Nyt kuulkaa iskin kultasuoneen! Ja koska empiirisiä kokeita on tehty jo ainakin viitenä-kuutena iltana, uskallan julkaista tutkimusdatan.
Kerrottakoon pohjustuksena, että luin joskus aikoinaan miten vauvalle kannattaa laulaa jo raskausaikana lauluja. Että ne laulut rauhottaa sitten vatsan ulkopuolistakin lasta. Erityisesti kannattaa laps tutusttaa jo raskausaikana johonkin tiettyyn tuutulauluun. Mieluiten äidin itse säveltämään. (no, saatoin itse keksiä tuon loppuosan). Sanoivat, että auttaa lasta. Jättivät maitsematta, että ehkä sitäkin enemmän se auttaa äitiä. Varsinkin sellaista, joka on vielä varsin lapsenkengissä (heh) äitiydessään.
Anyway. Istuin sohvalla. Ja pianon ääressä. Silittelin vatsaani ja hyräilin. Hain sanoja. Pyyhin liikutuksen kyyneliä silmäkulmista. Koin uskomattomia läheisyyden tunteita siihen pikkuseen masussani. Niiskutin, paijasin ja lauloin väräjävällä äänellä lapsen omaa, oman äidin rakkaudella ja hellyydellä säveltämää tuutulaulua. Uudestaan ja uudestaan.
Tuutulaulu on pysynyt kelkassa, sitä on hyräilty iltaisin lapselle nukuttaessa (ilman merkittävää vaikutusta tosin). Tässä (vajaa?) viikko sitten kokeilin kuitenkin laulaa tuutulaulun jälkeen viittä pientä ankaa, lähtien sadasta ankasta, kohti nollaa ankkaa. Kaheksankymmenen kohdalla (eli n. 6 min alotuksesta) laps oli unessa.
Glitch, ajattelin, ei tämä voi toistua. Mutta sitten seuraavana iltana sama toistui. Ja seuraavana. Ja niin edelleen. So far on toiminut joka ilta (ja jotta tutkimusdata olisi täydellistä, muutama ilta sitten mies nukutti lapsen, EIKÄ laulanut ankkalaulua. Nukutus kesti puoltoista tuntia). Ajattelin julkaista oman unikoulukirjan, koska selkeästi löysin tän nukuttamisen lähteen, alfa omegan, emoaluksen: ankkalaulu.
Tänä iltana sitten lasta nukuttaessa aloin tapani mukaan laulaa ensin tuutulaulua, johon laps totesi 'ankka'. Kyynelillä, hellyydellä, rakkaudella ja liikutuksella sävelletty unilaulu siis romukoppaan ja sovinistinen ankkalaulu tilalle? TSEK!
Tässä vaiheessa on kuitenkin sanottava, että jos saan lapsen joka ilta alle kymmenessä minuutissa nukkumaan, oon valmis vaikka seisomaan päälläni viheltäen Kwai-joen siltaa ja hauskoja varjokuvia käsilläni seinälle tehden.*
* Ja ennen kuin useampi vetää herneen nenään, niin tämä oli sitten siis huumoria. En oikeasti seisoisi päälläni kymmentä minuuttia Kwai-joen siltaa viheltäen ja hauskoja varjokuvia seinälle tehden - suorastaan pitäisin sitä vähän hälyyttävänä jos se olisi tehokkain tapa saada laps nukahtamaan. Mutta jos laps haluaa ankkalaulua ja nukahtaa siihen helposti, niin kyllähän se ankkalaulua saa.
* Ja ennen kuin useampi vetää herneen nenään, niin tämä oli sitten siis huumoria. En oikeasti seisoisi päälläni kymmentä minuuttia Kwai-joen siltaa viheltäen ja hauskoja varjokuvia seinälle tehden - suorastaan pitäisin sitä vähän hälyyttävänä jos se olisi tehokkain tapa saada laps nukahtamaan. Mutta jos laps haluaa ankkalaulua ja nukahtaa siihen helposti, niin kyllähän se ankkalaulua saa.