Paluumatkalla. Takki ihan tyhjä.
Long story short: kaikki saatiin hoidettua mikä piti. Ihmisten avuliaisuus saa nöyräksi ja kiitolliseksi. Ehdittiin vähän rentoutuakin. Söin pizzaa aamupalaksi. Kummallista palata Suomeen ja tajuta, että enää ei ole maamolaa Kanarialla. Reissu ollut emotionaalinen, haikea, mutta kuitenkin hyvä. Tilanteita, joissa en ikinä olisi kuvitellut olevani ja kahlaamista täysin vierailla vesillä.
Laps on ollut aivan tyytyväinen isin kuvainnollisissa helmoissa, välillä vaan vähän ehdottanut, että 'äiti kotona?' ja 'halataan äitiä'. Puhuttiin eilen Skypessä ja heti linjan auettua kuului iloinen äiti soittaa! Puhelun aikana naurettiin, hassuteltiin, juteltiin ja puhelu loppui hymyihin. Oli kuulemma tänäänkin ehdotellut mulle soittamista, mutta ei sitten puhuttu ennen kuin lähdin kentälle. Lämmittää ajatella, että pääsen kömpimään illalla miehen ja lapsen viereen omaan sänkyyn.
Vaan voikun lentomatka olis vähän lyhyempi.
Piti jo edelliseen kommentoida (oli kovin koskettava kirjoitus), mutta vuoden kiireisin viikko on vasta nyt takana.
ReplyDeleteToivottavasti lentomatka meni hujauksessa ja olet päässyt kotiin lapsen tiukkaan halaukseen. Hyvä, että matka oli hyvä, vaikka olo onkin varmaan vähän turta?
Toivottavasti vuoden kiireisin viikko on helpottanut :)
DeleteOlo on kummallinen - helpottunut, ettei tullu ylimääräsiä mutkia matkaan, mutta haikea ja juurikin turta kaikesta muusta. Että kämppä on tyhjennetty ja poissa ja ei ole mutsia eikä Kanarian maamolaa ja kaikkea sitä.
Lentomatka meni riittävän nopeasti ja kotona odotti nukkuva perhe. Yöllä laps heräsi ja kävin noukkimassa sen meidän sänkyyn. Totesi lapsenhuone-makkari-matkalla, että 'äiti tuli kotiin. Äiti tuli kotiin aamulla!' ja pari kertaa ilosena vielä toisteli ennen kuin nukahti viereen. Halailtiin koko seuraava päivä.
On tullu tehtyä asioita, joita en olis koskaan kuvitellut päätyväni tekemään.
Oi mikä ihana kommentti lapselta!
DeleteEhkä toipumisen yksi vaihe on se, että tietyt pakolliset kuviot on nyt hoidettu. (Voihan niitä vielä olla, ja kun kaikki on tehty, voi tulla taas tyhjä olo, mutta sitä se on. Pitää vaan muistaa nauttia lapsen riemusta, se on niin tärkeää.)