Koulu(semi)ahdistusta.
Kauhistelin täällä aikani sitä, kuinka täällä viisvuotiaat pienet menee kouluun, kunnes muistin, että mäkin menin viisvuotiaana vastaavanlaiseen kindergarteniin (olin Suomessa amerikkalaisessa koulussa). Okei, olin puolvuotta vanhempi (koska oon syntynyt tammikuussa ja isompi kesäkuussa) ja päivät oli ehkä tunnin-pari lyhyempiä. Mutta kuitenkin.
Muistan sieltä kaksi ikävää juttua: en muistanut sanaa raccoon kun sitä kysyttiin (oltiin melkein kaikki suomalaisia ja harjoteltiin englantia meidän english only puhuvan opettajan kanssa). Ja toinen kerta mut laitettiin syyttömänä nurkkaan, kun koitin saada takasin mun Karvis-pehmoa joltain raggarilta. Voi myös olla, että en päässyt protokollan mukaisesti jonon ensimmäiseksi, vaikka oli mun synttärit. Muistan sieltä muutaman hauskan jutun, kuten meidän lempparileikin: pyramidien rakentelua pienillä muovisilla 10ml kertakäyttökipoilla.
Täällä koulurekisteröityminen tapahtuu niin, että pitää itse olla aktiivinen ja varata kouludistriktin toimistoon aika ja mennä tekemään rekisteröitymislomakkeita, viemään rokotustodistus (god bless, täällä tarvii olla rokotukset kunnossa, että pääsee kouluun) ja .. noniin. Valitsemaan koulu. Ja sehän tää jännä juttu on.
Täällä kouluilla on arvosana (kuinka ihastuttavan metaa). Tai siis täällä on webi-sivusto, joka on antanut osavaltion kouluille suhteellisen arvosanan koetulosten ja öö, ehkä jonkun muunkin perusteella. Kun lapsi rekisteröidään kouluun, se automaattisesti menee lähikouluun. Meidän lähikoulu on kasin koulu, eli tällä rankingillä parhaan 20-30% joukossa osavaltion kouluista. Meistä pikkusen etelään löytyisi paljon kympin kouluja (eli parhaan 10% joukossa), mutta tehtiin tietonen ratkaisu, että kasin koulu on isommalle varmaan ihan hyvä ja riittävä (ja alueen vuokra meidän ei räjäytä meidän budjettia).
Omana eksoottisuutena täällä on kanssa, no, yksityiskouluja ja sitten tämmösiä parent engagement kouluja, joissa vanhemmat osallistuu koulunkäyntiin kaksi tuntia viikossa kindergartenista kuudenteen (hmm kai) luokkaan asti. Eli luokassa on jatkuvasti opettajan lisäksi oppilaiden vanhempia, jollon opettaja/oppilas-ratio on pieni ja opetus tapahtuu paljolti pienryhmissä. Ja vanhemmat käy tietenkin läpi koulutuksen tähän liittyen, jotta opetus on konsistenttia ja kaikki käyttävät samanlaista kieltä lasten kanssa jne.
Opetus tapahtuu 'project based' ideologialla ("Students go through an extended process of inquiry in response to a complex question, problem, or challenge. While allowing for some degree of student "voice and choice," rigorous projects are carefully planned, managed, and assessed to help students learn key academic content, practice 21st Century Skills (such as collaboration, communication & critical thinking), and create high-quality, authentic products & presentations." ) mikä käytännössä nähdäkseni tarkottaa, että ei ole niinkään 'matikan tunti' tai 'historian tunti', vaan tehdään projekteja, jonka sisällä eri osa-alueiden taitoja harjoitellaan (ehkä).
Näihin kouluihin on yllättävän paljon halukkaita (ottaen huomioon vanhempien ajasta lohkeava pala) ja niihin haetaan ilmottautumalla lottoarvontaan josta sitten nimet vedetään hatusta ja toisten ei.
No, me päätettiin lopulta (piiiiiitkällisen harkinnan jälkeen) laittaa isomman nimi arvontaan. Mun mielestä kuulostaa hyvältä noin muuten (ja kouluhan on tietenkin kympin koulu), mutta se monimutkaistaa asioita mun töihinpalaamisen suhteen, jos sitoudun olemaan koululla kaks tuntia viikossa (plus se kaikki muu komitea-homma mikä siihen kuuluu). Toisaalta, jos onni ei suosi, niin sitten isompi saa paikan sieltä meidän lähikoulusta. Eli sinällään tilanne on ihan hyvä. Ei suurta pettymystä suuntaan tai toiseen.
No mutta. Päätös on tehty. Ei voi enää perua. Nyt vaan odotamme mitä tuleman pitää. Ja sillä välillä vähän sairastamme (joo, en valita (kauheasti), ollaan selvitty koko talvi tosi vähällä, mutta just nyt on vähän hanurista se, että se ainoa reitti, joka pitkin ilma tällä hetkellä kulkee on ihan tulessa). Okei, mä en nouse huomenna sängystä ollenkaan.
Kauhistelin täällä aikani sitä, kuinka täällä viisvuotiaat pienet menee kouluun, kunnes muistin, että mäkin menin viisvuotiaana vastaavanlaiseen kindergarteniin (olin Suomessa amerikkalaisessa koulussa). Okei, olin puolvuotta vanhempi (koska oon syntynyt tammikuussa ja isompi kesäkuussa) ja päivät oli ehkä tunnin-pari lyhyempiä. Mutta kuitenkin.
Muistan sieltä kaksi ikävää juttua: en muistanut sanaa raccoon kun sitä kysyttiin (oltiin melkein kaikki suomalaisia ja harjoteltiin englantia meidän english only puhuvan opettajan kanssa). Ja toinen kerta mut laitettiin syyttömänä nurkkaan, kun koitin saada takasin mun Karvis-pehmoa joltain raggarilta. Voi myös olla, että en päässyt protokollan mukaisesti jonon ensimmäiseksi, vaikka oli mun synttärit. Muistan sieltä muutaman hauskan jutun, kuten meidän lempparileikin: pyramidien rakentelua pienillä muovisilla 10ml kertakäyttökipoilla.
Täällä koulurekisteröityminen tapahtuu niin, että pitää itse olla aktiivinen ja varata kouludistriktin toimistoon aika ja mennä tekemään rekisteröitymislomakkeita, viemään rokotustodistus (god bless, täällä tarvii olla rokotukset kunnossa, että pääsee kouluun) ja .. noniin. Valitsemaan koulu. Ja sehän tää jännä juttu on.
Täällä kouluilla on arvosana (kuinka ihastuttavan metaa). Tai siis täällä on webi-sivusto, joka on antanut osavaltion kouluille suhteellisen arvosanan koetulosten ja öö, ehkä jonkun muunkin perusteella. Kun lapsi rekisteröidään kouluun, se automaattisesti menee lähikouluun. Meidän lähikoulu on kasin koulu, eli tällä rankingillä parhaan 20-30% joukossa osavaltion kouluista. Meistä pikkusen etelään löytyisi paljon kympin kouluja (eli parhaan 10% joukossa), mutta tehtiin tietonen ratkaisu, että kasin koulu on isommalle varmaan ihan hyvä ja riittävä (ja alueen vuokra meidän ei räjäytä meidän budjettia).
Omana eksoottisuutena täällä on kanssa, no, yksityiskouluja ja sitten tämmösiä parent engagement kouluja, joissa vanhemmat osallistuu koulunkäyntiin kaksi tuntia viikossa kindergartenista kuudenteen (hmm kai) luokkaan asti. Eli luokassa on jatkuvasti opettajan lisäksi oppilaiden vanhempia, jollon opettaja/oppilas-ratio on pieni ja opetus tapahtuu paljolti pienryhmissä. Ja vanhemmat käy tietenkin läpi koulutuksen tähän liittyen, jotta opetus on konsistenttia ja kaikki käyttävät samanlaista kieltä lasten kanssa jne.
Opetus tapahtuu 'project based' ideologialla ("Students go through an extended process of inquiry in response to a complex question, problem, or challenge. While allowing for some degree of student "voice and choice," rigorous projects are carefully planned, managed, and assessed to help students learn key academic content, practice 21st Century Skills (such as collaboration, communication & critical thinking), and create high-quality, authentic products & presentations." ) mikä käytännössä nähdäkseni tarkottaa, että ei ole niinkään 'matikan tunti' tai 'historian tunti', vaan tehdään projekteja, jonka sisällä eri osa-alueiden taitoja harjoitellaan (ehkä).
Näihin kouluihin on yllättävän paljon halukkaita (ottaen huomioon vanhempien ajasta lohkeava pala) ja niihin haetaan ilmottautumalla lottoarvontaan josta sitten nimet vedetään hatusta ja toisten ei.
No, me päätettiin lopulta (piiiiiitkällisen harkinnan jälkeen) laittaa isomman nimi arvontaan. Mun mielestä kuulostaa hyvältä noin muuten (ja kouluhan on tietenkin kympin koulu), mutta se monimutkaistaa asioita mun töihinpalaamisen suhteen, jos sitoudun olemaan koululla kaks tuntia viikossa (plus se kaikki muu komitea-homma mikä siihen kuuluu). Toisaalta, jos onni ei suosi, niin sitten isompi saa paikan sieltä meidän lähikoulusta. Eli sinällään tilanne on ihan hyvä. Ei suurta pettymystä suuntaan tai toiseen.
No mutta. Päätös on tehty. Ei voi enää perua. Nyt vaan odotamme mitä tuleman pitää. Ja sillä välillä vähän sairastamme (joo, en valita (kauheasti), ollaan selvitty koko talvi tosi vähällä, mutta just nyt on vähän hanurista se, että se ainoa reitti, joka pitkin ilma tällä hetkellä kulkee on ihan tulessa). Okei, mä en nouse huomenna sängystä ollenkaan.
 |
| Viikon vinkki: lasten tuubihuivista tulee hyvä pipo niinä päivinä kun hoidossa on nähty täitä ja tukka täytyy laittaa antenneille. |
Samoja juttuja pohdiskellaan täällä :) Meidän pitäisi vaihtaa asuntoa ja kuitenkin lapset pysyisi samassa päiväkodissa eskariin asti. Täällä meilläpäin kaikki koulut on homeessa, täynnä ja toki myös Suomen suurimmat ryhmäkoot (keskimäärin 36 oppilasta per luokka...). Suoraan sanottuna meidän pitäisi eskarin jälkeen muuttaa joko Helsinkiin tai Sipooseen. Tai keksiä joku fiksu asuinalue täältä, minkä lähikoulu ei ole umpihomeessa :) Tai laittaa ruotsinkieliseen kouluun jossa kielikylpy ja pienemmät luokat.
ReplyDeleteJoki on virtaava vesi jonka valuma-alue on vähintään sata neliökilometriä. Puro on 10-100 neliökilometriä ja puroa pienempi on noro, jonka ei edes tarvi virrata. Näin sanoo Suomen vesilaki, ei varmaan päde siellä :)
ReplyDelete