Ollakseen teknologian kehto täällä on tosi paljon metsää. Ja luontoa. Ja all things nice. Eikä pelkästään robottivartijoita ja itseajavia autoja. Who knew! Ja että lapset tapaa juurikin täällä peuroja lähietäisyydellä (ilman aitaa välissä) ja oppii nauttimaan luonnossa liikkumisesta ja rakastuu metsiin ja maisemiin ja puroihin. Että leikkipuiston sijaan valitsevat haikkauksen anytime. Ja että se olis näin helppoa. Vartti-parikyt minsaa suuntaan ja toiseen, niin ollaan jo kännykkäverkon ulottumattomissa luonnon helmassa.
Mulla on btw nälkä. Söin kaks hapankorppua, mutta ne ei auttanu.
Me lähdettiin taas kavereiden kanssa metsään. Oikeestaan se oli pieni eläintila, jossa on kanoja (joiden luokse sai mennä aitaukseen) ja vuohia ja lampaita ja possujakin. Ja metsää ja ennen kaikkea joki-puro (mä en rehellisesti tiedä missä kohti menee joen ja puron raja. Veteen piirretty viiva, I guess. HEH.). En oo ees ihan varma mitä lapset siinä leikki, mutta ne olis voinu viettää siinä varmaan koko päivän.
Ja btw vielä, mulla on muutenkin ollu syömiset vähän mitäsattuu tässä. Eilen söin lounaaksi rivin Fazerin sinistä (luojan kiitos Amazon toimittaa sitä) ja iltapäivällä roikuin nälkäkuoleman partaalla joskus ennen päivällistä. Yritin hirveesti sinnitellä, mutta ote alkoi livetä ja tein itelleni jättimegavoileivän, johon laitoin päälle KAIKKEA mitä jääkaapista löysin: avokadoa, majoneesia, mozzarellaa, kurkkua, tomaattia, sinappia, juustoa jne. ja söin sen lapsilta salaa piilossa keittiön lattialla istuen. Miten meni noin niinkun omasta mielestä? No vissiin just niinkuin kaikissa kasvatusoppaissa neuvotaan.
No anyway. Nää luontoilut on alkanu karata ihan käsistä. Niitä saattaa tapahtua monta kertaa viikossa! Viime viikonloppuan haikkailtiin. Eilen luontoiltiin oikein nilkkoja myöten. Ja heti tänään taas. Voiko tulla yliannostus?
 |
| Nilkkoja myöten luonnossa |
Maanantaina me ei luontoiltu. Maanantaina me ei edes jumppailtu vaikka olikin designoitu jumppapäivä. Maanantaina isompi ontui oikeeta jalkaa (oli alkanut jo sunnuntai-iltana) ja minä kiikutin sitä (isompaa ja sen jalkaa) lääkäriin (muuten kun huolista puhutaan, let me tell you miten mun aivot toimii: mietin sunnuntaina juuri ennen nukahtamista, että jos isompi ontuu vielä huomenna, vien sen lekuriin. Ne varmaan haluaa kuvata sen jalan. Siinä on varmaan jotain kamalaa vialla ja se pitää amputoida. Mulla menee koko iltapäivä lekurissa. Sillä aikaa meillä on babysitteri ja MITÄ JOS se antaa pienemmälle välipalaksi omppua ja pienempi jotenkin tukehtuukin siihen ja päivän päätteeksi mulla on tasan nolla lasta jäljellä?! Onneks tää oli riittävän absurdia, että se alkoi vähän naurattaa ja nukahdin). Ei se lääkäri mitään siitä löytänyt ja eiköhän muutaman tunnin kuluttua koko kipu ollut jo poissa. Lääkäri väitti, että ei kuulosta kasvukivuilta ja kaikki kaverit väitti, että kuulostaa just kasvukivuilta.
No, pääasia että laps juoksee taas.
Meillä ei ole edes jätskiä vaikka meillä yleensä aina on jätskiä. Pitäisköhän ottaa vaikka vaan jugurttia.
Jep, ontuminen ei kuulu kasvusärkyyn, on silloin jotain muuta, ja jatkuessaan syytä tutkia :) t. toinen lääkäri :)
ReplyDeleteOnpa kummallista! Isompi valitti että jalkaan sattuu, ei mihinkään tiettyyn kohtaan vaan koko jalkaan, nivelissä itsessään ei ollut mitään vikaa. Lääkäri arveli lihasperäistä kipua mutta se katosi iltapäivän aikana itsekseen kokonaan. Kolmen ihmisen kanssa asiasta puhuttaessa kaikki sanoi että kuulostaa siltä mitä he ovat itse kokeneet kasvukivuiksi. Jos se olis ollut kipeä lihas, ei luulis sen parantuvan iltapäivän aikana :o mikähän ihme se sitten olis voinut olla..
DeleteMun pojalla on välillä kovia kasvukipuja jaloissa.Ne tulee aina yöllä,useimmiten noin kaksi tuntia nukahtamisen jälkeen.Lapsi herää itkemään.voihkii,pitelee jalkaansa ja vaikuttaa tuskaiselta.Jalkoja sitten hierotaan,lämmitetään kauratyynyä jne.Jos ei auta niin sitten panadolia - se vaikuttaa noin parissakymmenessä minuutissa. Meillä poika ei ole ikinä valittanut kipua päiväsaikaan. Tällaista kipua lastenlääkäri piti ainakin tyypillisenä kasvukipuna. Useimmiten valittaa säären aluetta tai pitää yöllä kiinni nilkastaan.Vaikeaa tietty unentokkuraiselta lapselta saada selville mihin kohtaa tarkalleen sattuu.Mutta selvästi herää kipuun,muuten nukkuu yönsä heräilemättä.Poika on nyt viisivuotias ja näitä kipuja on jatkunut vaihtelevasti ehkä noin kahden vuoden ajan.Välillä menee pitkän aikaa hyvin,sitten taas saattaa heräillä kipuun useaankin kertaan viikon aikana.Joskus tuntuu että kivut osuvat niihin öihin kun päivällä on kovasti hypätty,juostu,pyöräilyt jne.,mutta välillä yhteyttä ei mielestäni ole. Liikkumista ei tietenkään ole mitenkään rajoitettu eikä lääkärikään sitä suositellut. Toivottavasti teillä löytyy joku syy jos kipu uusii. Se aina helpottaa kuitenkin kun tietää mistä johtuu.
ReplyDeleteToivottavasti kasvukivut siellä helpottaa pian! Täällä ei jalkakipu ole palannut ja toivotaan ettei palaakaan..
Delete