Tuesday, October 25, 2016

4v-3kk-25pv & 1v-11kk-29pv

Oli kyllä stressaava viikko, ajattelen, mennäänpäs metsään nauttimaan luonnon anti-depressanteista. Pysähdyn ovelle katsomaan 'hoitolaukkua', josta ei ole viikkoihin tarvittu muuta kuin vesipullo. Ei me laukkua tarvita, ajattelen. Otan vesipullon mukaan.

Ajellaan punapuiden luokse. Ilma on kaunis, aurinkoisempi kuin lähtiessä. Täällä syksy on sellanen Fall Expectation vs. Reality kuvan  se expectation. Kävellään tuttua reittiä, pysähdytään ihmettelemään  muurahaista, kerätään tikkuja. Hengitän, ei ole kiire.

Polkujen uumenissa pienempi ilmoittaa pittahätä. No biggie, ajattelen ja kyykytän sen puun juurelle. Jatketaan matkaa, kunnes hetken päästä pienemmällä on taas ilmoitusluontoista asiaa: kakkahätä.

Shit. Pissaaminen on nyt sellasta, että sitä voidaan katsoa läpi sormien, mutta kakkaaminen .. vaikka ollaan ikäänkuin metsässä, se on kuitenkin aika sellaista puistoista aluetta ja siellä kuitenkin kuljeskelee niitä muitakin ihmisiä. Eikä mulla ole edes paperia pyykimiseen mukana. Auto on jossain puolen kilsan päässä, vessojen vierellä.

Ei auta. No kakkaa sitten, jotenkin tästäkin selvitään, suhisen ja koitan viedä meidät mahdollisimman piiloon. Pienempi ähisee yhden siistin, jälkiäjättämättömän pökäleen, jolle kaivan kuopan ja piilotan mullan alle. Huokasen, tästähän selvittiin aika helpolla.

Jatketaan matkaa vielä vähän eteenpäin. Pienemmän ilme muuttuu jännäksi. Eikä ihme. Äiti, kakkaa meni pikkareihin. Nostaa vielä sormensakin nähtäville. Ja tähän. Oh great. Kurkkaan, siellähän sitä, ja tietenkin hieroutunut ihan all over. Eikä mulla mitään kakkaensiapuvälineitä. Ainoa palanen materiaalia, joka ei ole jonkun päällä on pienemmän pipo. 

Katson pipoa, katson kakkasta kättä ja pyllyä. Katson pipoa, katson ohikulkevaa naista, joka koittaa olla katsomatta puunjuurella kyykkivää seuruetta. Teen vaikean päätöksen ja pyyhin pienemmän käden ja pahimmat pakaroista pipoon. Hautaan irrallaan olevat unitit mullan ja lehtien alle. Nappaan pienemmän kainaloon ja lähden harppomaan isompi kintereilläni kohti autoa ja vessoja.

Tokihan juuri tänään kun päätän jättää kaikki tykötarpeet kotiin. Vaippojen lopettamisen jälkeen pienemmälle on käynyt näin tasan kerran. Kerran!

Yritän putsata murenevalla vessapaperilla kuivuneen tahmeaa ihoa tuloksetta. Riisun pienemmältä pikkarit ja puen leggarit takaisin. Käärin pipon ja pikkarit vessapaperiin ja piilotan käsilaukkuuni. Mennään puistovessan lavuaarille pesemään käsiä ja rukoilen, että sieltä löytyy saippuaa. Ei löydy. Pesen pienemmän kädet vedellä ja kuivaan murenevalla vessapaperilla. Omani kuivaan suoraan vaan leggareihini. Lähetän miehelle kryptisen viestin luonnon tuomasta stressistä. Mies vastaa 'crap'.



4 comments:

  1. Meillä on hieman samanlainen kokemus sellaiselta luontoretkeltä, jolla luonto kutsui. Tulee vähän morkkis, kun meillä kuopus osaisi suvereenisti olla ilman vaippaa mutta juuri oman laiskuuden ja mukavuudenhalun takia saa kekkaloida kalsareillaan vain kotona... Näin niitä muistoja syntyy!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meillä vaippojen käyttäminen loppui siihen, että pienempi ei vaan enää suostunut pukemaan niitä jalkaansa. Ja näitä vahinkoja sattuu niin superharvoin, että pakko myöntää että mielummin teen ne satunnaiset puskapissat kuin vaihdan vaippaa - tosin tällä kertaa pipo olisi kyllä kiittänyt vaipasta :D

      Delete
  2. Voi apua :D Mä kävin lasten kanssa yksin laivalla tossa kesällä ja oltiin buffassa syömässä. Poika kävi 3krt pissalla, tyttö kävi kakalla+pissalla. Se vessa ei tietenkään ollut siellä ravintolassa. Jäi aika vähiin meidän syömiset!

    Yleensä kans veneessä iskee tää joukkopissa/kakkahätä! Sit mietit että no jos toinen pissaa tohon kuuppaan ja toinen vaikka kakkaa ämpäriin samalla. Vaippojen kanssa oli helpompaa!

    ReplyDelete
  3. Ihana blogi, niin aidosti ja elämänmakuisesti kirjoitettu!! ��

    ReplyDelete