Tuesday, April 15, 2014

1v-9kk-15pv & rv13+1

Viime aikoina on ollut vähän kohua, tai ainakin keskustelua (tai ainakin radion mukaan) uudesta opetussuunnitelman suunnitelmasta. Siinä pohditaan tyttöjen ja poikien liikuntatuntien yhdistämistä. Heti ekana ajattelin, että joo! Sukupuolien erottaminen on ihan tyhmää ja kyllä kaikkien pitäisi päästä pelailemaan ja urheilemaan kaikenlaista ja yhdessä ja kyllä se kasvattaa hyvään suuntaan.

Mutta sitten toisaalta. Kuinka moni tyttö haluaa vetää hokkarit jalkaan jäällä kaunareiden sijasta? Kuinka moni niistä, jotka HALUAA, oikeasti kehtaa/uskaltaa muiden tyttöjen edessä? Luultavasti ryhmät ainakin tässä lajissa pistettäisiin puoliksi anyway. Ja sitten alkoi palautua mieleen miten paljon vihasin liikuntatunteja koulussa. Mua on näin aikuisiällä kuvattu jopa urheilulliseksi, mutta kouluaikana? Hardly. 

Oli tosi vähän lajeja, joista tykkäsin. Oli tosi vähän opettajia, joista tykkäsin. Oli tosi vähän lajeja, joissa olin mitenkään hyvä ja ainoa lohtu siinä oli se, että jouduin nolaamaan itseni VAIN luokan tyttöjen edessä (jotka nekin kyllä saattoi hyvin olla halutessaan ilkeitä). Jos paikalla olis ollut poikia, olisin luultavasti lintsannut joka ikisen liikkatunnin heti siitä lähtien kun opin lintsaamaan. 

Ei varmaan oo monia epämukavampia paikkoja (no ehkä synnytys), kuin olla epäliikunnallinen tyttö (niin, tai poika), joka tulee valituksi vikaksi ja sillonkin pakon edessä. Ja sitten ne pojat, jotka muutenkin nälvii, karjuu kurkku suorana, kun juoksee hitaasti, ei saa kiinni ja mokaa (toki tytötkin tekee tätä, mutta vähän harvemmin, vähän hiljasemmin yleensä - ainakin mun kokemuksen mukaan). Todella mieltä ylentävä mielikuva.

Luultavasti oppilaana olisin kyllä tiukasti sitä mieltä, että tytöt ja pojat omille liikkatunneilleen. Siis mitkä ne hyödyt siinä yhdistämisessä olikaan?

Mielipiteitä anyone?

7 comments:

  1. Lue tää: http://www.lily.fi/blogit/fitness-fuhrer/sukupuolijako-pois-koululiikunnasta

    Ja sit lue se Hesarinkin juttu, koska musta se kuulosti pikemminkin hyvältä kuin pahalta. Sellaiselta, että kaikille (myös kaikille pojille) voisi tasapuolisemmin löytyä tekemistä. Ei sellaiselta, että sitten mennään vahvimpien ja poikien ehdoilla - kuten, huomaatko, säkin tässä heti oletit :) Siis että sitten pitää vetää jalkaan hokkarit ja pelata lätkää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvä on! Ensinnäkin, onneksi miss fuhrerin ensimmäinen reaktio oli ilmeisesti samanlainen kuin mulla :-)

      Hesarin juttu oli kyllä ihan hyvä tuomaan sitä toista näkemystä ja siinä oli ihan hyviä pointteja. Erityisen hyvä olis tietty se, että opettajat jakaisi joukkueet aina valmiiksi, eikä olis niitä nöyryyttäviä valintoja.

      Hesarissa myös mainittiin, että Espanjassa aina pelataan joukkuelajeja, ei koskaan yksilölajeja. Jotenkin se kyllä tuntuu vähän hölmöltä, eikö siinä jää aika moni laji sitten aika taka-alalle?

      Ihanteellistahan olisi, jos liikuntatunnit oliskin kaikkein eniten aina leikkitunteja, joissa tulee hiki (futista jollain eriskummallisilla, hassuilla säännöillä, just tota linnake-polttopalloa, ryhmäsulkista, hippaa jne.). Myös lukiossa. Tosin varmaan jossain vaiheessa pitäisi opettaa myös pelien ihan oikeat säännöt. Noin niinkuin yleissivistyksen vuoksi.

      Mä alan liikkamaikaksi ja alan pitää ihan erilaisia liikuntatunteja. Saa olla sekaryhmät (vaikka se mun sisäinen, itsestään ja kehostaan epävarma ja epäliikunnallinen teinityttö kirkuu kauhuissaan edelleen).

      Olipas kummallinen ja epäjohdonmukainen ajatuksenvirtakommentti. Mutta kiitti Liina linkeistä! :)

      Delete
    2. Mä tuun sun liikkatunneille. Ei mustakaan järkevältä kuulosta keskittyä pelkkiin joukkuelajeihin. Tärkeintä olisi just se, että oppii liikkumaan ja nauttimaan siitä. Ainakin pitäisi olla kauheasti tanssia ja juoksua ja kävelyä ja venyttelyä ja hyppimistä ja parkouria.

      Delete
  2. Meillä oli ala-asteella sekatunnit ja lajeina pesäpallo, lentopallo, luistelu ja hiihto. Kovin harvoin mitään muuta. Ja joukkuelajit meni aina ns. poikien ehdoilla. Opet oli kovin perinteisiä. Ja lajit kovin passiivia - 25 tyyppiä seisoo pihalla, yks lyö, yks juoksee ja yks ottaa kiinni (ja loput odottaa pelokkaana omaa vuoroaan, entä jos en osu palloon :o). En pitänyt liikuntaa kovin inspiroivana. Olin myös aika pienikokoinen ja jäin aina pakollisissa hiihto- ja yleisurheilukisoissa kolmanneksi viimeiseksi. Vihasin pakkokisoja. Olin salaa helpottunut kun yhtenä vuonna olin murtanut varpaani ja saanut vapautuksen kisoista :D

    Yläasteella oli sitten tyttöjen ja poikien ryhmät erikseen. Silloin tuntui, että sai vihdoinkin osallistua tunneilla. Mutta harmillisesti tyttöryhmien taidot oli kovin ruosteessa, ei niistä peleistä ihmeellisiä muodostunut. Osa tytöistä ei vielä silloinkaan tainnut kokea liikunnan riemua, harmi juttu. Valitsin yläasteella myös valinnaista liikuntaa, mikä järjestettiin sekaryhmissä. Pidin siitä silloin enemmän, mutta myös opet oli yläasteella valveutuneempia eikä tytöt enää olleet vaan vaihtopenkin täytettä. Kokeiltiin enemmän myös yksilölajeja. Ja mä olin kasvanut sen verran pituutta, että suurin osa pojista oli jäänyt lyhyemmäksi :D Ah sitä ihanaa vaihetta, kun pojat kamppaili murrosiän alkuvaiheilla ja me tytöt oltiin jo aikuisuuden kynnyksellä ;)

    Oman lapsen kohdalla ajattelisin niin, että sekaryhmät ja tarpeen mukaan toimintaa pienemmissä ryhmissä. Toivoisin että kohdalle osuisi valveutunut ope, joka ei pelkäisi ottaa poikia tanssitunnille eikä tyttöjä jääkiekkoon. En itseasiassa tiedä kovinkaan tarkkaan miten tunteja nykyään järjestetään. Mahtaako ala-asteellakin olla liikkamaikka erikseen vai onko se oman luokan ope, joka pitää ne tunnit.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olipa mielenkiintosta kuulla omakohtanen kokemus tästä! Ehkä niissä sekaryhmissä on tosiaan ideaa - kunhan opettajat on myöskin kartalla ja hallitsee homman.

      Delete
  3. Minä minä minä! Siis luistelin ala-asteella hokkareilla. Tosin meinasin tuiskahtaa turvalleni useampaankin otteeseen. Mutta luistelin kuitenkin. Ja kyllä me joskus pelattiin poikien kanssa liikuntatunneilla. Minusta ihan kutosluokalle asti. Eikä ne pojat haitanneet minua ainakaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvähyvä! Ehkä se ei siis kaikille ole yhtä kamalaa kuin millainen mielikuva itelle tulisi ensimmäisenä :)

      Delete