Erään kalifornialaistuneen kotiäidin elämä on muuttunut sangen kiireiseksi. Rutiinejakin siinä on toki ja näennäisesti jopa vapaa-aikaa, mutta sen lisäksi on eriskummallisesti aikatauluja ja rientoja ja menoja.
Näin nauttiessaan muutaman tunnin aamuisin omaa aikaa molempien lasten saadessa (varhais)kasvatusta kodin ulkopuolisilla tahoilla, se on lupautunut mm. viettämään maanantaiaamua vanhemman lapsensa koululla avustamassa opettajaa (ja tuntenut itsensä aivan supersankari-filantroopiksi, kun tällä tavoin uhraa aikaansa yhteisön auttamiseen, mutta sitten muistanut ja huomannut, että suurin osa muistakin vanhemmista tekee niin, eikä tee siitä numeroa).
Homma on pääosin helppoa, ipadien päivittämistä, kiertelemistä ja sen varmistamista, että chrome bookeilla / ipadeilla harjottelevat lapset tekevät mitä pitää, mutta joskus se joutuu kanssa ihan vetämään jonkun pienen leikkimuotoisen harjottelutehtävän. Näistä se ei tykkää erityisemmin, mutta vetää ne kuitenkin kovalla yrityksellä läpi.
Sitten se välillä - perustettuaan WhatsApp-ryhmän luokan vanhemmille (filantrooppi-aktiivi, sanoinko!) - saattaa päätyä tuuraamaan jotakuta toista vanhempaa, joka on yleensä paikan päällä auttamassa, mutta joutuukin yhtäkkiä esim. työhaastatteluun. Ja sitten joskus heikkona hetkenä se saattaa esim. lupautua lähtemään mukaan auttamaan kun luokkaa lähtee retkelle teatteriin. Ja sitten yhtäkkiä se huomaa viikon menneen niin, että se on ollut melkein joka aamu koululla tekemässä jotain.
Ja niinä aamuina, kun se ei ole ollut koululla, se on videopuheloinut siskonsa kanssa elämästä tai istunut kahvilassa irlantilaisystävän kanssa yrittämässä puhua muusta kuin lapsista, mutta sitten kuitenkin puhunut lapsista ja juonut kahvia ja vaihtanut puheenaihetta taas muihin elämän aiheisiin.
Sen lisäksi, että se äiti on yrittänyt ehtiä joskus vähän urheilla ja viettää laadukasta aikaa telkkarin äärellä, sen luo tuli hiihtolomaksi kylään paljon odotettuja vieraita: sukulaisia Suomesta! Niiden vieraiden kanssa käytiinkin sitten ajelemassa oikein pohjois-Kaliforniassa (jossa se äiti oli vähän kauhuissaan, kun Google ohjasi täysin lumenpeittämille teille, vaikka auto ei ollut koskaan talvirenkaita nähnytkään) ja ne näki upean vesiputouksen, jonka äärellä paistoi aurinko ja sitten satoi rakeita ja vähän räntääkin. Ja sitten taas paistoi upeasti ja lämpimästi aurinko.
Ne ajeli kanssa turisteilemaan San Franciscoon, oikein hotelliin pariksi yöksi, että ne ehti yhdessä kokea kaikenlaista: kävivät luistelemassa, kahdesti karusellissa ja uimassakin. Lisäksi ne vieraili Children's Creativity Museumissa, jossa isompi lapsi pääsi mm. koodailemaan ohjeita labyrinttia selvittävälle robotille, rakentamaan kaikenlaisista pahvinpalasista ja maalarinteipistä yms. sälästä prototyyppiä ulkoavaruudessa kulkevalle autolle. Se myös väritti kuvia, jotka sitten heräsi henkiin seiniin heijastetussa kuvassa 3D:nä ja söi hampurilaisia, ranskalaisia ja pitsaa koko vuoden edestä.
Paluu kouluun oli vähän rankka koko perheelle. Paitsi tietenkin kalifornioituneelle isälle, joka varmaan tyytyväisenä pakkasi kamat ja jätti aamuväsymystään vinkuvat lapset oven toiselle puolelle lähtiessään töihin. Kaikki kuitenkin voi ihan hyvin, vaikka on vielä vähän henkisessä jetlagissa lomasta.
Siinä he ovat San Franciscon kadulla. |
No comments:
Post a Comment