Sunday, February 16, 2014

1 vuotta, 7 kuukautta, 16 päivää

Joo, on se kyllä niin, että maamon ollessa sairaalassa vapaa-aika vähenee 50% vielä aikasemmasta ja sitten alkaa projektit - kuten blogi - vähän (väliaikaisesti) kärsiä. Valokuvaushaaste? Pfft. Nyt mennään sieltä mistä aita on matalin ja myöhässä siitäkin.

Tärkeimmät updatet lapsen suhteen: katsottiin yhdessä lehmävideo, joka teki lapseen aivan valtavan vaikutuksen. Muhmä tulee! Muhmä tulee! Video katsottiin siitä lehmien ulkoilukohdasta (about 0:55) eteenpäin useamman kertaa. Laps oli ihan o_O. Tänä aamuna päästiin olkkariin asti, kunnes laps näki läppärin ja muisti taas muhmä tulee! Lehmien kirmailut tarkastettiin vielä kerran (tai pari).

Aamusta puheenollen. Laps heräsi 7:22. Edellisen kerran olimme kuulleet lapsesta 8:30, kun mies oli vienyt lapsen makkariin nukkumaan, laulanut ja silitellyt viitisen minuuttia ja jättänyt hereillä olevan lapsen nukahtamaan. Itse. Heti 11h myöhemmin laps siis ponkasi iloisesti pystyyn ja totesi ilahtuneesti 'äiti tuli!'. 

En oo ihan varma miten tähän pisteeseen ollaan päästy, mutta jotenkin se alkoi yhtenä iltana tossa  reilu viikko sitten. Olin ollut illan poissa ja kotiintullessa kysynyt miten nukutus meni. Mies kertoi, että oli ollut lapsen kanssa vähän aikaa ja sitten vaan poistunut huoneesta. Laps jäi sinne tyytyväisenä ja nukahti. Totesin miehen saavan hoitaa nukutukset tästä eteenpäin, mun kanssa se ei IKINÄ toimisi.

Seuraavan kerran taas kyselin miten nukutus meni, johon mies vastasi ettei oikein tiedä, nukuin sen ohi. Jahas.

No, ei se joka ilta niin helposti ole mennyt ja rehellisyyden nimissä on ollut iltoja, jolloin makkarissa ollaan rampattu monen montakin kertaa. Yksin huudatusta en edelleenkään suostu kuuntelemaan, mutta olen tehnyt kompromissin ja suostunut laskemaan kahteenkymmeneen ennen huoneeseen menoa (siis siitä hetkestä, kun jotain ääntä on alkanut kuulua (vaikka olisi vain 'iti-äiti-iti'-huutelua) ja viettänyt huoneessa vain pienen hetken (peitto päälle, pieni silitys, hyvää yötä ja pois). Jos huutelu on itkua, niin sitten huoneeseen nopeammin. 

Näillä kuitenkin selvittiin. Oli iltoja, jolloin kävin lapsen huoneessa monta kertaa, nyt käynnit on vähentyny huomattavasti. Lisäksi tässä on ollut jo muutama yö, jonka laps on nukkunut kokonaan pinniksessään. 

Aion nyt vedota tässä jälleen kerran aikaan. En usko, että tämä olis mennyt näin helposti esim. vielä puoli vuotta sitten (meidän lapsen kohdalla). No, mistäs sitä tietää, mutta tälleen mutulla (mutsista tuntuu). On se ihanaa miten kaikki helpottuu, kun meidän pikku keisarinna laps kasvaa. 

No comments:

Post a Comment