1v-10kk-7pv & rv16+1

Mua kiehtoo tulevaisuus ihan älyttömästi, erityisesti teknologian kannalta. Ajattelin tänään töistä kotiin päin ajellessa, että tästä voisi tehdä oikean postauksen, linkkeineen päivineen, mutta ei nyt taideta ihan siihen asti yltää. Sanon nyt kuitenkin, että musta on ollut tosi hienoa olla teini-ikäinen internetin ja kännyköiden vallatessa maailmaa ja mä odotan jännityksellä mitä vielä tuleman pitää.

Ainakin 3D-printterit alkaa pikkuhiljaa mullistaa maailmaa. Kiinassa olivat tehneet kymmenen taloa päivässä sellasella. Joku opiskelija oli tehnyt huulipunia ja luomivärejä. Ja pystyishän sellasella tekemään vaikka mitä. Ajatelkaa aikaa, jolloin kaikilla on kotona sellanen ja netistä voi ladata kaavoja erilaisiin juttuihin. Tyyliin 'äh, pyörästä hajosi osa X, no mä googletan skeemat' (tai mikä onkaan sitten sen päivän google).

Itse itseään ohjaavat autot taitaa kanssa ehtiä mun elinaikana. Ajatus karmii tällä hetkellä, mutta eiköhän ne sieltä vääjäämättä tule ja sitten kohta se arkipäivää. Kuten wearable technology, puettava teknologia (tätähän on jo nyt ihan normikäytössä, esim. sykemittarit). Lasit, rannekkeet, vaatteet, kengät jne. kaikki verkossa, mittaa, lähettää, laskee, tekee. Olis niiiiin makeeta päästä kurkistamaan maailmaa viidenkymmenen vuoden päähän.

Arkipäivän askareet muuttuu, asiat tulee (ehkä) helpommiksi, elämä on varmaan samalla tavalla ihan erilaista, kuin tästä viiskyt vuotta sitten.

Toisaalta puhutaan ihmiskunnan tuhosta, kuinka me ajetaan (jonkun laskelman mukaan jo seuraavien vuosikymmenien aikana) itsemme täystuhoon. Teen suunnitelmia ja mietin worst case scenarioita. Mitä tehtäisiin jos tulis sota. Mitä reittiä paettaisiin ja minne. Miten selvittäisiin. Missä asuttaisiin. Kuinka omavaraisesti tultaisiin toimeen. Missä olisi riittävän lämmintä. Saisinko pidettyä lapset hengissä. Mistä löydettäisiin se turvallinen paikka, kun sellasia ei ole. Ottaisiko ne meidät vastaan Naurusaarilla?

Tämmösiä pikkujuttuja vaan. Apocalyptiset aiheet kiinnostaa ja pelottaa. Pitäisköhän varastoida sauna täyteen sokeria jo.

In other news: onnistumisia neuvotteluissa. Päätin tuossa yksi yö, että nyt maidon huutelu keskellä yötä loppuu (lapsella on ollut jo pitkähkön aikaa paha tapa herätä (joka yö) kahden-kolmen maissa ja haluta maitoa, tästä taisin joskus aikasemmin mainitakin). Siispä toissa yön (no fine, vajaan tunnin) sylittelin ja hellin harmistunutta lasta ja seuraavana päivänä puhuttiin (ja mummu puhui) joka aterian yhteydessä, miten ruoan kanssa juodaan maitoa, mutta muulloin vettä. Myös yöllä juodaan vettä jos on jano.

Illalla laps heilutti 'heihei maito' ja meni nukkumaan. Heräsi seuraavan kerran kuudelta aamulla (!!) ja sanoi 'äitin tyliin'. Nostin meidän väliin nukkumaan ja kellahti uneen. Maito mainittiin ensimmäisen kerran aamupalalla. En nyt vielä uskalla juhlia voittoa, mutta kysyin tänään illalla, että mitäs me juodaan yöllä, jos tulee jano. Vettä, laps vastasi iloisesti hymyillen.

Iskuja mahaan on muuten alkanu tulla, ihan selkeitä sellasia. Päivittäin. Nytkin. Tulee taas se fiilis, että voisi vaan istua sohvalla silittelemässä vatsaa. Tätä oon kyllä vähän kaivannut.