Monday, April 30, 2012

rv32+0

33. viikko. Huh.

Käväsin viikonloppuna ystävän kanssa Lapsimessuilla (ystävältä saadun ilmaislipun voimin) ja oli kyllä hyvä keikka. Pysähdyttiin kuuntelemaan luento aiheesta sormiruokailu ja vessahätäviestintä, ja molemmista aiheista jäi sellainen olo, että kannattaahan niitä nyt kokeilla. Ei siinä nyt mitään voi ainakaan menettää. Ainoa harmi on lapsen meneminen hoitoon / tarhaan about vuoden ikäisenä. Siellä tuskin kukaan ehtii / pystyy / haluaa koittaa ylläpitää näitä kotona opetettuja juttuja.

Aloin taas miettiä miten mukavaa olisi 'jakaa' nanny jonkun kanssa, jolla on about samanikäinen lapsonen. Lähipiirissä kaksi kaveripariskuntaa teki juuri näin ja homma ilmeisesti toimi hyvin. Tyyristähän se vaan on.. Mutta olisiko se hinta sitten kuitenkin sen väärti, että lapsella on hoitaja, jonka huomio jakautuu vain kahden - ei kahdenkymmenen - lapsen kesken. Ehkä. Anyone? Päivis? :)

Lisäksi lapsimessuilta tarttui mukaan pari äitiys/imetysvaatetta ja parit vaatteet pikkuselle. Kuvia to come.

Lapsimessujen kontrastiksi lähdin sitten sunnuntai-iltana vielä kymmenen aikaan Otaniemen teekkaribileisiin - eihän vappuperinnettä voi katkaista. Oikeastaan oon tavallaan vähän ylpeä, että jaksoin vielä lähteä, mutta tiesin kyllä jo etukäteen, etten tulis katumaan - siellä on aina hauskaa.

Hauskaa oli kyllä tänäkin vuonna - tosin vaikka lähdin kotiin jo puoli yhden aikaan, mulle jäi pieni kalvava syyllisyys siitä, että tälleen raskaana käyn hengailemassa tollasissa paikoissa. 

Naurettavaa, tiedetään, mutta jotenkin tuli sellainen olo, että oon aivan vastuuton äiti, kun syntymättömän lapsen kanssa meen viettämään aikaa humalaisten teekkareiden kanssa ja pelaamaan juomapelejä (olkoonkin, että join tietenkin pelkkää vichyä ja limsaa ja juomapelitkin oli vain seisomista ringissä juttelemassa).

Ehkä tähän liittyy se, että koko viikonloppu on mennyt jotenkin vähän juhliessa. Perjantaina oltiin istumassa iltaa yhdellä kaveripariskunnalla, lauantai-iltana toisen kaveripariskunnan läksiäisissä, sunnuntaina teekkaribileet, tänään vappuaatto ja muita bileitä, huomenna vappupäivä jne... Jos en olis raskaana, maksa olisi todella kovilla.

Ja oikeasti - jos jaksaa mennä ja katsoa humalaisia ihmisiä ja on vielä hauskaa, niin eikai siinä mitään? Väentungoksia vältän, samoin korkeita desibelejä. Eiköhän tässä kohta ehdi piiiitkään olla jaksamatta ja lähtemättä, kunhan toi pikkunen on saatu maailmaan.

Friday, April 27, 2012

rv31+4

Neuvola nro 4 takana.

Olisi varmaan kannattanut katsoa etukäteen paljon normaali sf-mitta näille viikoille olisi, meinasin nimittäin vähän järkyttyä, kun kuulin mitan: 28,5cm. Viis senttiä lisää edellisestä kerrasta (joka oli viis viikkoa sitten)! Kyselin vähän epäuskoisena, että voiko tosiaan olla, johon neuvolatypy teki vielä uuden mittauksen - samalla tuloksella. Käyrälle laitettuna mitta olikin sitten juurikin tasan keskikäyrällä, eli just oikea määrä. Huh.

Jos maha kasvaa about sentin viikossa, niin ei ihme, että välillä on ollut aika kömpelö olo..

Paino oli ärsyttävästi just tänä aamuna 600g enemmän kuin eilen aamulla, mutta eipä siinä mitään. Neuvolatypy oli tyytyväinen painon kehitykseen. Pakko tosin tunnustaa, että ilman tota vatsatautia tässä välissä, paino olisi ollut taatusti paljon enemmän. Turvotustakin tossa ehti jo tulla.

Verenpaine ja hemoglobiini olivat molemmat vähän nousseet, mikä on hyvä juttu. Pissa oli puhdas. Enkä ollut testin mukaan masentunut.

Lisäksi tunnustelun päätteeksi neuvolatypy oli hyvin pitkälti vakuuttunut, että lapsi oli raivotarjonnassa (sillä hetkellä). Hyvä lapsi! Vielä kuitenkin voi kääntyillä ja vaihtaa asentoakin, mutta hyvällä tsägällä se on ja pysyy noin.

Eli tässä vielä:
Paino: +322 / vko (kokonaisnousu raskauden aikana 3,6kg)
Turvotus: +/-
Verenpaine: 121/72
HB: 122
Sf-mitta: 28,5cm
Syke: 140
Liikkeet: ++

Lisäksi liikkeitä pitäisi alkaa typyn mukaan seurata about kerran päivässä, että saa vähintään 10 liikettä kasaan tunnin sisään. Tän melskaajan kanssa se ei ole kyllä temppu eikä mikään. En usko, että koko päivän aikana on varmaan yhtään tuntia, jollon tuntuisi alle 10 liikettä.

Anyway. Raskausarpia en oo huomannut vielä, ja toivon todella ettei niitä hirveästi tulisikaan.

Ainiin, valitin myös oikean pakaran yöllisistä vihotteluista ja kuulemma issias-hermo menee jossain siellä ja usein se saattaa osottaa mieltään raskauden aikana. Onneks kuitenkin kipu ei häiritse unta ja häviää aina siinä vaiheessa, kun nousen sängystä.

Neuvolan kunniaksi tulin kaupan kautta kotiin tekemään etäpäivää ja söin Auralla kuorrutettua pitsaa ja suklaajätskiä, kunnes meinasin haljeta (juu, huomenna taas kevyemmin). Perjantai <3

Thursday, April 26, 2012

rv31+3

Noniin, siitä väsymyksestä. Kävin eilen hakemassa auton huollosta (saatiin takapenkille isofix-kiinnitykset) ja ajelin kaikessa rauhassa joogaan. Totesin, että sellainen päivä jollon on pakko olla aikaa, eikä kiirettä, muuten en selviä.

Jooga oli kömpelöä, enkä oo eläissäni ollut näin kankea (erityisesti takareisistä) kuin nyt. Ei todellakaan mitään yllättävää notkeuden tunnetta ole tässä raskauden aikana tullut.

Ja enköhän nukahtanut loppurentoutukseen. Kuulin kyllä ohjaajan sanovan, että noustaisiin jo istumaan, mutta mun aivot ignoroi sen aivan täysin ja sammuin kuin saunalyhty. Hätkähdin siihen, että kaveri ravisteli polvesta. Aavistuksen kiusallista.

Tosiaan, se nälkäkin. Tänäänkin tuli sitten syötyä aamupalan jälkeen vielä välipala ennen lounasta. Nyt katsotaan selviänkö kotiin asti ilman välipalaa nro 2 lounaan jälkeen (banaanin jo vetäsin).

Tänään oli myös viimeinen, synnytyksestä kertova perhevalmennus. Taas oli aika kivaa. Joko meillä on vaan jotenkin erityisen hyvä ryhmä tai hyvät vetäjät, mutta näistä on kyllä jäänyt aina hyvä mieli. Valmennuksen päätteeksi käytiin hakemassa lastenvaunut ja turvakaukalo ja kasa pikkusälää. Lisää rukseja vauvakama-hankintalistaan.

Toisaalta tuli myös lisää kohtia mun äitiysloma-todo-listaan. Yksi perhevalmennuksessa ollut neitokainen kehui saaneensa aivan älyttömän hyvää raskausajan hierontaa täältä. Kyseessä siis raskaus- ja vauvahierontaan erikoistunut paikka Helsingissä, Organic Spirit. Kuulosti siltä, että toi olisi juurikin sopivaa äitiysloma-ajan aktiviteettia. Jalkahierontojakin saa.

Ja vielä päivän linkkivinkki - parsakausi on alkanut ja tätä parsapiirakkaa on kuulemma vaan tehtävä. Jos nälkä ei tapa, taidan mennä kotiin kaupan kautta..

Wednesday, April 25, 2012

rv31+2

Olo on hiukan kohentunut eilisestä, mutta aamu alkoi väsyneillä kyyneleillä. Edelleen on ihan hirveä väsymys, tuntuu että voisin helposti nukahtaa tähän paikkaan. Asiat harmittaa himpun verran vähemmän, mutta paljoa lisää ei kuppiin juuri nyt mahdu. Ehkä jooga illalla auttaa.

Lisäksi tänään on nälkä. Siis nälkä, vatsa kurnii. Normaalin aamupalan jälkeen nappasin vielä kahvilasta mansikkavaahdon (niitä Valion sellasia rahka-vaahto-asioita) välipalaksi ja tälleen tunti (ihan tavallisen) lounaan jälkeen oli pakko jo syödä iltapäiväksi tarkotettu banaani.

Jotenkin luulen, että tässä ehtii vielä tulla nälkä ennen töistä lähtöä (ja joogaa) ja jotain ruokaa pitäisi vielä saada.

Mistä tämä nälkä tulee? Väsymyksestä?

Tuesday, April 24, 2012

rv31+1

Olo on raskas. Mieli vähän alakuloinen - taas ja fyysinen olo painava ja kömpelö. Maha on iso ja muljahteleva ja ihanan ja väsyttävän eloisa.

Mielessä on tuhat pientä asiaa, jotka pitäisi hoitaa. Vaunut pitäisi hakea. Auto pitäisi viedä huomenna aamulla aikasin huoltoon (isofix-kiinnitykset). Pupulla on vähän hilsettä korvissa ja korvat ja pupu pitäisi viedä eläinlääkäriin taskastettavaksi. Torstaina perhevalmennus. Perjantaina neuvola. Huomisillaksi onneton lupauduin olemaan haastateltava johonkin tilastokeskuksen elintasokyselyyn. Siivojan kanssa pitäisi kai sopia uusi aika, kun edellinen kerta jäi vatsatautien takia siivoomatta.

Oon soitellut koko päivän töiden ohella näitä personal-juttuja (sori työnantaja - nää on auki vain toimistoaikoihin). Ja varannut aikoja. Ja perunut aikoja. Ja sitten taas varannut uusia aikoja. Ja unohtanut soittaa neuvolaan kysyäkseni pissatestien tuloksia. Niin, ja tietenkin istunut tunteja putkeen palavereissa.

Väsyttää, liikaa asioita, harmittaa. Meen sohvalle katsomaan vähän Gilmore Girlsiä ja lakkaamaan kynteni.

Monday, April 23, 2012

rv31+0

Pakko kertoa, tänään oli suorastaan hyvä maanantai! Kaksi suurta syytä: aurinko ja työkaverin palaaminen lomilta töihin - taakka selässä keveni huomattavasti, kun jäljelle jäi enää mun omat työtehtävät. Lisäksi Gran Delicaton tee oli hyvää. Päivää ei edes pilannut se, että epähuomiossa söin esipaistetun sämpylän - paistamatta (puolivälissä leipää mietin, että ompa kuivaa mutta oh well, luulin että oli eilen paistettuja).

Eilisen valituksen jälkeen löysin myös itelleni sittenkin sen haluamani takin, tosin Bootz.com:sta. Kyllä se aurinko tähänkin risukasaan paistaa.

Töissä yksi työtuttu pysäytti juttelemaan, halusi jakaa raskauskokemuksia. Hänellä 24. viikko menossa ja myös esikoistaan odottaa. Ensimmäistä kertaa tässä raskausaikana tuli sellainen olo, että 'voi sillon kun mä olin viikolla 24...' vähän samaan tapaan kuin muistellaan nuoruutta. Eipä tässä kuin puoltoista kuukautta välissä, mutta jotenkin 24. viikko tuntuu jo ihan kaukaiselta. Sillä viikolla kävin siellä 3D ultrassa.

Älytöntä ajatella, että meidän pikkunen on jo n. 37cm pitkä jos suorana seisoisi. Mies huokaili, että 'niin pieni', samaan aikaan kun mulla silmät laajeni. Se vielä kasvaa tosta ja mun pitäisi jotenkin saada se vielä ittestäni ulos. Apua.

Sunday, April 22, 2012

rv30+6

16 työpäivää jäljellä.

Täällä ollaan onneks jo ihan tautivapaita. Perjantaina alkoi jo olla aika lailla valoa tunnelin päässä ja tuli ensimmäistä kertaa koko viikon aikana sellanen olo, että nyt on NÄLKÄ. Kevyehköllä ruoalla ollaan edelleen menty, kaikki ruoka tuntuu aiheuttaa vähän epäluuloja ja harvoin on varsinaisesti nälkä tai edes mieliteko.

Perjantaina alkoi olla myös sellanen olo, että nyt voisi koittaa saada jotain aikaseksi ja viikonloppu on mennyt aikalailla touhutessa. Viikonlopun saavutuksiin kuuluu  muun muuassa lisää bändisovituksia ja -treenausta, uusi, jättimäinen valaisin olkkariin (80cm halkasijaltaan pyöreä plafondi, kuin aurinko katossa) ja lisäksi mahaotuksen vaatteiden pesu, inventointi ja järjestäminen.

Viimeisimpään näistä sai ryhtymään lapsen Espanja-isoäiti, joka oli hienosti saanut mopon hallussa käytyään paikallisilla vauvanvaatekaupoilla. Joko tää tietty kauppa on erityisen halpa, tai sitten siellä kaikki on vaan paljon halvempaa. No nyt on lapsella ihania lyhythihaisiakin bodeja - suurin puutos (sukkien lisäksi), jonka vaatevalikoimassa huomasin.

Noin muutoin inventaario osoitti, että eiköhän meillä ole aikalailla riittoisasti vaatteita ainakin ensimmäiseksi kolmeksi kuukaudeksi, varmaan jopa puoleksi vuodeksi. Kuinka paljon vaatteita tommonen pikkunen tarvii? Nyt on lähinnä sellainen olo, että toivottavasti kaikkia ehtii / muistaa pitää ennen kuin jäävät liian pieniksi.

Muita huomioita tässä on ollut mun yllättävät raskaushormooni-iskut. Siis olot on saattanu mennä hetkittäin melko alakuloiseksi ihan ilman mitään varsinaista syytä - tai sitten joku ihan pikkujuttu on riittänyt syyksi.

Tällä hetkellä harmittaa se, etten jotenkin ollut ihan parhaimmillani bänditreeneissä ja oma huono suoritus ärsyttää (varsinkin kun tietää muidenkin huomanneen sen).

Lisäksi mulla ei ole järkevää pitkää (yli vyötärön) takkia. Eikä liioin oikeastaan siistiä lyhyttäkään. Lainasin miehen villakangastakkia tänään lähtiessäni ulos. Päätin siis, että tilaan jonkun sellasen trenssitakin vaikka nythetisamantien jostain Ellokselta tai H&M:ltä, kai niitä on siellä pilvin pimein. Mutta jotenkin jumituin kuitenkin vain pähkäilemään ja arpomaan, eikä mikään tuntunut erityisen hyvältä ratkastulta. Suljin lopuksi selaimen ja huokasin, että kai se on lähdettävä ihan oikeille kaupoille.

Äh, tämmösten helppojen asioiden ei pitäisi olla näin hankalia. Ja olipas todella aurinkoinen entry tämäkin.

Thursday, April 19, 2012

rv30+3

Että sellainen viikko sitten.

Mä kävin maanantaina työpäivän päätteeksi pariin kertaan oksentamassa ja aloin surffata nettiä hakusanoilla 'loppuraskauden pahoinvointi'. Googlesta tulleiden linkkien perusteella ei ollenkaan harvinaista. Ehdin jo ajatella, että jippii, tätäkö nää viimeset kuukaudet tulee olemaan.

No, ilo ei suinkaan loppunut siihen, vaan oksentelu jatkui kotona ja muuttui aika nopeasti melko kokonaisvaltaiseksi suoliston tyhjennykseksi. Joka päästä. About puolentoista tunnin välein. Aina aamukahteen-kolmeen saakka.

Täytyy sanoa, että vatsasairastaminen on raskaana - jos mahdollista - vielä vähän kurjempaa kuin normaalisti: kaksi mahdollista makuuasentoa, joista molemmat käy epämukavasti hyvin nopeasti, mutta silti haluaa jatkuvasti olla makuullaan. Lisäksi joku armottomasti (tavallaan onneksi) potkii ja nyrkkeilee ennestään kipeää vatsaa vasten.

Tiistaina olo oli vähän helpottunut, mutta aamulla vielä vatsa oli ihan löysällä. Hommasin itteni lekuriin iltapäiväksi ja kiireinen lekurisetä kyseli multa samoja asioita monta kertaa, kuuntelematta yhtään vastausta loppuun saakka. Lähetti kuitenkin verikokeeseen, jossa kävi ilmi, että tulehdusarvot vähän koholla. 'Eikai kellään olis niin huono tuuri, että täällä Suomessa salmonellaa...' No, lähete ulostenäytettä varten (jipii) ja loppuviikoksi kotiin lepäämään.

Salmonellaa? Kalympobakteeria? Nää varmaan on ihan tooosi hyviä juttuja näin raskauden aikana. Tulin kotiin ihan uupuneena, itku silmässä, enkä uskaltanut avatakaan nettiä googlettaakseni mitään näistä. Sen sijaan päässä pyöri tuhat 'entäs jos' -ajatusta, joihin lopulta sitten nukahdin.

Olo alkoi onneksi iltaa kohti kohentua ja vatsakin asettua. Sen sijaan seuraavan yön aikana mies alkoi oksennella ja ripuloida. Ja onnistui kirittämään kuumeenkin melkein 39 asti.

Ollaan siis oltu molemmat käytännössä koko viikko kotona enemmän tai vähemmän sängyn- tai sohvanpohjalla, ellei sitten vessassa. Suurimman osan ajasta niin väsyneinä, ettei olla telkkariakaan jaksettu katsoa. Onneksi tälleen loppuviikosta alkaa jo olla valoa tunnelin päässä.

Liiallisiin yksityiskohtiin menemisen riskilläkin mainittakoon, että vatsa alkoi lekurin jälkeen voida niin hyvin, etten saanut näytettä (tehtyä) vietyä labraan ennen kuin vasta tänään. Tulokset tulevat vasta ens viikolla. Sain taottua päähäni, että tulehdusarvot on tosiaan todella matalat, mun vointi on jo todella hyvä ja salmonellaakaan ei juuri koskaan esiinny Suomessa.

Tämä mielessä googletin vähän ja sain pientä mielenrauhaa myös siitä, että ilmeisesti tuollainen bakteeritulehdus ei myöskään ole automaattinen sikiön kuolema ja raskauden loppu.

Kaiken tän keskellä tässä on ollut kuitenkin sellaista voipumista, uupumista, väsyneisyyttä ja huolestuneisuutta, etten ole mitään jaksanut kirjotella.

Sen sijaan raahauduin tänään kuitenkin perhevalmennukseen, en halunnut TAAS missata. Valmennus oli musta ihan hyvä - tähän aiheeseen liittyen kaikki tieto on tervetullut. Mukavan vapaa tilaisuus, vaikka suurimman osan ajasta päässä vaan pyöri ja toivoin olevani kotona sängyn pohjalla.

Tikun samalla pissan ja proteiinit - yllätysyllätys - tikussa kevyesti plussa. Eli näytettä labraan. Taas. Tää olis nyt jo kolmas .. vai neljäs (lievä) proteiininarahdus tikusta ja aina osottautunu vääräksi hälyytykseksi. En oo nytkään kauhean huolissani.

Tähän voi kyllä sanoa, että onneksi toi lapsi on niin eloisa, ettei ole juurikaan tarvinnut huolestua, että onko siellä vatsassa elämää vielä.

Olisi vissiin pitänyt koputtaa puuta kovemmin, kun oon kertonut kaikille miten helposti raskaus on sujunut ja kaikki ollut niin mukavaa ja iisiä.

Ainiin, lisäksi. Paino romahti kahdessa päivässä neljä kiloa. Vähän turhan paljon, erityisesti näin raskauden aikana. Eiköhän toi tosta äkkiä palaa, kun päästään taas normaaliin ruokavalioon...

Sunday, April 15, 2012

rv29+6

Mahakriisi. Perjantaina pomo(n pomo) tuli juttelemaan niitä näitä ja totesi samalla (hyväntahtoisesti hymyillen, kuten aina): 'susta on tullut jo aika iso'.

Klikkaamalla
isommaksi.
Ymmärrän kommentin olleen tarkoitettu kohteliaisuudeksi - raskaana mahan on tarkoituskin kasvaa. Siitä huolimatta jouduin vähän pakottamaan hymyn naamalle 'joo, näin se kasvaa'  kun kuitenkin aamu oli alkanut sydämen pysähtymisellä vaa'alla. Nyt on sitä painoa muuten tullu, melkein kilo viikossa. Ja huolimatta siivostakin syömisestä, ei ollut paino hievahtanutkaan.

Otin sitten pari mahakuvaa ajatuksena tarkastella, että alanko oikeasti näyttää pian valmiilta synnytyslaitokselle?? You tell me.. googlaus näytti paljon isompiakin vatsoja viikolle 29+x, toisaalta mistäs sitä tietää mitä kolmosia ne naiset kuvissa olivat kasvattamassa.

Mahan kasvun lisäksi mulla on sormet alkaneet turvota silleen, että jouduin eilen lopulta ottamaan pois vihkisormuksen (joka alun alkuaankin oli melko napakka). Totesin tuossa miehelle, että tänään käydään etsimässä mulle joku tinasormus, jota voin pitää raskauden loppuajan.

Oon ehtinyt kehua kaikille miten vähällä oon päässyt, ei juurikaan liitoskipuja, ei turvotusta, ei oireita .. mutta ei olis varmaan pitänyt. Nimittäin sormien turpoomisen lisäksi oon alkanut herätä välillä siten, että oikeaan lonkkaan / pakaralihakseen / pakaraan jotenkin sattuu. Kipu yleensä häviää kyllä kun nousee ylös sängystä (huono nukkuma-asento siis?), mutta esim tänään se tuntuu vaivaavan vielä tälleen parikin tuntia heräämisen jälkeen.

Lauantai meni miehen tädin hautajaisissa. Kaikki ok sinällään, mutta mahaotuksella ihan hirveä riehuminen päällä koko sen melkein viis tuntia, joka me siellä istuttiin.  Ja kengät (jotka on kyllä joskus ennenkin olleet vähän tiukat) tuntui puristavan varpaat ihan kasaan, vaikka suurimman osan ajasta pystyin pitämään jalat 'vapaina'.

Pääosin olin lähinnä ilonen siitä, että lapsi oli mahassa riehumassa, eikä mahan ulkopuolella... Vähän kyllä kävi nuorimmaisia sääliksi, kun joku alotti taas uuden puheen, vaikka alla oli jo neljä tuntia paikoillaan istumista.

Oikein mukava viikonloppu tässä ollut, seuraavaksi lähdetäänkin sitten ostamaan puuttuvia vauvatarvikkeita.

ps. Aamukampa sanoisi, että 21 työpäivää jäljellä.

Thursday, April 12, 2012

rv29+3

Tänään on ollut rumatyhmäpäivä. Jokainen tyttö / nainen varmaan tietää minkälaista päivää tarkotan (ja jos täällä on joku, jolla ei KOSKAAN ole ollut rumatyhmäpäivää, niin please älkää kertoko mulle, saatan haljeta kateudesta..).

Rumatyhmäpäivänä peilistä katsoo valju naama, jolla on roikkuvat silmäpussit (ihan ansaitusti, koko yö meni levottomien semi-painajaisten parissa, ja herääminen aamulla klo 06:00 kykenemättä nukahtamaan uudestaan oli tavallaan helpotus), tukka sähkösenä liimaantuneena poskiin ja vetelä poskien iho.

Ja niin, tähän ei auta, että vaaka kertoo ihan kamalia lukemia.

Vetäsin kuitenkin onnellisena jalkaan yhdet farkut, jotka olin hylännyt hyllylle liian kireinä (ihan hyvinhän nää mahtuu) ja yritin ettiä jotain ylävartalonikin peitoksi. Miten ihmeessä yksikään paita ei ollut tänään hyvä?

Tähän saattaa vaikuttaa myös tämä ihana masuvyö, jonka ainoa huono puoli on selän muotoutuminen TODELLA omituiseksi. En tiedä muista käyttäjistä, mutta mulla tulee tosi jyrkkä kulma juuri siihen ristiselkään. Ehkä omalta osaltaan korostamassa mun mahaa.

Niin, ja maha tuntui ja näytti aivan superekstrasuurelta tänään.

No, tuhannen ja yhden yritelmän jälkeen en enää ehtiny jäädä arpomaan, vaan päälle jäi vaan *jotkut* vaatteet. Ja neukkariin istahtaessani totesin, että kyllähän nää farkut kiristää. Hitsisti.

Kaikessa siinä väsymyksessäni olisin taatusti nukahtanu sinne meidän workshoppiin, ellei vaatteet olis ollu niin super-epämukavat. Päässä yksi ajatus: mä haluan takas kotiin.

Kahdelta, kun workshoppi vihdoin loppui, pakkasin kamani ja lähdin takasin turvalliseen, omaan kotipesään jatkamaan töitä. Verkkarit <3

Niin, ja vaa'alla käynti sai heräämään siihen, että tän sokerinpuputtamisen on loputtava. Yhteistuumin itseni kanssa päätin siis tarkkailla sitä, että lisään proteiinia ruokavaliooni ja irrottaudun sokeriaddiktiosta.

Rumatyhmäpäivästä huolimatta sain vedettyä käteni viime hetkellä takasin, kun olin kurottamassa toffee-karkkia töissä ja pannukakun sijasta otin jälkkäriksi banaanin. Tämä mittaamaton itsekurin määrä! Kotona sorruin yhteen lusikalliseen jätskiä ja miehen tarjoamaan palaan Kinder Buenosta. Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että mies söi Buenosta 7/8, minä vain 1/8.

Täytyy kyllä sanoa, että ekaa kertaa ymmärrän kaverin huokauksen siitä, että vaikka tästä mahaotuksesta tykkää enemmän kuin mistään, niin tulee välillä hetkiä, jollon vaan haluaisi oman kroppansa takaisin.

Ainiin, itkuisuus on palannut. Sain töissä palaverissa purra tiukasti huultani, etten olisi alkanut vuodattaa isoja kyyneliä, kun mies kertoi, että meidän edellinen auto on nyt myyty. Sinne meni meidän pikkuinen Fusion, niisk. Toivottavasti sai kivan uuden omistajan.

Wednesday, April 11, 2012

rv29+2

Hitsi että on ollu tehokasta tässä viimeset pari päivää. Toissapäivänä käytiin kaupoilla, sovitin biisin bänditreenejä varten, siivottiin, pestiin pyykkiä ja järjesteltiin kaappeja. Eilen korjailin veroilmotuksen, pesin lisää pyykkiä ja bänditreenasin. Tänään olin heti tikkana kasilta viemässä kiesiä tassunvaihtoon ja duunpäivän jälkeen olinkin jo niin poikki tästä kaikesta tehokkuudesta, että skippasin joogan ja tulin kotiin harrastamaan toista raskaanaolevien suosittua lajia: koomaamista.

Sen verran täällä kotonakin touhusin, että pyöräytin minikokosen juustokakun. Ihan ilman ohjetta. Ihan fiilispohjalla. Eikä siitä kuulkaa tullutkaan jätettä! Mun on tehnyt mieli ihan sikapitkään (muun muuassa) juustokakkua, mutta siitä tulee kerralla niin paljon, ettei oo mitään järkeä tehdä, ellei ole vieraita tulossa tuhoamaan sitä. Nyt päätin kuitenki tehdä juustokakun pieneen soppalautaseen (jossa hyvin pystyt reunat). Ja voila, hyvää siitä tuli, uskokaa tai älkää.

Köyhän miehen supernopea reseptitön juustokakku
Juustokakun lisäksi mun tekee nykyään taas KOKOAJAN mieli jotain makeeta. Se on hassua, koska en normisti oo mitenkään erityisesti makean suurkuluttaja (paitsi ehkä jäden), mutta nyt on jatkuvasti sellanen olo, että voisin syödä jotain suklaata tms. Enkä oo vaa'alle uskaltanut taas aikoihin.

Joko se on se mussuttaminen tai sitten tää uusi masuvyö on jotenkin ryhdistänyt mun profiilia, mutta töissä tuli jo kommenttia siihen malliin, että 'ei oo varmaan enää kauaa laskettuun aikaan'. Mitenköhän noihin kommentteihin nyt sitten pitäisi suhtautua. Puolustauduin sillä, että vielä muutamia viikkoja sitten olin vielä SF-käyrässä ihan hintsusti keskiviivan alapuolella!

Seuraava neuvola olis kahden viikon päästä, sitten saadaankin uudet mitat.

Mitä tähän vyöhön tulee, niin koko päivänä ei oo ollut selkä kipeä, hurraa! Vähän on kyllä joutunut hakemaan oikeaa paikkaa vyölle - ja oikeaa kireyttä myös. Ja meneehän siihen tottumiseen, että on yhtäkkiä tämmöset kureliivit päällä, mutta uskoisin tästä olevan oikeasti hyötyä. Eli suosittelen.

Päädyin tänään taas katsomaan äitiys- ja imetysvaatteita ja hyvä ihme oonko vain väärillä sivustoilla, mutta miten ne voikaan olla noin kalliita? Päivänkakkaralla on meneillään arvonta, jossa voi voittaa Cecilija S:n tuotteen (esim. patentoidut housut), käykääpä koittamassa onneanne. Päädyin siis (taas) MamaMia:n sivuille katsomaan niitä vaatteita ja hampaat irvessä lopussa suljin selaimen, kun luottokortti oli puoliksi esillä. Niin ihania vaatteita. Vaan myös äkkiä kertyy melko tyyris kokoelma, kun sieltä poimii kaikki lempparit.

Viimeisenä uutisena mainittakoon, että huomasin tässä, että ex-mieheni on alkanut seurustella. Ei voi sanoa kuin että oon aivan älyttömän onnellinen ja iloinen sen puolesta ja tuntuu että vihdoin (näin 7 vuotta eron jälkeen) putosi viimesetkin syyllisyysrippeet selästä. Eihän sitä pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä, jos ei halua jonkun kanssa olla, mutta jotenkin se kuitenkin jäi vähän painamaan. Nyt on vihdoin oikeasti sellanen olo, että se on mennyt eteenpäin ja voi hyvin. Onneksi niin.

Köyhän miehen supernopea reseptitön juustokakku


Pohja:
about 10cm digestive-keksejä
pari veitsellistä voita
> Teharilla sileeksi ja kippaus kulhoon


Täyte:
Puoli purkkia Violaa (tai muuta maustamatonta tuorejuustoa)
About puol purkkia creme fraichea (sellasesta pienestä, tyyliin max 1,5dl purkista)
sitruunaa loraus
sokerin unohdin, mutta sitä voi kai laittaa halutessaan
> Nämäkin teharilla sileäksi ja pohjan päälle kulhoon


> kulho uuniin about puoleksi tunniksi (n. 180 astetta) ja sitten jäähtymään. Kiireisemmät voi jäähdyttää kylmässä vesihauteessa ikkunalaudalla (jos ulkona on kalsean kylmä kevätilta)


Lusikoi jäähtynyt kakku suoraan kulhosta. Allekirjoittanut otti lisukkeeksi päärynä-mangoseosta (Piltti tai Bona).


ps. en nyt ihan kaikkea syönyt kerralla, ehkä neljänneksen tuosta lusikoin napaani tähän hätään

Tuesday, April 10, 2012

rv29+1

Tehtiin hit&run isku Stokkalle 20min ennen sulkeutumista (keskustassa asumisen ihanuutta). Tarkoitus oli ensisijaisesti käydä hakemassa jänikselle ruokaa, mutta samassa kerroksessa olikin sitten vauvantarvikeosasto, jonne tehtiin myös pikaisku.

Summamutikassa haaliin käsiini mitä vaan vastaantulevaa, jonka muistin olevan mun hankittavien tavaroiden listalla. Ei niin, että ne olis nyt olleen super-urgentteja, mutta tässä on ollut nyt kuitenkin tarkoituksena alkaa muuttaa tota 'ei oo'-listaa 'joo löytyy'-listaksi.

Eli punaisesta vihreeksi muuttui muun muuassa sinkkivoide, lansinoh-voide, liivinsuojat, talkki, baby oil ja ihan peruspeppurasva. Hyvähyvä, pikkuhiljaa.

Lisäksi sain postissa masuvyön ja ne pari tilaamaani masutuubia. Vyö näyttäisi olevan sopivankokonen (M) ja uskoisin sen riittävän ihan loppuun asti. Pieni helpotus, koska toi koon valinta oli tosiaan varsin hankalaa.

Noin niinkuin alkaneen viikon kunniaksi jälleen kerran yksi vauva.fi-keskustelu, joka sai nauramaan ääneen. Ei niin, etteikö se varmasti mietityttäisi onko sillä merkitystä mihin suuntaan lapsen kasvot on autossa ... mutta osa noista vastauksista. Voi elämä.

Ps. Mikä heinä tuolla oikein on alkanut kukkia ja levittää siitepölyä, kun silmät on näin kutisevat?

Monday, April 9, 2012

rv29+0

Selkä aivan älyttömässä jumissa. Olin scheduloinut tälle päivälle ilmeisesti vähän liikaa asioita, koska kello alkaa lyödä yhdeksää, enkä ole vieläkään päässyt venyttelyyn asti.

Pääsiäinen alkaa olla siis ohi ja teki mieli tulla vaan nopeasti heittämään tänne vielä kuva sulosista vaatteista, jotka mummu (miehen äiti) meidän pikkuiselle osti.


Kuvassa siis vasemmalla pieni valkoinen body + pilkulliset potkarit (kotiintulovaatteiksi ajatellen), takana froteinen valkonen 'neule', froteinen punainen mekko ja siihen sopiva punasilla tassunjäljillä koristeltu body. Edessä vihreä-valkoraidallinen body + valkoset verkkarit ja vihreäpallollinen body + vihreät verkkarit. Takana superihana löydös: pehmoinen, lämpöinen haalari, myös kotiintuloa ajatellen. Voidaan varmaan lähteä siitä oletuksesta, että heinä-kesäkuussa on melkosen lämmin, mutta aina väliin sattuu niitä sadepäiviäkin.

En oo ihan varma kuinka paljon pitäisi olla bufferissa vaihtovaatteita (näitä perusbodeja jne.), mutta uskoisin että meidän varastot alkaa olla pikkuhiljaa aika hyvällä mallilla.

Nyt pitäisi vaatteet enää pestä ja inventoida vähän tarkemmin. Viimeistään äitiyslomalla siis.

Sunday, April 8, 2012

rv28+6

Enää yksi autuaallinen lomapäivä pääsiäistä jäljellä.

Alla vaateshoppailua (ihania, pieniä vaatteita pikkuselle (kuvia to come) ja mulle mahaan sopivat hautajaisvaatteet), syömistä ja lastennäytelmien katsomisen harjottelua (Risto Räppääjä ja Villi kone tjsp).

Aivot ovat lakanneet taas toimimasta (hetken aikaa ajattelin mun normaalin muistin jo palanneen, mutta eeeeeehei).

Mukavia, hyviä oloja ja sekavia unia. Ja aurinkoa, kuten pääsiäisenä kuuluu.

Wednesday, April 4, 2012

rv28+2

Aamukampa sanoo 28-2 työpäivää jäljellä. Kaksi pitämätöntä lomaapäivää siis myös, eli todellisuudessa 26 työpäivää. Ajattelin ensin, että pidän noi lomapäivät vähän aikasemmin, koska ei koskaan tiedä päätyykö sitä loppuvaiheessa sairikselle.

Mulla on kuitenkin ollut tässä sen verran hyvä olo, etten usko mun mihinkään sairikselle päätyvän, eli voisin alottaa äitiysloman paripäivää aiemmin. Itseasiassa kolme päivää aiemmin, koska tossa on mukavasti helatorstai sillä mun vikalla viikolla.

Mä en tiedä pitäiskö sitä tuntea suorastaan vähän huonoa omaatuntoa siitä, miten irtautunu oon jo töistä. Siitäkin huolimatta, että työkaveri lähti lomille ja jätti mut sijaistamaan sitä. Työmäärä kasvoi muutamaksi viikoksi varsin paljon, mutta alkujärkytyksen jälkeen uskon pärjääväni.

Erityisesti  kun mulla on näemmä aikaa kirjotella blogiakin keskellä päivää...

http://www.bebelane.com
Anyway tilasin itelleni pari mahatuubia ja masuvyön. En ole vielä ihan 100% varma sen tarpeellisuudesta, mutta tuntuu jotenkin loogiselta ajatella, että koska vatsa kuitenkin roikkuu eteenpäin, ihoOa ainakin auttaisi jonkunlainen tuki. Ja selkää myöskin.

Vyö on Bebelanelta, merkkiä Anita ja suora linkki vyöhön tässä.

In other news. Talvi harmittaa ihan sikana, enkä enää yhtään pyörittele silmiäni sille, että meinasin joskus yläasteikäisenä alkaa itkeä, kun toukokuussa ulkona satoi räntää. Tällä hetkellä tuolla paistaa kyllä upeasti aurinko - kunhan nyt ei tulis enää lainkaan lunta.

Muutoin väsyttää, pissattaa ja vatsassa on kova möyrintä. Eli business as usual. Onneksi enää yks työpäivä ennen pääsiäistä.

Monday, April 2, 2012

rv28+0

Onpa ollu syvältä tää maanantai. Luultavasti tää ei olis ollut niin paha, ellei toi keli olis aiheuttanut vaan ihan kertakaikkisia pmsmäisiä kiukkupuuskia kaikelle mahdolliselle lähtien radiossa soivista biiseistä (jotka ne soitti - joka kanavalta - ihan taatusti vaan ärsyttääkseen mua) ja urpoista kanssa autoilijoista, aina duuniasioihin ja naamaan liimaantuvaan, sähköiseen tukkaan.

Miehellä oli ollut about yhtä iloinen päivä, joten tehtiin se mitä osattiin: haettiin kaupasta jätskiä ja suklaata ja tultiin kotiin kattomaan Gilmore Girlsiä. Yllättävästi suurin osa herkuista on edelleen syömättä, mutta niiden olemassaolo jotenkin lämmittää.

Ja herkuista puheenollen - mahakuva tässä. Paita on sama kuin viimeksi - ihan vertailun vuoksi. Mua on myös yllättänyt miten paljon maha on alkanut puskea navan PÄÄLTÄ, eikä alapuolelta. En tajuu anatomiaa. Eikö kohtu oo tuolla alhaalla?


Noin se selkä taipuu notkolle.



Sunday, April 1, 2012

rv27+6

Matkalla kohti 29. viikkoa.

Käytiin eilen kavereilla kyläilemässä ja saunomassa ja puhe kääntyi - tietenkin - jossain vaiheessa synnytykseen (näillä itsellä puoltoistavuotias poikanen). Pariskunta kovasti suositteli doulaa, erityisesti koska synnytys oli ollut ehkä keskimääräistä vähän vaikeampi.

Mitä käteen jäi? Pieni paniikinpoikanen siitä, että mun tähänastinen lähestymistapa ('tieto lisää tuskaa, silmät kiinni ja carpe diem') ei ehkä sittenkään ole se paras mahdollinen. Että kannattaisi oikeasti oikeastaan valmistautua ja miettiä vähän mahdollisia tilanteita - mitä haluaa ja mitä ei halua.

Voin äkkiseltään sanoa, että en kyllä halua doulaa. Luultavasti se johtuu eniten mun omasta mielikuvasta niitä kohtaan. Mulla on kuitenkin sellainen olo, että doulan läsnäolo jotenkin rajottaisi mun omia valintoja ja saisin kauheaa syyllistämistä ja tuomitsemista siitä, jos haluankin kaikki mahdolliset puudutukset jne. Doulien tarkotus, nähdäkseni, on kuitenkin tukea juuri mahdollisimman luonnonmukaista synnytystä.

Sen sijaan - jos mahdollista - voisin mieluusti ottaa jonkun toisen tyypin, joka on ihan alansa expertti (kuten vaikkapa kätilö), jolla ei olisi mitään omaa agendaa, vaan tarjoaisi täysin neutraalisti kaikkia vaihtoehtoja, osaisi sanoa mikä on hyväksi milloinkin, hengata siellä ilman kiirettä ja kertoa mitä kaikkea tässä tulee tapahtumaan.

Ja ehkä vielä tärkeämpää, pitäisi varmaan alkaa itse vähän valmistautua.

Tähän liittyen näin sitten viime yönä unta, jossa kaveri (oikeastikin synnyttänyt) kertoi mulle synnytyksestään: oli ollut vesialtaassa, jossa oli haukia. Yksi hauki oli puraissut sormesta, jonka päätteeksi tämä kaverini oli sitten sanonut jollekin (miehelleen?), että 'pull my finger'. Mies oli kiskassut ja hoplaa, niin oli lapsivedet menny.

Todellisuudessa synnytys taitaa olla aika erilainen tapahtuma.

Eilen käytiin myös parilla kirpparilla kaverin kanssa. Suorastaan yllätyin siitä miten paljon tosi kivoja lastenvaatteita sieltä löytyi. Ja pakko tunnustaa, että mopo ehkä ihan vähän karkasti käsistä. Tosin koitin keskittyä sellaisiin vaatteisiin, joita ei tullut Kela-pakkauksen mukana, mutta joita kuitenkin voisi kuvitella tarvitsevansa. Ja annoin itselleni luvan ostaa vain alle 80cm vaatteita.

Mukaan tarttui (vasemmalta oikealle, noin suurinpiirtein): tummat lappuhaalarit, siniset reisarit, farkkuhameita 2kpl (toisessa mukana mätsäävät pöksyt, niin liikkistä!), perus tummat pussittavat housut, t-paita, vihree hame, valkoinen, pinkkipilkullinen juhlamekko, Addut kokoa 18 (okei, tää oli varmasti turhin ostos, mutta parilla eurolla, niiiiiin söpöt!), beiget housut ja vaaleanvihreä toinen juhlamekko.




Kaikenkaikkiaan oon ihan tyytyväinen - ja nyt ei pitäisi äkkiseltään tarvita hirveästi lisää. Pinkkiä kyllä karsastan edelleen, kuten värivalikoimista huomaa.

Anyway, olipa shoppailu kivaa! Ja halpaa!

Nyt on meidän olkkarikin tyhjentynyt, sohva ja nojatuolit lähti uusille omistajille. Seuraavaksi siis Ikeaan hankkimaan jotain vähän sopivampia kalusteita olkkariin..