Wednesday, May 30, 2012

rv36+2

Neuvola nro 6 takana. Kaikki edelleen kuten pitääkin. Lapsi ultrattiin, on pää alaspäin ja kuulemma jo hiukan kiinnittynytkin - tai ei ainakaan heilunut enää ihan kuten ennen. Vaakakin oli tänään ystävällisellä tuulella ja näytti ihan siedettäviä lukemia (yllätti eilen yhtäkkiä näyttämällä jotain 800g vähemmän kuin aikasemmin ja samoissa luvuissa pysyttiin edelleen). Elikäs, päivän statsit (suluissa viime kerran lukemat, vertailun vuoksi).

Paino: +385g / vko (+377g) (kokonaisnousu 5,4kg)
Turvotus +/- (+/-)
Verenpaine: 114/78 (114/79)
Pissa puhdas (kuten viimeksi)
Hb: 133 (119)
sf-mitta: 32,5cm (30,0cm) (eli edelleen ollaan tasan keskikäyrällä)
Raivotarjonta (edelleen)
Syke: 145 (145)
Liikkeet ++

Eli ainoa ehkä huomionarvoinen tässä on toi hemoglobiini, joka on noussut aikalailla entisiin lukemiin - huolimatta siitä, etten oo oikeastaan syönyt juurikaan rautaa viime aikoina. Neuvolatypy oli kuitenkin sitä mieltä, että kannattaa jatkaa ainakin aina silloin tällöin rautalisän syömistä.

Mutta että sellasta! Mulla oli eilen todella tehokas päivä kaikinpuolin, heräsin kohtuullisen aikasin, kävin uimastadikalla uimassa kilsan (äh ne ärsyttävät muut uimarit) ja lyhyiden nokosten jälkeen lähdin illaksi bänditreeneihin. Ihan sen vastapainoksi tänään tekee mieli löhötä kotona koko päivä, syödä vähän karkkia ja suklaata ja rentoutua. Niitä harsoja pitäisi ostaa lisää, mutta eiköhän sen nyt tässä vielä ehdi. Niitä kai nyt saa kuitenkin ihan perus Prismasta, right?

Joo, tälle päivälle ei ohjelmaa, vaan nukkumista, rentoutumista ja löhöilyä. Lukemista, telkkaria ja ehkä jonkun yhden äitiysloma-täskin voisin tehdä. Jos löytyy joku helppo ja pieni.

Ainiin. Pakko vielä kertoa: näin unta, että jouduin yllättäen rap battleen (kisaamaan toista räppäriä vastaan kumpi osaa paremmin). Keksin mielessäni paniikissa muutamat riimit, mutta heti kun piti avata suu, pää tyhjeni. Yritin hädissäni korvata osaamattomuuttani tanssimalla (mikä menikin ihan hyvin), mutta lopuksi joku vielä tylytti (räppäämällä), että tää on rap battle, eikä mikään tanssikisa, JOU! Poistuin todella nöyryytettynä paikalta. En osaa siis räpätä edes unissani....

Monday, May 28, 2012

rv36+1

Viikko aikaa ja lapsosemme on täysiaikainen ja ymmärtääkseni valmis syntymään, jos niin sattuu päättämään. Herää kysymys onko äiti viikon päästä valmis ottamaan vastaan tämän tulokkaan mahanahkan tälle puolelle? Ehkä. Lisää harsoja pitäisi kuitenkin vielä ehtiä ostaa.

Viikonloppu oli yllättävän kulturelli - käytiin sekä lauantaina, että sunnuntaina leffassa (normaalisti leffassakäyntia tapahtuu alle kerran vuodessa - olemme kotiloita, katsomme elokuvat mieluiten kotona). Jälkimmäisenä päivänä vuorossa oli feel-good-romanttinen-draama-komedia lohien kalastuksesta. Yllättäen MIB3 oli kuitenkin se, joka aiheutti enemmän vesiä silmiin.

Lisäksi saatiin mun tilaamat sannas.fi tuotteet, eli kantoliina, kapalo ja hoitolaukku. Kuvat sannas.fi.

 



Vauvan pää näyttää vähän photoshopatulta ja hoitolaukku oli pienempi kuin olisin kuvasta tajunnut. Kantoliina vaikutti helpolta ja hyvältä, vaikkakaan en tohtinut alkaa sitä meidän jänöllä testata (olen lukenut useitakin blogeja, joissa tulevat äidit ovat testailleet (onnistuneesti) kantoliinoja lemmikeillään). Siitä olisi todennäköisesti seurannut vain kiukkuinen, muriseva pitkäkorva (jonka korvat ovat oikeastaan rodulleen tyypillisesti aika lyhyet).

Hoitolaukku tuli kuitenkin heti käyttöön - siellä on ihan sairaan käteviä taskuja sisällä! Epäilen kuitenkin koon riittävyyttä siinä vaiheessa, kun se pitäisi täyttää lapsikamoilla. Jotenkin muistelisin nähneeni ennemmin sellasia viikonloppu-putkikassin kokoisia hoitolaukkuja äideillä, jotka lapsineen kulkevat. Tämä hoitolaukku on kokoa keskikokoinen käsilaukku.

Sen sijaan eilen kotiutuessani mies tiedotti, että todennäköisyys synnytyksen käynnistymiselle tänään (eli eilen) on 0.1%. Eli ei kovin korkea. Oli saanut ilmeisesti eräältä blogia lukaisseelta ystävältä hauskan linkin (sivuston sisältöä en tosin aivan ymmärrä - mitä eroa on spontanious labor ja 'going into labor'?), jossa voi katsella oman lasketun ajan perusteella todennäköisyyksiä syntymän käynnistymisestä. Kiitoksia vain ystävälle :-)


Otetaan tähän vielä mukaan Paukkuliinilta saaneeni haastekyssärit. Kiitoksia haasteesta!

1. Elämäsi paras päätös?
Elämässä on ollut kyllä monia, todella suuren käänteen tekeviä muutoksia. Sanoisin tämän hetkisessä valossa, että se oli varmaan se päätös kävellä Rotterdamin terassin ohi sillon yksi päivä, about nelisen vuotta sitten.


2. Mitä et tekisi mistään hinnasta?
Jos ei lasketa näitä itsestäänselvyyksiä (tappaisi, tuhoaisi jne.), niin lähtisi Big Brotheriin. Enkä varmaan mihinkään talent-showhunkaan. 


3. Mitä pelkäät, vai oletko peloton?
Olin joskus melko peloton, mutta nykyään lapsen hyvinvointi välillä vähän pelottaa. Luultavasti pelko vähän laimenee ajan myötä. Noin muuten en pelkää hämähäkkejä, korkeita paikkoja tai muitakaan näitä tyypillisiä. Känniset, aggressiiviset miehet pelottaa.


4. Suklaata vai salmiakkia?
Molempia ja mieluusti yhdessä :) (jos on pakko valita yksi, niin sitten suklaata)


5. Minne matkustaisit, jos kaikki olisi mahdollista?
Japaniin olisi kyllä todella siistiä päästä.


6. Toivotko lisää lapsia?
Ehkä.. katsotaan nyt ensin miten selviydytään tästä yhdestä :)


7. Mitä tekisit, jos voittaisit miljoonia lotossa?
Oi, mun lemppari leikki. Ensin saattaisin tuhlata kaupoilla vähän, ihan vain tuhlaamisen ilosta. Jos en olis raskaana, ostaisin (koko perheelle tietty) matkaliput jonnekin ja ottaisin vähän lomaa töistä. Sitten varmaan ostettaisiin talo. Loput menisi varmaan johonkin sijotuskohteeseen / säästöön.


8. Oletko suunnitelmallinen vai taivaanrannan maalari?
Katsoisin olevani kyllä suunnitelmallisempi kuin maalarimpi.


9. Mitä musiikkia kuuntelet mieluiten?
Hyvän mielen musaa. Kesämusaa. Vähän tanssittavaa, ilahduttavaa, pirskahtelevaa, hymyilyttävää musaa.


10. Lempileivonnaisesi?
Oletetaan että mutakakku ja juustokakku lasketaan tähän? No ne :)


11. Nyt loppui mun mielikuvitus, sorry! :D On ihan liian vaikeaa keksiä näin monia kysymyksiä!
Ei se mitään. Mä voin kysyä ite itseltäni: mikä ärsyttää just nyt?
No se ärsyttää, että vaa'an lukemat nousee joka päivä vähän ja tosiaan miten voi lukemat olla korkeampia vessassa käynnin jälkeen?? Vannon että mitään ei mennyt sisään, vaan kaikki aineenliikahdus tapahtui ulospäin! Ja tämä on nyt tapahtunut monena päivänä putkeen. En tajua.

Sunday, May 27, 2012

rv35+6

Lupailin eilen (kommenteissa) pistää tämän paljon puhumani vauvatarvike-excelin jakoon. Tein siitä nyt sitten siis 'tyhjän' version, eli poistin omat nolot kommenttini sieltä :-) Listasta löytyy kaikenlaisia mieleenjuolahtaneita asioita, niitäkin joita oon itse päättänyt olla hankkimatta (ainakaan vielä) ja asioita, jotka on tullu Kela-pakkauksen mukana. Ja asioita, joita edelleen harkitsen.

Tämän excelin lukemiseksihan tarvitaan Microsoftin Excel -ohjelma. Laitoin tosta nyt kaks versiota, .xlsx -päätteisen (uusimmille versioille) ja .xls -päätteisen (vanhemmille versioille). Ja pari ohjetta itse excelistä:

1) Ylin rivi toimii filtterinä, esim. kolumniin 'Onko' (B) kannattaa kirjottaa aina samalla tavallaa 'joo', 'ei', 'ehkä' ja sitten myöhemmin klikkaamalla sitä 'Onko' -sanan viereistä pientä nuolta, saa valittua mitkä kaikki haluaa nähdä. Myös muut ylimmän rivin valikot toimii samalla tavalla, eli kannattaa käyttää johdonmukaisesti mahdollisimman pientä määrää sanoja eri asioiden kuvaamiseen.

2) Vasemmassa reunassa on grouppaus, eli klikkaamalla boksia, jossa on viiva, tietty ryhmä menee piiloon ja vastaavasti klikkaamalla plussaa, ryhmä tulee taas näkyviin.

Eiköhän toi nyt ole varsin intuitiivinen anyway. Toivottavasti siitä on jollekin hyötyä!

Uudemmille versioille excel löytyy täältä.
Vanhemmille versioille excel löytyy täältä.

Noin muuten käytiin eilen katsomassa MIB 3, joka oli odotettavastikin ihan harmitonta viihdettä. Kiusallisia hetkiä syntyi (spoiler-alert) loppuleffan herkästä isä-poika-tarinasta, joka sai tässä siunatussa tilassa vuotamaan monia kyyneleitä ja hengittämään todella syviä, pitkiä hengenvetoja, ettei nyyhkytys kuuluisi halki teatterin. Ei niin, että se olisi ollut jotenkin erityisen liikuttava - ihan tavallisen sentimentaalinen - kohtaus, mutta nää hormoonit!

Lisäksi mulla on alkanut tulla menkkamaisia kipuja alavatsaan ja mahaotus on ollut TODELLA aktiivinen. Möyri koko yön, välillä menkkamaiset kivut vähän herätteli ja sitten taas lisää möyrintää. Elämme jännittäviä aikoja (vaikka laskettuun aikaan onkin vielä kuukausi)!

Saturday, May 26, 2012

rv35+5

Meidän vaaka on kyllä nyt jotenkin todella veemäisellä päällä. Se on jo kahdesti tehnyt saman: oon punninnut itseni heräämisen jälkeen, käynyt vessassa (jotain on VARMASTI poistunut kropastani) ja palannut ihan uteliaisuuttani vaa'alle. Lukema on ollut 200g enemmän kuin ennen vessaa. Miten mahdollista??

Kostoksi söin nälissäni valtavan aamiaisen, johon kuului ruisleipää ja mätitahnaa (personal favourite, don't judge), avokadolla ja sitruunalla päällystettyä ruisleipää, mysli-jugurttia-sotkua jne. Ja iso kupillinen (kofeiinitonta - because that's who I am) kahvia. Että ota siitä, senkin valehteleva vaaka. Katotaan kuka nauraa seuraavan kerran kun astun päällesi.

Nukuin muuten melkein 12h (heräsin joskus kahdentoista aikaa tänään). En tienny tarvinneeni noin paljon unta.

Mä oon nyt vähän myöhässä näissä haaste-jutuissa, mutta Päivänkakkara heitti pahan: käski vastata itse omiin kysymyksiini. Lisäksi sain Paukkuliinilta setin uusia kysymyksiä, kiitoksia! :D

Otetaan nyt tähän väliin nää omat kyssärit eka.

1) Lapsuuden haaveammatti?
Kuulemma lastenläääkäri. Myöhemmin vaihtui eläinlääkäriksi.

2) Aikuisuuden haaveammatti?
Mulla on edelleen naurettava, romanttinen haave miten siistiä olisi olla designaamassa ja tuottamassa tietokonepelejä.

3) Sushia vai meksikolaista - jos on pakko valita?
Sushia, vaikka molemmat kyllä menee. Erityisesti sushia, jos on tarjolla tempura-versiota :) (miksi tätä löytyy Suomesta (no, Helsingistä ainakin)  niin harvoista paikoista??)

4) Miten saataisiin maailmaan rauha?
Jotenkin mä en usko, että niin kauan on ihmisiä, on rauhaa. Eli ehkä rauha tulee jos joskus ihmiskunta pyyhitään maan pinnalta :-) Tietty tavallaan sellanen Star Trek-mäinen skenario olisi hirveän houkutteleva: teknologia edennyt niin pitkälle, että kaikki saa perustarpeensa täytettyä käytännössä ilman tuloja, joten kellään ei ole TARVETTA sotia. Ja sotia käydään siis ulkoavaruudessa. Tosin musta tuntuu että vaikka asiat olis joka puolella kuinka hyvin, aina ihmiset keksii jonkun syyn toistensa teurastamiseksi.

5) Pahin addiktiosi (aineellinen tai aineeton)?
Varmaan jäde. Ghh. Ei sille mitään voi.

6) Oletko tyytyväinen kännykkääsi? Miksi?
Mulla on Nokian N9. Mun mielestä se on kyllä yksi lafkan parhaista puhelimista - olkoonkin että fyysinen näppis puuttuu. Äkkiseltään en keksi nyt mitään valittamista. Aijoo, koska Meego on kuoleva alusta, siihen tehdään vähän rajallisesti jotain applikaatioita, jollon jotain esim. pelejä jää vähän kaipaamaan.

7) Joku tärkeä oppitunti elämäsi varrelta?
On ihan oikeasti kannattavaa miettiä niitä asioita itsessä, joiden takia esim. parisuhde on joskus kariutunut ja oppia niistä. On ihan oikeasti kannattavaa tutustua itseensä ja oppia tuntemaan syyt, miksi asioihin reagoi, kuten reagoi ja miten siihen reaktioon kannattaa suhtautua - onko oikeutettua vai ei, ja miten sitä voisi lohduttaa. Ja oppia ymmärtämään, että omat ongelmat on omia ongelmia, eikä muiden ongelmia.

8) Nimiäiset, ristiäiset, varpajaiset, vai jotain muuta? Ei lainkaan juhlia?
Tästä ei olla vielä mitenkään kauheasti juteltu, mutta oon epämääräisesti kaavaillut, että olisi ehkä kiva pitää sukulaisten kanssa jotkut pienet juhlat ja sitten kavereiden kanssa jotkut pienet juhlat - vähän samaan tapaan kun miten suoriuduttiin meidän naimisiinmenosta.


9) Joku taito, jota et osaa, mutta olisi ihan hitsin kiva?
Piirtäminen ensimmäisenä mielessä. Voi osaisinpa piirtää.


10) Makein ulkomainen paikka, jossa oot käynyt?
Käytiin viime kesänä Azoreilla. Siellä oli valaita ja delfiinejä ja upeita maisemapaikkoja yks toisensa jälkeen.


11) Jos lähtisit juoksemaan maratonia ja saisit kuunnella tasan yhtä biisiä koko sen 42km, niin mikä biisi se olis?
Auts. Ehkä se olisi Beyoncen Love on top, koska ainakin toi youtube-video on saanut mut koukutettua niin. Mainio, ilonen, aivoton biisi, mainio koreografia ja kunhan tästä mahasta päästää, katon ton kunnolla, opettelen ja opetan sen jossain :)

Friday, May 25, 2012

rv35+4

Päivään saa yllättäen jännästi lisätunteja, kun herää aikasemmin. Tänään olen ehtinyt jo lukea Hesarin, aamujoogavenytellä, pestä ja föönata hiukset, lajitella lapsen vaatteet kaappit, pistää uutta koneellista pyykkiä pyörimään ja syödä aamupalaa.

Lisäksi pohdiskelin, että voisin ensi viikolle varata kampaajan. Kuulin, että (amerikkalaisten mielestä) nyt on korkea aika käydä kampaajalla, koska niitä synnytyslaitoksella otettuja kuvia tullaan kuitenkin vuosikymmenet katsomaan. Kai niissä nyt haluaa olla parhaimmillaan? Harkitsin siis myös ripsien pidennystä, tekokynsiä ja silikoneja. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että luonto auttaa tässä äitiä ja rintojen kasvu tulee itsestään, ilman silikoneja.

Joop. Ihan oikeasti mietin kyllä kampaajaa. Ihan noin niinkuin 'now is my chance' -henkisesti. Ja ei, ei sellasta 'pirtsakkaa' tätitukkaa, vaan hiukan lyhyemmät kuin nyt, nopeasti föönattavat ja helposti laitettavat.

Sain tässä myös ensimmäiset asiat pakattua sairaalalaukkuun: lapsen kotiutumisvaatteet (ja toki koska mä olen tällanen, piti ottaa mukaan kaksi vaihtoehtoa. Mistä sen tietää minkäkokoinen otus sieltä tulee?). Lisäksi tuossa on kuivattuja luumuja, iskemätön hammasharja ja Laxoberonia (aiemmin synnyttäneet neuvoivat ottamaan kaikenlaista vatsaapehmittävää mukaan), jotka odottavat laukkuun pääsemistä. Kyllä tämä tästä!

Sitäpaitsi, oon jo tässä viimesen parin päivän aikana oppinu kuljettamaan äitiyskorttia aina mukanani!

Thursday, May 24, 2012

rv35+3


Kuvittelin jotenkin, että äitiyslomalla aika matelisi ja päivät olisivat piiiitkiä ja hiiiiitaita ja ehtisin kyllästyä moneen otteeseen. Olkoonkin, että nyt on vasta torstai ensimmäistä virallista äitiyslomaviikkoa, aika on kulunut kaikkea muuta kuin hitaasti ja pitkästi. Ei niin, että tänäänkään olisin mitään erityistä saanut aikaseksi, mutta jotenkin päivä on jo ohi.

Kävin tänään siellä raskaushieronnassa. Oli taivaallista. Siis sellasta taivaallista, että ajatukset eivät juurikaan lähteneet edes vaeltelemaan, vaan pysyivät melko tiukasta siinä 'tuntuu niin kivalta kun joku hieroo kämmeniä / jalkapohjia / pohkeita jne.'. Lisäksi tuollainen hieronta auttaa turvotukseen, saa nesteitä lähtemään liikkeelle (mainittakoon, että jalkaturvotusta ei ole onneksi juuri ollut sitten sen kerran kun siitä valitin ja sormetkin on silleen 'normaali'turvonneet).

Tämä(kään) ei ole maksettu mainos, mutta voin siis suositella lämpimästi pääkaupunkiseudulla asuville raskausajan hierontaa täältä: Organic Spirit

Olin alunperin ajatellu käyväni vähän shoppailemassa hieronnan jälkeen, mutta totesin pelkässä ruokakaupassa olevan ihan riittävästi haastetta.

Onhan se niin, että ruokakauppakin hoituu hitaamminen nykyään (erityisesti jos on paljon ostettavaa ja samalla käy apteekissa), mutta jotenkin käsittämätöntä, että ehdin sen jälkeen tulla kotiin, laittaa koneellisen pyykkiä pyörimään, nukkua puol tuntia ja tehdä ruokaa. Ja kello olikin jo kuusi. Vielä äitiysjooga ja päivä olikin sitten siinä.

Huomiselle voisin ottaa ohjelmaan niiden pestyjen vauvavaatteiden lajittelemisen paikoilleen..

Päivän huomio: alavatsapaine on tehnyt comebackin. Outs. Tarpominen äitiysjoogaan oli hidasta kuin vedessä olis mennyt. Eikä tähän auttanu, että lähdin sinne tietenkin taas liian myöhään.

Päivän toinen huomio: kuuntelin Emma Salokosken Kehtolaulua ja koin ensimmäisen kerran pienen kipeyden siitä, että lasta ei voi omistaa, vaan jonain päivänä se muuttaa pois, eikä ole enää mun sylissä niinkuin se on nyt mun sylissä. Ajatus ja sen mukana tullut tunne todella yllätti. Kaikkea nämä hormoonit teettää..

Sain Janelta takaisin haasteena uusen setin kysymyksiä, ja koska näitä on hauska tehdä, niin here goes! Myös Päivänkakkara haastoi vastaamaan takasin mun omiin, kiperiin kysymyksiin, joten ehkäpä jatketaan siitä sitten huomenna :)

1.  Mieluisin tapa viettää vapaapäivä?
Huonolla kelillä sisällä joko pelaten jotain hyvää tietokonepeliä tai kattoen maratoonina jotain hyvää sarjaa. Hyvällä kelillä ulkona puistossa hyvässä seurassa. Aikasemmassa elämässä olisin lisänny tähän vielä että parkouraamassa, mutta nyt pelkkä ajatuskin tuntuu melkosen etäiseltä...


2.  Lempi vuodenaika?
Kevään ja kesän taite - eli just tää mitä nyt eletään. Kesä ja lämpö tuntuu niin ihmeellisiltä vielä tässä vaiheessa. Ekoja kertoja näitä kelejä, jolloin voi oikeasti viettää aikaa ulkona t-paidassa ja on lämmin!

3.  Kertakäyttövaipat vai kestovaipat?
Oon luvannut urheasti kokeilla kestovaippoja (ja jotenkin oon kuullu ja lukenu monilta, että kertsit vuotaa aina, kestot on toiminu), mutta ilman painetta. Veikkaan että mennään ennemmin kertseillä.

4.  Mikä muuttuu/muuttui juuri teidän perheen arjessa vauvan synnyttyä?
Tähän kun osaisi jotenkin vastata :D Koitan henkisesti varautua siihen, että _kaikki_ muuttuu, vaikka olisi jotenkin vaikeaa kuvitella, etten päivän aikana löytäisi viittä minuuttia suihkussa käymiseen.

5.  Mitä odotat tulevalta vuodelta?
Juurikin näitä muutoksia. Koko elämän mullistumista. Henkistä kasvua. Fyysistä pienenemistä ;)

6.  Ajattelitko aloittaa jonkin yhteisen harrastuksen vauvan kanssa? Jos niin minkä?
Tätä just tuossa pohdiskeltiin. Varmaan joku harrastus olisi kiva, joku vauvaäiti-jooga tai se tyypillisin vauvauinti tai mitä näitä nyt on. Itseasiassa näiden asioiden ottaminen selville on yksi äitiysloman täskejä.

7.  Kaupunki vai maaseutu?
Näin normaalin asumisen kannalta taitaapi olla kaupunki, vaikka henkisesti oon alkanut vähän Espoolaistua ja haaveilla vähän omasta pihasta.

8.  Inhottavin ja ihanin raskauden tuoma asia?
Inhottavinta on kyllä ne hetkittäiset (mutta onneksi varsin harvinaiset) epävarmuushetket siitä, onko kaikki ok. Ihaninta on yhteys pikkuseen, ne pienet (ja nykyään melko mojovatkin) potkut. Siellä se muljuu <3

9.  Korkkarit vai lenkkarit?
Oon kyllä täysin lenkkarityttö. Mulla on aina kaapissa yhdet (vähintään) Adidaksen superstar-kengät ja korkkareita tulee käytettyä vain pakon edessä. Ja yleensä sekin päätyy kyyneliin silmänurkassa.

10.  Kallein hankinta vauvaa varten?
Sen täytyy olla vaunut (jotka miehen vanhemmat halusi meille ostaa). Vähän kauhistutti.

11.  Paras jälkiruoka?
Mutakakku. Tai pannukakku. Tai ihan vaan lakujätski. Tai juustokakku. Aaaagh, head is exploding! :D

Tuesday, May 22, 2012

rv35+1

Päivät senkun hujahtelee. Onneksi huomenna ei oo ennen viittä ohjelmaa - jos vaikka ehtisi kotonakin jotain touhuilla.

Tänäänhän siis oltiin ystävän kanssa kylpylässä lillumassa ja saatiin ihastuneita lausahduksia vanhoilta tädeiltä raskausmahoillamme (ystävä kolme viikkoa mua edellä) ja ei-tarkoituksenmukaisilla mätsäävillä bikineillämme. Kuulemma myöskään ei olisi osannut sanoa kumpi meistä on pidemmällä raskaudessa. Krhm. Keskikäyrällä on sf-mitta! Vannon!

Onni on kesä ja nurtsi.
Rentoutti kyllä huikeasti, se on sanottava. Lähdin vielä viiden aikaan puistoon lukemaan ja sainkin siinä kolmisen varttia luettua, kunnes vaan sammuin. Puoli tuntia zetaa, kunnes mies tuli seuraksi paikalle. Ihasteltiin puistossa viipottavia hassuja koiria.

Kotona sentään tein tehokkaasti vähän ruokaa, siivosin keittiön ja totesin, että kotijoogavenyttelyt taitaa jäädä nyt tältä päivältä venyttelemättä. Ehkä sen korvaa huominen lempeä jooga, jota on vetämässä se ei-niin-lempeä (mutta kuitenkin sympaattinen) vetäjä.

Mahaotus on möyrinyt ehkä takaisin tuttuun asentoonsa, tosin alavatsapaine on totaalisesti kadonnut. Ehkä hyvä asia, koska kipeetähän se teki. Mutta väkisinkin pohdin, että onko se nyt vähemmän valmis syntymään kuin aikasemmin. Toisaalta se voi olla, että pää vaihtoi vain vähän paikkaansa, eikä paina virtsarakkoa enää niin kovasti, vaikka alaspäin edelleen onkin.

Otuksen liikkeet tuntuu taas ihan voimakkaina, joten ei tässä hätää. 

Sain Mallalta hauskan haasteen:
Tarkoituksena on vastata esitettyihin kysymyksiin ja keksiä 11 vähintään yhtä kiperää kysymystä seuraaville haastetuille ja heittää haaste eteenpäin.

Tässä siis mun vastauksen Mallan kysymyksiin:

1. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit syödä vain yhtä ruoka-ainetta loppuelämäsi, mikä se olisi?
Jäde. Varmaan Ainon Lumoava Lakritsi tai sitten Ingmannin Creamy Mudcake.

2. Mikä on toinen nimesi?
Eliisa

3. Oletko kissa- vai koiraihmisiä? 
Varmaan enemmän koira. Kissoille oon allerginen ja vaikkakin välillä ihan supersöpöjä, kissat on raatelijaeläimiä, mikä vähän vie niiden hohtoa.

4. Oletko käynyt Tuurissa? 
En oo, pitäis varmaan joskus sekin ihme nähdä :)

5. Huonoin tv-ohjelma? 
Reality showt aiheuttaa mussa kaikenkaikkiaan ihan kauheita allergiaoireita. Big Brother on varmaan ehkä pahin, tai ainakin ehdottomasti pahimmasta päästä.

6. Elämäsi rohkein teko? 
Luulen, että se on kyllä tämä vanhemmaksi ryhtyminen.

7. Bikinit vai uikkarit? 
Bikinit kyllä mielummin, vaikka uikkari olisi kyllä armollisempi..

8. Toivoitko enemmän tyttöä vai poikaa? 
Rehellisesti en osannut toivoa kumpaakaan enemmän, mutta mulla oli aluksi jotenkin enemmän 'poikaolo', syystä tai toisesta. Nythän ultrien mukaan sieltä pitäisi olla pieni tyttöjen tuloillaan :) (vaikka viimeksi tänään joku tätönen sanoi mahaa katsoessa, että poika sieltä on tulossa)

9. Ihaninta vauva-arjessa on? 
Varmaan osaisin tähän parhaiten vastata sitten lapsen synnyttyä :) Näin etukäteen veikkaisin sen olevan niiden ensi-asioiden näkemistä, omien rakkaudentunteiden osottamista ja sitä, kun niihin aletaan vastata.

10. Mitä pelkäät? 
Sitä, että alan pelätä! Tai siis sitä, että musta tulee liian huolehtivainen ja varovainen, enkä osaa antaa lapsen itse oppia. Ajattelin aina, että musta tulee se sellanen rento ja huoleton mutsi, mutta tää raskausaika on vinkannut vähän muuta...

11. 10 vuoden päästä haluan?
Voi osaisipa sen tietää jo tälleen etukäteen... Sanoisin, että haluaisin olla yhtä onnellinen kuin nytkin.

Tässäpä seuraavaksi mun kysymykset, jota haluaisin pistää seuraaville bloggareille:


1) Lapsuuden haaveammatti?
2) Aikuisuuden haaveammatti?
3) Sushia vai meksikolaista - jos on pakko valita?
4) Miten saataisiin maailmaan rauha?
5) Pahin addiktiosi (aineellinen tai aineeton)?
6) Oletko tyytyväinen kännykkääsi? Miksi?
7) Joku tärkeä oppitunti elämäsi varrelta?
8) Nimiäiset, ristiäiset, varpajaiset, vai jotain muuta? Ei lainkaan juhlia?
9) Joku taito, jota et osaa, mutta olisi ihan hitsin kiva?
10) Makein ulkomainen paikka, jossa oot käynyt?
11) Jos lähtisit juoksemaan maratonia ja saisit kuunnella tasan yhtä biisiä koko sen 42km, niin mikä biisi se olis?

Monday, May 21, 2012

rv35+0

Jotain on tapahtunut. Huomasin eilen illalla päiväunien jälkeen, että tuntui siltä kuin lapsi olisi vaihtanut kylkeä, tuntui siltä kuin sen selkä olisi ollut nyt mun oikeaa kylkeä vasten entisen vasemman sijasta. Nyt tässä tänään huomasin, että alavatsa (ja vatsa muutenkin) tuntuu huomattavasti pehmeämmältä kuin pinkeältä. Lapsen liikkeet tuntuu paljon vähemmän (ja nyt niitä joutuu oikeasti kuuntelemaan ja tunnustelemaan). Potkuja on alkanu tuntua oikealla puolella, korkealla kylkiluiden alla. Kova paine, joka aikasemmin oli ihan alavatsassa (tai jopa jalkojen välissä) on poissa.

Mitä ihmettä?

Tunnusteltiin miehen kanssa mun vatsaa - ja eikai se lapsi oo voinut käännähtää sivuttain? Tai jopa jotenkin perätilaan? Eikai nyt enää tässä vaiheessa?? Tähän asti se on ollut niin nätisti pää alaspäin, odottamassa lähtölaukausta.

Liikkeitä oon saanut suurinpiirtein ne tarvittavat kasaan, mutta tekisi silti mieli päästä tarkistuttamaan, että what's going on. Toki varmasti tässä on nyt tällaisen ensikertalaisen äidin hermoilua, mutta hyvänen aika sentään. Olin jo ehtinyt uppoutua siihen, että tässähän kaikki menee just niinku pitää ja nyt laps onki poikittain. Toivottavasti se nyt ei saa mitään ideoita ja käännähdä tosta vielä perätilaan.

Neuvola on viikon päästä keskiviikkona, sillonhan ne siellä sitten taas tunnustelevat. Hitsi.

Noin muuten, tänään oli tutustumiskäynti kättärillä. Käynti meni mukavasti ja sieltä tuli ihan hyvää infoa kaikin puolin. Päästiin jopa näkemään yhdet alle 12h vanhat kaksospojat. Niin pieniä! Ja oli tosi mukavaa päästä kanssa näkemään ne tilat ja kuulemaan vähän siitä mitä on odotettavissa. Homma alkaa hahmottua.

Sunday, May 20, 2012

rv34+6

Fudisjalkoja
Näin 35. viikon loppupuolella ollaan päästy siihen pisteeseen että joo, turvotusta on. Ensin alkoi turvota sormet, nyt tänään huomasin miten epämukavaa on pukea ihan normikengät jalkaan. Siis kengät! Ihan normaalit!

Erityisesti aamuisin huomattavissa oleva turvotus kyllä vähän laskee runsaalla veden juomisella - sikäli kun muistaa ja jaksaa pitkin päivää olla kokoajan lipittämässä vettä. Pitkään jaloillaan kuitenkin sormissa alkaa usein tuntua, jopa se superlöysä vihkisormus, jonka ostin korvaamaan sitä oikeeta.

Turvotukseen ei myöskään auta se, että olin käytännössä koko eilisen jaloillani. Oltiin bändin kanssa keikalla ja koin aiheelliseksi olla mukana tsemppaamassa roudaamisessa, vaikka oikeasti olin toki täysin hyödytön. Nukkumaan päästiin neljän aikaan ja herätys oli yhdentoista maissa pelaamaan jalkapalloa Espoon viheriöille.

Pinnasängyssä olevasta Kela-laa-
tikosta yllätetty jänis
Ja kun sanon pelaamaan, tarkoitan toki, että mies pelasi ja minä istuin kentän laidalla - jälleen kerran tsemppaamassa. Pitäisi varmaan ostaa kohta pompomit.. Vähän harjottelin myös urheilukuvaamista (hitsin hankalaa) ja olin hiljaa kateellinen niille kaikille solakoille ihmisille, jotka pääsi juoksemaan ja hyppimään. Niin paljon kun tästä masusta tykkäänkin, välillä käy vähän kateeksi niin helposti liikkuvat ja säntäilevät ihmiset. Oma säntäilyhän on vauhdikasta kuin valaalla rantahiekassa.

Ensi viikolla on alkamassa ensimmäinen virallinen äitiyslomaviikko. Olkoonkin, että äitiysloma on vasta alkamassa, tää mennyt viikko hujahti ohi niin nopeasti, että huoli äitiysloman valumisesta sormien läpi on ihan aito. Tuntuu, että olisi niin paljon kaikkea mitä haluaisi ja pitäisi ehtiä vielä tehdä ja kaikesta huolimatta kalenteri täyttyy kaikenlaisella. Huomiselle on ohjelmassa muun muuassa tutustuminen Kättäriin.





Maha on ja kasvaa. Rv34.

Thursday, May 17, 2012

rv34+3

Näin alkoi äitiloma. Syötiin toissapäivänä töissä mutakakut ja liikutuin ihan työkavereilta saadusta lahjasta: Peltorit lapselle (tietävät bändikuviot) ja lahjakortti kylpylähoitoihin mutsille. Lähdin sitten, kuten olin uhannut, ostamaan ne  (edelleen vähän epäistuvat) bikinit ja treenaamaan lauantain hääkeikkaa varten.

Eilinen hujahti ihan silmissä. Olo oli vähän alakulonen, kuin kaverin koira olisi kuollut. Haikea ja melankolinen ja sellanen, että jotain puuttuu, jotain on muuttunu, jotain on poissa. Illaksi meille tuli vähän ihmisiä viettämään kaveripariskunnan sveitsiinmuuttoläksiäisiä. Maltoin mennä vasta kahden aikaan nukkumaan, mikä ehkä selittää tän päiväisen semisti krapulaisen olon (turha kai mainita, että muuta syytä siihen ei ole?). Heräsin puoli yhdeltätoista herätyskelloon ja vääntäydyin kuitenki lempeään joogaan.

Lempeä jooga ei ollut kyllä mun mittapuun mukaan kauhean lempeä. Tunnin jälkeen oli kyllä tietty hyvä olo (kun sai vihdoin oikeasti rentoutua ja pääsi ulos sieltä hot-huoneesta ja sai HENGITETTYÄ taas) ja nyt vois vaan maata sohvalla puoliunessa. Tää vapaus on aika nautinnollista. Toisaalta mulla on kokoajan sellanen pieni pelko, että aika hujahtaa vaan silmänräpäyksessä ohi, enkä ehdikään tehdä mitään. Lomastressi? Varmaan tasottuu tästä vielä.

Ainiin, lisäksi mua alkanut vihloa vähän samasta hampaasta, jonka kävin jo viime marraskuussa näyttämässä, ja josta hammaslääkäritäti sanoi, että ehjä on. Ootellaan, jos vihlonta vaikka katoaisi itsestään..

Tuesday, May 15, 2012

rv34+1

Näin ollaan 35. viikolla. Yskä ja limat onteloista ei oo vieläkään täysin parantunu, mutta mulla on vakaa usko, että parempaan ollaan menossa. Ja että toi siitepöly vaan hidastaa tätä.

Ja sitten se tärkein: tänään on viimenen työpäivä. Juhlinta alotettiin jo aamulla, syötiin tiimikavereiden kanssa yhdessä aamupalaa (croissantteja täytteillä ja tuoremehua) ja iltapäiväksi toin mukanani mudcaken, joka väsättiin sunnuntaina duunikaverin kanssa.

Tuntuu ihan oudolta ajatukselta (edelleen) jäädä lomille. Varmaan olen tämän ennenkin maininnut, mutta oon ollut lukiolaisesta asti AINA vähintään osa-aikasesti töissä, joten täydellinen työssäkäymättömyys tuntuu ouuudoolta. Mutta ah niin vapauttavalta!

Eli tänään oli töiden jälkeen ohjelmassa bikinien ostoa ja bänditreenejä. Ja aurinkoa. Ja töistäkin ajattelin lähteä ajoissa, my job here is (pretty much) done.

Lueskelin yhtä blogia, jonka kirjottajalla on laskettu aika samana päivänä kun mulla. Oli jo ehtinyt alkaa miettiä sairaalakassin sisältöä ja alkaa pakkaillakin. Mainitsin tästä miehelle, joka totesi, että olisi varmaan kyllä fiksua pistää jo valmiiksi. Jos tuleekin äkkilähtö.

Jotenkin niiden kaikkien 'sitten odotettiin 10 tuntia, että supistusten väli lyheni minuutilla' -tarinoiden jälkeen tuntuu varsin epätodennäköiseltä, että missään kohti tulisi juuri KIIRE, mutta kai se on hyvä alkaa pikkuhiljaa siirtyä valmiustilan ensimmäiseen asteeseen.

Ainiin, vähän piti jatkaa myös edelliseen äitienpäivä-postaukseen vielä. Meillähän siis äitienpäivää juhlittiin sillä, että mies teki  ja tarjoili aamupalaa ja that's it. Niin, lisäksi käytiin katsomassa niitä leijoja.

(Mitä tähän aamupalan tekemiseen vielä tulee, niin taisin itse joskus asiasta vihjaista hymyillen, kun äitienpäivästä puhuttiin 'oooolishaan se ehkä ihan kiva... :)'. Mies kiitti myöhemmin, että olin vihjassut. Halusi ilahduttaa jotenkin, mutta on vaikeaa arvailla miten, jos toinen ei kerro. Ja kuulemma aamupalan tekeminen ja tarjoileminen oli kivaa - erityisesti kun tietää (ja kuulee) toisen arvostavan sitä.)

Lukaisin tuon edellisen postauksen uudestaan ja pohdin, että jäiköhän joku nyt miettimään, että meillä oli (mun vaatimuksesta) kukkapuskat ja suureelliset lahjat ja massiiviset dinnerit tehtynä äitienpäivän kunniaksi. Ei ollut. Eikä tosiaankaan ollut tarvettakaan, tää oli juuri täydellistä näin.

Ja tähän liittyen musta tuntuu, että mulla olisi paljonkin sanottavaa parisuhde-kommunikoinnista, mutta ehkäpä jätän paasauksen tähän :)

Sunday, May 13, 2012

rv33+6

Äitienpäivä.

Luin yhden blogikirjotuksen, jossa kovasti äitienpäivää ja sen juhlimista kritisoitiin. Teki mieli kirjoittaa pitkä vastaentry siitä, että minä aion kyllä iloita äitienpäivästä ja mun mielestä se, että yhtenä päivänä vuonna juhlistetaan jotain asiaa, ei mitenkään ole poissa vuoden muista päivistä.  Ja että kauppojen tehtävä on myydä, joten juhlapyhät kaupallistetaan. Kelle tämä tuli yllätyksenä? On täysin itsestä kiinni miten sen antaa vaikuttaa.

Ja jos äitienpäivä aiheuttaa perheessä stressiä, pettymyksiä ja riitoja, voisiko ongelma olla jossain muualla, kuin äitienpäivästä juhlimisessa? Lisäksi siinä missä olen aivan äärimmäisen surullinen ja pahoillani lapsettomien puolesta, en aio sen kuitenkaan viedä iloa omasta, tulevasta äitiydestäni. Elämä ei valitettavasti ole reilua.

Noniin, se siitä siis. Pohdiskelin asiaa ja totesin, että kyllä voisin oikeastaan jo vähän itsekin juhlistaa äitienpäivää, vaikka meidän pikkuinen vielä mahassa möyriikin.

Käytiin siis kummilapsiperheen kanssa Suomenlinnassa katsomassa äitienpäivän leijalennätystä ja hienoja leijoja siellä olikin. Siis kymmeniä metrejä pitkiä ja jättimäisiä. Tuli käveltyä päivän annos, nautittua raitista ilmaa ja nyt tuntuisi hyvältä idealta asettua sohvalle ja olla vähän aikaa liikkumatta. Selkä sanoo auts hienosta tukivyöstä huolimatta.

Saturday, May 12, 2012

rv33+5

Aamukampa on harva - kaksi työaamua enää jäljellä. 

Keksin myös hyvän tavan juhlista töiden loppumista (ei viimesenä työpäivänä vaan voi ajaa kotiin katsomaan telkkaria, jotain jännää pitää keksiä!): lähden ostamaan itelleni uudet bikinit. Yksi äitiysloman todo-jutuista on Flamingo Spa -lahjakorttien käyttö ja kokeilin tuossa vanhoja bikineitä päälleni. Heh, tulos oli melko humoristinen, erityisesti bikinien yläosan kannalta. Eli uudet bikinit on hankittava jos mielii lillumaan lämpimään veteen edes joten kuten säädyllisenä.

Oon ehkä maininnut rakkaudestani listoja ja aikatauluja kohtaan. Tämäkin päivä on kulunut (no siivoomisen lisäksi) excelin parissa. Tein itselleni pienen jumppaohjelman, jota sitouduin (heh, tähän voi nyt lisätä epäuskoista silmien pyöritystä) noudattamaan koko äitiysloman ajan - tai ainakin niin pitkään kun kroppa antaa periksi. Nythän mulla ei ole muuta kuin aikaa! Ohjelmassa on kevyitä joogasta tuttuja liikkeitä, sellasta sopivaa liikuntaa rantapallomahalle. Lisäksi kirjasin ylös ideoita miten pienen vauvan kanssa voi sitten jumpata (mukavaa vauvalle, tehokasta äidille).

Lisäksi toki mulla on vakaa aikomus käydä uimassa ja koittaa keksiä muitakin mukavia ja virkistäviä tapoja, joilla kuluttaa aikaa äitiysloman aikana. Mä en kuulu niihin ihmisiin, joille vapaa-aika on tylsää. Mun oikeastaan teki mieli jo merkata kalenteriin aikataulu minä päivänä meen uimaan, minä päivänä joogaan, minkä päivän vietän sohvalla maaten ja scifiä katsoen jne. mutta oon nyt vielä malttanut mieleni. Ehtiihän tässä nyt vielä.

Kuten ehkä tästä tekstistäkin käy ilmi, ootan äitiyslomaa ihan vähän malttamattomana. Ensi viikko on jo täynnä ohjelmaa (bänditreeniä ja keikkaa ja helatorstaita ja ties mitä), mutta sen jälkeen pitäisi kalenterista löytyä jo tyhjiä päiviä, jolloin tehdä viimeiset hankinnat lapselle, kirjottaa pupun hoito-ohjeet (sille aikaa, kun ollaan sairaalassa tuomassa jälkeiläistä maailmaan), pestä ja kategorisoida viimeset vauvavaatteet ja lukea pari kirjaa puistossa. Niin ja uida ja joogata ja ulkoilla. Ehkä kokeilla pyöräilemistäkin.

Se täytyy sanoa, että pitkiä kävelylenkkejä en kyllä varmaan juurikaan tule tekemään. Alavatsassa lapsen pää painaa kuin lyijystä tehty tennispallo, eikä kävely ole erityisen mukavaa. Onnistuu kyllä kun rauhallisesti mennään, mutta se paine on vähän ikävä.

Btw, oon lisäksi vasta nyt havahtunut siihen, että miten ihmiset nyt siis nukuttaa lastaan siellä Kelan laatikossa? Siihen oli ostettavissa kauniita pehmusteita yms. mutta entä onko siinä sitten joku (taiteltu) aluslakana + kapalo -yhdistelmä?

Thursday, May 10, 2012

rv33+3

Neuvola nro 5 takana.

Paino: +377g / vko (+322g) - (kokonaisnousu 4,3kg)
Verenpaine: 114/79 (121/72)
HB: 119 (122)
Pissa: -/- (-/-)
Turvotus: +/- (+/-)
Liikkeet: ++
Raivotarjonta
Syke: 145
Sf: 30,0cm (28,5cm) (tasan keskikäyrällä)
Lapsiveden määrä: normaali

Eli kaikki oikein hyvin. Meinasin tosin sitten pyörtyä siihen neuvolan sängylle!

Mukana oli joku opiskelija ja siinä yhdessä sitten heiluttelivat pikkusta, mittailivat sf-mittaa ja kuuntelivat sydänääniä. Jossain vaiheessa vaan mulla alkoi sitten silmissä sumentua. Sain sentään sanottua, että pyörryn ihan kohta, jollon neuvolatypyt käskivät heti kääntymään kyljelleen. Olo parani onneks nopeasti, eikä tää pyörryttäminen (selällään maatessa) oo ollenkaan epätyypillistä tässä vaiheessa raskautta. Mutta olipa jännä käynti, oon viimeks meinannut pyörtyä (oikeasti pyörtyä) joskus tyyliin kymmenen vuotta sitten.

Tähän saattaa myös liittyä edelleen tukkoiset ontelot, ja niiden takia huonosti nukuttu yö. Hengittäminen oli hankalaa ja ehkä juuri sen takia näin jotain todella vihasia unia. En muista ollenkaan miksi olin niin vihanen, mutta olin ihan hitsin kiukkunen kaikelle. Aamulla herätessä piti oikein keskittyä, että 'ne oli unitunteita, ne oli unitunteita'. 

En oo huomannut tässä raskauden aikana juurikaan kiukkusuutta noin muuten, joten ehkä ne hormoonit niitä tunteita kuitenkin jossain alitajunnassa aiheuttaa ja niitä on pakko päästä sitten purkamaan mielikuvitustilanteisiin.

Käväsin eilen myös locking-tunnilla (locking on hiphopin non-aggressiivinen ja hassutteleva alalaji). Tunti oli varsin helppo ja melko kevyt, kroppa ei joutunut koetukselle (vaikka pääsikin ihan kunnolla tanssimaan!), ja toki tein muutenkin melko rauhallisesti. Loppua kohden meno vähän reipastui, joten jätin ihan vikat kerrat lopulta sitten tekemättä.

Täytyy sanoa, että oon kyllä tosi ilonen kuitenkin siitä, että kroppa voi näin hyvin ja energiaa on riittävästi. Toki sen puolentoista (melkein kahden) tunnin jälkeen väsytti, mutta se oli sellasta hyvää väsymystä, ei lopen uupumista. Oon kuullut kauhutarinoita, että hyvä kun kävelemään pääsee tälleen kahdeksannella kuulla ja toisilla liitoskivut on kovia ja helposti on vaikka minkälaista vaivaa. Kai sitä voi jälleen kerran todeta päässeensä helpolla.

Tuesday, May 8, 2012

rv33+1

'Kohta nähdään' mies totesi vatsalleni silitysten välissä ennen töihin lähtöä. Again, jaiks.

Laskettuun päivään on alle 50 päivää jäljellä ja kyllä sitä synnytystä on ollut pakkokin tässä miettiä. Rehellisyyden nimissä sillon joskus kun en ollut yhtään lastenhankinnan kannalla, synnytys oli yksi iso naula arkussa. Miten siitä muka voisi ikinä selvitä? Miksi ihmeessä tekisin jotain sellasta mun privaateille alueille?

No, tässä sitä ollaan. Ajatukset synnytyksestä on loiventunut ja muuttunu enemmänkin sellasiksi 'ennen pitkää se on edessä anyway ja jotenkin siitä nyt sitten vaan selvitään. Muutkin ovat selvinneet.' Vähän niinkuin lukion ekalla, kun katsoin abeja ja mietin miten ihmeessä ne voi nauraa ja olla noin ilosia - niillähän on YO-kirjotukset ihan NURKAN TAKANA. Siitä huolimatta itsekin abina nauroin - ja selvisin. Eikä se edes ollut mikään kummonen homma.

Synnytykseen valmistautumisessa on selkeästi kaksi koulukuntaa: osa on sitä mieltä, että se on tuntemattoman pelkoa ja osa taas toteaa, että parempi olla kuuntelematta muiden synnytystarinoita, mitä vähemmän kauhukuvia, sen parempi (melkein aina muiden synnytystarinat herättää lähinnä kauhukuvia).

Mä menen jossain välimaastossa. Tottahan siitä synnytyksestä on JOTAIN tiedettävä ja oon jonkun verran lukenut ja kuunnellut muiden synnytystarinoita, mutta toisaalta tuntuu viisaalta olla tietämättä liikaa. Asiat otetaan vastaan sitä mukaa kun ne tulee.

Ja mikä siinä synnytyksessä pelottaa? Kaiketi kipu. Ja avuttomuus. Ja se, että joutuu päästämään irti kontrollin itsestään ja olemaan niin täysin haavottuvaisessa tilassa. Alasti kaikkien edessä yrittämässä jotain mihin ei ole saanut minkäänlaista harjotusta. Ja vaikka synnytys on maailman luonnollisin asia, silti en saa ravistettua sitä fiilistä, että ei noin suuren asian kuuluisi tulla noin pienen asian läpi.

Miksei tähän ole luontaisesti olemassa jotain järkevämpää ratkaisua? Miksei kaikilla naisilla ole synnytysluukkua kyljessä. Sitten kun uunin kello sanoo 'ping', paisti on valmis ja luukun voi avata ja voilá, maailmassa on jälkeläinen ja kauppa-asiatkin saatiin hoidettua loppuun.

Ulospäin, rationaalisesti toivon toki voivani synnyttää alateitse (parempi ja riskittömämpi niin lapselle, kuin äidillekin), ,mutta mussa on joku pieni, salainen osa, joka toivoisi että voisin skipata ne kaikki pelottavat asiat. Lähinnä kai tarkoittaen, että olisi joku syy, miksi keisarinleikkaus olisi ainoa synnytysvaihto, ja että eräänä päivänä voisin vaan kävellä sairaalaan, nukahtaa ja herätessä mulla olisi lapsi.

Tähän on nyt varmaan hyvä mainita, että tiedostan keisarinleikkauksen riskit ja jos OIKEASTI kävisi ilmi etten voisi synnyttää alateitse, harmittaisi ja alkaisin pelätä leikkauksen riskejä. Mutta you know, pelkoja käsittelevä puoli etsii helppoa tietä ulos. Varsinkin kun ei näytä ollenkaan todennäköiseltä, että keisarinleikkaukseen joutuisin.

Sanottakoon vielä, että oon tosiaan kyllä sopetunut ajatukseen synnytyksestä ja ihan varma, että selviän siitä hyvin ja mitä lähemmäksi H-hetki tulee, sen valmiimpi oon. Ja luultavasti siinä lasketun päivän tienoilla alan odotella jo malttamattomasti, kuten tulevilla äideillä tuntuu olevan tapana :-)

Sunday, May 6, 2012

rv32+6

Jälleen uusi viikko alkamassa. Uskomatonta.

Flunssasta ollaan noin suurin piirtein toivottu ja töihin menossa huomenna. Aamukampa sanoo seitsemän (7!!) työpäivää jäljellä.

Vauvakamahankintalista on hiljalleen muuttunut vihreämmäksi ja vihreämmäksi (hankitut asiat vihreinä, hankkimattomat punasina, ehkä / lisää -asiat keltasina), mutta then again, sinne on tullu myös uusia, punaisia itemeitä. Kuten kapalo/unipussi. Kela-laatikkoon pehmusteet ympärille (vielä päättämättä tarvitaanko sellaisia oikeasti - saattaisi loiventaa isän järkytystä siitä, että lasta nukutetaan pahvilaatikossa - huoh).  Mahdollinen lämpöpussi tms.

Oon varmaan maininnu, että oon tehnyt äitiyslomaa varten pienen listan asioista (rakastan listoja), joita olisi hyvä hoitaa. Yksi näistä on hoitaa tarpeelliset hankinnat loppuun.

Koko päivän on ollu jotenkin nälkä. Voi johtua myös siitä, etten oo syönyt oikeastaan  mitään järkevää koko päivänä. Mysli-jugurttia, leipää, kananmunaa, leipää, appelsiinin, mini-mehujään, mysli-jugurttia, kananmunan. Varmaan jotain muutakin, mutta näillä linjoilla ollaan.

Rauhaisissa merkeissä viikonloppu anyway mennyt. Tein alustavan listan asioista, joita voisi laittaa sitten joskus sairaalakassiin. Lisäksi petasin pinnasängyn ekaa kertaa. Melko pinkkiä ja pupuvoittoista - mutta noi lakanat on aika ihanat. Lapsen mummun ompelemat, valkoinen pitsibrodeeraus kuulemma oman äitinsä .. vai isoäitinsä nypläämää pitsiä.


Friday, May 4, 2012

Unipussi?

Ainiin, onko kellään kokemusta unipussista? Onko se ihan must have? 

Kuva www.ikea.fi

rv32+4

Kysyn varmaan joka kerta flunssaisena tämän saman kysymyksen: mistä tätä räkää voi tulla näin paljon?? 


Mekko tehty kierrätyskankaista.
Hengissä siis ollaan. Alla paketillinen nenäliinoja (huom, jokainen nenäliina käytetty säästeliäästi, noin kaksi kertaa), varmaan kokonainen kausi Gilmore Girlsiä parissa päivässä ja puoli tuubia Bebanthenia (nenäparka!). Töitä olen urheasti kirjoitellut noin meilin verran päivässä, tänään olin puhelimitse mukana jopa yhdessä palaverissa. Yöt on nukuttu huonosti ihan joka ikinen (kamalan vaikea nukkua, kun henki ei kulje mitään kautta), mutta yskiminen on loiventunut.

Niin, en varmaan maininnut että mieskin tuli sitten kipeäksi ja ollaan taas molemmat vietetty viikkoa pedin pohjalla - molemmat yskien ja valvoen ja niistäen.

No, valoa tunnelin päässä. Tänään tuli se sairastamisen loppupäähän ehdottomasti kuuluva semi-touhupäivä. Se, kun tuntuu että olo on parempi, ei kestä katsoa enää sotkuja ja on pakko siivota. Sitten siivoaa, kunnes kaatuu sängylle takasin nukkumaan ja on hyvä olo siitä, että on vihdoin saanut aikaseksi jotain.
Ylhäällä vasemmalla vauva-cthulhu!


Laitoin siis lapsen vaatteita henkareille, pesin muutamat (muotoonommellut) aluslakanat ja järjestin kaikelle paikkaa ja tilaa. Ahdasta meillä kyllä edelleen on, mutta aina sitä tilaa jotenkin löytyy kun on pakko. Kuvat lastenmessuilta ostetuista vaatteista.

Lisäksi voin nyt sanoa varmuudella löytäneeni uuden aamupalaherkun. Jugurtti on kyllä ollut aina ihan jees, mutta sitä tulee oikeasti aika harvakseltaan syötyä.

Nyt kuitenkin löytyi kombinaatio, josta tuli intohimo. Ja tästä on kyllä nyt vaan kiittäminen vanhaa opiskelukaveria, joka esitteli kyseisen kombinaation muutamia viikkoja sitten brunssilla. Tällä herkulla on siis eletty suurin osa tästäkin sairaslomasta (kun juuri muu ruoka ei ole maistunut).


Eli kukkaishunajaa, Nallen muromysliä, Valion turkkilaista jugurttia ja kuivattuja banaanilastuja (huom. tämä ei ole maksettu mainos). Jopa mies, joka ei yleensä näistä niin innostu, hämmästeli miten näistä saa näin hyvää - erityisesti kun mikään noista ei yksinään ole kauhean maukasta. Vinkkinä sanottakoon, että banaanilastut kannattaa murskata pienemmiksi kädessä ja sopivan määrän hunajaa löytää kokeilemalla.

Viimeisenä pistän tähän nyt vielä masukuvan. Mahaotus on edelleen eloisa ja hyvinvoiva - uskoisin. H-hetki lähenee, on tää kyllä jännää. Mun maha kyllä tulee olemaan tommonen vähän jännän muotoinen varmaan hamaan loppuun saakka.




Thursday, May 3, 2012

rv32+3

Ei auttanut vaikka kuinka kiukutteli, mikälie nuhaflunssa sieltä iski kuitenkin päälle. Ensin nenään ja sitten se laajensi reviiriään kurkkuun.

Soittelin terveysneuvontaan siinä vaiheessa, kun kuumetta alkoi olla 38C: 'pitääkö mennä lääkäriin vai selviinkö ihan kotona'. Kehotti juomaan paljon viileää nestettä (kehon viilentämiseksi) ja totesi, ettei lääkäri oikein voi tehdä tämmösille mitään. Ja Panadolia saa ottaa - mutta mahd. vähän.

Onhan se niin. Jotenkin sitä kuitenkin elää sellasessa 'lääkäri parantaa kaiken' toivekuvassa, erityisesti sillon kun on kaikkein kipeimmillään.

Kaksi huonosti nukuttua yötä takana, mutta tänään jo melko kuumeeton päivä (ja siis myös hitusen parempi olo). Kurkku edelleen tulessa, yskin kiinteitä keuhkonpalasia ja nenäontelot jumissa. Ulkona paistaa aurinko, linnut laulaa ja mulla olisi vastuulla yhden (toisen) työkaverin sijaistaminen töissä tällä viikolla. Greit.

No, onneksi tässä nyt ei olla lähdössä synnyttämään tai mitään, vaikka tuntuukin kohtuuttomalta olla kipeänä TAAS. Mietin myös, että miten IHMEESSÄ selviän lastenhoidosta, jos olen kipeenä? Musta ei ole ollut tänään ja eilen juuri muuhun kuin makaamaan sohvalla ja tuijottamaan lasittunein silmin telkkaria tai nukkumaan sängyssä. Paikasta toiseen liikutaan hyyyyyyvin hitaasti tassutellen ja ruokakaan ei maistu.

Onneksi pikkunen on jälleen kuitenkin ilahduttanut kiitettävistä liikkeillään. Silmät kosteina mietin onko se potkut hätäviestejä 'täällä on niiiiiin kuuuuuma!!' vai onkohan sillä kuitenkin hyvä olla.Hikkaa on tullut tuon tuostakin - nytkin.

Niin, ja supistuksia en ole kertaakaan huomannut / tiedostanut tunteneeni koko raskauden aikana. Pitäisikö tästä olla huolissaan? Välillä kävellessä alavatsaa on kiristellyt, mutta ei ole kuitenkaan vastannut mun käsitystä supistuksesta. Toisaalta joku kertoi perhevalmennuksessa oman miehensä huomanneen 'hei sullahan supistaa', vaikka itse tämä supistelija ei ollut huomannut mitään. Kai sitä kroppaa osaa kuitenkin sitten tilanteen tullen toimia oikein.

Tuesday, May 1, 2012

rv32+1

Ei ei ei ei ei taas kipeäksi! Heräsin aamulla siihen, että nieluun sattuu, eikä kipu ole mihinkään mennyt lukuisista poppakonsteista huolimatta. Kuumetta ei taida olla (vielä), mutta kyllä tästä hyvää vauhtia kunnon flunssa tuntuu kehkeytyvän.

Tänään oli kaksi brunssikutsua ja muutenkin vappupäivä ja mitä kaikkea. Optimistisesti alettiin tehdä jauhelihapihvejä brunssia varten, mutta voi olla ettei tästä mihinkään päästä (ainakaan mä). Tuntuu ihan kohtuuttomalta - vastahan tosta noroviruksesta (mikälie) selvittiin!

No, ehkä tämä nyt tästä itsesäälissä kierinnästä. Mun on vaan vaikea välillä vetää rajaa koska on liian kipeä lähtemään tekemään jotain kivaa ja koska pitäisi pysyä kotona.

Anyway, hauskaa vappua!