Tuesday, December 4, 2012

kuukausi 5, päivä 4

Näin unta, että lapsi oppi ensimmäisen sanansa ja se oli hyväksyvä 'okei'.

Laps nukkui tänään ensimmäiset pakkasunensa. Meillä ei ole lämpömittaria, joten työnsin pään ulos ovesta, tein pikaisen arvioinnin ja pakkasin lapsen sitten liikkumattomaksi meritähdeksi, jonka nukutin vaunuihin.

Luin netistä aikasemmin muutamia artikkeleita, joissa sanottiin, että sormet ja varpaat viilenee usein luultua enemmän, joten jätin lapsen ulkounet puoleen tuntiin nyt tällä kertaa. Varpaat ja sormet tuntui kuitenkin ihan lämpimiltä, joten ehkä näitä ulkonukutuksia vielä tässä jatketaankin. Erityisesti sitten, kun ulkolämpötilasta on vähän tarkempaa havaintoa.

Lähdettiin iltapäivästä unien jälkeen vauvakerhoon. Harmillisesti mun elämä on nykyään yhtä tyhmyyskohtauksesta toiseen selviämistä, ja totesin siinä ajellessa, että kotiin jäi nyt sitten puhelin sekä hoitolaukku. Ja jätin meidän etuoven aika varmasti ei-lukkoon.

Siis hyvänen aika, minä kerrostaloasuja. Ei tulis mieleenkään, että oven voi sulkea ilman lukkiutumista...

Noin muutoin täällä ollaan vielä pahvilaatikoiden keskellä. Edistin sisustamista rakentelemalla vaatekaappeihin ritilähyllyt (no siis kokosin Ikea-kaman. Ei sitä voi rakentamiseks sanoa). Pupukin nauttii tästä ja juoksentelee jännissä tunneleissa ja edistää kamojen purkamista syömällä vatsansa kyllyydestä (meidän sinnikkäästä kieltämisestä huolimatta) pahvia.

Yritin vielä viime yönä siirtää piehtaroivaa lasta nukkumaan pinnasänkyyn, mutta laihoin tuloksin. En muista yöstä paljoakaan, kuin että oli levotonta, pupukin halusi ahtautua mukaan sängylle ja laps heräsi samantien kontilleen parkumaan pinnasänkyyn jouduttuaan, joten mun kyljessä hän sit nukkui. No, sitä kompensoiden herättiin tänään sitten joskus siinä varttia yli kymmenen.

Koti on kuitenkin alkanut tuntua kodilta. Pahvilaatikoista huolimatta. Näin sitä Espoolaistutaan. Lapset nukkuu, toinen sängyssä ja se karvasempi tässä mun vieressä sohvalla.

Ja ainiin, banaani maistui (sormiruokailtuna) lapselle tänään jo vähän paremmin. Karvasemmallehan banaani olis parasta herkkua ikinä niin turpa- kuin käpäläruokailtuna, mutta sitä saa vaan pikkuannoksina harvoin, ettei maha mee sekasin (jep, mutta pahvi sen sijaan on aivan ok!).

2 comments:

  1. Olet muutaman kerran kirjoitellut käyväsi vauvakerhosta. Kertoisitko vähän tarkemmin, mitä siellä puuhataan, minkälaista porukkaa, pääseekö juttuun hyvin mukaan jne. Minkä järjestämässä vauvakerhossa käyt?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Noh, tässä taitaa kaikki anonymiteetti multa olla jo kadoksissa. Mutta sanotaan nyt silti vähän vähemmän spesifisesti, että Espoon kaupunginjärjestämä ilmainen, avoin päiväkoti.

      Sinne tulee äitejä vauvoineen (muutama taaperokin ja kuka tahansa siis on tervetullut), laskevat lapsensa lattialle patjoille ja henkäisevät helpotuksesta. Siellä on leluja, muita lapsia ja virikkeitä niin paljon, että äideille jää aikaa sitten jutella keskenään - yleensä puheenaiheet pyörii lapsiasioissa, eikä hirveästi muuta kannata odottaakaan. Se on se yhdistävä tekijä ja vertaistuen tarkoitus.

      Siellä on tosi mukavia ihmisiä, oon viihtynyt siellä tosi hyvin. Tuntuu, että kelle vaan voi puhua ja kaikki mielellään juttelevat kenen tahansa kanssa. Mun mielestä uudet siellä otetaan hirveän hyvin vastaan. Pääosin siis 25-30v äitejä ja yksi isäkin siellä käy.

      Paikalla on tietty myös kaks työntekijää, jotka sitten johonkin hetkeen päivässä pitävät pienen laulutuokion, johon saa halutessaan osallistua. Ei mitään fancyä, mutta siellä oppii kivasti uusia loruja/leikkejä, joilla lasta voi viihdyttää sitten kotonakin.

      Suosittelen kyllä lämpimästi tämmösiin osallistumista, ainakin tällä kokemuksella! :)

      Delete