3v-8kk-10pv & 1v-4kk-14pv

Okei, eiköhän tässä voine pyyhkästä viimesenkin hikipisaran viimesimmän aaarrgghh:in jäljiltä.

Mä olen aika neuroottinen pedantti liittyen keittiöhygieniaan. En mä aina ollut, mutta niinkuin ihmiset muuttuu, niin mäkin olen tässä pikkuhiljaa, erityisesti lasten, erityisesti Lontoon myötä muuttunut. Ei nyt mitenkään erityisen ihmeellistä edelleenkään, mutta nykyään olen huomattavasti tarkempi sen suhteen, että käsiä pestään ja kaikki raakaan lihaan koskenut viskataan hetipaikallasamantien tiskialtaaseen, josta otan asioita vain laittaakseni tiskikoneeseen. Että otan aina puhtaan alustan ja veitsen kun alan leikata. Jne.

No onpa käynyt tässä niin, että pienempi on vähän tehnyt hampaita ja muutenkin ottanut asiakseen herätä kuuden ja puoli seitsemän välillä ja mä en ole oikein nukkunut. Kun en siis saa siirrettyä itseäni sohvalta sänkyyn ajoissa ja .. no siinäpä se. En saa siirrettyä itseäni sohvalta sänkyyn ajoissa. Aamuisin väsyttää. Myös päivisin. Iltasin vähemmän. Anyway, aivotoiminta on puutteellista. Sekoilen sanoissa ja jutuissa ja saan tuon tuostakin nolostuttavia tyhmyyskohtauksia. 

Leikkasin veitsellä kanapakettia auki. Tuli keskeytys. You know, joku lapsiin liittyvä tulipalohomma, johon oli juostava samantien. Veitsi jäi pöydälle. Palasin, laitoin kanat keittymään ja aloin leikata SILLÄ SAMALLA VEITSELLÄ kurkkua ja paprikaa lapsille. Syötiin hyvällä ruokahalulla ja tarkistelin moneen kertaan ennen syömistä, että onhan se kana nyt kunnolla kypsää ihan sieltä sisältäkin.

(Mainittakoon, että tämä ei ole mikään Suomi, jossa salmonellaa ei käytännössä enää kanoissa ole ja campylo bakteeriakin vain 10%:ssa. Täällä campyloa (joka siis mm. vei yhden Lontoo-ystävän teholle) on yli puolessa kanoista ja no.. salmonellaa en uskaltanut edes enää googlettaa.)

Sitten kului tunti - pari. Täytin astiapesukoneen. Aivot alkoi kuiskutella. Millä veitsellä nyt avasitkaan sen kanapaketin? Entä leikkasit vihannekset...?

Hakkasin vähän aikaa päätä seinään ja lopulta otin puhelimen käteen ja ihan rauhallisesti soitin paikalliseen myrkytyskeskukseen. Ihan vaan kysyäkseni, että onko tässä nyt jotain mitä voisin varotoimenpiteinä tehdä (lääkehiiltä? Probiootteja?).

Myrkytyskeskuksen täti oli hirveän ystävällinen ja ymmärtäväinen. First thing to do is to try not to blame yourself. Ja että salmonnellassa voi mennä jopa kolmisen päivää ennen kuin iskee, joten ainoa mitä voi tehdä on koittaa olla ajattelematta ja ehkä ostaa vähän nesteytysjuomia varuille kaappeihin. 

Kiittelin, mutta jatkoin silti itseni syytteliä ja ammuin yksi kerrallaan alas mielikuvia lapsista sairaalassa nenäletkuissa, koska äiti vähän mokasi. Hups, sori se oli vahinko.

No mutta, nyt on kulunut viikko. Ei minkäänlaisia oireita, nada. Näin me selvittiin taas tästäkin. Nyt mulla on kyljessä elohiiri.

Salmonellaa odotellessa tein taas ruisleipää.