3v-8kk-25pv & 1v-4kk-31pv

Mietiskelin tänään kumman entryn kirjottaisin. You choose.

Ajeltiin läheiseen merenranta puistoon. Taivas ihan sininen ja kirkas, aurinko ihan keltainen ja kanssa kirkas. Tuulenvirekin oli kirkas. Sellanen raikas, ei kylmä, mutta hyväntuoksunen ja just sopivasti viilentävä.

Puisto oli merenrannalla. Auto jätettiin parkkikselle ja siitä kiemurteli tie rantaa pitkin leikkipisteelle, jossa oli hauskasti muotoiltu veneaiheinen kiipeilyteline. Nurmikkoisella rannalla oli rivissä ilosenvärisiä polkuveneitä ja kanootteja ja poukamassa oli ihmisiä vesillä. Isompi katteli haikeena vesille ja kertoi haluavansa joskus mennä purjeveneilemään. Pienempi innoissaan potkulaudalla pokka-pokka! Scootteroitiin leikkialueelle ja vilkuteltiin matkalla hanhille.

Leikittiin puistossa, isompi lajitteli hiekkaleluautoja (kiitos lainasta kenen ne nyt olikaan) riviin ja pienempi harjotteli kiipeilyä. Mä istuskelin kiipeilytelinelaivan reunalla ja kattelin mun lapsukaisia hymyillen aurinkolasien takaa. Lempeä merituuli iholla, aurinko niskassa. Juttelin toisen 8-kuista pikkuistaan halivan äidin kanssa siitä miten ihania lapset on ja lähdettiin potkulautailemaan takasin autolle. Kirjotin miehelle viestin: äitiysloma on parasta aikaa!

---

Ajeltiin läheiseen merenranta puistoon. Taivas ihan sininen ja kirkas, aurinko ihan keltainen ja kanssa kirkas. Tuulenvirekin oli kirkas. Sellanen raikas, ei kylmä, mutta hyväntuoksunen ja just sopivasti viilentävä.

Parkkeerasin auton parkkikselle ja lähdettiin tutkimaan uutta puistoa. Päästiin parkkikselta sata metriä rannalle, jossa katsoin sekunnin isomman venkoilevaa kävelyä ja totesin 'sulla on pissahätä'. Lähdettiin kiireesti etsimään vessaa, joka löytyi juurikin yhdennellätoista hetkellä kahvilasta. Biobreikin jälkeen uusi yritys kohti leikkialuetta.

Tie leikkialueelle oli karheaa asvalttia ja täynnä hanhenkakkaa. Isompi valitti että hampaat putoo suusta, mutta pienempi oli innoissaan potkulaudalla. Jopa niin paljon, että kun lopulta päästiin leikkipaikalle, se olisi halunnut mielummin jatkaa potkulautailua kuin mennä leikkimään. Jälleen kerran äidin laiskuus tosin palkittiin: pienempi oppi potkimaan itse vauhtia potkulaudalla, koska mä en vedellyt sitä.

Kun pienempi oli vihdoin valmis siirtymään leikkimään potkulaudalta, päätin samalla vaihtaa sen vaipan. Onko siellä kakkaa? kysyi perheen kakkapoliisi. Eeeii, vastasin ja kiskasin huolettomasti vaipan pois sylissäni olevalta pienemmältä. Tahmea pökäle putosi vaipasta suoraan mun syliin ja pysähtyi polvien väliin kuin aasi sadevesikaivoon. Vaistomaisesti levitin polveni ja pökäle putosi suoraan kiipeilytelineen lattialle. Tuijotin sitä sekunnin tyrmistyneenä ja sen pidempään miettimättä nappasin sen käteeni (voi kyllä) ja ajattelin että heitän sen ... jonnekin.

Ympärillä oli vain hiekkalaatikkoa ja lisää lasten leikkialuetta. Lopulta laitoin sen takasin likaseen vaippaan (voi kyllä) ja yritin puhtaalla kädellä kaivaa wipesejä laukusta toisella käsivarrella sätkiväpotkiva pienempi (kakkainen) peppu paljaana. 

Pyyhin (viimeisellä kahdella wipesillä) pahimmat pois ja siirryin äkkiä ulos leikkialueelta roskiksen luo. Pienempi ei kauhean fiiliksissään ja samaan aikaan isompi uteliaana näytä vaippa oliko kakka mitä siellä oli miltä se näyttää annan mä katson. Välttelin katsekontakteja muiden äitien kanssa kaivaessani laukusta jotainmitätahansa millä saisin pyyhittyä kakkaa pois pienemmän pepusta, mun housuilta, paidalta ja käsistä ja pienemmän sukkiksilta. Löysin tyhjän paketin wipesejä, puolikkaan palan talouspaperia ja yhden puolikäytetyn vaipan (??). 

Lopulta löytyi pullollinen vettä ja harso. Pelastus. Tässä alastomuutta pelkäävässä maassa saatoin pienemmän mahdollisimman nopeasti takaisin leikkikuntoon ja jäin putsaamaan itseäni. Vaatteet ei olis halunnu puhdistua ja hinkatessani näin sivusilmällä pienemmän työntävän kourallisen hiekkaa suuhunsa, riisuvan kenkänsä sovittelevansa joitain toisten lasten kenkiä jalkaansa. 

Palasin kiipeilytelineelle, palautin vieraat kengät pois pienemmän jaloista ja aloin varotella isompaa, että kohta lähdetään kotiin päin. Lähellä istui kauniisiin vaatteisiin pukeutunut upeankaunis äiti 8-kuisen tyttönsä (sillä oli rusetti pienessä päässään) kanssa ja hymyili onnellisesti. Hymyilin vähän kiusaantuneesti takaisin ja pidin kakkaisine vaatteineni väljän etäisyyden (haisin vessalta ihan taatusti metrien päähän) ja juttelin takasin siitä miten ihania lapset onkaan.

Koitin kiertää kaikki kaukaa ja huutelin lapset mukaan lähtemään kotiin. Isompaa harmitti että piti lähteä. Ja että tie oli karhea ja oli vaikea potkulautailla. Ja ettei päässyt ilosenvärisiin polkuveneisiin. Pienempi halusi raahata jalkaansa maassa, mikä teki potkulaudan vetämisen hankalaksi, joten lopulta kaappasin sen syliini loppumatkaksi. Kirjotin miehelle viestin: .. tai sitten ei.