Saturday, October 31, 2015

3v-3kk-31pv & 1v-0kk-5

Ahh. Viikonloppu.

Pukeuduttiin eilen - minä ja tytöt - pandapukuihin ja käytiin miehen duunissa trick-or-treattaamassa. Ja hei don't worry, ei oltu ainoita. Päinvastoin, mesta hulisi naamioituja tyyppejä - isoja ja pieniä - heiluttelemassa kurpitsakorejaan varta vasten trick-or-treattaamista varten designoiduilla pisteillä.

Isompi oli odottanu tätä jo pitkin viikkoa, kun sen pandapuku tuli postissa. Että koska mennään isin töihin pandoina! Jännän käänteen tähän teki se, kun vasta siellä paikan päällä kerroin mitä niihin kurpitsakoreihin laitetaan (karkkia). Karkkia? Siis minulle??

Onneksi syötyään muutaman se jo unohti ne, eikä oo sen koommin niiden perään kyselly (more for me). Tätä varsinaista juhlapäivää vietettiin ihan tavallisena lauantaina, puistossakin käytiin. Vaikea asennoitua synkkään loka-marraskuuhun, kun täällä edelleen aurinko paistaa ja ulkona on helle ja erämaa. 

Noin muuten tässä elo alkaa tasaantua. Meillä ei ole vieläkään sohvaa (mutta on tilattu!). Mulla on social security number. Isommalle ei ole vieläkään pre-schoolia, kolmea ollaan käyty katsomassa ja paria haluaisin vielä vilkasta.

Btw, fun fact: täällä kolme+ vuotiaiden ryhmäkoot on regulaatioiden mukasesti 12 lasta per 1 aikuinen. Että repikää siitä kun Suomessa kauhistellaan (ja siis mun mielestä kyllä ihan aiheestakin) ryhmäkokojen kasvattamista tarhoissa.

Fun fact #2: Täällä lapset on tarhoissa kengät jalassa. Sisällä. Siis ulkokengät jalassa. Samat, jotka niillä on ulkona. Myös nukkuessaan. Miksi? Koska (Kalifornian regulaatioiden mukaisest) jos tulee joku emergency (tulipalo, maanjäristys jne.) niin ei ehdi laittaa kenkiä ja ei ole turvallista lähteä ulos sukkasiltaan.

Morro. Näin suomalaisena tuntuu aivan tajuttoman epähygieeniseltä, vaikka kuinka ei olis loskaa ja mutaa ulkona. Ja vaikka kuinka eivät ulkoilisi sateella (huoh - vaikkakin sadepäiviähän täällä on tyyliin never). Ja vaikka kuinka tilat sanitoitaisiin päivittäin.

Mutta joo. Ollaan käyty puistoissa. Ollaan käyty kaupoissa. Ollaan askarreltu kotona Halloween-koristeita (mun alkeellisilla askartelutaidoilla, onneksi isompi on silti ihan innoissaan). Ollaan käyty uimassa. Ollaan käyty kertaalleen jopa tossa naapurikylässä - San Francisco, ootte saattanu kuulla joskus - tutustumassa paikalliseen Heurekaan (no, yhteen niistä monista). Ollaan saatu päivärytmi taas hallintaan: pienempi nukkuu yhdet pitkät päikkärit iltapäivällä, mikä tekee elämästä aivan tosi paljon helpompaa.

Oikeastaan tässä on ollu tosi paljon tosi iisejäkin päiviä. Isompi on innostunut kaikenlaisesta askartelusta tosi paljon ja saattaa hyvin istua tunnin pöydän ääressä laittelemassa tarroja ja piirtämässä ja kirjottamassa kortteja (osaa kirjottaa oman nimensä lisäksi ainakin isi ja pappa). Ja sitten niitä voi lähettää Suomeen ja Lontooseen sukulaisille ja kavereille. Ja jos tämä ajottuu pienemmän päikkärien aikaan, niin mähän saatan suorastaan hengähtää välillä! Se on viime viikkojen jälkeen aika wow.


Pandat valmiina lähtöön!
Synkissä Halloween-tunnelmissa.



Monday, October 26, 2015

3v-3kk-26pv & 1v

Vuosi sitten olin epätoivonen. Steppailin ees taas, makoilin sohvalla, olin ihan varma, että mahaotus vol. 2 ei tänäänKÄÄN tuu ulos, ei koskaan, ei mitenkään! Saleen joutuvat käynnistämään ja siltikään ei tule!

Ja sitten AUH, isompi nukahti ja pienempi ilmotti, että nyt olis hyvä aika tavata. Lähdettiin Jorviin. Sanoin, että tartten varmaan epiduraalin ja sit meni, tota, varmaan sentti minuutissa avautumista ja totesin, että eiku nyt pitääkin ponnistaa. Tällä kertaa ei sattunu NIIIN julmetusti ja pystyin hengittämään supistusten välillä ja olemaan ponnistamatta kun ei kerran supista (isomman kohdalla halusin vaan sen ulos, että ponnistin, vaikkei supistanutkaan, ihassama, VAUVA ULOS!).

Ja sitten vauva oli ulkona ja sillä oli nenä vinossa, sanoi mies. Katoin vauvaa. Se oli täydellinen eikä sen nenässä tai missään ollut mitään vikaa. Taustalla soi suomi-iskelmä hiljasella. Itkisitkö onnesta, jos panisin sua kunnolla... (en tuu unohtamaan tätä yksityiskohtaa koskaan)

Jälkikäteen oon kavahtanut sitä, että vauva syntyi alle kolme varttia sairaalaan pääsystä. Mitä jos ei oltaiskaan ehditty tai jos olis ollut sulku? Myös kätilön vähän vakava kommentti, joka meni synnytyshumussa ohi: napanuora oli kiinni vain kalvossa - kaikki hyvin, mutta ilmeisesti komplikaatioiden riski (napanuora irtoaa synnytyksessä) oli huomattavasti suurempi. Varsinkin kun tätä ei tiedetty etukäteen. Sisällä kuristaa vieläkin, kun mietin tätä. Vaikka kaikkihan meni hyvin!

Pienempi on nykyään tosi paljon isompi pienempi. Syli alkaa olla enemmän tyhjä, koska pienempikin haluaa jo kävellä niin paljon ja käveleekin vauvaksi mun mielestä ihan hirmupitkiä matkoja. Ja kun sanon kävelee, tarkotan että juoksee.

Monella tapaa niin samanlainen kuin isosiskonsa. Monella tapaa niin erilainen. Haluaa minä ite niin monta asiaa jo nyt ja itsenäistyy kilometrejä päivässä. Ilmottaa tahtonsa hyvin selvästi, ymmärtää kaiken ja hymyilee paljon. 

Surin jo etukäteen, että pienempi ei tuu saamaan sellasia kunnollisia mummupappa-kokosuku-synttärijuhlia, eihän me tunneta täältä ketään. Tai siis, ei se pienempi niitä olis kaivannu, MINÄ olisin niitä kaivannut. Saada juhlistaa pienemmän ekaa synttäriä koko suvun kanssa.

Sen sijaan aamulla herättiin miehen lähdettyä jo töihin. Aamutoimien päätteeksi puettiin vähän fancymmät vaatteet päälle. Kaivoin kaapista maamon isommalle lähettämän paita-shortsi-setin, joka isommalla oli päällä omilla ekoilla synttäreillään ja puin pienemmälle. Nieleskelin vähän nostalgiaa ja mietin, että ehkä pienemmässä sittenkin on vähän samaa näköä isomman kanssa. Isompi valitsi itselleen oman lempimekkonsa, tädin tuliainen jo yli vuoden takaa.

Syötiin aamupalaa ja alettiin availla lahjoja. Olin hankkinut ihan oman nuken (jonka korvia pupu ei ole katsonut hampaillaan), koska se selkeästi on kiinnostunut nukeista (toisin kuin isompi aikoinaan). Mukana tuli myös 'Ensimmäiset 100 sanaa' -kirja. Tädiltään oli saanut lahjaksi nuken kerrossängyn, jonka sitten isomman toiveesta kasasin. (Hirveen helppoa ja hauskaa ruuvailla porakoneella kasaan jotain kahden pienen, malttamattoman apulaisen kanssa)

Iltapäivällä sisäleikkipuistoon ja illalla jaettiin yksi suklaamegamuffinssi perheen kesken (annoskoko suhteutettuna ikävuosiin). Kerroin isommalle, kuinka olin antanut sen 1-vuotissynttäreillä sille teelusikallisen juustokakkua ja se oli sylkenyt sen pois. Naurettiin.

Oli meillä ihan mukavat synttärit. 




Thursday, October 22, 2015

3v-3kk-22pv & 11kk-26pv

Meillä on nyt takana kolme kohtuullisen heikosti (onko nyt täysikuu?) nukuttua yötä täällä uudessa kämpässä. 

Aamut alkaa usein ihan sinisilmäisellä optimismilla, että hei joo! Kyllähän tämä tästä ja kaikkee! Täällähän on kiva asua! Sitten päivän mittaan, kun saan ..

rämmittyä läpi aamupalan,
nostettua pienemmän noin sata kertaa ulos jostain keittiön laatikosta / kaapista, 
kaivettua sen suusta ulos pahvinpalaset tai ulkoa sisään kulkeutuneet puusäleet (??), 
pelastettua sen käsistä isomman kirjat ennen kuin kaikki sivut on revitty irti, 
syöksyttyä nappaamaan sen ennen kuin se kiskoo lampun johdon puoliksi irti, työntää sormensa sinne väliin ja kuolee sähköiskuun (tämän maan töpselit oikeasti tekee sen),
juostua hakemaan sen pois läiskyttelemästä menemään vessanpöntöltä (koska isompi unohti oven auki),
rynnättyä estämään sitä tonkimasta keittiön roskista,
kerättyäni laatikoista / kaapeista tyhjennetyt tavarat takaisin paikoilleen,
etsittyä vaatteita matkalaukuista lapsille (ja itselle),
haalittuani kasaan kaikki isomman leikkihinsä ottamat ja piilottamat ei-lelut,
improvisoituani jotain lounasta jääkaapin random-aineksista,
haettuani jompikumpi (tai molemmat) lapsista pois telkkaritason päältä hyppimästä,
siivottua isomman tussinjäljet jostain mihin ne ei kuulu,

.. huomaan, että onkin jo ilta ja koti on edelleen aivan levällään, mikään tavara ei ole paikoillaan, lattiat on kuorrutettu vaatteilla, joille ei ole paikkaa. Mitään en ole kyennyt tekemään, koska jompi kumpi lapsi vie huomion (on kakkaylläriä, on vaarallisia paikkoja, on sisarusten välisiä kahinoita, on muksahduksia, you name it) ja huominen ei näytä sen paremmalta. Epätoivoon alan vaipua ma. Siis ei mun nytkään pitäisi olla bloggaamassa vaan tekemässä jotain hyödyllistä. Ehkä tilata Amazonilta jotain tarpeellista. Tai nukkua. Definitely nukkua!

Onneksi ollaan saatu nyt vähän beibiprooffattua tätä kämppää, mutta siis voi luoja ton pienemmän vahtimista. Se juoksee, siis KIRMAA järjetöntä vauhtia touhusta toiseen, tyhjentää jokaisen laatikon ja kiipee sisään, kokeilee kaikkea, kipeää kaikkialle ja syö kaiken. Ja isompi taas leikkii aika kokonaisvaltasia leikkejä, mieluiten kaikella ei-lelulla. Eli kokoajan on jotain hukassa ja menetän viimeisetkin univajeiset järjenrippeeni etsiskellessä tavaroita, jotka juuri äsken oli tossa. 

Myyrä on TAAS hukassa (for real) enkä jaksanu enää ees pahottaa kunnolla mieltäni (vaikka tämänkin katoaminen tuntuu aivan mysteeriltä, siis tuhkana tuuleen savuna ilmaan, mihin IHMEESEEN se on voinut hävitä??), vaan tilasin suoraan pari kappaletta niitä lisää ja mietittiin isomman kanssa, että taaskohan se lähti Suomeen.

Välillä mietin, kun on puhetta siitä, että äidit käyttää liikaa puhelintaan eikä interaktioi lastensa kanssa, notta missä välissä?? Jos mä katson puhelintani kahta sekuntia pidempään, niin koko paletti on jo hajonnut käsistä. Pienempi järsii keittiönroskiksesta löytämäänsä jauhelihapakettia ja isompi on ottanut leikkeihinsä talon lusikkavaraston ja siinä ohella kätkenyt hauskaa piiloleikkiä ajatellen maitotölkin kyljelleen sängyn alle, jossa se hiljaa tihkuttaa kokolattiamatolle.

No, ei tää nyt ole niin synkeetä oikeesti (vaikka epätoivon partaalla hetkittäin keikunkin). Täällä on aurinkoa ja aamuihin on tosiaan aika kiva herätä. Täällä on uima-allas, jonne isompi sai mutkin houkuteltua jo parina päivänä pienemmän päikkäreiden aikaan. Ja siis kyllähän me kikatettiin yhdessä, kun ison altaan vesi oli aivan järjettömän kylmää ja silti sinne porras kerrallaan hivuttauduttiin. Onneksi vieressä oli kanssa kuuma poreamme, jonne pääsee lämmittelemään.

Lisäksi meidän viikonlopun molemmat (huoh) Ikea-reissut meni aivan järjettömän hyvin lasten jaksamisen kannalta. Maanantai-iltana alkoi tosin stamina olla lopussa vähän kaikilta. 

Ja kyllähän isompi jaksoi mua kehua, kun paistoin tänään hätäpäissäni porkkanalättyjä päivälliseksi: Hyvä äiti, hyvä että teet tarkasti hyvää ruokaa.

Mutta siis viisasta isompaani lainaten:
Tulen niiiiiiin täyteen, että kädetkään ei jaksaa enää heilua. Sitten tyhjennyn taas, jotta voin täyttyä taas uudelleen.

Näin henkiseltä kannalta ollaan tossa tyhjässä kohdassa, mutta täyttymässä uudelleen. Kyllä nämä rutiinit tästä taas arjen tylsistyttää ihanan lempeäksi pyöräksi, joka vie mennessään.






Wednesday, October 14, 2015

3v-3kk-14pv & 11kk-18pv

Myyräpäivitys: myyrä löytyi seuraavana päivänä.

Kyselin sillon isommalta muistaako se yhtään mihin se myyrä olis voinut jäädä, johon isompi yhtäkkiä vakuutti varmasti, että se jäi kirjastoon tietokonepenkkien alle. Okei. Isomman muisti ja mielikuvitus näissä jutuissa kulkee aikalailla rinnatusten. Limittäin. Päällekäin. No anyway, en nyt ihan 100% aina luottaisi kaikkeen.

No anyway, ajeltiin kuitenkin seuraavana aamuna kirjastoon. Siellä juuri kirjaston tätönen teippasi myyrään lappua, jossa luki löytymisajankohta. Kivi vierähti sydämeltä. Myyrä palasi seikkailultaan. Meinasin alkaa nyyhkiä helpotuksesta.

Muita pävitiyksiä: meillä on asunto. Tosin ei se asunto, jonka parin päivän pähkäilyn jälkeen päätin haluavani, koska viivyteltiin ja toiset hakijat ehti tunnilla ennen meitä. Argh.



No, hyvähän se toinenkin asunto on. Mä en vaan tajua tätä näiden lattiamattofetissiä. Siis syntyykö amerikkalaiset vauvat joku alkuruokalusikka kädessään ja ei elämässään pudota yhtään murua lattialle vai miten - siis MITEN - nää oikein selviää ruokailusta (sormiruokailu tai nou, kyllä meille aina tulee sotkua, isommaltakin vielä)?! Entä sitten kun vaipat jää veks. Amerikkalaisilla taaperoilla ei tule pissavahinkoja? Nggghh. Onneksi vuokra on pienempi, 'ylijäämärahat' käytetään viikottaiseen siivoojaan, joka höyrypesuroi matot.

Muutto olisi ensi viikonloppuna / viikon alussa. Olisi tässä vähän ikeoitavaa. Oon myöskin alottanut tutustumispäivien bookkaamiset isomman pre-schoolia ajatellen. Ja uus babysitterikin pitäis löytää. Nngghh.

Muut asiat ei sitten ookaan edistyny. Kai. Paitsi paikallistuntemus. Käytiin katsomassa punapuita Friscon pohjoispuolella ja ajeltiin Golden Gaten yli siinä samalla. Olivat valtavia, erityisesti puut, vähän myös silta. 

Isompi oli innoissaan, kun luettiin, että siellä metsissä asuu paljon myyriä. Pettymys oli kova, kun yhtään myyrää ei nähnyt (vain peuraan poikasen), vaikka omamyyrä (kyllä, yhdyssana) väitti kyllä nähneensä. Toisaalta, omamyyrä kurkkikin nenä pitkällä niihin lukuisiin myyränkoloihin, joita siinä kävellessä nähtiin.

Käytiin kanssa jo viime vuodelta tutussa Golden Gate Parkissa karuselleineen. Taas oli kylmä ja kolea. Puisto kiva ja karuselli pyöri lujaa (erehdyin tulemaan mukaan 'no kyllähän pienemmänkin on päästävä kyytiin'). Musta on tullut tasan niin seniili, etten kestä lasten karusellia puolta minuuttia pidempään alkamatta voida pahoin. Terve.

Noin muuten päivät kuluu millon puistoissa (kirottu jäätelöauto!), millon sisäleikkipaikassa. Tänään yritettiin uimaan pienemmän päikkäreiden aikana. Näin jo mielessäni haavekuvia kuinka lillun kiireettä vedessä isomman leikkiessä leikkejään .. vaan ei (tietenkään). Pienempi heräsi ennen kuin ehdin kelluketta sanoa ja ei toivoakaan uudelleennukahtamisesta. Ei auttanut kun hakea sille uimavaippa ja uikkarit ja unohtaa kiireettömät lillumistoiveet.

Meillä täällä kovasti harjotellaan puhumista.

Isompi harjottelee rohkeesti heloun ja baibain sanomista vieraille (pakko sopeutua kulttuuriin) ja pienempi harjottelee sanojen toistelemista. Tänään huudahti kerran isomman perässä ihan kirkkaalla äänellä 'kattokaa!'. Toisinaan saattaa kuulua se kakka, myös piiloleikkien 'täällä' on aika suosittu.

Joo, kyllä täällä elämä alkaa olla tosi paljon valosempaa. Pakkasessakin alkaa olla taas ruokaa, eikä aina tarvi kiirepäivällisen hetkellä kääntyä couscouksen puoleen!

Redwoodseja

Wednesday, October 7, 2015

3v-3kk-7pv & 11kk-11pv

Mä en kestä, uusi myyräonnettomuus! Näyttää siltä, että se damn mole on taas kadonnut, tällä kertaa Redwood Cityyn. En tiiä miten selviän. Yhyy! Pitääkö mun tosiaan tilata myyräkaupasta niitä myyriä jollain paljousalennuksella, että voin vetästä hihasta aina uuden kun edellinen on lähteny uusille seikkailuille.. 

Ehkä me nyt kuitenkin käydään huomenna ajelemassa siellä Pumpkin Patchillä, josta tänään ostettiin kurpitsa Halloweenia varten ja jonne mentiin, kun isompi ei halunnut mennä meidän tavispuistoon, koska siellä oli jäätelöauto, jonka olemassaolo olisi harmittanut liikaa, kun jäätelöä ei kuitenkaan ollut luvassa. En kyllä muista nähneeni myyrää siellä mukana pomppulinnoissa hyppimässä, mutta en toisaalta keksi muutakaan selitystä. 

No. Voi kai olla, että se tuli kuitenkin mukana kirjastoon, jossa meidän oli tarkotus mennä arts & crafts -workshoppiin, mutta isompi halusikin lukea ja leikkiä niillä lapsille tarkotetuilla tietokoneilla. Mutta en mä kyllä muista sitä sielläkään nähneeni.

Autosta koitin etsiä, mies myös, mutta ei näkynyt. Se olisi nyt korkea aika löytää sieltä, koska vuokra-auto palautetaan kohta tarpeettomana. Ostettiin tänään auto. One task down, like a million to go.

So far meillä on siis auto. Miehellä on social security number, mulla on käsiteltävänä hakemus. Mies menee huomenna autokouluteoriakokeeseen, joka mullakin on jossain vaiheessa tässä edessä. Ei ole asuntoa (on vaan tää temporary housing), koska ei olla kyetty päättämään kahden välillä (pitäis varmaan tänään alkaa tehdä päätöksiä). Koska toisessa on vaaleankeltaiset seinät ja toisessa pidempi työmatka, mutta pienempi vuokra. Ja koska me ollaan surkeita tekemään päätöksiä.

No mutta, nyt on kurpitsa. Enää pitäis hankkia kunnon välineet, joilla siitä saa lyhdyn. Lisäksi pienempi sanoi ehkä ensimmäisen sanansa. Sana, jolla varmasti moni on alottanu puhumisensa. Ei, ei 'äiti'. 

Khak-ka.

Osuvaa, sama fiilis mullakin tässä. Vihaan asioiden hukkaamista. Seuraavaan myyrään ompelen GPS trackerin.

Myyrääää missä ooooleet?

Friday, October 2, 2015

3v-3kk-2pv & 11kk-6pv

Historian kirjoihin merkittäköön, että tänään oli se päivä, kun tapahtui ensimmäinen nuljahdus. You know, se fiilis kun flunssan jälkeen olo alkaakin olla normaali. Kun krapula alkaa muuttua uuteen iloseen humalaan. Kun tulee se ensimmäinen lämmin kevätpäivä. Sellanen pieni euforia, että hei! Elämä jatkui sittenkin! Maailma pyöriikin vielä radallaan! Mullakin on toivoa!

12. aamu Kaliforniassa. Oli sellanen olo, että elämässä on jotain ennalta-arvattavaa ja että tästä tulee varmaan ihan kiva päivä. 

Käytiin eilen autokaupassa. Myyjä kertoi tosi monien autojen olevan nelivetoja. Kysyin lopulta tyhmältä näyttämisen uhallakin, notta miksi. Kun en itse yhtään syytä keksinyt. Well, for saftety reasons. Että joskus kun sataa, niin voi olla vähän liukasta. Tai jos menee off-roading (eli siis esim. hiekkatielle).

Tirskahdin haluamattani. Vai että sataa. Kaikkina niinä kolmena päivänä vuodessa? Ja off-roading? Really? Mietin suomalaisia talvia ja mökkireissuja. Talvella. Ja niitä etuvetosia autoja. Ei tunnu neliveto hirveän tarpeelliselta.

Ollaan etsitty hiekkisleluja. Ensin Toys'R'Usista: sorry, no. They're off-season. Pyörittelin silmiäni. Hölmö kauppa. Täällä hiekkislelut on AINA in-season! Mentiin sitten yhden puistoäidin kannustamana Targettiin, jossa kyselin samaa. Vastasivat samaa. Korottivat vielä: 'we are preparing for snow season'. Tirskahdin. Lumikausi? Täällä? REALLY? Tilasin hiekkislelut lopulta Amazonilta. Morro.

Btw. Pienemmän synttärit on pian. Yksi suurimmista murheista tänne muuttamisessa on ollut se, että sitten täällä ei oo ketään juhlimassa sen synttäreitä. Yyyhyyyy! Ehkä me pidetään perheenä juhlat ja pukeudutaan kaikki synttärivaatteisiin ja tehdään jotain kivaa. Huoh.

Ja puistossa kuulen, kun parkkiksella laulaa jäätelöauto!