valekuva: kotona

Meillä on kotona siistimpiä ja vähemmän siistimpiä nurkkia.

valekuva: VMP

Tänään kävi mielessä useitakin kohteita, joista ottaa tähän oivallinen ja osuva kuva. Päädyin lopulta tähän: illan pimeydessä ja dösän ikkunoiden likaisuudessa ajelin kotipysäkin ohi kilsan verran liian pitkälle. Ja oli vielä kotiin kiire, että ehdin olla lapsen kanssa ennen kuin lähden maamon luo sairaalaan. Äh.

Myös valokuvan laatu kuvastaa otsikkoa.

Mutta jotain hyvääkin. Laps löysi hauskasta kummajaiskirjasta karjukorvakummajaisen ja osasi sanoa 'karjukorva'. Lisäksi yllätti käyttämällä verbin ensimmäistä persoonamuotoa 'otan'. Ja last but not least hymyilytti, kun puhelin soi ja laps totesi 'puhelin tuli?'

valekuva: aika

Aika pysähtyy pulkkamäessä.

1 vuotta, 7 kuukautta, 9 päivää

Normaalipostaukset on jääny vähän valekuva-haasteen alle. Toisaalta, täällä on ollut taas vähän sekavaa. Vein maamon aamulla sairaalaan, tosin tilanne ei tällä hetkellä onneksi ole mitenkään erityisen hälyyttävä. Aiheeseen suoraan liittymättä oon kokenut vahvempia suuttumuksen ja turhautumisen tunteita kuin vuosiin, ehkä vuosikymmeniin, ehkä ikinä. Oon ollut väsynyt, helpottunut, huolestunut, itkuinen, vihanen ja onnellinen, kaikki saman päivän aikana. Yllättynyt ilosesti ja yllättynyt negatiivisesti. Elämä on tällä hetkellä aika epästabiilia.

Laps osasi vetää farkut jalkaansa senttejä vaille ihan itse. Lisäksi ollaan kuultu lisää kolmisanaisia lauseita, leikitty, naurettu ja kerran jopa laskettu pulkalla mäkeä.

Yksi merkittävä askel tässä on tullut sen myötä, että eräs ilta viime viikolla kotiintullessa myöhään mies raportoi lapsen nukahtaneen IHAN ITSE omaan sänkyynsä. Oli vähän aikaa hyssytellyt, sitten lopulta sanonut hyvää yötä, pistänyt peiton päälle ja sulkenut oven perässään. Sen jälkeen ei ollut kuulunut enää mitään.

Yritin samaa seuraavana iltana. Ei toivoakaan.

Siitä lähtien tämä on toistunut muutamia kertoja (lähinnä miehen nukuttamana). Olen tyrmistynyt. Jotenkin en olisi uskonut tämän päivän koittavan ennen tyyliin lapsen teini-ikää. Ei pitäisi varmaan puhua tästä blogissa, koska sitten taas kaikki menee pieleen. Tai ainakin pitäisi koputtaa puuta joka suuntaan. Mutta siis, ohhoh!

valekuva: hän

Siellä peiton alla, pandan takana väsyneenä hän. Hän, joka juuri nyt lastamme nukuttaa.

valekuva: minä

Täydellinen päivä ottaa omakuva. Eilen 11 tuntia töitä (joista onneksi melkein puolet kotona). Tänään pitkä (mutta ei onneks 11h) päivä toimistolla, maamo lähti aamulla päivystykseen ja vieläkin sillä matkalla. Töihin ajaessa mieliala harmaa kuin pääkaupunkiseudun sää. Väsyttää, alakulostuttaa, huolestuttaa. Pesin oikein meikitkin pois tätä kuvaa varten. Lasta ehdin nähdä lyhyesti ennen nukkumaanmenoa, jonka hoitaa mies (tästä lisää myöhemmin). Hiukset pitäisi pestä. Kuulisinpa maamosta väliaikatietoja.

Tänään minä, editoimatta, säälimättömässä valossa, front facing cameralla. Gorgeous.

valekuva: muut