1v-10kk-18pv & rv17+5

Tavanomainen sunnuntai-illan postaus.

Edellisen postauksen jälkeen ollaan otettu askeleita oikeeseen suuntaan. Muuttumaton arki (elämä jatkuu ihan kysymättä lupaa) pyörittää mukanaan ja muutama päivä sairiksella keräämässä itteä ja muutama päivä saaressa hellittävänä auttaa. Myös aurinko. Myös se käsittämätön bonus, että on ihana mies, jolla on ihana perhe, joiden kanssa tunnen olevani täysin kotonani, joiden hoitoon voin jättää lapsen 100% rauhallisena ja jotka ottavat mut erikseen pyytämättä siipiensä suojaan surun keskellä.

Vaikka olot on jo menneet helpompaan suuntaan, aaltoja tulee. Tänään tuli yksi. En tiedä liittyikö mitenkään toisiinsa, mutta alakuloisen kurjan mielentilan lisäksi vaivasi kummallinen huimausheikotus ja aamu meni aikalailla sängyssä lojuessa (again, onneksi ne lapsen isovanhemmat).

Perjantaina käytiin muutaman bloggaavan mutsin kanssa istumassa iltaa ja oli aivan huikean hauskaa - kaiken tämän keskelläkin. Viihdyn aivan loistavasti just näiden ihmisten keskellä - äänekkäitä, puheliaita, avoimia, kiinnostuneita ja kiinnostavia. Vähän nyt tuli kyynelihdyttyä, mutta siitäkin osa johtui naurusta. Kyllä, tähän sopis nyt joku vessassa otettu ryhmäkuva ja 'OOTTE HUIPPUJA!!'! (kelatkaa: oltiin siis bloggaajaporukalla, eikä kukaan tainnut ottaa yhtään kuvaa??)

Lapskin on ottanut osansa mun naurattamisessa. Pakkasin sitä tänään autoon ja se siinä puolihuolimattomasti hoilotteli (meillä nykyään varmaan jo suurin osa keskusteluista käydään more or less laulaen): Hanhi, hanhi tuli pihalle / Äiti sanoi soo soo, ei saa kakkia / Kengän kannat koo-koo-koo. (Melodia alkoi Hämä-hämä-häkillä ja vaihtui lennosta  Piiri pieni pyöriihin. Lisäksi taustatarinana kerrottakoon, että mökin pihapiirissä pesii paljon hanhia ja koitetaan hätistellä niitä ihan siitä lähimmältä piha-aluuelta välillä pois)

Mies toi tuossa viikolla donitseja kotiin ja kertoi bussimatkalla syöneensä puolet toisesta samalla kun luki Hesarista, miten lihavuus (saattaa) aiheuttaa rasvan kertymistä sisäelinten ympärille ja mm. rasvamaksaa. Kysyi sitten donitsilaatikon kanssa haluisinko vähän rasvamaksaa, johon laps innostui: 'Tahtoo rahvamakkaa! Tahtoo rahvamakkaa!'. Ei annettu. 

Mies totesi yksi päivä, että koska meille on muuttanut tommonen pikkutyttö ja missä meidän vauva on. Ihmettelin samaa.

No, yksi vauva on masussa ja potkii kiitollisen ahkerasti. Hedaria on ollut edellistä raskautta enemmän. Niin, ja neuvolassakin tällä viikolla käytiin, mutta jäi muiden asioiden alle. Jotta tää pienempi tulisi samanlailla huomioiduksi kuin isompi, laitetaan tähän nyt statsit:

Verenpaine: 130/77 (kummallisen korkea yläpaine mulle, neuvolatypy ei tosin ollut moksiskaan)

Hemoglobiinia ei edes mitattu (näiden huimausten kanssa se olis voinut olla ihan fiksua - edellisessä raskaudessa taisi olla pudonnu just näillä viikoilla)

Pissassa proteiini aavistuksen plussalla (muistin yhtäkkiä, että viime raskaudessahan oli sama ja jouduin siellä joka ikisen neuvolan jälkeen viemään näytteen labraan) - näyte kuskattu labraan

Paino: +300g/vko (krhm..)

Pikkusen sykkeet vielä kuunneltiin, löyty ja oli 149. Eli kaikki kai ihan hyvin, vaikka näissä olotiloissa ei ihan tiedä onko kaikki hyvin vai joku vähän huonosti.

Pitkästä aikaa kuva:

Laps + vesileikit.

Ja toinenkin.

Pandat ja molla, liikuttavasti laitettu nurtsille peiton alle päiväunille