1 vuotta, 2 kuukautta, 15 päivää

Meillä kävi duunissa pari äitiyslomalaista kesällä syntyneittensä kanssa - toisella eka, toisella toka. Moni asia pisti ihmetyttämään. Esim. miten voi vuodessa menettää rutiinin vastasyntyneiden käsittelyssä? Siis kyllähän se meni ja kenenkään niskoja katkassut, mutta miten ihmeessä se voi olla niin kömpelöä? Ajattelin, että kaikki kaveriäidit vaan liiotteli ja vitsaili sillon vuosi sitten, mutta nope. Nope nope.

Aloin myös hahmottaa, mitä mulla on jäänyt ikävä eniten vauva-ajasta. Kyllä se on toi symbioosi, että on sen pikkusen kanssa kokoajan sylikkäin. Olkoonkin, että todellisuudessa siihenkin välillä väsyy ja haluaisi molemmat kädet käyttönsä, että voisi vaikka saada option heittää fiilispohjalla kärrynpyörän. 

Mutta se ajatus siitä (aika kultaa muistot äkkiä?) miten ihanaa, kun toinen vaan nauttii syliolosta, äidinmaidosta ja läheisyydestä. Nykyään kuitenkin toi meidän roikale menee joka suuntaan ja jaksaa vain aika lyhyitä aikoja halia. Ja sitten toisaalta haluaa olla sylissä katsomassa aina sillon, kun pitäisi jonglöörata veitsillä tai halkasta atomi. Ja myöskin mieluusti osallistua tähän.

Btw, osallistuminen - tän hetken taas ajankohtasimpia juttuja. Tiskikoneen tyhjentäminen ja täyttäminen. Lattian putsaaminen. Ruoanlaitto. Pyykkien laittaminen. Pihan haravointi. Osa osallistumisista onnistuu paremmin ja osa vähän huonommin. Liikuttavaa se on yhtälailla ja koitetaan tietenkin keksiä mahdollisimman paljon tapoja, joilla pääsisi mukaan.

Toinen ajankohtanen on kirjat. Erityisesti luukkukirjat. Istuu välillä jopa yksin niitä tutkiskelemassa. Yleensä taas hakee kirjan, osottelee vaativasti ja parkkeeraa peppu edellä syliin. Ei se lukeminen tai tarina niinkään, mutta ne luukut! Kivojen kuvien lisäksi kirjan mekaniikan tutkiminen on jännää. Miiiiiiten tämä nyt oikein avautuu?

Mutta joo, syömisistä. Vietin nyt sitten leipoenkokaten koko iltapäivän keittiössä. Tarkotus oli tehdä ensi viikon lounaat valmiiksi hoitoa varten (hoitoperheen äidin kanssa jaettiin taakka) ja lisäksi pakkasessa oli marjoja, jotka piti käyttää pois. Last but not least, koko vuoden olen tätä hetkeä odottanut: oman pihan omenoista omenapiirakkaa!

Ehkä jollekin inspiraatioksi, toisaalta itselleni (ja lapselle!) huvittavaksi muistoksi: mitä sitä vuonna 2013 kokkailtiinkaan.

Lounasvaihtis nro 1: Lihapullia --> 400g jauhelihaa, 1/4 sipulikeittopussista, 75g craime frescheä --> palloiksi ja uuniin. Lisänä perunasipuli'röstejä' --> sulatettua pakasteperunasipulisekotusta, sekaan kananmunaa, kaurahiutaleita ja vähän jauhoa --> kököiksi pellille, vähän korppujauhoa ja öljyä päälle.

Lounasvaihtis nro 2: Bataatti (2kpl), peruna (2kpl), porkkana (1.5 kpl) sosekeittoa. Lisäksi ruokalusikallinen ylijäänyttä craime frescheä ja loraus punasta maitoa. Puolikas lihaliemikuutio. Tarjoillaan raejuuston kera.

Marjakaura-asia: Pakastemarjat maitorahkaan, joukkoon vähä sokeria, piirakkavuokaan. Päälle sulaan voihin sotkettuja kaurahiutaleita (joissa myös hiukan sokeria). Uuniin. Tätä (Kinuskikissan) reseptiä katselin, mutta lisäsin tosiaan maitorahkan. Tuli hyvää.

Omenapiiras: Yritin facebookissa kysellä Parasta Omppupiirasreseptiä, mutta päädyin lopulta tähän (muistaakseni kukaan ei tätä kuitenkaan ehdottanut). Raastoin osan, osan pilkoin päälle. Kerman vaahdotin löysäksi vaahdoksi, vaikkei resepti niin käskenyt. Tuli hyvää siitäkin. 

Lisäksi mainittakoon, että meillä aamu alkoi tänään aika tosi aikasin, ja hemmottelin sitten sekä itseäni, että lasta yhdellä aamupalajälkkäri-bannarilla (se kuuluisa blogi-banaani-lättypannukakku, ihan itse keksin nimen). Kotona oli vaan puolikas banaani, joten pistin sen, yhden munan ja ruokalusikallisen, pari jauhoja. Lisukkeeksi jugurttia ja marjoja. Aamupala for teh win. Syötiin puoliksi, mutta luulen, et molemmille olis mahtunu enemmänkin.

Bannari. Neljäsosa jo ahmittu.

Piiraat. Kaksi aikuista saa hyvää tuhoa, laps ei edes ehtinyt näihin geimeihin mukaan.