Makasin eilen sohvalla Miehen kanssa katsomassa Attenboroughin luontodokkaria ja mietin mielessäni, että entä jos en olekaan enää raskaana. Oon varmaan sellasta luonteenpiirrettä, joka vähän stressaa asioista. Uskon ja luotan hyvään ja noin geneerisesti oon varsin optimistinen, mutta kai tämmöset pohdiskelut on melko luonnollisia. Erityisesti kun menin hullu lukemaan blogia, jonka kirjoittaja oli (taas) saanut keskenmenon.
No, aamulla oli vähän huonovointinen olo ja nyt taas vatsaa nipistelee, joten eiköhän siellä kaikki suju kuten pitääkin. Oon huomannut, että huonoa oloa pystyy [miten ironista, että juuri tässä vaiheessa vetäsin kengät näennäisen rauhallisesti jalkaan ja marssin vessaan oksentamaan] vähän kontrolloimaan sillä, että ei anna vatsalaukun tyhjentyä, vaan napostelee jotain riittävän usein. Ja siis kävin äsken hakemassa itelleni Elovenan välipalakeksin alakerran ravintolasta, kun näemmä aamupalan ja lounaan väliin tarvitaankin joku välipala.
Raskaana olevat naiset sanoo miten nopeasti aika kuluu - miten musta tuntuu että tää suorastaan matelee? Viikko sitten tiistaista tuntuu olevan jo ikuisuus!
No comments:
Post a Comment