Wednesday, November 15, 2017

Unelmakoti!

Mä olen aina halunnut talon, joka olisi ihan täysin custom ja makeesti ja hauskasti rakennettu jännillä yksityiskohdilla ja just meille sopivilla jekuilla. Mä en ole iki-iki-ikikuuna sekunnin murto-osaakaan  halunnut lähteä rakentamaan omaa taloa. Ihan jokaisen kertoman mukaan rakentaminen on hanurista, hommat kusee reisille, rakennuttajat kusee reisille, kukaan ei vastaa tarjouspyyntöihin, työ seisoo, laatu on aivan järkyttävää ja rahaa palaa ja hiukset harmaantuu.

Mutta hei, ainahan sitä voi suunnitella, right?

Unelmatalo. Kaunis vaalea kivitalo, jossa pari kerrosta. Pihalla nurmikkoa ja iso puu, jossa piiiiitkän narun päässä sellanen istuttava riippukeinu. Katos rattaita varten (mehän ei tarvita sellasta enää mutta vauvalliset ystävät you are welcome) ja kotoisa terassinojatuoli.

Sisään tultaisiin kauniiseen, vaaleaan eteiseen, joka olisi päällystetty joko jollain muovilla, jonka voi kerran viikossa repiä alas (niin että alta paljastuu aina uusi, puhdas kerros) tai sitten täysin hydrofobisella ja likaa hylkivällä avaruusmateriaalilla (ja automaati puhdistaisi kaikki pinnat esim. painepesurilla aina päivän päätteeksi). Siellä olisi kengille ja takeille omat paikat ja kuilu, johon heittää kaikki hiekkaset ja mutaiset ulkovaateet. Kuilusta ne putoisi tietty suoraan esim. hiekkaa syövään pesukoneeseen. Okei, ehkä sellanen  puhaltava kuivauskaappisysteemi voisi myös toimia.

Ja kaikista tärkeintä: siinä olisi sellanen ilmalukko-ovi, joka ei avautuisi ennen kuin skannaisi kulkijan kädet - onko pesty (eteisessä tietty olis kanssa lavuaari) ja toki tunnistaisi kulkijan ja kameran avulla tarkastaisi, että kengät ovat paikoillaan, eivätkä levällään pitkin lattiaa. Vasta kun kädet ja kengät ok, ilmalukko avautuisi - yhdelle ihmiselle kerrallaan. Hei, pitää kätevästi myös vieraat ja varkaat poissa!

Eteisen läheisyydessä pitäisi olla kanssa tietty vessa, jossa varmaan kanssa pitäisi olla joku kassaholviovi, joka avautuisi vasta kun skannaisi puhtaat kädet, tunnistaisi että vessa on vedetty ja lattialle ei ole jätetty kirjoja lojumaan. Toisaalta oven pitäisi tietty olla avattavissa ulkopuolelta isille tai äidille tai muille auktoriteeteille.

Lastenhuone olisi tilava ja valoisa ja siellä olisi hyllypaikka jokaiselle lelulle. Lisäksi oviaukossa olisi näkymätön voimakenttä, joka ei päästäisi yhtäkään lelua lastenhuoneesta ulos. No okei, ehkä tähän voisi tehdä poikkeuksen, kumpikin lapsi saisi kuljettaa lastenhuoneesta ulos yhden etukäteen spesifioidun ja asetuksiin asetetun turvalelun. Muut lelut ei pääsisi voimakentän läpi toiselle puolelle (vaikka lapsi itse pääsisikin). Tämä asetus ei koskisi aikuisia, joten jos lastenhuoneesta olisi PAKKO PAKKO PAKKO tuoda joku lelu ulos, se tulisi sieltä ainoastaan aikuisen mukana.

Ruokailutila olisi sisustettu yksinkertaisilla, mutta tyylikkäillä seinätauluilla, rennon minimalistisella ruokapöydällä, johon ei mikään tahra ikinä tartu ja tuoleilla, jotka on liian painavia keikkumiseen. Ruokailutilasta pääsee ulos ainoastaan taikasanoilla: kiitos ruoasta ja sillä kun sensori tunnistaisi, että asianomainen on vienyt ruoka-astiansa tiskipöydälle. Ulos siirtyessään robottikäsi tarjoaisi pastillia / purkkaa ja toivottaisi kohteliaasti hyvää päivänjatkoa (ja heittäisi perään märällä rätillä, jos ei kuulisi 'kiitos samoin').

Yläkertaa johtaisi kaksi kulkureittiä: portaat sekä kiipeilyseinä / puolapuut / monkey bars -yhdistelmä ja alas tultaisiin liukumäkeä. Jälkimmäisessä kulkureitissä olisi tietty turvaverkko liukumäen yläpuolellä alas putoavien apinoiden varalle ja samalla sitä turvaverkkoa voisi käyttää ihan vaan oleskelutilana.

Toki lapsiperheessä pitäisi olla kanssa oma askarteluhuone! Se olisi kätevästi toteutettu sillä, että iso huone olisi jaettu moneen pieneen lasikoppiin (ehkä muovi olisi parempi materiaali kuitenkin), jossa voisi tehdä kunkin kopin toimintaan designoituja hommia. Olisi yksi koppi sormimaalaukselle ja vesiväreille, yksi muovailuvahalle ja taikahiekalle, yksi hamahelmille (askartelun päätteeksi koppiin asennettu imuri imisi hamahelmet lattialta ja sylkisi takaisin hamahelmikippoon) jne. 

Aikuisillekin olisi tietenkin oma äänieristetty tilansa, jonne voi sulkeutua ja jossa voisi katsoa kovalla äänellä iltasin Star Trekkiä ja pelata videopelejä, hmm, mitähän mies haluaisi tehdä .. Töitä?

Unelmataloon kuuluu tietenkin myös takkahuone-kirjasto. Takka olisi tietenkin sellanen ei-oikea takka, koska eihän me nyt hyvänen aika sisäilmaamme haluttaisi saastuttaa ja sitä paitsi jompikumpi lapsista kuitenkin törkkäisi naamansa / kätensä / tukkansa sinne. Mutta sellanen ihan oikealta näyttävä ja tuntuva ja saastuttamatta tuoksuva takka (jonka vieressä koristehalkoja). Ja sen eteen kuuluisi koira, joka olisi lasten paras ystävä, mutta joka asuisi vaan siellä takkahuoneessa eikä koskaan tarttisi ulkoiluttamista.

Mutta siis sen lisäksi siellä kirjastossa olisi hirveästi kirjoja, mutta ainoastaan sellasia hyviä, paitsi muutama käsittämättömän tylsä klassikkoteos, joka nyt vaan kuuluu kirjastoon. Who knows, ehkä jonain päivänä lapset tarvii itselleen nettiin jonkun käyttäjänimen ja päätyy myös hyödyntämään Shakespearen koottuja teoksia inspiraationa.

Ja sitten siellä kirjastossa olisi tosi paljon erilaisia riippukeinuja ja löhötuoleja ja säkkituoleja ja nojatuoleja ja loputon varasto terveellisiä snäkkejä tai raikasta vettä. Ja teetä ja kaakaota tietty. Ehkä kanssa vähän viiniä. Okei fine, myös jädeä. Mehujäitä ja vaikka Twixejä. Myös flyygeli, joka pitää ääntä ainoastaan erikseen asetettujen käyttäjien käsillä.

Sitten olisi tietty aikuisille oma tosi tilava makkari, jossa olisi omat vessat ja suihkut (tää kaikki on tietty aika tavallista täällä) ja iiiiiso pehmeä sänky ja iiiiso vaatehuone.

Unelmakodin sijainti olisi tärkeä. Talossa pitäisi olla toki autotalli, jonne pääsee ajamaan suoraan ja josta pääsee sisäkautta kotiin. Lisäksi pitäisi olla tilava, nurmikkoinen piha, jossa ehkäpä nurkkaus trampoliinille. Mutta toisaalta toisella puolella taloa pitäisi olla sitten parveke josta olisi näkymät ison kaupungin silhouettiin, jos ei nyt suoraan kattojen ylle. Siellä partsilla pitäisi olla tunnelmavalot, pehmeitä nojatuoleja, jatkuvasti hämärtyvä ilta ja taustalla pehmeä loungemusa. Pihalla voisi olla valosaa ja aurinkoista ja lasten kiljahteluja.

No mutta joo, eiköhän tässä nää tärkeimmät tullu jo. Eli eiköhän rakentamaan!

Unelmakoti? (eli Thanksgiving-askarteluja)

2 comments:

  1. Aivan Mahtavaa! Minä olen kyllä aina haaveillut omasta uudesta talosta, mutta miten en koskaan ole älynnyt haaveilla näistä kerrassaan välttämättömistä ominaisuuksista?! Nyt äkkiä talopakettifirmat ottamaan vinkkiä uusiin mallistoihin. :D :D :D

    ReplyDelete
  2. Ihana!! Kirjoitan vielä oman vastaavan! :D

    ReplyDelete