4v-3kk-5pv & 1v-11kk-9pv

Blogeissa pitkä, ehkä vähän yllättävä hiljaisuus enteilee usein huonoja uutisia. You know, sairastumisia, yllättäviä ikäviä elämänkäänteitä tai peräti internet-katkoa. No arvatkaa mitä? Ei ole huonoja uutisia täällä! Aika vähän oikeastaan minkäänlaisia uutisia. 

Tai no, kyllähän me muutettiin uuteen ihanaan, valkoiseen skandinaaviseen kämppään ihan kirjaston vierelle ja meidän ikkunasta avautuu ihanat puistonäkymät. Niin ja mä olen tilanteessa, jossa tulen olemaan lauantaina ihmisten edessä lavalla, parrasvaloissa, hopeisissa hotpantseissä (for real real) tanssiesityksen tiimoilta. Ja isompi on viimein alkanut puhua englantia riittävästi, että pystyy leikkimään muiden kanssa englanniksi ja sen puitteissa löytänyt preschoolista Ystävän. 

Nojoo, tuleehan tässä myös eteen se hetki, että mies lähtee viikoksi Singaporeen pian ja jään lasten kanssa yksin. Kokonaiseksi viikoksi. Apuah. Ja täällä kesä rutisti (ehkä) viimeiset yli 30 asteen helteensä viikko sitten ja antoi lopulta periksi. Aurinko paistaa, mutta ulkona on viileempää. Suorastaan vähän syksystä. Näin storm troopperin kirjaston pihalla. Pienempi on addiktoitunut palapelehin ja tekee sellasia 12 palan pelejä kovalla vauhdilla. 20 palan peli melkein onnistuu ilman apua. Yks päivä löysin sen viimeistelemästä 12 palan peliä, jonka oli tehnyt kuvapuoli alaspäin (??).

Mutta siis. Kaikesta huolimatta tuntuu että on ollut vähemmän sanottavaa. Ja ennen kaikkea vähemmän aikaa. Miten blogin kirjottamiseen nyt muka voisi niin älyttömästi aikaa kulua, mutta totta puhuen iltasin oon joko harrastamassa tai sitten kaatunut väsyneenä ja ennen kaikkea kaiken sosiaalisuuteni ja aivotoimintani käyttäneenä sohvalle katsomaan Gilmore Girlsiä (mua vähän huolestuttaa, koska viimenen kausi alkoi just...). Ja siis ihan totta. En haluaisi puhua kellekään, tehdä mitään aivotoimintaa vaativaa tai ylipäätänsä mitään. Syödä jätskiä ja katsoa telkkaria. Korkeintaan etsiä sopivia huonekaluja tänne kotiin.

Se on kai vähän kuvaa viime aikoja. Rakastan sitä ajatusta, että saan olla lasten kanssa kotona ja ennen kaikkea sitä, että lapset saa olla vanhempansa kotona. Mutta totta puhuen se imee kyllä musta ihan kaikki mehut. Ehkä tässä on nyt viime aikoina ollut sellasta pienen pientä valoa tunnelin päässä - lapset on alkanu leikkiä enemmän yhdessä ja välillä on enemmän aikoja hengähtää. Mutta silti se on intensiivistä. Väsyttävää. Tavallaan puuduttavaa. Kokkaa, siivoa, tuomaroi, auta. Kokkaa, siivoa, tuomaroi, auta. Repeat. Repeat. Välillä tulee lastenhoitaja. Sillon käy kaupassa, hoida muita asioita joita et muulloin ehtisi hoitaa ja ihmettele miten neljä tuntia voi kulua sekunnissa.

Mutta siis hyvää kuuluu. Ihanaa, että ihan perään kyseltiin (kiitos kommentoija! <3 ). Lupaan päivittää useammin! Ainakin viimeistään sitten kun Gilmore Girls on katsottu loppuun, eikä iltasin ole enää muutakaan tekemistä kun kotikin alkaa olla suurinpiirtein sisustettu!

Pienemmälle tuli kylmä kaupassa. Lainasin hupparin.
Insert Emprial March. Tan-tan-taa tantta taa tantta TAA.