Thursday, April 24, 2014

1v-9kk-24pv & rv14+3

Hoitotypy jatkaa sairiksella (vaikka itseä harmittaa, sympatiat on typyn puolella - ei oo kivaa olla ykskätinen), joten mummu ja pappa pelasti taas. Laps lähti niiden mukana aamulla saareen, vilkutti vaan heiheit ilosesti ja jatkoi pelastusliivit päällä tepastelua mummun kanssa käsikädessä kohti laituria. Ja vieläpä yöksi. Nyyhk.

Mulla on tavallaan vähän syyllinen olo siitä, että oon TAAS erossa lapsessa yötä. Johan viime kuussa viimeksi..? Toisaalta tiedän lapsen viihtyvän isovanhempiensa kanssa valtavan hyvin ja luotan, että ne ilmottaa, jos laps alkaa ikävöidä äitiä (viimeksi ei puolikasta tavua ollu maininnut). Mutta on hassua saada tämmösiä vapauksia. Mieskin iltaa treeneissään.

Toisin kuin voisi kuvitella, en heti parkkeerannu videopelien äärelle, vaan aloin VIHDOIN laittaa meidän pihaa kuntoon. Oon katsellut kateellisena naapureiden pihoja (jotka niin kivasti näkyy heti meidän keittiön ikkunasta), joissa on jo vaikka mitä pöytää ja tuolia ja kivannäköstä - niiden itse naapureiden lisäksi, jotka istuu suurimman osan ajasta kylpytakki päällä röökillä (välillä sellainen olo, kuin asuisin alkoholistiparantolan vieressä). Ja sitten surkeana meidän tyhmää tyhjää pihaa.

Nyt lopulta tänään ihan itse, pikkuvaimo siunatussa tilassa, nostelin pöydän ja tuolit ja kamppeet ulos, sijottelin nätisti, avasin aurinkovarjon, laitoin narsissit pöydälle ja tadah. Pihalla taas vähän kelpaa olla. Ja kaikessa tässä innostuksessa meinasin jo singota Plantageniin, mutta järki (väsy) voitti onneksi ja päätin odottaa vielä vähän lämpimämpiä kelejä. Pääasia, että nyt on ainakin selkeä mielikuva ja suunnitelma. Se on paljon enemmän kuin viime vuonna.

Toisena puhteena ennen palkitsemista sillä videopelillä olin ajatellut käydä läpi noi meidän neljä-viis jättimäistä pahvilaatikollista lastenvaatteita ja vähän lajitella. Sitten tulin senkin suhteen järkiini. Sukupuoli (lapsen) ei ole vielä tiedossa (no, ei se OIKEASTI ole tiedossa ennen lapsen syntymää, mutta anyway) ja vaatteissa on tosi paljon mekkoa sun muuta, jota en (vaikka sukupuolineutraalia pukeutumista kannatankin) pukisi pojan päälle. Jätetään tämäkin hautumaan ja tehdään joku pre-lajittelu, kun (jos) ollaan saatu ensimmäinen veikkaus.

Sen sijaan siis jumitin sohvalle katsomaan internetistä artikkelia lyhyistä Hollywood-tähdistä. Time well spent.


2 comments:

  1. Meidän poika täyttää toukokuussa 2, enkä ole vielä yhtäkään yötä ollut erossa hänestä. Jotenkin se ajatuskin tuntuu niin kauhealta. En varmaan itse nukkuisi, vaikka saisi nukkuakin. Heräilisin vanhasta tottumuksesta läpi yön ja miettisin miten siellä menee. :)

    Muutenkin yöt menee niin huonosti, että eihän sitä voisi kenenkään vieraan niskaan edes "kaataa". Hädin tuskin minä itse saan pojan nukahtamaan uudelleen yöllä aina välillä. On sellaisia öitä, kuten viime yönä, kun poika kirkkaalla äänellä keskellä yötä lähti kömpimään sängystä pois ja sanoi "haluan mennä katsomaan tähtiä, mars näkyy siellä". Joka kerta kun itse meinasin nukahtaa uudelleen, niin huomasin että poika lähtee peruuttamaan sängystä pois. Hän tulee edelleen lähes poikkeuksetta jossain vaiheessa yötä meidän keskelle nukkumaan. Jotain tarttis tehdä, tiedän...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, eihän sitä ole mikään kiire olla öitä erossa, varsinkin jos itsestä ei tunnu hyvältä :-)

      Me olin ekan kerran jo vuosi sitten, kun lähdin yksin Kanarialle pariksi päiväksi äitiäni tapaamaan ja mies oli lapsen kanssa vanhempiensa luona. Kaikki meni hyvin, mutta todettiin, että Skypettäminen lapsen kanssa aiheutti enemmän surua kuin iloa.

      Nyt on ollut kokonaiset KAKSI kertaa ilman kumpaakaan vanhempaa yökylässä, ekan kerran serkkujen luona (isovanhempien kanssa) ja nyt tokaa kertaa siellä saaressa samojen isovanhempiensa kanssa. Jännitti varsinkin ekalla kerralla kauheasti ja olin valmis hyppäämään rattiin ja hakemaan lapsen kotiin koska vaan, mutta kaikki menikin hyvin!

      Meillä yöt menee niin, että laps herää aika tarkalleen kerran lähes aina, jollon nostan sen pinniksestä meidän väliin nukkumaan. Toisinaan ei meinaa nukahtaa heti ja vaatii maitoa (tiedän, tälle myös pitäisi tehdä jotain...), toisinaan nukahtaa heti samantien.

      Mummu pisti nyt viestiä, että oli illalla hyörinyt ja pyörinyt, muttei itkenyt ollenkaan. Yö meni hyvin, oli vähän yskiskellyt (meillä flunssaa kaikilla..), mutta ei heräilly. Joskus jännässä paikassa nukkuminen muiden kuin vanhempien (mutta kuitenkin läheisten ja rakkaiden ihmisten) välissä voi tehdä ihmeitä yöunille ;)

      Mutta upea toi tähtiä katsomaan, siellä näkyy mars! Miten 2-vuotias voi tietää noin paljon tähdistä?? :o

      Oon kuullut muiltakin, että yöheräilyt ei tosiaan oo vain vauva-ajan homma, vaan saattaa hyvin jatkua (mutta vähän eri muodossa) pidempäänkin. Kuullut näitä tarinoita, että laps on takki päällä, kengät jalassa ja tulee herättämään vanhemmat 'mä haluun lähteä kouluun!'. Kyllä se sitten teini-iässä rauhottuu ;)

      Delete