Jouduin nyt sitten ilmiantamaan itseni pomolle jo tässä vaiheessa. Normaalistihan ennen ensimmäisen kolmanneksen ohitusta ei kerrota kellekään - edes välttämättä vanhemille raskausta. Mulla oli kuitenkin tulossa duunin puolesta reissu Venäjälle, eikä mulla ole rokotukset kunnossa - enkä mä niitä enää voi ottaakaan. Kerroin sitten rehellisesti mistä on kyse.
Mies vähän pelkäsi miten työpaikalla asiaan suhtaudutaan. Mut ei kai ne sulle potkuja voi antaa..
Pomo (nelikymppinen mies, kolme omaa lasta), hymyili leveästi, onnitteli ja oli täysin ymmärtäväinen Venäjä-reissun suhteen. Mulle ainakin jäi hyvin vahvasti sellanen fiilis, että ei mulla hätää. Lisäksi, jotenkin veikkaan sen kyllä osanneen tätä vähän odottaakin (jo siinä vaiheessa kun mut palkkasi töihin).
Noin muuten pahoinvointia ei ole ollut lisää. Välillä vähän yökkimistä (mun flunssasta jääny yskä vähän aiheuttaa sitä), mutta ei onneksi sen kummempaa. Masussa kuitenkin nipistelee ihan päivittäin siihen malliin, kuin menkat olisi alkamassa seuraavana päivänä (ei siis kovaa, mutta silleen, että sen huomaa). Toivottavasti se on normaalia.......
Oon pitänyt perinteisesti aina välillä semmosia kevyitä, helppoja akrobatiatunteja ja tänään käytyäni treenaamassa totesin, että taitaa olla akrobatiat multa ohi. En siis ole koskaan sitä mitenkään superintohimoisesti harrastanut ja nyt temppuillessa on liian iso vaara kaatuilla holtittomasti.
Tanssimista ei onneks kuitenkaan tarvi vielä jättää.
Outoja hajuja ja makuja tulee vastaan aina hetkittäin. Maistoin Mieheltä tänään lakujätskiä ja olin ihan varma, että siihen on lisätty suolaa vahingossa liikaa.
On se kyllä jännää. Nimistä ollaan puhuttu ja siitä, että koska kerrotaan ja miten selvitään kertomatta kavereille kevään puolelle asti jne. Muistan kuulleeni tarinoita lavastettujen kännikuvien laittamisesta nettiin, valehtelua (antibioottikuuri, kun on korvatulehdus, en voi juoda alkoholia / vatsapöpö, välttelen nyt rapuja jne.) ja vaikka minkälaisia tarinoita. Tämän kaiken tiimoilta ostettiin alkoholitonta viiniä kotiin.
Ja totta puhuen, mun ihan oikeasti tekee mieli viiniä. Ja kaljaakin vähän. Mut en aio tuntea syyllisyttä, mieli saa tehdä, kunhan keksii turvallisia tapoja toteuttaa ne. Right?
No comments:
Post a Comment