Monday, January 15, 2018

We need more timants.

Kaksikielisten lasten kielitaito on usein kiinnostava aihe ja ihmiset kyselevät puhuuko meidän lapset suomea vai englantia ykköskielenään. Eli katsaus meidän perheen kaksikielisten tenavien maailmaan.

Noh. Ihan ensinnäkin lapset puhuu ykköskielenään suomea. Ihan selkeesti ja epäilemättä. Mikä on sinällään ehkä vähän yllättävää, koska pienempi kuitenkin oli vain kolme viikkoa kun muutettiin Lontooseen ja isompikin kaksjapuol. Kuitenkin kosketus englannin kieleen jäi riittävän pinnalliseksi, että suomi meni heittämällä ykköseksi. Tosin okei, pienemmän eka kaksisananen lause taisi olla book tähän. No mutta silti. Suomea se alkoi puhua.

Isomman alottaessa preschool kaksi vuotta sitten en ollut kuullu sen puhuvan hirveästi englantia. Yksittäisiä sanoja siellä täällä ja tuntui sen jonkun verran ymmärtävän. Preschoolia oli pari lyhyttä aamua ja beibisitteriä pari iltapäivää viikossa, mutta suurin osa leikkikavereista oli kuitenkin suomalaisia. Kun isompi vietti puoltoista vuotta myöhemmin preschool 'päättäjäisiään', oli opettajat sitä mieltä, että tulee pärjäämään täysin mainiosti ilman tukiopetusta englanninkielisessä kindergartenissa.

Me oltiin helpottuneita tästä arviosta, mutta mietittiin silti vähän että mitenköhän sillä menee, kun ei oo kuitenkaan natiivi. Kannustettiin aina kun halusi puhua englantia ja saatettiin välillä puhua englanniksi jotain ja ehkä joskus luettiin joku kirja englanniksi. Ja sitten alkoi kindergarten.

Ensin se oli ilahduttavaa, kun yhtäkkiä kotonakin alkoi kuulua englantia enemmän. Mutta siitä olikin aika lyhyt harppaus siihen, että se oli ärsyttävää. Yhtäkkiä suurin osa puheesta olikin englantia, myös meille vanhemmille. Kieltäydyttiin tässä vaiheessa puhumasta englantia ollenkaan ja alettiin pyytää, että meille puhutaan suomea. Myös yhtäkkiä lasten yhteiset leikit alkoikin kulkea englanniksi. Leikkikää suomeksi hei? ehdottelin aina välillä, mutta kuulemma nää tyypit puhuu vaan englantia.

Pienempi alkoi isomman kindergartenin myötä myös puhua enemmän ja enemmän englantia (tosin mies vitsailee, että pienempi puhuu Paw Patrolia. Mutta hei, en mä toisaalta odota, että se tietäisi suomeksi sanoja kuten water cannon tai winch jne.) ja leikit edelleen (yleensä aina Paw Patrol -leikkejä) kulkee lähinnä englanniksi. Paw Patrolin kattominen suomeksi voisi olla ihan jees, mutta kieltäydyn uskomasta, että me katotaan niin paljon telkkaria, että sillä on merkittävä vaikutus kielitaitoon (paitsi ehkä yksittäisissä sanoissa).

Mulle on tosi tärkeetä, että lapset puhuu suomea. Tosi tärkeetä tietenkin myös, että ne oppii täällä englannin ja pärjää sillä tosi hyvin. Musta on mahtavaa, että meidän lapset kaksikielisiä. Kasvoinhan mäkin kaksikielisenä! Ja siitähän on paljon tutkimusnäyttöä, että kaksikielisenä kasvaminen tekee hyvää aivoille (siitäs sait ex-poikaystävä, joka oli kovin surullinen mun kaksikielisyydestä, koska uskoi mun käyvän älyllisesti vajaalla teholla, koska en osaa 'kunnolla' kumpaakaan kieltä!).

Tällä hetkellä ollaan kuitenkin pisteessä, jossa suomen kieli vaatii vähän tukemista, koska niin suuri osa päivästä kuluu kuunnellen ja puhuen englantia. Meillä siis luetaan suomeksi ja meiltä saa vastauksen vain suomenkielisiin kysymyksiin. Jos joku sana lipsahtaa väliin englanniksi, niin korjaan sen yleensä vaan ystävällisesti suomeksi. 

Ja sitten välillä vaan tukin korvani, kun lasten huoneesta kuuluu oh my gooooosh! That's amazing!! But we need more timants. Hei meidän täytyy fix this winch.


Kuva ei liity kieliin mitenkään, mutta otettiin kun vietettiin
Martin Luther King Jr.:n päivää rannalla tänään

1 comment:

  1. Kuulostaa tutulta, tämä kaksikielisyyden kuvaus. Paitsi että meillä se hallitseva kieli on saksa, kun sekä ympäristö puhuu sitä että se on perheen yhteinen kieli. Mutta ilahduttavasti sekä mun suomenkielinen yksinpuhelu että Suomi-kouluun osallistuminen on tuottaneet tulosta ja myös suomenkielisiä lauseita tulee meidän isommalta. Pienempi (joka täytti juuri 3) puhuu kohtuullista saksaa mutta vain muutaman sanan suomea. Katsotaan, katsotaan. Ja isompi on ihailtavasti alkanut huomautella mulle kun lipsahdan puhumaan saksaa jutellessani hänen kanssaan kahdestaan :) Meille kyllä suomenkielinen Paw Patrol olis kyllä oikein hyvää kielikylpyä, saataiskohan me jotenkin sittenkin sumplittua itsellemme ne yle-tunnukset (kun ne aikanaa tulee..), kun ei huvittaisi hankkia eli maksaa suomalaisesta vpn:nästä...?

    ReplyDelete