Wednesday, September 11, 2013

1 vuotta, 2 kuukautta, 11 päivää

Arki rullaa .. rullaavasti. Pääsin juuri tänään valittamasta duunikaverille, että multa kertakaikkiaan puuttuu sellanen kodinhengetär-geeni. Sitä ei ollut äidilläni (joka kyllä varsin mallikkaasti kotia pyörittikin), eikä sitä ollut isoäidilläni, joka oli kiinnostuneempi kirjottamisesta ja intellektuelleista keskusteluista, kuin ruoanlaitosta (jonka sitten hoiti isoisäni).

Me tiristetään jatkuvasti itsestämme meidän vähät ruoanlaittoenergiat miehen kanssa ja tarjotaan ne lapselle. Kaikki ruoka, joka saadaan aikaseksi kokattua, menee lapselle, koska siis eihän me nyt sitä itseemme todellakaan tuhlata! Me voidaan syödä jätskiä leivänkannikoitakin ihan hyvin. Järkevän ruoan ylimenevä osuus varastoidaan pakkaseen (korvamerkittynä lapselle) niiden päivien varalle, kun taas keräillään ruoanlaittoenergiaa.

Työkaveri ihmetteli: no tehkää kerralla sitten enemmän sitä makaroonilaatikkoa, niin saatte itsekin. En ihan saanut selitettyä niin, että olisi ymmärtänyt: vaikka tehtäisiin viisi vuoallista makaroonilaatikkoa, niin se kaikki säilöttäisiin lapselle. Se kaikki olisi helpotusta niille päiville, jollon ei huvita laittaa ruokaa.

Miten ihmeessä kaikki muut tekee tän? Kumpikaan meistä ei erityisesti halua syödä kahta lämmintä ateriaa päivässä ja se yksi kappale syödään duunissa lounaalla. Ja vielä enemmän kumpikaan meistä ei jaksa duunin jälkeen erityisesti KOKATA ruokaa. Kuitenkin lähiaikoina tulee hetki, jollon laps alkaa haluta samaa ruokaa kuin me, eli pakkasesta jotain järkevää lapselle + jäätelöä meille ei enää toimi. Apua.

Ehkä pitäisi alkaa vaan kokata. Hirmuisia määriä. Täyttää pakkanen ja täydentää sitä joka viikonloppu. Apua. Koska ollaan siinä kohdassa tulevaisuutta, jossa ihmisiä voi jälkiparannella esim. annoksella kotitöihin ja kokkaamiseen kohdistuvaa tarmoa?

Anyway, näin niinkuin dokumentäärisenä arvona, achievements unlocked:

Puhe: level 1
--> Osasi vastata kysymykseen (mikä tämä on?) 'auto', ilman että joku sen hälle esimerkiksi ensin sanoi.

Abstrakti hahmottaminen: level 2
--> Pyysin tuomaan 'jotain päällepantavaa, jotain vaatetta'. Toi sukan.

Hoivavietti: level 1
--> Apinan asetteli vaunuihin, pisti peiton päälle ja lähti työntelemään.

Sopeutuminen: level 2
--> Nukahti hoitotypyn kannustamana päikkäreille vain jonkinlaisilla vastusteluilla. Suuri Huuto jäi kuitenkin kuulematta. Tästä ehkä unlockaantuisi leveli myös hoitotypylle.

Yöunet: level 2
--> Nykyään jo kolmasosa öistä nukutaan putkeen. Whoah.

Ja siis tuli syys, koska syksyn on tultava.  Ja syksy toi tullessaan kaikki nää peruspähkäilyt, kuten että lapsella varmaan pitäisi olla kengät syksylle. Ja ehkä jopa toinenkin sopiva kenkäpari. Kaulaliina, vai onko se instant death? Anoppilasta on tulossa pari hattua/lätsää/pipoa, täydellisen päähineen metsästys vielä kesken. Talvivaatteisiin en vielä edes mee.

Sen sijaan viimenen viikko 100% päivää. Jeh!

14 comments:

  1. Kuulostaa tutulta. Ruoanlaitto on itselleni niin vaivalloista, että säästän tuotokset lapsille.

    Auttaako jos syö lapsen kanssa ihan vähän, maistaa? Ja sitten itse syö kasviksia ja leipää tai kahvittelee. Näin olen itse tehnyt.

    -nuppu

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lisään tähän vielä yhden jutun. Sukuumme on naitu italialainen mies ja keskustelimme kesällä aiheesta. Ihmettelin hänelle miten työlästä ruoanlaitto on, kun päivällä käy töissä ja illalla ei kiinnosta laittaa ruokaa, vaan haluaisi levätä.

      Italialainen kertoi, ettei heilläkään työssäkäyvät nuoret vanhemmat sitä ruokaa laita, vaan se on yhä isoäitien tehtävä! Isoäidit tekevät ruokaa, ja heillä on sitä aikaa siihen riittämiin.

      Mielestäni saattaa olla liian iso pala, että ruokaa pitäisi ehtiä tehdä koko perheelle, jos maailma muuttuu kuitenkin niin, että käydään kodin ulkopuolella töissä.

      Minulle työpaikkaruokailu on välttämättömyys, kuten oli opiskeluaikoina.

      -nuppu

      ps. Tämä siis ei ole paheksuntaa niitä kohtaan jotka laittavat ruokaa ja tykkäävät niin tehdä.

      Delete
    2. Joo, oon kaavaillut, että johonkin tollaseen on ryhdyttävä. Että just syö vähän samaa ja loput vaikka salaattia tms. Että ruokailuhetkistä tulisi kuitenkin ruokailuhetkiä.

      Nää taitaa olla näitä nykyperheen ongelmia, kun vaimo ei enää välttämättä olekaan kotona kokkailemassa ja siivoilemassa koko päivää.

      Ja niin, italiassa asiat on toisin! Perhekeskeisessä maassa vanhemmat ja isovanhemmat asuu vielä nurkissa, ne varmaan ihan mielelläänkin kokkailee :)

      Että joo, tuttua. Mutta eiköhän tääkin jotenkin ratkasta..

      Delete
  2. Ruoanlaitto-ongelman mä olen ratkaissut sillä, että mulla on ranskalainen mies, mutta ymmärrän, että tää ei ole mikään yleispätevä ratkaisu. Päähineongelmaan sen sijaan suosittelen kypärämyssyä, nopeampi pukea, suojaa kaulan paremmin eikä tarvitse myöhemmin kinata kaulaliinasta kun lapsi ei ole sellaiseen tottunut (leikki-ikäisellä se tuntuu vähän hasardilta esim. kiipeilytelineissä ja kaveritkin voi kiskaista siitä liian lujaa).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ranskalainen mies, you say? Saako sitä lainaan välillä? ;)

      Kypärämyssy onkin jo ostettu juuri ton kaulaliina-hasardin takia (vaikka ei toi 1v vielä kauhean korkealla kiipeile, ainakaan ilman vahtia!!). Mutta jotenkin tuntuu, että voisi olla hetkiä, jolloin kaulaliina olisi kuitenkin 'ihan kiva'. Vähän niinkuin ne käyttämättömät vaatteet kaapissa, joita varmasti kyllä tulen vielä kaipaamaan, jos heitän pois!

      Kauluria ehdotti mutsini, ihan hyvä ehdotus sekin :)

      Delete
  3. Meillä ruokailut niin hanurista, etten edes jaksa. Laps (10kk) ei suostu syömään kuin omin käsin ja minä haaveilen purkkiruoan syöttämisestä. Meillä on kolme ruokalajia: pastaa, munakas ja raejuustoa. Porkkanaa raastan munakkaan sisään, siinä kasvikset. Huh, kun näiden väsäämisessä menee jo järki, niin en todellakaan jaksa tehdä itselleni ruokaa. Odotan, että pääsen töihin ja henkilöstöravintolan ruokittavaksi.

    Ja talvivaatteet! Miten kaikki voi jo miettiä talvivaatteita kun on vielä kesä! En tajua! Enhän mä edes tiedä, minkä kokoinen tuo lapsi on talvella! Tai mitä se tekee ulkona, leikkiikö hangessa vai fiinisteleekö vain rattaissa. Ei mitään hajua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi että, välillä ruokailut on tuskasia. Meilläkin oli jonkin aikaa, mutta sitten yllättäen ruoka alkoi maistua ihan eri tavalla, varmaan juuri vuoden kieppeillä!

      10kk lapsi varmaan jo voi vähän järsiä pehmeetä lihaa / kalaa (ainakin lihapulla-muodossa) ja kaikenlaiset kakkuset on melko helppoja tehdä :) (tyyliin banaania/kasvissosetta/mitä tahansa keksii + kaurahiutaleita sekasin --> palloiksi --> uuniin ja voila)

      Heh, talvivaatteet nakuttaa takaraivossa, että kohta tulee ne ylläripakkaset ja huomaan, ettei lapsellani ole toppavaatteita hoitoon lähdössä :)

      Delete
  4. Kaksi sanaa - Kari Aihinen ;) Ja siis jos joku ei oo kattonu tv:tä niin: http://www.mtv3.fi/kaappauskeittiossa/

    No joo, jos ei Karia kutsu kylään niin suosittelen lämpimästi ottamaan ruoanlaiton harrastuksena. Ja tekemään vaikkapa viikottaisen ruokalistan (jos listoista tykkää;)). Aloittakaa kevyesti ja määrittäkää kokkauspäiviksi vaikkapa ti, to ja viikonloppu. Eihän kuulosta ylitsepääsemättömältä. Ei sitä joka päivä ole pakko kokata, joskus on aivan sallittua kiepauttaa take away -osaston kautta.

    Mut ruoanlaitto voi olla myös kivaa. Jauheliha- tai kalakeiton tekee todella nopeasti ja keittoja voi varioida loputtomiin. Lisäsuola vasta omalla lautasella, niin on muksunkin mukava syödä :) Perinteiset ruoat kunniaan. Uunikala kasvisten kanssa on toinen helppo ja nopea, helposti varioitava. Jälkilämmöllä paistaa vaik pannarin minkä kylkeen saa lisättyä päivittäisen jätskiannoksen ;)

    Haluisin itse alkaa tekemään viikon ruokalistaa ottaen huomioon kauden vihannes -tarjonnan. Mutta ajatuksen tasolle se on toistaiseksi jäänyt. Tässäpä siis vinkkejä myös itselleni.. Mulla se suurin kynnys taitaa olla juuri suunnittelemattomuus - kun tulee töistä eikä kaapissa ole mitään valmiina mistä kokata, on helppo siirtyä leipälaatikon puoleen ja antaa lapselle jotain soosia pakkasesta. Lomallla pidin ruokalistaa hetken, mutta nyt ruoanlaitto on jäänyt arkipäivisin miehen vastuulle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, suunnitelmallisuus pelastaa, samoin listat! Ohjeistin miehen just miettimään meille ruokalistat valmiiksi ja sitten vaan noudattamaan niitä.

      Pitäisi opetella tekemään keittoja, en tiedä miksi ne on mulle jotenkin vaikeita. Ehkä se johtuu siitä, etten ite oikein tykkää keitoista, paitsi sose-sellaisista. Sosekeittoja voi tietty kyllä tehdä lapsellekin, mutta sitten joutuu taas syöttämispuuhiin mukaan ;)

      Jos teet jotain ruokalistoja / suunnitelmia, niin julkase blogissasi! Krhm, ei ideoita varastaakseni, vaan, öö, imitation is the highest form of flattery! :)

      Delete
  5. Meillä syödään lähinnä laatikkoruokia, koska ne vaan tungetaan uuniin ja odotetaan sen tunnin verran. Ja koska poika syö mielellään lähinnä jauhelihaa, kanaa, nakkeja ja makaronia ovat ruuat tosi yksinkertaisia. Eli meillä pelastus on perunasipulisekoitus+ maustettu ruokakerma tai sitten valmiit keittovihannekset ja potut. Ja aika paljon käydään ulkonakin syömässä kun olen aika laiska ruuanlaittaja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Laatikkoruoat for teh win! Siis tästä pitäisi tehdä oma ruokalajinsa, joku 'easyfood', jossa nimenomaan vaan ainekset kasaan sellasenaan ja uuniin / kattilaan ja voila, meillä on ateria :)

      Laatikkoruokia siis myös meillä paljon. Jos on hyviä ideoita makaroonilaatikon / perunasipuli-liha-laatikon / kasvissuikale-liha-laatikon lisäksi, niin anna palaa :) (kaalista laps ei vaikuttanut erityisesti välittävän)

      Delete
  6. Kiva kuulla muiltakin, voisin itse kirjoittaa näin... Kahden lapsen kotiäitinä tuntuu, että tämä on yhtä ruoanlaittoa, syömistä, pyykkäystä, siivoamista... Ja tosiaan yritän vältellä sitä ruoanlaittoa. Makaroni+porkkanat+jauhelihapihvit (pakkasesta, saatu sukulaisilta) samalla kun itse syön salaattia (lapselle myös) ja ehkä leipää salassa toimii ainakin joskus. Vaikka tarhan aloitus ahdistaa, niin ruoanlaitto vähenee. :) Ennen (siis kun töissä+tarhassa) meillä oli usein tapana käydä perjantai-iltaisin ravintolassa ja viikonloppuna mummolassa... Ja sitten vääntää itse joku keitto/laatikko muutamaksi päiväksi. -Heidi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toinen lapsi soppaan tuo varmasti vielä ihan omat haasteensa! Me - kontrollifriikkeydessämme - sovittiin hoitokaveriperheen kanssa, että tehdään viikottain ruoat itse ja lastenhoitaja saa ne sitten lämmittää. Näin jälkiviisaana .. olipa tosi hyvä idea.

      Ulkona ei olla lapsen kanssa käyty syömässä itseasiassa kertaakaan niin, että lapsellekin oltaisiin tilattu jotain. Vitsi! Pitääpä ottaa listalle! Ja olispa meilläkin mummola lähempänä. Yksi on Porissa, yksi on Kanarialla ja sitten yksi on muuten vaan vähän hankala.

      Delete
    2. Esim. ABC:n noutopöytä on ihan pop, kun sieltä löytyy aina jotain sopivaa eikä muistaakseni tuollaisesta 1-vuotiaasta tarvitse maksaa mitään, jos vanhemmat syö, tai sitten se oli joku 1-2 euroa.

      Delete