Sunday, September 22, 2013

1 vuotta, 2 kuukautta, 22 päivää

Hitsi kun ei meinaa ehtiä postata. Tai sitten kuluttaa tunnin kirjottaen postausta ja lopuksi pyyhkien pois, kun olikin huono.

Anyway. Kuka antaa meidän lapselle kräkkiä iltaisin? Meille on siis rantautunut iltavilli ja se on tullut kikattavan, säntäilevän pikkutytön muodossa. 

Se alkaa pian kuuden jälkeen ja jatkuu jonnekin seiskan päälle. Ohjelmanumeroihin kuuluu yleensä sohvan päällä juokseminen ja uhkarohkea kaatuilu täysin harkitsemattomiin suuntiin. Taukoamaton kikatus ja kutsu jahtaamaan. Ympäri asunnon kulkeva juoksulenkki (kikatuksen lomassa), joka yleensä päättyy sohvan taakse (josta kurkistellaan kutsuvasti), mahdollisesti myös verhon taakse. Viuhuvat kädet ja lentelevät lelut.

Maamo sen huomasi: iltavilli on alkanut hoidon alkamisen jälkeen. Jonkinlaista päivän purkamista ehkä? Itkua, murhetta tai kiukuttelua se ei kuitenkaan ole, joten syytä huoleen ei liene.

Kerrottakoon nyt kuitenkin, että perjantaina iltavillin aikana laps onnistui putoamaan pää edellä sohvalta lattialle (istui sohvan laidalla selkä kohti reunaa). Puulattia + matto vähän pehmensi, mutta kovaa kopsahti. Heti alkoi itkeä (hyvä) ja parkui mun sylissä tyyliin vartin (kurja), jonka päätteeksi NUKAHTI (pelottava). Kastelin lapsen varpaat juoksevan, viileän veden alla ja laps heräili hymyillen ja vähän nauraen. Laskin alas, meni leikkimään legoilla (huh). 

Terveysneuvonta käski herättämään yöllä neljän tunnin välein ja tsekkaamaan, että kaikki on kunnossa. Lähdettiin Poriin, tehtiin tsekkaukset tunnollisesti ja kaikki ok. Vähän kyllä pelästytti. Varsinkin, kun olin vielä tapaturman aikaan ainoa aikuinen paikalla.

Sitten. Viikko "kevennettyä" päivää duunissa. Let me tell you, työpäivän supistaminen kuuteen tuntiin tekee ihmeitä työteholle. Erityisesti, jos työkaveri jää lomalle ja tarkotus olisi hoitaa vielä senkin hommat. Heti tälle ekalle viikolle kertyi sitten kuitenkin lähes täysi viikko (yritin vähän lyhentää työjonoa viikonloppunakin).

Onneksi tuuraus on vaan kaks viikkoa, ehkä se sitten vähän rauhottuu. Ja toisaalta, sittenpä otan muutaman pidemmän viikonlopun.

Ulkoilu on ollut ihan mahtavan palkitsevaa viime aikoina. Käytiin tänään pyörillä vähän kauemmassa, paremmassa asukaspuistossa ja kivan puistoilun lisäksi nähtiin matkanvarrella aivan sekopäisen värikäs kukkaketo. Yritin ikuistaa sitä kännykän kameralla, mutta ei onnistunut ja kyytiläinenkin alkoi vaatia liikettä. Tässä on kuitenkin said kukkaketo ja synkeä taivas. Syys ja kontrastit!



No comments:

Post a Comment