Tuesday, February 25, 2014

1 vuotta, 7 kuukautta, 25 päivää

Hei, ei siis niin, etteikö OLIS jotain kerrottavaa! Mulla on kuulkaa monen monta postausta draftina tuolla odottamassa, että ehtisin kirjottaa enemmän kuin ekan, tokan ja kolmannen lauseen. Ja kaikki tietty superdiippejä analyysejä kasvatuksesta, oikeista ja vääristä valinnoista ja muutenkin kanavia päästä jakamaan murusia pohjattomasta viisaudestani kaikille kolmellekymmenelle lukijalleni. 

:)

Oltiin sunnuntaina lastenkutsuilla hoitokaverilapsen luona. Oli hauskaa ja erityistä hilpeyttä syntyi ruokailuaikaan, kun hoitokaverilapsi vaati päästä miehen syyliin syöttämään meidän lasta. Epäilin, että laps ei niin innostuisi tästä, mutta how wrong was I. Syöttö sujui loistavasti, vaikkakin ruoan lappamistahti oli hiukan tiheä pureskelutahtiin nähden. Koitin ehdotella, että hoitokaverilapsen voisi kouluttaa esim. vaihtamaan meidän lapsen vaipan seuraavaksi.

Joku on ehkä insertoinu jonkun vuorikauriin geenejä meidän lapseen. Nykyään ei enää juosta kotona huoneesta toiseen, vaan nyt laukataan ja/tai hypitään tasajalkaa. Eilen laps kolautti kesken laukkansa polven johonkin seinän kulmaan, mutristi huuliaan 'pipi' ja jatkoi laukkaamista, tosin vähän hitaammin ja ontuen. Kävi hakemassa kukkupandan (pikkupandan toim. huom.) ja vei sen piirtämään. Ja mitä pikkupanda piirsi? No tietenkin pupun. Paljon se touhuaa.

Kuunneltiin tuossa toissailtana oven läpi, kun laps hoilasi kurkku suorana ihhahhaata sängyssään nukkumaamenon jälkeen. Alkaa mennä jo aika hyvin, mutta jotenkin laps tuntuu ujostelevan laulamista muiden kuullen (mikä on todella hassua). Aina välillä vähän laulahtaa sinne ja tänne, mutta kunnon konsertit alkaa vasta oven sulkeuduttua. Nykyteknologian avulla tätä laulua saatiin jopa vähän tallennettuakin. Hyvää matskua siihen, kun laps menee naimisiin.

Lääkärissäkin käytiin, puoltoistavuotischecki. Silmät, korvat, vatsa, pulssi, keuhkot ja sydän, kaikki hyvin ja laps oli mallikkaasti touhukas ja reipas, mutta rauhallinen koko käynnin. Jos jotain pitäisi parantaa, niin ensi kerralla voitaisiin koittaa olla oikeaan aikaan paikalla. Olin merkannut kalenteriin lääkärin kasiksi (mietin sunnuntai-iltana, että missä hitsin mielenhäiriössä oon sopinut lääkärin niin aikasin aamusta) ja puol tuntia odoteltuamme kävi ilmi, että aika olikin ysiltä. No, onneksi siellä oli hyvä leikkihuone ja paljon Vauva-lehtiä nostamassa verenpainetta. Maanantai.

Onneksi alkaa tulla kevät. Lapsen talvihaalari on jo kertaalleen ratkennut pepusta ja minä tomerana emäntänä sen kursinut kasaan. Voi kyllä, siis neulalla ja langalla, enkä esim nitojalla! Vettä se sauma ei pidä, mutta ainakaan toppaukset ei heilu tuulessa. Ja joo, laps taisi kasvaa haalarin ohi tässä talvella, mutta tässä vaiheessa vuotta ei enää aleta ostaa uutta. Eilinen pärjättiin jo sadeasulla ja ehkäpä tossa auringonpaisteessa ja plus asteissa se on tänäänkin riittävä asu.

Niin se talvi tuli ja meni. Oho.


No comments:

Post a Comment