Monday, October 31, 2011

rv5+6

Voi rakas lapsialkioni siellä kohdussa - eikö ihan oikeasti mikään kelpaa mitä syön, kun kaikki tulee palautuspostissa ylös?

Sunday, October 30, 2011

rv5+5

No olipahan päivä. Mitä iloa on siitä, että ei ole krapulaa yheksään kuukauteen, jos kuitenkin sunnuntaipäivä menee pahoinvoidessa ja heikottaessa ja pahoinvoidessa?

Onneksi tanssitunnit illalla antoi muuta ajateltavaa ja vei vähän pahaa oloa mennessään. Toivottavasti huomenna ei oo samanlainen päivä...

Saturday, October 29, 2011

rv5+4

Musta tuntuu, että mun viimeset päivät on ollu lähes jatkuvaa pientä huonovointisuutta. Tai siis heti syömisen jälkeen on vähän aikaa hyvä olo, sitten olo taas heikkenee ja parin tunnin päästä on SAATAVA syötävää. Onneksi mitään erityishimoja ei ole ollut, vaan oon saanut pääasiassa tyydytettyä tätä pahaa oloa ihan terveellisillä vaihtoehdoilla, kuten hedelmillä ja jugurteilla jne.

Mun pitäisi kyllä rauhottua niiden syömisten suhteen. Puolitoista viikkoa takana ja mulla on sellainen olo, etten tuu selviämään tästä, vaan mokaan jotenkin pahan kerran. Karua. En oo tyypillisesti hysteriaan vaipuva ja edelleenkin väitän kiven kovaa, ettei tässä ole siitä kyse.

Sitä vaan alkaa nyt vasta tajuta miten paljon syö sellasia juttuja (vaikkapa työpaikan ruokalassa), joista ei ole mitään tietoa mitä ne on. Onko salaatissa olevat parsakaalit pakasteesta vaan sulatettuja? Onko majoneesi itsetehtyä ja sisältää raakaa kananmunaa? Argh. Veikkaan että työkaverit on alkanu epäillä, kun tuon tuostakin viipotan kysymään keittäjiltä, että mitähän tässä ja tässä ruokalajissa on..

Hesarissa oli jo aikaa sitten artikkeli imetyksen ja korvikkeen välisistä eroista. Long story short: niitä ei juurikaan löytynyt. Ei niin, että mulla olisi mitään imetystä vastaan - päinvastoin - mutta mun mielestä on todella hyvä, että julkaistaan (nähdäkseni) objektiivisia tuloksia tutkimuksista. Erityisesti kun kyseessä on asia, johon suhtaudutaan hirveän tunnepitoisella intohimolla.

Artikkelin vastapainoksi sitten julkaistiin ns. vasta-artikkeli, jossa Kätilöliiton puheenjohtaja harmittelee tällaisten tulosten julkistamista. Artikkelissa tämä kyseinen henkilö toteaa mm. "On olemassa lukuisia tutkimuksia imetyksen hyödyistä". Yhtään tutkimustulosta ei kuitenkaan esitetä, ja vasta-argumentti alkuperäiselle artikkelille on käytännössä: "Imetys on vauvalle paras, jo äidillä on mahdollisuus valita imetyksen ja korviruokinnan välillä". 


Veikkaan, että artikkeli varmaan tehtiin kiireessä, eikä Kätilöjohtajalla ollut juurikaan aikaa valmistautua ja kerätä aineistoa vasta-artikkelia varten. Kuitenkin jäi harmittamaan artikkelin onttous ja mitäänsanomattomuus. Ja korvaan pisti kommentti 'tutkimuksia imetyksen hyödyistä'. Nähdäkseni tutkimuksia ei pitäisi tehdä jonkun hyödyistä (eli lähtien jostain valmiista hypoteesista, joka tutkimuksen avulla koitetaan todistaa), vaan voi olla tutkimuksia, joiden tulokset osoittaa imetyksen hyödyn.

Edelleen, tulen varmasti imettämään omaa lastani (jos se vaan suinkin onnistuu), mutta ärsyttää ihmisten vahva tunnepitoinen suhtautuminen asioihin, joihin pitäisi voida kuitenkin suhtautua ihan neutraalisti. Kyllä sen nyt vaan pitää olla ihan ok julkaista tuloksia, vaikka ne eivät sopisikaan yksiin sen kanssa miltä jostakusta tuntuu.

Anyway. Näin viime yönä unta, että ex-mieheni oli päättänyt vaimon puutteessa adoptoida itselleen vauvan. Sillä oli kaikki tarvikkeet ja valmiina ja se totesi vaan vähän surullisesti, että koska ei ole vaimoa, oli päättänyt sitten adoptoida.

Tulin aivan sairaan surulliseksi, koska jotenkin mulle tuli sellanen olo, että meidän ero vei hältä mahdollisuuden perustaa perheen. Muistan sen uhonneen mulle sillon eron aikaan (mä siis halusin erota), ettei koskaan enää menisi naimisiin. Me ei olla enää melkein koskaan yhteyksissä, mutta toivoisin, että sillä olisi kuitenki joku ja että se olisi ilonen.

Käsittämätöntä, että voin kantaa vielä .. kuuden (?) vuoden jälkeen syyllisyyttä siitä että halusin erota..

Ps. kävin tänään tanssitreenaamassa ja mä alkaa vähän mietityttää että mitä kaikkea saa ja voi tehdä. Toki tanssi on hyväksi, mutta siinäkin äkkiä saa sykkeet nousemaan todella korkeiksi, jos ei varo. Lisäksi siihen saattaa kuulua paljon hyppimistä ja 'riehumista' ja vatsalihaksia ja välillä vähän arveluttaa mikä kaikki on ok. Koitan vaan olla vähän varovainen ja kuulostella miltä kropassa tuntuu.

Thursday, October 27, 2011

rv5+3

Makasin eilen sohvalla Miehen kanssa katsomassa Attenboroughin luontodokkaria ja mietin mielessäni, että entä jos en olekaan enää raskaana. Oon varmaan sellasta luonteenpiirrettä, joka vähän stressaa asioista. Uskon ja luotan hyvään ja noin geneerisesti oon varsin optimistinen, mutta kai tämmöset pohdiskelut on melko luonnollisia. Erityisesti kun menin hullu lukemaan blogia, jonka kirjoittaja oli (taas) saanut keskenmenon.

No, aamulla oli vähän huonovointinen olo ja nyt taas vatsaa nipistelee, joten eiköhän siellä kaikki suju kuten pitääkin. Oon huomannut, että huonoa oloa pystyy [miten ironista, että juuri tässä vaiheessa vetäsin kengät näennäisen rauhallisesti jalkaan ja marssin vessaan oksentamaan] vähän kontrolloimaan sillä, että ei anna vatsalaukun tyhjentyä, vaan napostelee jotain riittävän usein. Ja siis kävin äsken hakemassa itelleni Elovenan välipalakeksin alakerran ravintolasta, kun näemmä aamupalan ja lounaan väliin tarvitaankin joku välipala.

Raskaana olevat naiset sanoo miten nopeasti aika kuluu - miten musta tuntuu että tää suorastaan matelee? Viikko sitten tiistaista tuntuu olevan jo ikuisuus!

Tuesday, October 25, 2011

raskauden alusta

Musta on tavallaan aika hassua, että ensimmäinen neuvolakäynti on vasta siinä raskausviikoilla 7-10. Ei muuten, mutta nähdäkseni ensimmäinen kolmannes on kuitenkin varsin herkkää aikaa ja raskaana oleville naisille tarkoitettuja ruokaohjeistuksia kannattaisi alkaa noudattaa jo heti alusta alkaen.

Kuitenkaan mitään sellaisia neuvoja ei saa, vaan neuvolakin varmaan uskoo/arvaa, että kyllä nämä ohjeet ihan itsenäisesti internetistä luetaan. Ei edes puhelimessa antanut mitään vinkkejä. Ilmeisesti ekalla neuvolakäynnillä nämä kaikki asiat käydään hyvin läpi ja ohjeistukset saadaan. Mutta entäs jos EI ole niin oma-alotteinen, että lähtisi itse etsimään, vaan odottelisi rauhassa neuvolaa ja saisi siellä kuulla, että puolet syömistä ruoista on ollut raskaudelle riskaabeleja?

Anyway. Mulla tuntuu tulevan aina samaan aikaan nipistelyä vatsassa iltasin. Siis sellasta oikeasti melko ikävää nipistelyä. Onneks se kuitenkin menee suhteellisen pian ohi.

Ihana Mies adoptoi mulle ylläriksi pienen palan suojeltua jaavansarvikuonoa (Hesarissa oli tänään artikkeli, että jaavansarvikuonoja on enää viitisenkymmentä). Sweet <3

rv5+0

Mä olen viikon ajan tiennyt olevani raskaana. Tuntuu tavallaan paljon pidemmältä ajalta jo. Ruokailu on edelleen hiukan hapuilua ('siis mitä mä nyt sainkaan syödä.. onkohan tää turvallista?') ja viimeksi tänä aamuna töihin tullessa nappasin mukaani jonkun Sodexon jugurtti-mysli-jutun, jossa ei ollut mitään sisältöluetteloa ja vasta puolessa välissä aloin miettiä, että olikohan tää pastöroitua maitoa.

No, oletettavasti  voidaan lähteä siitä, ettei Suomessa juuri tarjoilla pastöroimatonta, mutta silti, oman mielenrauhani takia soitin Sodexolle (ajattelin ihan rehellisesti että tää on aika pieni kysymys, johon joku varmaan osaa helposti vastata). Ei ollut pieni kysymys ja vaihteessa kaikki oli ihan pihalla, että keneltä voisi koko tuoteryhmästä kysyä. Ehdin jo luovuttaa (kun ei nyt kyseessä mikään kauhean iso asia ollut), mutta sain sieltä soiton takaisin, jossa joku henkilö todella vakuuttavasti 'öö, joo... eeei meillä mitään pastöroimattomia tuotteita missään...'.

Tänään ei ole muutenkaan ollut mikään kauhean hyvä päivä töissä. Koitin syödä lounaalla turskaa, mutta se on aina yhtä pahaa ja ruotoisaa ja puolet jäi syömättä. On nyt kuitenkin viikon vaalea kala syöty (luin juuri Hesarista artikkelin, jossa väitettiin, että äidin kannattaa syödä raskausaikana säännöllisesti kalaa - vähentää lapsen allergioita - käsittämätöntä että tämmösten juttujen miettiminen on mulle ajankohtaista!).

Vatsaa nipistelee sillon tällön edelleen - etenkin iltaisin. Ei mitenkään ihan sietämättömästi, mutta kuitenkin hetkittäin melko epämukavasti. Lisäksi hetkittäin tulee sellaisia pahan olon aaltoja, jolloin horjun ihan siinä rajoilla, että antaisin kyllä laatan lentää jos oksentaminen noin muuten ei olisi niin epämukavaa.

Alkoholitonta viiniä oon ostanut ihan kiinnostuksen vuoksi (alkoholitonta - eli 0.5%). Mitään erityisen hyvää ole vielä löytynyt...

Saturday, October 22, 2011

rv4+4

Jouduin nyt sitten ilmiantamaan itseni pomolle jo tässä vaiheessa. Normaalistihan ennen ensimmäisen kolmanneksen ohitusta ei kerrota kellekään - edes välttämättä vanhemille raskausta. Mulla oli kuitenkin tulossa duunin puolesta reissu Venäjälle, eikä mulla ole rokotukset kunnossa - enkä mä niitä enää voi ottaakaan. Kerroin sitten rehellisesti mistä on kyse.

Mies vähän pelkäsi miten työpaikalla asiaan suhtaudutaan. Mut ei kai ne sulle potkuja voi antaa..


Pomo (nelikymppinen mies, kolme omaa lasta), hymyili leveästi, onnitteli ja oli täysin ymmärtäväinen Venäjä-reissun suhteen. Mulle ainakin jäi hyvin vahvasti sellanen fiilis, että ei mulla hätää. Lisäksi, jotenkin veikkaan sen kyllä osanneen tätä vähän odottaakin (jo siinä vaiheessa kun mut palkkasi töihin).

Noin muuten pahoinvointia ei ole ollut lisää. Välillä vähän yökkimistä (mun flunssasta jääny yskä vähän aiheuttaa sitä), mutta ei onneksi sen kummempaa. Masussa kuitenkin nipistelee ihan päivittäin siihen malliin, kuin menkat olisi alkamassa seuraavana päivänä (ei siis kovaa, mutta silleen, että sen huomaa). Toivottavasti se on normaalia.......

Oon pitänyt perinteisesti aina välillä semmosia kevyitä, helppoja akrobatiatunteja ja tänään käytyäni treenaamassa totesin, että taitaa olla akrobatiat multa ohi. En siis ole koskaan sitä mitenkään superintohimoisesti harrastanut ja nyt temppuillessa on liian iso vaara kaatuilla holtittomasti.

Tanssimista ei onneks kuitenkaan tarvi vielä jättää.

Outoja hajuja ja makuja tulee vastaan aina hetkittäin. Maistoin Mieheltä tänään lakujätskiä ja olin ihan varma, että siihen on lisätty suolaa vahingossa liikaa.

On se kyllä jännää. Nimistä ollaan puhuttu ja siitä, että koska kerrotaan ja miten selvitään kertomatta kavereille kevään puolelle asti jne. Muistan kuulleeni tarinoita lavastettujen kännikuvien laittamisesta nettiin, valehtelua (antibioottikuuri, kun on korvatulehdus, en voi juoda alkoholia / vatsapöpö, välttelen nyt rapuja jne.) ja vaikka minkälaisia tarinoita. Tämän kaiken tiimoilta ostettiin alkoholitonta viiniä kotiin.

Ja totta puhuen, mun ihan oikeasti tekee mieli viiniä. Ja kaljaakin vähän. Mut en aio tuntea syyllisyttä, mieli saa tehdä, kunhan keksii turvallisia tapoja toteuttaa ne. Right?

Wednesday, October 19, 2011

rv4 +1 - näin se pahoinvointi alkaa

Noniin. Oon ollut tässä viimeset puolisentoista viikkoa flunssassa ja yskässä ja joskus kun yskii ihan tosi paljon, saattaa alkaa yökittämään. Jos raskauteen liittyy pahoinvointia ja on luonnostaan melko herkkä oksentamaan, se ei ole kauhean hyvä kombinaatio.

Ennen tanssitunnille lähtöä kävin vähän tyhjentämässä vatsaa (onneksi kotona turvassa), mutta tanssitunti (olin siis opettamassa) meni onneksi ihan tosi hyvin. En teettänyt oppilailla vatsalihaksia ja yritin ottaa suhteellisen rauhassa ja ilman kauheaa pomppimista, mutta äkkiähän siinä kaikki  muu unohtuu. Tosin sikäli kun oon ymmärtänyt, varsinkin vielä tässä vaiheessa ihan kaikenlainen liikunta on oikein hyväksi ja vaaratonta.

Lisäksi tunti meni tosi hyvin ja mulla oli tosi kivaa (koska oppilailla oli tosi kivaa).

Tanssitunnilta dösälle kävellessä aloin yökkiä uudestaan (koska oli jano? Nälkä? Hiki? Mistä sen tietää..). Onneksi ei mennyt ihan oksennukseksi asti ja selvisin kotiinkin ihan hyvin.

Tuntuu että kaikki muuttui päivässä vaan yhtäkkiä. Ja niinhän ne muuttuikin. Granted, mulla on varmasti paljon alun hysteriaa, mikä johtuu yksinomaan tietämättömyydestä ja rauhottuu ajan kanssa. En vaan meinaa vieläkään oikein edes tajuta tätä tilannetta.

Kävin apteekissa ostamassa kasan vitamiineja muita raskaana oleville sopivia lisäravinteita. Ujostellen, kuin teinityttö myönsin nuorelle mies-farmaseutille, että tarttisin niitä raskaana oleville tarkoitettuja. Mulla on todella outo ujous tätä asiaa kohtaan - ikäänkuin ajattelisin kaikkien miettivän, että 'voi tyttöparkaa, hankkinu ittensä raskaaksi', ikäänkuin olisin joku tosiaan joku teini.

Niin, ja soitin päivällä neuvolaan (meinaan jatkuvasti kirjoittaa tuon isolla alkukirjaimella. Ikäänkuin olis joku erisnimi) ja varasin ajan marraskuun 8. päivälle. Neuvolatäti myös kyseli vähän ja totesi, että laskettu aika menisi tonne kesäkuun lopulle. Kesäkuun lopulle? Mä olin jotenkin kuvitellut heinäkuun loppua.

Jaiks. Laskettu aika. Näitä kaikkia asioita.

Tuesday, October 18, 2011

Tyhmistä kysymyksistä

Erilaisia keskustelufoorumeita luettuani täytyy sanoa, että nykyään näyttäisi olevan jonkunlainen trendi pilkata kyselijöitä, jotka tulevat palstoille kysymään apua ravintoasioissa. Paljon näkee sellasta 'voi herranjestas tätä hysteriaa, joojoo eihän raskaana saisi syödä kuin vaaleeta leipää, juoda vettä ja hengittää ilmaa.'

Tuntuu jotenkin kohtuuttomalta.

Näin ensimmäistä kertaa raskaana ollessa pää on täynnä (toinen toistaan tyhmempiä) kysymyksiä. Mutta luulisi sen nyt olevan ihan normaalia? Mäkin olen kuullut niin monta kertaa raskaana olleilta kavereiltani, että he eivät voi syödä asiaa X - esim. Brie-juustoa. Siis häh, miksi ei?? Ja sitten on selitetty. Kaikenkaikkiaan sitä on tässä vaiheessa vielä sellainen olo, että mikä tahansa ruoka-aine saattaa yllättäen olla sellasta, mitä ei raskauden aikana pitäisi syödä. Mistä ihmeestä sen voisi tietää tarkistamatta.

Menee varmaan jokaiselta jonkun verran aikaa siihen, että saa rakennettua oikeasti jonkun järkevän logiikan sen ympärille mitä saa ja mitä ei saa syödä.

Ehkä juuri tämän puitteissa sitä toivoisi enemmän kärsivällisyyttä niiltä ihmisiltä, joille kaikki on ihan pässinlihaa. 'Kyllä lapsia on syntynyt tähänkin asti ilman näitä kaikenmaailman hössötyksiä'. No onhan niitä, mutta niin niitä on myös mennyt kesken, kuollu, sairastunu vakavasti, vammautunut jne. vaikka kuinka paljon ihmisten välinpitämättömyyden, huolettomuuden tai tietämättömyyden takia.

Kaikki ne tyhmät kysymykset kuitenkin lähtee siitä, että tuleva äiti haluaa parasta lapselleen, haluaa tehdä asiat oikein ja haluaa olla vastuuntuntoinen. Kysymykset ehkä tyhmiä, mutta vielä tyhmempiä on suurin osa niistä vastauksista.

Hienoa, oon toista viikkoa raskaana ja alan jo nyt inhota noita ihmisiä noilla keskustelupalstoilla. No, kai se täytyy jossain sitten niidenkin päteä.

Ravinnosta

Oon koittanut etsiä nyt ihan hulluna tietoa eri lähteistä, notta mitähän sitä nyt raskauden aikana saa ja ei saa syödä ja tiedän jo valmiiksi saavani paniikkeja siitä, että oon tehnyt jotain väärin. Kuten en ollu mitenkään panostanut foolihappopitosiin ruokiin ennen raskautta! Onneksi vitamiinitabletteja tuli syötyä suhteellisen säännöllisesti ja vähän sitä parsaa ja paprikaakin.

Anyway, nappasin jostain tämmösen listan vältettävistä ruuista:
  • hauki
  • itämeren isot silakat tai lohi (voi syödä 1-2xvko)
  • sisävesien isot ahvenet, kuha, made
  • maksaruuat, maksamakkara
  • tyhjiöpakatut graavisuolatut ja kylmäsavustetut kalavalmisteet, mäti, pateet, pastöroimaton maito ja siitä valmistetut juustot sekä pehmeät juustot (esim.sinihomejuusto, tuorejuusto), käyttöä ei suositelle kuumentamattomana
  • Valmisruuat ja pakasteet (kuumennettava ennen käyttöä)
  • raaka liha
  • alkoholi
  • yrttiteet, ravintolisinä myytävät yrttivalmisteet(hedelmäteet sopivat)
  • energiattomat makeutusaineet eli sakariini ja syklamaatti(aspartaami ja asesulfaami käyvät)
  • merilevävalmsiteet
  • kahvi, kola- ja energiaajuomat, kofeiinia suositellaan max 300mg/vrk eli n. 3 kuppia kahvia
  • suola
  • lakritsi, salmiakki (rajaa käyttö max 50g/vrk)
  • pellavansiemenet ja pellavarouhe

Että joo, näillä mennään. Tosta taisi  muuten puuttua yrttitee, jonka kanssa luin jostain olevan kiellettyjen listalla.

Joka puolella sanotaan, että äidin pitäisi syödä monipuolista ruokaa, mutta vähän niinkuin kaiken varalta ajattelin mennä kyllä ostamaan jotain raskaanaoleville tarkotettua ravintolisää.

Ps. ei alkoholia tyyliin seuraavaan vuoteen. Iik.

Rv 4 alussa. Eli tyyliin rv 4+0?

Tänään se sitten tapahtui. Menkkojen olisi pitänyt alkaa tänään, mutta mitään ei ollut kuulunut. Pieni aavistus takataskussa kävin hakemassa apteekista testin ja tadah.

Oon monesti miettinyt, että miten mä sitten reagoin ja miten kerron sen Miehelle, sitten kun hetki koittaa (tämä oli kuitenkin ihan suunniteltua ja positiivisesti ajatellen oli kyse vain ajasta). Olin päättänyt, että kyllähän mä ainakin sen nyt kasvotusten kerron, eikai sellasta puhelimessa voi.

No, kädet täristen istuin vessan lattialla tuijottamassa testiä (sitä sellasta jossa on kaks viivaa) (miten ihmeessä siitä muka saisi silmät pois muutamaksi  minuutiksi?) ja melkeen hengästyneenä riesin samantien nettiin etsimään että voisiko viivaan muka luottaa kun on noin himmeä ja mitätehdämitätehdä? Soitin sitten siihen heti perään Miehellekin.

"Rakas, menkkojen olisi pitänyt alkaa tänään ja raskaustesti ehkä näyttää raskautta. JAIKS!"

Mies lupasi tuoda Pommacia töiden jälkeen kotiin, että voitaisiin juhlistaa. Mä riensin ostamaan uuden testin (oikein digitaalisen, joka arvioi viikotkin) ja tein uuden kierroksen vessan lattialla istumista (miksen tullu ulos vessasta? Who knows.) ja tärisemistä. Ja sieltä se tulos tuli. Gravid - Raskaana. Otin kuvan kännykällä ja lähetin multimediaviestinä miehelle.

Selitin myös, että numerot on arvio viikoista, ei lasten lukumäärästä.

Olo on kuin .. no, pieniaivoisella eläimellä jossain kompleksisessa paikassa. Mitä nyt kuuluu tehdä? Mitä seuraavaksi? Mitä saan ja mitä en saa tehdä? Voinko mennä töihin? Saanko juoda maitoa? Harvoin sitä näin aikuisiässä päätyy näin tyypertyneeseen tilaan.

Istahdin sitten pariksi tunniksi intternetin ääreen lukemaan raskaudesta. Sikäli kun oikein ymmärsin sisälläni tällä hetkellä pienen pieni vadelma.

Senkin sain selville, että ilmeisesti seuraavaksi on aiheellista soittaa neuvolaan. Voi tätä tietämättömyyden määrää. Onneksi tässä on yheksän kuukautta aikaa. Eli noin niinkuin ens heinäkuuhun. Tästä tämä yheksän kuukautta nyt alkoi.


Gravid
Raskaana