1 vuotta, 6 kuukautta, 29 päivää

Nyt kuulkaa iskin kultasuoneen! Ja koska empiirisiä kokeita on tehty jo ainakin viitenä-kuutena iltana, uskallan julkaista tutkimusdatan.

Kerrottakoon pohjustuksena, että luin joskus aikoinaan miten vauvalle kannattaa laulaa jo raskausaikana lauluja. Että ne laulut rauhottaa sitten vatsan ulkopuolistakin lasta. Erityisesti kannattaa laps tutusttaa jo raskausaikana johonkin tiettyyn tuutulauluun. Mieluiten äidin itse säveltämään. (no, saatoin itse keksiä tuon loppuosan). Sanoivat, että auttaa lasta. Jättivät maitsematta, että ehkä sitäkin enemmän se auttaa äitiä. Varsinkin sellaista, joka on vielä varsin lapsenkengissä (heh) äitiydessään.

Anyway. Istuin sohvalla. Ja pianon ääressä. Silittelin vatsaani ja hyräilin. Hain sanoja. Pyyhin liikutuksen kyyneliä silmäkulmista. Koin uskomattomia läheisyyden tunteita siihen pikkuseen masussani. Niiskutin, paijasin ja lauloin väräjävällä äänellä lapsen omaa, oman äidin rakkaudella ja hellyydellä säveltämää tuutulaulua. Uudestaan ja uudestaan.

Tuutulaulu on pysynyt kelkassa, sitä on hyräilty iltaisin lapselle nukuttaessa (ilman merkittävää vaikutusta tosin). Tässä (vajaa?) viikko sitten kokeilin kuitenkin laulaa tuutulaulun jälkeen viittä pientä ankaa, lähtien sadasta ankasta, kohti nollaa ankkaa. Kaheksankymmenen kohdalla (eli n. 6 min alotuksesta) laps oli unessa.

Glitch, ajattelin, ei tämä voi toistua. Mutta sitten seuraavana iltana sama toistui. Ja seuraavana. Ja niin edelleen. So far on toiminut joka ilta (ja jotta tutkimusdata olisi täydellistä, muutama ilta sitten mies nukutti lapsen, EIKÄ laulanut ankkalaulua. Nukutus kesti puoltoista tuntia). Ajattelin julkaista oman unikoulukirjan, koska selkeästi löysin tän nukuttamisen lähteen, alfa omegan, emoaluksen: ankkalaulu.

Tänä iltana sitten lasta nukuttaessa aloin tapani mukaan laulaa ensin tuutulaulua, johon laps totesi 'ankka'. Kyynelillä, hellyydellä, rakkaudella ja liikutuksella sävelletty unilaulu siis romukoppaan ja sovinistinen ankkalaulu tilalle? TSEK!

Tässä vaiheessa on kuitenkin sanottava, että jos saan lapsen joka ilta alle kymmenessä minuutissa nukkumaan, oon valmis vaikka seisomaan päälläni viheltäen Kwai-joen siltaa ja hauskoja varjokuvia käsilläni seinälle tehden.*

* Ja ennen kuin useampi vetää herneen nenään, niin tämä oli sitten siis huumoria. En oikeasti seisoisi päälläni kymmentä minuuttia Kwai-joen siltaa viheltäen ja hauskoja varjokuvia seinälle tehden - suorastaan pitäisin sitä vähän hälyyttävänä jos se olisi tehokkain tapa saada laps nukahtamaan. Mutta jos laps haluaa ankkalaulua ja nukahtaa siihen helposti, niin kyllähän se ankkalaulua saa.

1 vuotta, 6 kuukautta, 28 päivää

Meillä iltapuuhat, erityisesti iltasiivous on ollut aina vähän hankalaa ja lapsen mielestä vastenmielistä. Joskus ihan aluksi se oli mukana siivoomassa (kun alkoi tajuta kehotuksia ja oli yksistään siitä vissiin aika fiiliksissä). Sitten siivoominen alkoi muuttua aika mälsäksi hommaksi, erityisesti (varmaankin) koska sitä seuraa sitten se päivästä irti päästäminen ja unillemeno.

Oon ollut sinnikäs ja koittanut keksiä tapoja, joilla saada laps huijattua mukaan siivoomaan. Tietenkin asia esitetään hälle niin, että 'äiti tulee auttamaan sua siivoomaan'. Aluksi tämä siis toimi, vähän. Sitten alkoi olla vaikeaa saada laps viskaamaan edes yksi lelu in the general direction of lelulaatikko. Jotain piti keksiä.

Ensin keksin, että 'leikitään lelut pois'. Eli kootaan kaikki lelut (palapelit, rinkulatornit jne.) ja sitä mukaa laitetaan ne veks. Ei mennyt läpi. Vaikka kuinka kimeän innostuneella äänellä yritin lasta ohjata ja innostaa ja kiitellä, jos teki jotain oikein.

Sitten aloin ehdottaa, että lelut pitää laittaa nukkumaan. Äiti laittaa yhden, nyt on sun vuoro -tuotti vähän tulosta, mutta laihahkosti. Mutta lelut pistettiin nukkumaan, kirjoja myöten.

Nyt olen alkanut kysellä, että 'osaako laps laittaa kirjan nukkumaan' ja 'näytäpä maamolle miten osaat laittaa lelun nukkumaan' ja KUULKAA SE TOIMII! Aina välillä joku mielenkiintonen juttu vähän harhauttaa, mutta ei haittaa, sitten taas jatketaan. Lisäksi kyselen mihin molla menee nukkumaan, mihin pupu menee nukkumaan ja tässähän on vauvan peitto, miten vauva nyt nukkuu ilman peittoa, viepä peitto vauvalle. Laps innoissaan otaa! (toim. huom. 'osaa') ja toimii. Lelut siivoutuu (vaikkakin toki siinä on vanhempi auttamassa). Jos tulee stoppi, voi kanssa yrittää aina vedota tunteisiin 'yhyy, laita minut nukkumaan, olen niiiiiiiin väsynyt' -sanoi Puppe-kirja.

Lelujen siivous kuitenkin vaatii herkeämättömän keskittymisen alusta loppuun, intensiteetti sata. Pienikin lipsahdus ja laps on kiskonut kaiken ulos lelulaatikosta ja saa alottaa ruudusta -1. Tällä hetkellä ollaan siis suurinpiirtein toimivassa konseptissa, mutta haluaisin kuitenkin vielä jalostaa tätä pidemmälle. Välillä käy mielessä kaverilta nähty esimerkki, lapsensa tais olla sillon just parivuotias: kumpi laittaa nopeammin lelut laatikkoon? Luulen, että ei vielä välttämättä toimisi ton meidän lapsen kaa.

Hyvät internetin äidit, kertokaa nyt, miten teillä siivotaan lelut iltasin? Vai siivotaanko? Nyt kaikki vinkit jakoon!

1 vuotta, 6 kuukautta, 26 päivää

Miten näitä päivä tarvitaankaan! Nukuttiin viime yönä sikeät unet, siis koko perhe! Laps heräsi aamulla kasin aikoihin iloisesti jutellen, ja me jaksettiin kaikki nousta heti ylös. Maamo taisi olla jo hereillä. Aamupalaa, leikkiä, koko päivä edessä ja maailmanvallottaja fiilis taskussa. Eli mitä sillon tehdään?

No sillon tietenkin siivotaan. Siivotaan kaikki väsymyksen jäljet pois, laitetaan tavarat ja elämä järjestykseen. Käytiin etsimässä uutta pöytää ruokailutilaan ja vietin jopa yhden kolme varttia laatuaikaa Ikeassa. IHAN YKSIN. Ero eiliseen ja tähän päivään on kuin päivällä ja yöllä. Paitsi että molemmat on päiviä ja periaatteessa aika samanlaisia, paitsi että toisena päivänä oli hyvä ja virkeä olla ja siivottiin ja toisena ei.

Niin, ja ostin Ikeasta lapselle tuolin. Nyt sillä on oma pieni työpiste olkkarissa. Siinä se istui ja piirsi, jos ei ollut kuuntelemassa kuinka maamo luki 'Pupu etsii omaa kotia' -kirjaa viidettäsadatta kertaa tän päivän aikana (uulelleen! Uulelleen! Pöllö!) (toim. huom. lapselle on tärkeää, että käsinukke-pöllö on osana tätä lukuhetkeä). 

Lapsen puhe on ottanut taas harppauksia. Oon ollut todella yllättynyt miten paljon sijamuotoja sillä on jo käytössä (äidin, äiti, äidille, kaikki tulee ihan oikeissa paikoissa). Toistelee kaikkea (kehotin iltapalalla maitoa ojentaessa 'ota ota', johon laps matki heti 'ota ota!'. Päiväunilta herätessään laps kuuli maamon puhetta toisesta huoneesta ja totesi 'maamo elää' (.....?? tämä ei ole tosiaankaan fraasi, jota täällä on käytetty). Myyrä istahtaa (pyvvä ittattaa), isi nukkuu (iti nkkuu), näitä kaksisanasia tulee jo aika paljon. Olin kuulevinani yhden kolmisanasenkin, mutten oo ihan varma. Nelitavunen 'aamupala' kuultiin tässä myös. Kuitenkin tän päivän o_O oli lapselle tarjottu banaani, johon totesi 'maamokin tahtoo'. Maamokin tahtoo.. wait what? Tarkotitko tota tosiaan?

Niin, ja tahtoo. Täällä on taidettu nyt alottaa pienimuotoinen tahdon kasvatus. Vielä melkolailla rauhallista, mutta näin ekaa kertaa mitä tarkottaa 'hopping mad'. Laps hyppi naama punasena kiukusta tasajalkaa, kun en (sillä kertaa) antanut pakkasesta sille jäätä. Tilanne korjaantui nopeasti, kun kävi ilmi, että jään sijasta tiedossa oli ruoanjälkeinen xylitol-pastilli. Mutta siis hyppi. Tasajalkaa. Naama punaisena. Meidän aurinko. Kuten laps sanoisi: OHO.

Ja joo, piti kans nukkumisesta! Tossa joitain iltoja sitten tulin puhisten makkarista puolentoista tunnin uniodottelun (lapsen) jälkeen ja totesin, että tää oli tässä. En enää ala. Palaan vanhaan sylihyssytykseen. Tää nukutus on muuttunut vaan ilta illalta huonompaan suuntaan.

Palattiin siihen molemmat miehen kanssa. Ja katso, siitä asti on laps nukahtanut viidessä minuutissa (viidessä, siis 5 !!) syliin, pudotettu pinnikseen ja jäänyt sinne nukkumaan. Eli joo, yritetään tätä itte-rauhottumista taas sitten joskus myöhemmin.

1 vuotta, 6 kuukautta 25 päivää

Lapsella puhkesi kunnon nokkosrokko (eli viruksen jälkitautina nokkosihottuma). Aluksi ei vaikuttanut haittaavan paljoa (näpyt suhteellisen pieniä), kunnes strategisesti juuri ennen nukkumaanmenoa iho alkoikin kutista. Housujen poistaminen paljasti punasiksi lehahtaneet, kuumottavat jalat. Hoidin Hydrokortisonilla ja pistin lapsen unille.

Puolesta yöstä valvottiin kolme-neljä tuntia eteenpäin. Laps hereillä, pääosin normaalin energinen, vaikkakin hetkittäin kiukkunen, mutta lähinnä pettymysprotestia. Kokeiltiin kaikkea, annoin jopa hetken olla rinnalla, kun yhtäkkiä onnistui sellaisenkin tilaisuuden itselleen järjestämään. Välillä yritettiin nukuttaa, välillä ei. Lopulta nukahti, heräsi minuutin päästä ja sitten nukahti kunnolla.

Tää päivä mennyt selviytyessä, nukuttiin kaikki pitkät päikkärit. Iltapäivällä lekuriin (lapsen ensimmäinen ei-rutiini-lääkäri! Parkui kun lääkäristetoskopoi, mutta rauhottui korvatarkastukseen), satanen Zyrtec -reseptistä ja pian takas kotiin. In retrospect tajusin lapsen luultavasti valvoneen epämukavaa oloa. Iho oli selkeästi herkkä ja arka, vaikka ei välttämättä kivulias. Laps selkeästi normaalia pahantuulisempi päivällä, uskoaksemme samaa epämukavuutta.

Zyrtecin jälkeen nukahti nopeasti, odotamme jännityksellä mitä tää yö tuo tullessaan.

In other news, käytiin eilen vähän ulkoilemassa. Meidän takana on tosi hieno 'ei talvikunnossapitoa' -metsäreitti. Mentiin lapsen kaa pulkalla. Nähtiin traktori. Laps hokenut vaikuttuneena kakkoli, kakkoli. Varsinkin kun on saanut mutaa ja siihen riittävästi volaa ja tulee se mahtava traktoribiisi.

Talvella on tosi vaikea kuvata. Varsinkin kännykällä.

1 vuotta, 6 kuukautta, 23 päivää

Puuh. Lapsen kuume meni parissa tunnissa ohi. Sitten valvottiin pari-kolme tuntia iloisesti energisen lapsen kanssa keskellä yötä. Aamulla oli vähäisten unien jälkeen huono olo. Raahauduin lapsen 'avaa! avaa!' (hakkaa makkarin ovea) huutojen kannustamana ylös laittamaan aamupalaa. Kului hetki ja maamon pimeästä huoneesta kuului vaimea kutsu. Maamolla oli noussut kuume.

Syyllisyyden painamana (toinko nyt sitten kuitenkin perjantain äitikutsuilta jonkun viruksen syöpää sairastavan äitini luo?!) kuskasin maamon sairaalan ensiapuun, pappa oli onneksi meillä vielä lasta vahtimassa. Sairaalasta painelin myöhässä töihin, kaadoin jättimäisen kupin kahvia, lysähdin työtuolille ja mietin, että näinä vuosina ei kyllä paljoa uraa luoda.

Iltapäivällä tuli viesti, että harmiton (oireeton) infektio, joka ei ole voinut tarttua meidän kautta, eikä myöskään tartu eteenpäin. Maamo illaksi takaisin kotiin ja antiobiootit mukaan. Laps edelleen kuumeton ja hyvinvoiva. Nyt iltapäivällä ja illalla tosin nousi muutama kummallinen paukama, ihan kuin hyttysenpistoja. Joku kumma jälkitauti? Who knows. Jatkamme seurailua.

Tänään vihdoin puolitoistavuotisneuvola. Ja ihan perinteen kunniaksi laitetaan tähän nyt ihan statsit (suluissa heinäkuun mitat):

Paino: 12kg (9.4kg)

Pituus: 83cm (77- cm)

Pää: 50cm (47.5cm)

Neuvolatäti oli oikein tyytyväinen, kirjoitti imartelevan lausunnon ja kysäisi ohimennen ollaanko miehen kanssa musiikkialalla, kun niin hienosti lapselle lauloin viittä pientä ankkaa (tirsk). Pituus ja paino oli kivunnu, lapsesta on tullut skrodempi. Ja kuulemma normaalisti pituus notkahtaa kun lapsi mitataan ekaa kertaa seisten, mutta toi meidän laps on venähtänyt niin, että uudesta mittaustavasta huolimatta pituus pysyi käyrällä. Influenssarokotus saatiin koko perhe (immunisoitu lauma suojaa myös maamoa) ja lapselle MPR tehoste (näemmä jos ottaa MPR:n alle vuoden ikäisenä, sille joudutaan ottamaan tehoste).

Laps on kyllä kanssa tehokkaasti imenyt itseensä maneereja. Maamon myötä nykyään tietokoneella sanotaan aina turhautuneesti 'NOH!'. Kun joku yllättää, että se on ihan aidosti 'OHOH!'. Lisäksi laps osaa hyvin myötäillä. Oli tässä maamoa ilahduttanut kertomalla, että maamolla on 'nänni', johon maamo oli todennut 'joo, mutta aika tarpeeton nykyään', mihin lapsi ymmärtävästi 'mm-m.'

Kyllä tosta meidän lapsesta vielä sosiaalieläjä kasvatetaan.

1 vuotta, 6 kuukautta, 21 päivää

Äh. Joka päivä uusi murhe. Tällä kertaa sairastui laps iltapäivällä / illalla johonkin mysteeriseen ruokahaluttomuuteen, juomahaluttomuuteen, väsymykseen ja lämpöön, jos ei suorastaan kuumeeseen. Sammui hetkessä sängylle ennen kuin olin ehtinyt itse kotiin päivälliseltä vaarin kanssa, vaikka kuinka yritin kiirehtiä. Harmitti. Varsinkin kun kuulin tästä sairastumisesta. Menin makkariin, laps sanoi äitii ja nukahti uudelleen.

Nyt on ihan rehellisesti sanottava, että toisinaan tulee hetkiä, jollon tuntuu että liika on liikaa. Kuten vaikka nyt. Maamo ei voi olla itse sairastumassa sairastuvassa, mutta siskonkaan luo ei voi, koska siellä sisko koittaa toipua leikkauksestaan. Ja mikä ihme lapsella? Olisi selkeetä, jos olis nuha tai oksennus, mutta yhtäkkiä väsy ja lämpö / kuume, mitä ihmettä? Omassa päässä vähän jyskyttää ja huokailuttaa tuon tuostakin. Toivottavasti huomenna paremmin, eikä tarvi lähteä lääkäriin lapsen kanssa.

Äh äh äh äh.

1 vuotta, 6 kuukautta, 20 päivää

Noniin, nyt nähtiin tämäkin. Hoitotypy ilmoitti aamulla olevansa kuumeessa, lekurin ottaneen nielunviljelyn angiinan varalta ja antaneen kolmen päivän sairiksen. Maanantai for teh win.

Onneksi jos hoitotypy on kipeä, internetistä voi ostaa uuden. Uusi hoitotypy tuli kolmessa vartissa soitosta ja asettui samantien hommiin, kuten mäkin. Päivä sujui sujuvasti, hoitotypy oli mukava, lempeä, jos kohta vähän hiljainen ja ehkä monotonisin satujen lukija ikinä. Tärkeintä kuitenkin, että laps viihtyi. Ja viihtyihän se.

Ja nyt pakko kysyä: oonko ihan järkyttävän paranoidi ja neuroottinen, kun musta tuntuu vähän epämukavalta jättää lapsi (ainakin vielä tämänikäisenä) täysin vieraan ihmisen hoiviin ja lähteä menemään? Ihmisen, joka ei ole koskaan tavannut lasta aiemmin, tiedä yhtään miten se reagoi mihinkään ja miten sen saisi päiväunille nukahtamaan. Ihmisen, josta itse tiedät vain naaman (etkä välttämättä tunnistaisi enää seuraavana päivänä kaupassa) ja etunimen ja voit vain niiden perusteella arvella lyökö se lasta, kun kukaan ei nää tai kaappaako se sen mukaansa ulkoilun päätteeksi.

No, onneksi on etätyö. Kaikki meni (tietenkin) ihan hyvin, tosin helpotin kaikkien elämää ja tein niille ruoat valmiiksi ja nukutin lapsen päikkäreille ite. Oon kuitenkin vähän helpottunut, kun huomenna pappa tulee hoitamaan.