Kiireinen päivä. Pienempi otti ensimmäiset konttausaskeleensa ja kiinteät ruokansa (about teelusikallinen avokadoa ja kolmas osa maissinaksusta). Ehdittiin jo neuvolatädin suosituksesta kokeilla pitääkö itsensä pystyssä jos laitetaan syöttötuoliin istumaan. No piti. Silti tuntuu vähän pahalta - se on alle 6kk EI SAA ISTUTTAA! Söi siis ruokansa mun sylissä.
Isompi taas on leikkinyt kaikkea ja kodin jokaisessa huoneessa. Lisäksi osasi todistettavasti lukea sanat 'isi', 'äiti', 'mummu', 'ja', 'pappa' sekä oman, että pienemmän nimen. Harjottelee kanssa oman nimensä kirjottamista kovasti ja menee jo varsin hyvin. Vain nimen keskellä oleva vaarin-kirjain on vaikea tehdä. Ilmotti ruoka-aikaan 'mulla on jano ainakin, anna maitoa esimerkiksi'.
Mutta siis joo, Lontooseen päästiin hengissä takasin, vaikka koneen heiluessa puolelta toiselle kovissa tuulen puuskissa ehdin jo vähän epäillä lopputulemaa. Lämmitti kuitenkin ohi kulkeneen naisen kannustus 'pärjäät lasten kanssa tosi hyvin!', mutta en tiedä näkikö tämä nainen hetkeä aikasemmin sattuneen incidentin, jossa isompi karkasi hihnan ali väärälle puolelle ja jäi sinne makaamaan lattialle, eikä tullut mun komennoista huolimatta takaisin. Palaveerattiin sen jälkeen vähän aikaa siitä mitä lentokentällä saa ja ei saa tehdä.
Se on jännä. Espooseen mennessä tuntui kodilta ja huokasin pari kertaa miten mukavaa on olla Suomessa. Mutta toisaalta oli kyllä jännä tunne Lontoon yllä lennellessä, kun onnistuin bongaamaan meidän talon - no okei meidän NAAPURItalon (korkeahko tornitalo) - katon. Ja kotiin tullessa tuntui ihan siltä kuin olisi tullut kotiin.
Ennen Suomeen lähtöä meillä kävi paikallinen neuvolatäti, siis ihan täällä meillä kotona. Tuli kertomaan alueen palveluista ja markkinoimaan tuberkuloosirokotetta. Ja nyt täytyy sanoa, että vaikka kuinka pidän rokotteita tärkeinä ja hyvinä juttuina, niin piiiitkän ja ahdistavan harkinnan jälkeen päätin kuitenkin jättää pienemmän rokottamatta (isommalle sitä eivät olisi edes tarjonnu).
Oon näemmä ollut nyt riittävän kauan poissa Suomesta, että ne Suomen hyvät puolet korostuu tosi paljon. Puhtaus. Turvallisuus (näitä tauteja miettiessä). Luonto. Sauna. Toisaalta, Suomeen tullessa pyrytti kaks päivää putkeen - what's that about?? Isompi oli kyllä mielissään, oli kovasti toivonu lunta.
No niin. Ja sitten käytiin neuvolassa pienemmän kaa. Sai rokotteet ja punnittiin ja mitattiin. Paino hyvällä mallilla, pituus oli melko lyhyenläntä 62,5cm (menee aika alarajoilla käyrillä....), vaikka täällä (ja kotona) mitattiin viikko sitten 63,5cm. Neuvolatäti ei ollut moksiskaan, vaan kirjotti korttiin 'kasvaa normaalisti'. Seuraavana päivänä neuvolalääkäri totesi saman: kasvaa hyvin ja tekee asioita, joita odotetaan kahdeksankuisilta.
Kiva että pääsiäinen.
No comments:
Post a Comment