Historian kirjoihin merkittäköön, että tänään oli se päivä, kun tapahtui ensimmäinen nuljahdus. You know, se fiilis kun flunssan jälkeen olo alkaakin olla normaali. Kun krapula alkaa muuttua uuteen iloseen humalaan. Kun tulee se ensimmäinen lämmin kevätpäivä. Sellanen pieni euforia, että hei! Elämä jatkui sittenkin! Maailma pyöriikin vielä radallaan! Mullakin on toivoa!
12. aamu Kaliforniassa. Oli sellanen olo, että elämässä on jotain ennalta-arvattavaa ja että tästä tulee varmaan ihan kiva päivä.
Käytiin eilen autokaupassa. Myyjä kertoi tosi monien autojen olevan nelivetoja. Kysyin lopulta tyhmältä näyttämisen uhallakin, notta miksi. Kun en itse yhtään syytä keksinyt. Well, for saftety reasons. Että joskus kun sataa, niin voi olla vähän liukasta. Tai jos menee off-roading (eli siis esim. hiekkatielle).
Tirskahdin haluamattani. Vai että sataa. Kaikkina niinä kolmena päivänä vuodessa? Ja off-roading? Really? Mietin suomalaisia talvia ja mökkireissuja. Talvella. Ja niitä etuvetosia autoja. Ei tunnu neliveto hirveän tarpeelliselta.
Ollaan etsitty hiekkisleluja. Ensin Toys'R'Usista: sorry, no. They're off-season. Pyörittelin silmiäni. Hölmö kauppa. Täällä hiekkislelut on AINA in-season! Mentiin sitten yhden puistoäidin kannustamana Targettiin, jossa kyselin samaa. Vastasivat samaa. Korottivat vielä: 'we are preparing for snow season'. Tirskahdin. Lumikausi? Täällä? REALLY? Tilasin hiekkislelut lopulta Amazonilta. Morro.
Btw. Pienemmän synttärit on pian. Yksi suurimmista murheista tänne muuttamisessa on ollut se, että sitten täällä ei oo ketään juhlimassa sen synttäreitä. Yyyhyyyy! Ehkä me pidetään perheenä juhlat ja pukeudutaan kaikki synttärivaatteisiin ja tehdään jotain kivaa. Huoh.
 |
| Ja puistossa kuulen, kun parkkiksella laulaa jäätelöauto! |
No comments:
Post a Comment