Sunday, April 20, 2014

1v-9kk-20pv & rv13+6

Päivä vielä jäljellä pääsiäistä. On pakko sanoa, että nyt on kyllä ollu hienoin pääsiäinen nais(äiti)muistiin. Just sellanen, josta yleensä haaveilee: keväisen lämmin keli, rennon letkeetä puuhailua perheen ja sukulaisten kesken, juttelua, chillailua, aurinkoa ja ulkoilua. Ja (sopivasti) pääsiäisperinteitä. Ja siis eihän tällaset romanttiset haaveet toteudu melkein koskaan.

No, perinteistä ensinnäkin. Mun lapsuudessa pääsiäiseen kuului aina suklaamunien metsästys runomitassa kirjotettujen (voi kyllä) vihjeiden perusteella isoäidin kodissa. Tähän osallistui niin aikuiset kuin lapset ja vihjeiden vaikeus kulki tietty jokaisen omalla tasolla. Kaikki rakasti tätä. Tietty.

En oo tuonut kauheasti mun lapsuuden perinteitä meidän perheeseen, mutta joku viimehetken vimma iski, ja päätin tehdä lapselle oman aarteenmetsästyksen. Ei se varmaan siitä mitään saa irti, ajattelin, mutta otetaan tää vaikka harjotuskierroksena. Otin neljästä hyvin tutusta esineestä kuvan, piilotin kuvavihjeet ja loppuun pienen aarteen (sokerinatsina laitoin vain yhden pikkuisen suklaamunan ja sitten vappupillin (sellanen rullautuva tötterö) ja pari ilmapalloa). Aamupalan jälkeen alkoi etsintä.

Olin ollu tosiaan varma, että lasta saa houkutella ja viedä kädestä ja vaikka mitä, mutta ihan yllättäen se osasikin juosta aina seuraavan vihjeen luokse ja lopulta löytyi aarre. Söi puolikkaan siitä pienestä suklaamunasta ja antoi loput isille (sokerinatsiuden hyvä puoli: laps ei tunnu olevan kauheasti makean perään).

Anyway, iskin leiman päälle: success. Ensi vuonna uudestaan.

Sitten lähdettiin saareen. Villahousut mukaan, ajattelin. Ja mitähän muuta lämmintä. Optimistisena otin kuitenkin paksun pipon lisäksi yhden kevyemmän trikoopipon.

Ja oho. Saaressa olikin tyyntä, aurinkoa ja lämmin. Tosi lämmin. Ja laps nautti ja niin nautittiin kyllä mekin! Vietettiin about kaikki ruokailujen ja nukkumisen ulkpuolinen aika ulkona heittelemässä kiviä mereen (tästä tuli lapselle oikeasti obsessio), tekemässä hiekkakakkuja omalla private beachillä, ihastelemassa laiturilla merta (kokonaan vettä. Kaikki vettä. Paaaaljon vettä.) ja vähän myös kutittelemassa vettä (kuti-kuti-kuti! pienet sormet heiluu vedenrajassa). 

Uimaan päästettiin, laps kasteli varpaat rannalla veteen ja peruutti heti pois. Olisi  kuitenkin seuraavana päivänä halunnut uudestaan. Pääsi kottikärryn kyytiin, ihmetteli nuotiota ja metsää, kikatti kun isi hyppäsi ikkunaan ja hämmästeli kun puu kaatui (pappa sahasee - mutta turvallisen välimatkan päässä). Harjotteli tasapainoilemaan vaikeassa maastossa, kulkemaan epätasasia kiviportaita ja oli jotenkin oppinut olemaan ryntäämättä suoraan mereen, vaan touhuili hiekkarannalla omia puuhiaan vaikka kuin. Olisi halunnut ajaa venettä (laivaa) ja aina tuon tuostakin piti käydä istumassa vähän veneen ratin takana. Kaikki niin kivaa, ettei olisi ollenkaan halunnut nukahtaa päivä- tai yöunille. 

Kotiintullessaan sanoi ensimmäisen 7-sanaisen virkkeensä (bonuksena mukana myös sivulause): Äidiltä tulee ensin pissa, sitten mennään suihkuun.

Ja kyllä mekin touhuttiin. Aika lyhyessä ajassa ehti hoitaa metsää, laittaa ruokaa, tiskata, jutella kaikkea, löhötä auringossa miettien ihan muita juttuja, haravoida, paistaa makkaraa, pistää pöllejä haloiksi (halkasukoneella) ja ihan vaan rentoutua. Katsoa ohilipuvia (ja no, vähän tappelevia) joutsenia. Sulkea silmät auringossa. Kuunnella aaltoja. 

Mutta mikään paratiisi ei ole täydellinen. Lähdön hetkellä laps kävi vielä pissalla ja bongasin siinä samalla sisäreidestä punkin. YH. Mulla oli tarpeet mukana (koska tottakai näin kävisi) ja saatiin punkki samantien pois. En usko, että se oli ehtinyt siinä kauaa olla, eikä näyttänyt että olis ehtinyt yhtään imeä verta, mutta silti. YH. Ja kummallista tässä tietty se, että lapsellahan oli kokoajan ulkona ulkovaatteet päällä. Siis sisävaatteiden päällä. Pari kerrosta vaatetta ja silti pääsi punkki iholle. Ja alle 3-vuotiaille ei edes ole mitään punkkikarkotteita. 

No, tämä ei ollut ensimmäinen kerta, enkä oo mitenkään kauhean huolissani, mutta harmillistahan se on aina. Onneksi saatiin se kuitenkin siististi irti, eikä se irrottaminen(kaan) ole kivuliasta.

Huomenna vielä yksi päivä pääsiäistä ja sitten taas tuleekin arki päälle. Vähän tossa silmät kyllä levisi tajutessani, että kohta toukokuu. Sitten kesäkuu. Sitten varmaan onkin jo lomat (joita mulla on plakkarissa aikas paljon). Ja lomien jälkeen on varmaan enää kuukaus - puoltoista ennen äitiyslomaa. Huh.

En enää koskaan tuu ottaneeksi kuvia muuten kuin kännykällä. No mutta, tässä todistusaineistoa pääsiäisestä.









2 comments:

  1. Kuulostaa ihanalta! Me ollaan oltu myös koko ajan ulkona täällä mökillä. Eilen aamukasista iltapalaan saakka. Välillä käytiin kaikki nukkumassa, mutta muuten. Aivan ihanaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, paras pääsiäinen! Toivottavasti koko kesä tulee olemaan tätä :)

      Delete