Sunday, August 25, 2013

1 vuotta, 1 kuukautta, 25 päivää

Käytiin saaressa.

Lapsen johdonmukainen toiminta hämmästyttää jatkuvasti. Saaressa mahtavin juttu oli kivien heitteleminen mereen - ja rantaa kohti oli matka aina kun vain vapaaksi pääsi. Kiviä kerättiin mukaan jo matkalla ja parhaat kivet säästettiin parhaille paikoille. Mies kertoi lapsen oikein muhineen yhtä kiveä kädessään ja puntaroineen joko kannattaisi heittää se mereen, vai vieläkö pääsisi jonnekin vähän paremmalle heittopaikalle. Lopulta kivi pudotettiin mereen laiturilta, ison molskahduksen saattelemana.

Juttelukin on muuttunut. Laps on alkanut puhua monilla eri tavuilla, kirjaimilla ja äänteillä aikasemman monotonisemman päpätyksensä sijaan. Any day now sieltä tulee Runebergin kootut sekä Kalevala.

Hämmästelen päivittäin mitä kaikkea toi osaa. Pyysin hakemaan kaapin alle menneen lelun (ei näkyvissä). Haki. Mentiin alakertaan, kaappasin portaiden vierestä kasan pyykkiä syliini. Laps perässä portaisiin (jotka laskeutuu oikein hienosti siis) ja nappasi vielä lattialle jääneet shortsit, ihan esimerkin mukaisesti. Osaa laittaa pyykkikoneeseen virrat, valita ohjelman (randomisti jonkun) ja painaa starttia. Luojan kiitos pyykkärin luukku on vielä liian raskas, että saisi sen kiinni (eli pesuohjelma ei oikeasti ala kun luukku on auki). Ja vesiliitäntä ulottumattomissa.

Osaa ottaa hupparin pois, jos vetskari on auki. Osaa kertoa missä on nenä, korva, silmä, suu, poski, otsa, varpaat ja polvi. Ainakin. Osaa kiivetä tuolille tosta noin vaan. Osaa yrittää laittaa kenkää jalkaan. Mies raportoi, että oli osannut ottaa housut ja vaipan pois (??).

Lisäksi saaressa oppi hän avaamaan ovien kahvat. Se siitä 'ollaan täällä turvallisesti suljetussa tilassa, jossa välillä voi kääntää selän lapselle'. Saaressa oli myös jännittävä imuri, jonka käynnistysnappi niiiiiin huokuttelevasti kutsui luokseen, mutta imurin möykän alkaessa oli parempi juosta täyttä höökiä isin tai äidin syliin. Ei siitä oikein voinut olla ihan varma oli se nyt kaveri vai ei.

Veneily nykyään alkaa olla jo ihan arkipäivää, ei paljoa jännitä. Sen sijaan laps haluaa mennä seimaan kädet veneen reunalla ja ehkä jopa kiivetä reunan yli, koska MERI! VETTÄ!

Jälkipyykki puitiin sitten kotona: löysin lapsen KÄSIVARRESTA punkin. Jippii. Punkin nyppääminen irti kiljuvalta, rimpuilevalta (miksi pidetään kiinni?!?!) 1-vuotiaalta ihan hirveän helppoa kuulkaa! Onneksi punkki lähti siististi, helposti, enkä usko sen olleen siinä kauaa. Trust you me, mä olen ihan supertarkka sen kanssa, että ulkona liikkuessa saaressa ei paljasta ihoa ulos (heinikkoon) päästetä. Netti sitten kertoi noiden pienten paholaisten välillä päätyvän vaatteisiin ja siellä odottavansa sopivaa hetkeä iskeä. Ihanaa.

Ei ole ympyrämäistä ihottumaa käsivarressa, mutta tiukasti seurailemme.


Lähipelloilta auringonkukkia

No comments:

Post a Comment