Thursday, February 27, 2014

1 vuotta, 7 kuukautta, 27 päivää

Ei parkouria ilman vammaa.

Ekojen treenien jälkeen oikea hartia meni vähän jumiin. Tokien treenien jälkeen se meni vielä enemmän jumiin. Kolmansien treenien jälkeen vasen hartia meni ihan järkkyjumiin, tässä vaiheessa oikea kuitenkin oli jo parantunut. Lisäksi sain käsiini nirhaumia sinne tänne ja yhden kunnon mattokosketushaavan mustelmineen oikeeseen lapaan. Neljänsien treenien (joihin juuri ja juuri tän olkapään kanssa uskalsin mennä) lopuksi venäytin oikean pohkeeni.

Mietiskelin autossa miten sitä jotenkin on kuitenkin tavallaan aina vähän ylpeä sellasista pikkunirhaumista. Että on ainakin tullut tehtyä lujaa! Ja treeni näkyy jossain (koska esim. lihaksissa se ei näytä näkyvän...). Ja ne on kuitenkin niin vaarattomia. Pohkeen venähtämisen jälkeen vähän harmittaa kun ei oikein voi just nyt kävellä. Haluisin kuitenkin painottaa, että ongelma ei ole lajissa, vaan harrastajassa. Vanhuus ei tule yksin.

Ainiin, tää oli äitiysblogi. Lapsella ei ole vammoja.

No comments:

Post a Comment