4nqpuvDAH99zXOZeJ6pg03bBibGs/s1600/Screen+Shot+2017-02-04+at+22.29.20.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVBlUQA7cmXkQYb0vGOiZvVuYfmvsrTcHQQxkF7g8xbFtBDDcd1IOiidOnWcDJ9_IRNiypUfeI1TFHzyc2mHtXNRLglHeoVFZmf_fZhuqOhNIcz_w4nqpuvDAH99zXOZeJ6pg03bBibGs/s320/Screen+Shot+2017-02-04+at+22.29.20.png" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Viikon vinkki: lasten tuubihuivista tulee hyvä pipo niinä päivinä<br />
kun hoidossa on nähty täitä ja tukka täytyy laittaa antenneille.</td></tr>
</tbody></table>
</div>
lydashttp://www.blogger.com/profile/14693097206178499020noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3305207347113207449.post-89707408668251437802017-01-27T23:07:00.002-08:002017-01-27T23:08:00.730-08:004v-6kk-28pv & 2v-3kk-1pv<div style="text-align: justify;">
Ollakseen teknologian kehto täällä on tosi paljon metsää. Ja luontoa. Ja all things nice. Eikä pelkästään robottivartijoita ja itseajavia autoja. Who knew! Ja että lapset tapaa juurikin täällä peuroja lähietäisyydellä (ilman aitaa välissä) ja oppii nauttimaan luonnossa liikkumisesta ja rakastuu metsiin ja maisemiin ja puroihin. Että leikkipuiston sijaan valitsevat haikkauksen anytime. Ja että se olis näin helppoa. Vartti-parikyt minsaa suuntaan ja toiseen, niin ollaan jo <strike>kännykkäverkon ulottumattomissa</strike> luonnon helmassa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mulla on btw nälkä. Söin kaks hapankorppua, mutta ne ei auttanu.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Me lähdettiin taas kavereiden kanssa metsään. Oikeestaan se oli pieni eläintila, jossa on kanoja (joiden luokse sai mennä aitaukseen) ja vuohia ja lampaita ja possujakin. Ja metsää ja ennen kaikkea joki-puro (mä en rehellisesti tiedä missä kohti menee joen ja puron raja. Veteen piirretty viiva, I guess. HEH.). En oo ees ihan varma mitä lapset siinä leikki, mutta ne olis voinu viettää siinä varmaan koko päivän.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ja btw vielä, mulla on muutenkin ollu syömiset vähän mitäsattuu tässä. Eilen söin lounaaksi rivin Fazerin sinistä (luojan kiitos Amazon toimittaa sitä) ja iltapäivällä roikuin nälkäkuoleman partaalla joskus ennen päivällistä. Yritin hirveesti sinnitellä, mutta ote alkoi livetä ja tein itelleni jättimegavoileivän, johon laitoin päälle KAIKKEA mitä jääkaapista löysin: avokadoa, majoneesia, mozzarellaa, kurkkua, tomaattia, sinappia, juustoa jne. ja söin sen lapsilta salaa piilossa keittiön lattialla istuen. Miten meni noin niinkun omasta mielestä? No vissiin just niinkuin kaikissa kasvatusoppaissa neuvotaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
No anyway. Nää luontoilut on alkanu karata ihan käsistä. Niitä saattaa tapahtua monta kertaa viikossa! Viime viikonloppuan haikkailtiin. Eilen luontoiltiin oikein nilkkoja myöten. Ja heti tänään taas. Voiko tulla yliannostus?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglslY1zAL_xkmtT84rJTw4uqJkPGn_tEKhov5zVkdC43xHeBwM832jhYsepEYQ9DFy_5LYk0lTylLH8MrDCBEEoqCB-0B3cV0O6OomzwjYjgqdZqYlfs3LDvd7b2prVKxmr5CA76KLfo8/s1600/Screen+Shot+2017-01-27+at+23.04.50.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglslY1zAL_xkmtT84rJTw4uqJkPGn_tEKhov5zVkdC43xHeBwM832jhYsepEYQ9DFy_5LYk0lTylLH8MrDCBEEoqCB-0B3cV0O6OomzwjYjgqdZqYlfs3LDvd7b2prVKxmr5CA76KLfo8/s320/Screen+Shot+2017-01-27+at+23.04.50.png" width="318" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nilkkoja myöten luonnossa</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Maanantaina me ei luontoiltu. Maanantaina me ei edes jumppailtu vaikka olikin designoitu jumppapäivä. Maanantaina isompi ontui oikeeta jalkaa (oli alkanut jo sunnuntai-iltana) ja minä kiikutin sitä (isompaa ja sen jalkaa) lääkäriin <span style="color: #3d85c6;"><i>(muuten kun huolista puhutaan, let me tell you miten mun aivot toimii: mietin sunnuntaina juuri ennen nukahtamista, että jos isompi ontuu vielä huomenna, vien sen lekuriin. Ne varmaan haluaa kuvata sen jalan. Siinä on varmaan jotain kamalaa vialla ja se pitää amputoida. Mulla menee koko iltapäivä lekurissa. Sillä aikaa meillä on babysitteri ja MITÄ JOS se antaa pienemmälle välipalaksi omppua ja pienempi jotenkin tukehtuukin siihen ja päivän päätteeksi mulla on tasan nolla lasta jäljellä?! Onneks tää oli riittävän absurdia, että se alkoi vähän naurattaa ja nukahdin)</i></span>. Ei se lääkäri mitään siitä löytänyt ja eiköhän muutaman tunnin kuluttua koko kipu ollut jo poissa. Lääkäri väitti, että ei kuulosta kasvukivuilta ja kaikki kaverit väitti, että kuulostaa just kasvukivuilta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
No, pääasia että laps juoksee taas.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Meillä ei ole edes jätskiä vaikka meillä yleensä aina on jätskiä. Pitäisköhän ottaa vaikka vaan jugurttia.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZW06923SQB70dPk0Uylpo0k1Tkog44XB3UnOPGjP8-p23LoW9P1UqQmMkIYVaMOZdDrZ3bn8jjLmMce4CqNgd4N7VBAWS6MncUwSDDGi9UMDmPEKrOBdJAXb0ucayBkD8K5OynIoTqYU/s1600/Screen+Shot+2017-01-27+at+22.59.42.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="210" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZW06923SQB70dPk0Uylpo0k1Tkog44XB3UnOPGjP8-p23LoW9P1UqQmMkIYVaMOZdDrZ3bn8jjLmMce4CqNgd4N7VBAWS6MncUwSDDGi9UMDmPEKrOBdJAXb0ucayBkD8K5OynIoTqYU/s320/Screen+Shot+2017-01-27+at+22.59.42.png" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjw3z8N-X-2J9nvnqAaHDAvDXIxy9RCGuU1TRBYFUywhENu-HWtrP7RRNR0tbk8mgWBZsQCborcbRjdytTJZ9WnjHzJOlscVDy1lY7Qxb4F5osXLwuJohKKCAfQM9Vo_CmQri9ZbG7TRiA/s1600/Screen+Shot+2017-01-27+at+23.00.35.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="210" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjw3z8N-X-2J9nvnqAaHDAvDXIxy9RCGuU1TRBYFUywhENu-HWtrP7RRNR0tbk8mgWBZsQCborcbRjdytTJZ9WnjHzJOlscVDy1lY7Qxb4F5osXLwuJohKKCAfQM9Vo_CmQri9ZbG7TRiA/s320/Screen+Shot+2017-01-27+at+23.00.35.png" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
lydashttp://www.blogger.com/profile/14693097206178499020noreply@blogger.com4