Thursday, March 31, 2016

3v-8kk-31pv & 1v-5kk-5pv

Noniin, sain vihdoin ja viimein aikaseksi vielä isomman hammaslääkäriin. Kyllähän me siis tuota jo yksvuotistarkastuksessa käytiin (avasikohan se suutaan siellä ollenkaan?) ja kaksivuotiaana hammaslekuri-isovanhemmat taisi kurkata suuhun ja sanoa että joojoo, hyvältä näyttää (sen lisäksi että osallistuivat kyllä monia kertoja hampaiden harjaukseen). 

Again, olipas kuulkaa kokemus!

Meidät otettiin vastaan aivan tavattoman hymyillen ja isommalle kujerrelen. Odotushuoneessa tuli telkkarista Baymax ja siellä oli läjä kirjoja (ainakin osaksi liittyen hammaslääkäriin). Mä täyttelin lomakkeet (tuhat eri consenttiä sinne tänne) ja siirryttiin hammaslääkärituoliin.

Isompi näytti pieneltä ja vähän varautuneelta isossa tuolissa ja tarttui rystyset valkosina reunoista kiinni (mä niiiin tiedän ton fiiliksen) kun tuolia alettiin surrata makuuasentoon. Vaan kuulkaa. Tuoli kallistui ja samaan aikaan isomman naaman yläpuolelle laitettiin ruutu, josta käynnistettiin Frozen. Isompi avasi suun silmät ruutuun nauliintuneina ja vaivoin ehti keskittymiseltään vastata hammastyypille, että Anna on parempi kuin Elsa. Hammaslääkärin 'you're AWESOME! You're the BEST KID EVER' -huudahdukset (nope, en liiottele) kaikui kuuroille korville ja vaan hammaskiven rapsutus sai aikaan vähän reaktiota.

Xylitol-pastillit sai peukun ja kaikki ihan ok. Harjattiin myyrän hampaat ja harjoteltiin hammaslankausta. Purentavirheisiin kiinnitetään huomiota rautahampaiden tullessa, koska voi korjaantua vielä itsestään (mä kyllä vähän epäilen..).  Lopuksi goodiebag mukaan (hammasharja ja -lankaa ja muuta sälää) ja laatikosta sai valita itselleen pienen lelun 'palkinnoksi'.

Tottapuhuen mulle tuli vähän kateellinen olo. Miksei mun hammaslääkärikokemus ole ikinä tämmönen? Mä voisin ottaa kanssa ruudun silmien eteen proseduurien ajaksi (kelpaisi vaikka Frozenkin sieltä ruudulta!) ja lopuksi kelpaisi vaikka pieni skumppapullo kotiinvietäväksi. Ja koko sen reiän paikkaamisen ajan hammaslääkäri voisi kehua miten awesome mä olen ja BEST ADULT EVER!

Business-idea?

Lopuksi esittelen kuvan miehen tekemästä iltapalasta lapsille.


Friday, March 25, 2016

3v-8kk-25pv & 1v-4kk-31pv

Mietiskelin tänään kumman entryn kirjottaisin. You choose.

Ajeltiin läheiseen merenranta puistoon. Taivas ihan sininen ja kirkas, aurinko ihan keltainen ja kanssa kirkas. Tuulenvirekin oli kirkas. Sellanen raikas, ei kylmä, mutta hyväntuoksunen ja just sopivasti viilentävä.

Puisto oli merenrannalla. Auto jätettiin parkkikselle ja siitä kiemurteli tie rantaa pitkin leikkipisteelle, jossa oli hauskasti muotoiltu veneaiheinen kiipeilyteline. Nurmikkoisella rannalla oli rivissä ilosenvärisiä polkuveneitä ja kanootteja ja poukamassa oli ihmisiä vesillä. Isompi katteli haikeena vesille ja kertoi haluavansa joskus mennä purjeveneilemään. Pienempi innoissaan potkulaudalla pokka-pokka! Scootteroitiin leikkialueelle ja vilkuteltiin matkalla hanhille.

Leikittiin puistossa, isompi lajitteli hiekkaleluautoja (kiitos lainasta kenen ne nyt olikaan) riviin ja pienempi harjotteli kiipeilyä. Mä istuskelin kiipeilytelinelaivan reunalla ja kattelin mun lapsukaisia hymyillen aurinkolasien takaa. Lempeä merituuli iholla, aurinko niskassa. Juttelin toisen 8-kuista pikkuistaan halivan äidin kanssa siitä miten ihania lapset on ja lähdettiin potkulautailemaan takasin autolle. Kirjotin miehelle viestin: äitiysloma on parasta aikaa!

---

Ajeltiin läheiseen merenranta puistoon. Taivas ihan sininen ja kirkas, aurinko ihan keltainen ja kanssa kirkas. Tuulenvirekin oli kirkas. Sellanen raikas, ei kylmä, mutta hyväntuoksunen ja just sopivasti viilentävä.

Parkkeerasin auton parkkikselle ja lähdettiin tutkimaan uutta puistoa. Päästiin parkkikselta sata metriä rannalle, jossa katsoin sekunnin isomman venkoilevaa kävelyä ja totesin 'sulla on pissahätä'. Lähdettiin kiireesti etsimään vessaa, joka löytyi juurikin yhdennellätoista hetkellä kahvilasta. Biobreikin jälkeen uusi yritys kohti leikkialuetta.

Tie leikkialueelle oli karheaa asvalttia ja täynnä hanhenkakkaa. Isompi valitti että hampaat putoo suusta, mutta pienempi oli innoissaan potkulaudalla. Jopa niin paljon, että kun lopulta päästiin leikkipaikalle, se olisi halunnut mielummin jatkaa potkulautailua kuin mennä leikkimään. Jälleen kerran äidin laiskuus tosin palkittiin: pienempi oppi potkimaan itse vauhtia potkulaudalla, koska mä en vedellyt sitä.

Kun pienempi oli vihdoin valmis siirtymään leikkimään potkulaudalta, päätin samalla vaihtaa sen vaipan. Onko siellä kakkaa? kysyi perheen kakkapoliisi. Eeeii, vastasin ja kiskasin huolettomasti vaipan pois sylissäni olevalta pienemmältä. Tahmea pökäle putosi vaipasta suoraan mun syliin ja pysähtyi polvien väliin kuin aasi sadevesikaivoon. Vaistomaisesti levitin polveni ja pökäle putosi suoraan kiipeilytelineen lattialle. Tuijotin sitä sekunnin tyrmistyneenä ja sen pidempään miettimättä nappasin sen käteeni (voi kyllä) ja ajattelin että heitän sen ... jonnekin.

Ympärillä oli vain hiekkalaatikkoa ja lisää lasten leikkialuetta. Lopulta laitoin sen takasin likaseen vaippaan (voi kyllä) ja yritin puhtaalla kädellä kaivaa wipesejä laukusta toisella käsivarrella sätkiväpotkiva pienempi (kakkainen) peppu paljaana. 

Pyyhin (viimeisellä kahdella wipesillä) pahimmat pois ja siirryin äkkiä ulos leikkialueelta roskiksen luo. Pienempi ei kauhean fiiliksissään ja samaan aikaan isompi uteliaana näytä vaippa oliko kakka mitä siellä oli miltä se näyttää annan mä katson. Välttelin katsekontakteja muiden äitien kanssa kaivaessani laukusta jotainmitätahansa millä saisin pyyhittyä kakkaa pois pienemmän pepusta, mun housuilta, paidalta ja käsistä ja pienemmän sukkiksilta. Löysin tyhjän paketin wipesejä, puolikkaan palan talouspaperia ja yhden puolikäytetyn vaipan (??). 

Lopulta löytyi pullollinen vettä ja harso. Pelastus. Tässä alastomuutta pelkäävässä maassa saatoin pienemmän mahdollisimman nopeasti takaisin leikkikuntoon ja jäin putsaamaan itseäni. Vaatteet ei olis halunnu puhdistua ja hinkatessani näin sivusilmällä pienemmän työntävän kourallisen hiekkaa suuhunsa, riisuvan kenkänsä sovittelevansa joitain toisten lasten kenkiä jalkaansa. 

Palasin kiipeilytelineelle, palautin vieraat kengät pois pienemmän jaloista ja aloin varotella isompaa, että kohta lähdetään kotiin päin. Lähellä istui kauniisiin vaatteisiin pukeutunut upeankaunis äiti 8-kuisen tyttönsä (sillä oli rusetti pienessä päässään) kanssa ja hymyili onnellisesti. Hymyilin vähän kiusaantuneesti takaisin ja pidin kakkaisine vaatteineni väljän etäisyyden (haisin vessalta ihan taatusti metrien päähän) ja juttelin takasin siitä miten ihania lapset onkaan.

Koitin kiertää kaikki kaukaa ja huutelin lapset mukaan lähtemään kotiin. Isompaa harmitti että piti lähteä. Ja että tie oli karhea ja oli vaikea potkulautailla. Ja ettei päässyt ilosenvärisiin polkuveneisiin. Pienempi halusi raahata jalkaansa maassa, mikä teki potkulaudan vetämisen hankalaksi, joten lopulta kaappasin sen syliini loppumatkaksi. Kirjotin miehelle viestin: .. tai sitten ei.




Sunday, March 20, 2016

3v-8kk-20pv & 1v-4kk-26pv

Muistan yhden kaverin sanoneen mulle pienempää odottaessa: good luck vaan, ekaan puoleen vuoteen ei ole mitään käsitystä miten molemmat saisi yksin illalla unille. Näin pienemmän ollessa 16kk (jep, olen tullut sujuvaksi paikallisen iänilmaisutavan kanssa) ollaan NYT tultu pisteeseen, jossa lasten nukutus yksin onnistuu. Ihan hyvin. Ja sekin johtuu vain siitä, että ne on samassa rytmissä ja menee yhtä aikaa nukkumaan. 

Elämä on rullaillut viime aikoina ilman merkittäviä kaaoksia. Toki edelleen kyseenalaistan jokaisen tarjoamani aterian kanaepisodin jäljiltä ja ihan vaivihkaa kokeilen isomman otsaa kun se haluaa leikkiä, että sillä on kuumetta. Hyvin harvinaisille ja satunnaisille masupipeille totean, että siellä on varmaan nälkä tai ilmaa ja se menee varmasti pian ohi (niinkuin se aina meneekin). 

Pienempi on taas oppinut uusia asioita.
Khen (kenkä), khi (kiitos), akka (askarrella), pa (pallo, pastilli, pappa.. mitä näitä nyt on), ka (kamera), pä (päälle). Osotti haluavansa isojen lasten keinuun. Nostin keinuun, käskin pitää lujaa kiinni ja annoin vauhtia. Ö, ö , ö! Minä näen kulta, sä keinut isojen keinussa! Riisuu eteisessä itse kengät (ja laittaa ne myös jalkaan) ja parhaimmassa tapauksessa laittaa ne jopa omaan kenkälaatikkoonsa. Puhaltaa kun sanon, että ruoka on kuumaa. Pa, pa paperi, johon pyyhkii kätensä itse syötyään. Ehkä myös niistää nenänsä.

Tyhjentää vaatekaapin puhtaat vaatteet hyllyiltä ja laittaa ne pyykkikoriin. Napsii jääkaapin ovesta magneetit ja laittaa ne roskikseen. Kiipeää Stokkeen ulkokautta ja jatkaa siitä pöydälle. Keksi miten hakkeroidaan miehen Androidi näppäinlukon ohi auki. Oli katsellut tiukasti isomman tanssituntia ja lopulta käynyt varakenkälaatikosta hakemassa itselleen tanssikengät ja yrittänyt päästä mukaan. Herää joka aamu viideltä ja nukahtaa puolen tunnin - tunnin nukutuksen jälkeen yhdeksi (vajaaksi) sykliksi. Kasvattaa tukkaa niin kovasti, että oon jo pari kertaa solminu sille pienen pienet saparot.

Isompi pohdiskelee kaikkea. Kyselee asioita kuten miksi kestää niin pitkään, että minusta tulee aikuinen? Kauan kestää? Vieläkö kaksi päivää? Odottaa serkkujaan innoissaan ikkunalla ja huokaisee lopulta turhautuneena: minä odotan ja odotan, miksi maailma pysyy ihan tyhjänä? Kolmelle hypoteettiselle toiveelle ehdotti videoita, mummu ja pappa ja preschooliin joka päivä. Haluaa puhua suomen sijasta emmantia koska tietää harjottelun opettavan. Harjoittelee pääseisontaa aina tilaisuuden tullen ja opastaa pienempää isosiskollisesti katsopas pienempi kun minä näytän. 

Afrikan tähteä jouluna pelanneena pohtii vieläkin onko varkaita oikeasti olemassa? Missä ne asuu? Onko niillä äiti? Minkä värinen talo? Tuleeko ne tänne? Varastaako ne toisiltaan? Muistelee myös Lontoota ja ehdottelee, että mentäisiin Primrose puistoon ja katsomaan meidän kotia, koska en enää oikein muista missä me asuttiin. Istuu välillä ajatuksissaan ja kysyy yhtäkkiä meneekö kaikki pois? Kaikki meidän huonekalut täältä niinkuin Lontoosta? Niinkuin kaikki maailmassa? Haluaisi tietää ja nähdä kaiken tulivuorista. Haluaisi päästä katsomaan kaikkea oikeasti paikanpäälle livenä (tulivuoria, aurinkoa, tähtiä, Dora Seikkailijan kotia, Tatua ja Patua jne..)

Minä sen sijaan. Kävin ajokokeessa, sain ajokortin (huh, yksi asia taas vähemmän todo-listalla). Istun iltaisin lasten nukkumaanmenon jälkeen koomassa, enkä oikein tiedä miten ajan parhaiten käyttäisin. Pian alkaa nukuttaakin terveellä tavalla hirveästi, mutta taistelen vastaan. En halua nukkumaan, haluan tehdä jotain omaa. Surffaan vielä vähän internettiä vaikka tiedän miten turhanpäivästä. Etsin Netflixistä jotain - pitäiskö katsoa Gilmore Girlsit uudestaan - kunnes lopulta menen pesemään hampaat ja kömmin viileän peiton alle tuhisevan pienen vierelle.

Olin yhden ystävän luona eräänlaisilla babyshower-henkisillä kutsuilla. Mietin miten siistiä on, että mulla on täällä ystäviä, jotka kutsuu luokse. Oon pyöritellyt hiuksiani ja miettinyt, että kampaajalle olisi kiva mennä. Koitan lusmuilla ruoanlaitosta ja silti se joka päivä iskee päin naamaa: mitä tänään syötäisiin, ai kato lapsilla alkoi viis minuuttia sitten nälkäkiukku. Oon tehnyt ja syönyt ruisleipää usein ja paljon. Laulanut parkkipaikalla yksin Disney-lauluja ja kironnut hölmöjä paperikauppakasseja. Sitten kotona halannut tyttöjä ja miestä pitkään ja kertonut miten rakkaita ja ihania ne on. 

Miehen veli perheineen oli täällä springbreakkaamassa Bostonista. Isoin lapsista (10v) oli saanut synttärilahjaksi koiranpennun, joka piti hakea ja samalla kävivät nyt sitten moikkaamassa meitäkin. Syötiin roskaruokaa paljon, hengailtiin meidän altaalla ja käytiin Half Moon Beachillä jäätymässä. Aallot siellä oli valtavia ja sää pilvinen (näin kahden käynnin jälkeen aion nyt sanoa 'kuten aina') ja tuuli aika hyytävä. Lapset juoksi aaltoja karkuun, isommat serkut antoi meren vähän halaillakin. Syötiin quesadillat ja mentiin illalla milkshakeille. 

Elämä rullaa. Ilman merkittäviä kaaoksia just nyt. Huomenna on taas maanantai. Mennään ehkä joogaan jos jaksetaan. Iltapäivällä tulee babysitteri ja mä lähden ostamaan viikon ruokaostoksia. Illalla laitetaan lapset nukkumaan ja toivotaan, että Silicon Valleyn kolmas kausi olisi jo alkanut. 







Thursday, March 10, 2016

3v-8kk-10pv & 1v-4kk-14pv

Okei, eiköhän tässä voine pyyhkästä viimesenkin hikipisaran viimesimmän aaarrgghh:in jäljiltä.

Mä olen aika neuroottinen pedantti liittyen keittiöhygieniaan. En mä aina ollut, mutta niinkuin ihmiset muuttuu, niin mäkin olen tässä pikkuhiljaa, erityisesti lasten, erityisesti Lontoon myötä muuttunut. Ei nyt mitenkään erityisen ihmeellistä edelleenkään, mutta nykyään olen huomattavasti tarkempi sen suhteen, että käsiä pestään ja kaikki raakaan lihaan koskenut viskataan hetipaikallasamantien tiskialtaaseen, josta otan asioita vain laittaakseni tiskikoneeseen. Että otan aina puhtaan alustan ja veitsen kun alan leikata. Jne.

No onpa käynyt tässä niin, että pienempi on vähän tehnyt hampaita ja muutenkin ottanut asiakseen herätä kuuden ja puoli seitsemän välillä ja mä en ole oikein nukkunut. Kun en siis saa siirrettyä itseäni sohvalta sänkyyn ajoissa ja .. no siinäpä se. En saa siirrettyä itseäni sohvalta sänkyyn ajoissa. Aamuisin väsyttää. Myös päivisin. Iltasin vähemmän. Anyway, aivotoiminta on puutteellista. Sekoilen sanoissa ja jutuissa ja saan tuon tuostakin nolostuttavia tyhmyyskohtauksia. 

Leikkasin veitsellä kanapakettia auki. Tuli keskeytys. You know, joku lapsiin liittyvä tulipalohomma, johon oli juostava samantien. Veitsi jäi pöydälle. Palasin, laitoin kanat keittymään ja aloin leikata SILLÄ SAMALLA VEITSELLÄ kurkkua ja paprikaa lapsille. Syötiin hyvällä ruokahalulla ja tarkistelin moneen kertaan ennen syömistä, että onhan se kana nyt kunnolla kypsää ihan sieltä sisältäkin.

(Mainittakoon, että tämä ei ole mikään Suomi, jossa salmonellaa ei käytännössä enää kanoissa ole ja campylo bakteeriakin vain 10%:ssa. Täällä campyloa (joka siis mm. vei yhden Lontoo-ystävän teholle) on yli puolessa kanoista ja no.. salmonellaa en uskaltanut edes enää googlettaa.)

Sitten kului tunti - pari. Täytin astiapesukoneen. Aivot alkoi kuiskutella. Millä veitsellä nyt avasitkaan sen kanapaketin? Entä leikkasit vihannekset...?

Hakkasin vähän aikaa päätä seinään ja lopulta otin puhelimen käteen ja ihan rauhallisesti soitin paikalliseen myrkytyskeskukseen. Ihan vaan kysyäkseni, että onko tässä nyt jotain mitä voisin varotoimenpiteinä tehdä (lääkehiiltä? Probiootteja?).

Myrkytyskeskuksen täti oli hirveän ystävällinen ja ymmärtäväinen. First thing to do is to try not to blame yourself. Ja että salmonnellassa voi mennä jopa kolmisen päivää ennen kuin iskee, joten ainoa mitä voi tehdä on koittaa olla ajattelematta ja ehkä ostaa vähän nesteytysjuomia varuille kaappeihin. 

Kiittelin, mutta jatkoin silti itseni syytteliä ja ammuin yksi kerrallaan alas mielikuvia lapsista sairaalassa nenäletkuissa, koska äiti vähän mokasi. Hups, sori se oli vahinko.

No mutta, nyt on kulunut viikko. Ei minkäänlaisia oireita, nada. Näin me selvittiin taas tästäkin. Nyt mulla on kyljessä elohiiri.

Salmonellaa odotellessa tein taas ruisleipää.

Saturday, March 5, 2016

3v-8kk-5pv & 1v-4kk-9pv

Olisin kattonu telkkaria, mutta Suits on katsottu loppuun, eikä Big Bang Theorystä tai Crazy Ex-Girlfriendistä ei oo tullu uusia jaksoja. Siispä mielessä muhinut blogipostaus tiskiin.

Tässä elämän (tai ainakin rutiinien) tasottuessa on ollu välillä mielessä kertoa millasta arki täällä on. Anni on toteuttanu hauskan arkihaasteen (postaus per päivä viikon ajan), mutta musta ei väldeen (enää) ihan oo siihen. Siispä summaan seittemän postausta yhteen megapostaukseen! Kaikki kiittää!

Maanantaisin käydään (jos ollaan terveitä eikä laiskoja) perhejoogassa. Se alkaa kymmeneltä ja siellä on äitejä ja lapsia ja leluja ja joogamattoja. Sitten siinä lasten roikkuessa millon missäkin vapaassa raajassa / rinnassa / muussa ruuminosassa koitetaan ravistella niitä (lapsia, ei ruumiinosia) irti ja harhauttaa leikkimään leluilla samalla kun annetaan meditatiivisen rauhallisesti kehon kulkea joogaflowssa, stressittömän rauhallisessa tilassa. You know, päästetään mielemme rentoutumaan ja tavoitetaan zen-tila (vaikka aina välillä tekisi mieli läppästä kolmatta silmää kun lapsi käy taas viemässä lelun jonkun toisen lapsen kädestä tai juomassa vettä opettajan vesipullosta).

Syödään sotkusesti pikainen eväslounas joogamestoilla ja pienempi nukahtaa autoon, josta koitan siirtää sen rattaisiin jatkamaan unia kotona. Vaihtelevalla menestyksellä.

Iltapäivällä tulee babysitteri. Isompi juoksee oven koputusta piiloon, eikä uskalla tulla ulos kuin mun kanssa. Sitten ne alkaa leikkiä (saatan kuskata ne (pienempi myös nykyään mukana!) johonkin puistoon ja ajella itse asioille, millon mitäkin) ja babysitterin lähtiessä isompi roikkuu sen hihassa, että elä meeee!

Tiistaisin yritän juoda aamukahvini nopeemmin ja kuskata isomman preschooliin ysiksi. Todellisuudessa ollaan harvoin paikalla ennen puolta kymmentä. Halataan, annan suukon kädelle, isompi painaa käden poskelle. Vilkuttaa ilosesti, lähdetään pienemmän kanssa autolle. Saatetaan käydä kaupassa tai jossain asioilla, mennään kotiin syömään lounas. 

Sitten lähdetäänkin jo hakemaan isompaa. Mun pitäisi olla hakemassa sitä puoli yksi, mutta yleensä 12:04, jollon alan vetää kenkiä jalkaan (ja jollon ehdittäisiin vielä ihan hyvin), pienempi päättää kakata. Ollaan preschoolilla 12:37. En viitsi selittää (taas) opettajille kakkahätämyöhästymistä, vaan toimitan meidät nopeasti pihalle. 

Pienempi on nukahtanut autoon. Lähdetään ajamaan ja koitan kysellä isommalta hienovaraisesti tarhakuulumisia. Isompi ei kerro (kuin että harmittaa että piti lähteä), vaan haluaa kuunnella 'lempparilistaa' (johon oon kerännyt meidän yhteisiä lempparibiisejä - thankfully meillä tuntuu olevan aika samanlainen musamaku joululauluja lukuunottamatta).

Ajetaan johonkin puistoon. Koitan siirtää nukkuvan pienemmän rattaisiin jatkamaan uniaan. Pienempi herää, eikä to-del-la-kaan aio nukkua enempää.

Leikitään puistossa, ehkä syödäänkin jotain, kunnes kolmelta siirrytään 'suomipuistoon', jossa suomalaiset äidit kohtaa tiistai-iltapäivisin. Palataan sotkuiseen kotiin, kaikilla on nälkäkiukku. Syödään munakasta tai couscousta tai mikä nyt valmiistuukaan kuudessa minuutissa tai alle.

Keskiviikkoaamuille ei ole sovittua ohjelmaa. Joskus tavataan kavereita, joskus ollaan vaan kotona. Joskus tehdään jotain kehittävää, joskus ei. Joskus jutellaan isovanhempien kanssa, joskus ei jutella edes toistemme kanssa.

Iltapäivällä tulee babysitteri. Isompi juoksee oven koputusta piiloon, eikä uskalla tulla ulos kuin mun kanssa. Sitten ne alkaa leikkiä (saatan kuskata ne johonkin puistoon ja lähteä itse asioille, millon mitäkin) ja babysitterin lähtiessä isompi roikkuu sen hihassa, että elä meeee!

Torstaisin yritän taas juoda aamukahvin nopeasti ja viedä isomman tarhaan ajoissa. Jatkamme pienemmän kanssa torstaikahville parin kaverin kanssa. Syödään lounaaksi mitänytsattuukaan. Käydään hakemassa isompi preschoolista. Pienempi nukahtaa autoon päiväunille, koitan virittää keskustelua isomman kanssa preschool-päivästä. Isompi kuuntelee mielummin lempparilistaa.

Ajetaan säästä riippuen kotiin tai puistoon. Koitan siirtää nukkuvan pienemmän rattaisiin, mutta epäonnistun. 

Perjantaisin olisi muskari. Mennään sinne tai myöhästytään tosi paljon ja tullaan paikalle, kun muskari on jo ohi. Se ei kyllä haittaa, koska se paikka on ihan mahtava. Yksi iso huone, jossa leluja, rakennuspalikoita, roolivaatteita ja vaikka mitä vieri vieressä. Aivan loputtomasti aktiviteettia lapsille vauvaturvallisessa ympäristössä, jossa itse voi istua paikoillaan ja nähdä silti lapsensa koko ajan. Mahtava paikka. Sekä isompi, että pienempi viihtyisi täällä ikuisuuden, eikä mua tarvita mihinkään (paitsi ruokkimaan). 

Pienempi nukahtaa autoon. Jos ajan nopeesti, ehditään kotiin kriittisen ensimmäisen kymmenen minuutin aikana, jollon ehdin siirtää nukkuvan pienemmän rattaisiin sen heräämättä. Tullaan kotiin katsomaan videoita lukemaan kirjoja. Saatetaan myös käydä miehen duunissa syömässä froyota. Iltapäivällä luultavasti nähdään naapurikavereita ja/tai mennään puistoon. 

Lauantaina isommalla on tanssitunti. Aamulla. Meinataan myöhästyä joka kerta. Hörpin aamukahvini reippaasti ja menen kannustamaan isomman tanssimista. 

Tullaan kotiin ja pettymykseksi kuullaan, että mies ja pienempi ehti jo jutella mummupapan kanssa tanssitunnin aikana. Syödään, laitetaan pienempi unille, suunnitellaan mitä hauskaa aktiviteettia tehtäisiin iltapäivällä. Pienempi herää. Jatketaan suunnittelua. Aletaan pakata tavaroita. Lähdön hetkellä huokaistaan kellon olevan niin paljon, että päädytään lopulta menemään lähipuistoon. Tullaan kotiin syömään päivällinen ja siivoamaan.

(Pakko nyt kuitenkin mainita, että oli tässä ainakin yksi lauantai, kun käytiin ihan mainiossa Happy Hollowissa (huvipuisto / zoo), jossa meillä kaikilla oli kivaa. Ja tänäänkin syötiin valtavan hyvää brunssia valtavan kivoilla kavereilla ja sen jälkeen loiskuteltiin menemään märässä (ja kylmässä) puistossa.)

Sunnuntaina saatan yrittää käydä aamulla ilmajoogassa. Ja yritetään käydä syömässä ulkona lounasta (ihan että saisi lapset vähän totutettua ravintolakulttuuriin). Sitten mä koitan tehdä jotain yksin. You know, käydä parkouraamassa, istua kahvilassa ja kirjottaa blogia suunnitella ens viikon ruokalistaa ja tilata ruoat netistä. Mennä ruokakauppaan kun kuitenkaan netistä tilattuna ei saa niitä oikeita ja tulla kolmen tunnin jälkeen viiden jättikassin kera kiroillen kotiin. Sellasta rentoa sunnuntaipuuhailua, you know.

Ja ennen kuin huomataankaan, on taas maanantai. 

Sadetta!