Tänään kävi mielessä useitakin kohteita, joista ottaa tähän oivallinen ja osuva kuva. Päädyin lopulta tähän: illan pimeydessä ja dösän ikkunoiden likaisuudessa ajelin kotipysäkin ohi kilsan verran liian pitkälle. Ja oli vielä kotiin kiire, että ehdin olla lapsen kanssa ennen kuin lähden maamon luo sairaalaan. Äh.
Myös valokuvan laatu kuvastaa otsikkoa.
Mutta jotain hyvääkin. Laps löysi hauskasta kummajaiskirjasta karjukorvakummajaisen ja osasi sanoa 'karjukorva'. Lisäksi yllätti käyttämällä verbin ensimmäistä persoonamuotoa 'otan'. Ja last but not least hymyilytti, kun puhelin soi ja laps totesi 'puhelin tuli?'
No comments:
Post a Comment