Marraskuuta Kaliforniassa

Marraskuu Kaliforniassa. Ei nyt mitenkään tarkoituksella räntää kenenkään naamaan hieroen, mutta nyt kolmatta marraskuuta täällä katsellen mun on pakko todeta, että se on mun lempparikuukausi täällä. Upeita, lämpimiä syyspäivä ja värikkäitä puita ja kuulaan raikasta ilmaa ja silti vielä ihan t-paita kelejä(kin). Täällä on nyt tänä syksynä tainnut sataa pari kolme kertaa (tänäänkin ripotteli!), mutta muuten täällä on aika tasaisen aurinkoista. UV indeksi on jo ihan turvallisissa aurinkorasvattomissa lukemissa, mutta vielä on lämpimiä päiviä.

Marraskuussa on kanssa Thanksgiving. Kalkkunajuhla. Vuoden suurin juhla (kyllä! Monille jouluakin merkityksellisempi). Se päivä kun ollaan kiitollisia ja muistetaan miten intiaanit otti eurooppalaiset vastaan ja opetti niille tärkeitä selviytymistaitoja. Ja unohdetaan miten eurooppalaiset sitten lahtasi ne melkein kaikki kiitokseksi (luin isomman koulusta tulleen lapun, jossa niille tätä opetettiin (paitsi tietty se loppuosa lahtaamisesta jätettiin pois) ja opin mm. vihdoin mikä Mayflower oli (se paatin nimi jolla ne tänne seilasi)).

Me oltiin tänä vuonna kutsuttu muutama ystäväperhe kylään, eli vietettiin trendikkäästi 'friendsgivingiä'. Trendikkäästi ei kanssa syöty kalkkunaa (olin jo hankkimassa sitä, mutta tulikin kauhea surku siitä miten paljon niitä lahdataan tähän aikaan vuodesta ja mentiinkin kasvislinjalla) ja vähintään yhtä trendikkäästi ruoat oli (taas) tilattu lämmitystä vailla valmiina kaupasta (pari vuotta sitten vetosin siihen, että mulla ei olisi hajuakaan (eikä aikaa) mitä pitäisi kokata ja nyt vetoon siihen, että näin me tehtiin ennenkin eli perinne!).

Näin niinkuin dokumentaation vuoksi kerrottakoon, että syötiin paahdettuja bataatti-, kurpitsa-, ja palsternakkakuutioita, timjamilla maustettuja perunalohkoja, stuffingia (en rehellisesti edelleenkään oikein tiedä mitä tää on - jotain maustettuja leipäkuutioita ja .. jotain), jonka päälle valutin kalkkunakastiketta ja levitin kerroksen bataattimuussia ja pistin uuniin. Ruusukaaleja. Kurkkuja ja tomaatteja. Sämpylöitä. Jälkkäriksi omenapiirakkaa, kurpitsamuffinsseja (kuin joulumausteista porkkanakakkua) ja jädeä. Kaveriperhe toi harvinaista herkkua: joulutorttuja. Läheisestä kummallisesta sekatavarakaupasta (josta saa mm. salmiakkia) oltiin ostettu glögiä.

Pitkät viikonloput on ihan mahtavia. Torstaina ja perjantaina vieraita ja sitten viikonloppu vasta alkoi! Käytiin lauantaina haikkaamassa pitkästä aikaa (tää jotenkin jäi kesän helteillä) ja taaperrettiin fitbitin mukaan melkein neljä mailia (kuutisen kilsaa). Isompi käveli koko matkan (okei, kyllä se välillä paluumatkalla ylämäkeen alkoi vaikertaa) ja pienempää kannettiin arviolta kilsa-puoltoista. Yritettiin ottaa kiinni sieltä jostain kymmenien metrien korkeudesta putoilevia lehtiä ja leikittiin purolla. Lohdutettiin isompaa, että ei me VARMAANkaan nähdä puumaa tai kalkkarokäärmettä. Mutta nähtiin lähes soittunut lampi, jota järveksi aika suureellisesti kutsuttiin ja syötiin kurpitsakakkua ja bageleitä kaatuneen puun rungolla istuen.

Meidän elämä on aika harvoin kauhean Instagram-täydellistä, mutta myönnettäköön, että nää metsäreissut on hienoja. 

Tänään nyt sitten tihkutti. Mä kävin silti vähän parkouraamassa ja mies oli lasten kaa ulkona. Iltapäivällä otettiin esille meidän pieni muovikuusi ja koristeltiin se. Tai siis lapset särki koristeita koristeli ja kun yritin kokkailujen lomasta ehdottaa että hei olis vielä lisää kaikkia kivoja joulukoristeita niin pienempi oli jo menny leikkimään junaradalla ja isompi pelasi seiskaa miehen kanssa. Okei, fine, minä koristelen (jupinaa jupinaa). Mutta noin niinkuin ajatuksen tasolla kaikki oli kauhean idyllistä.

Nyt on count down Suomeen. Kolme viikkoa, jeee! Joulutorttuja! Glögiä! Isovanhempia ja sukulaisia! Oikeeta jouluruokaa! Lanttulaatikkoa! Rentoa chillailua! Suomeilua! Joulusauna! Ehkä vähän jopa lunta! Pimeyttäkin! Minimaalisesti velvotteita! Otan ehkä tuhat kirjaa ja tuhat videoo ja villasukat ja pelkkiä verkkareita mukaan. En voi odottaa! (kuten isompi huudahtaisi)