Sananen nukkumisesta. Jotain on muuttunut: vaivihkaa tässä viikkojen myötä aamukuusi alkoi muuttua aamuseiskaksi ja nykyään unet jatkuu hyvinkin puoli kasiin - kasiin. Ollaan vähän kummissamme, mikä heijastuu mm. päivärytmiepästabiiliutena. Joka toinen ilta nukutus kestää tunnin (liian aikaista, ei väsytä!) ja sitten taas joka toisena iltana nukutus kestää noin viis minuuttia. Kuulostaa periaatteessa yksinkertaiselta, mutta as always, käytäntö ei ihan olekaan. Enkä osaa nyt ihan tarkasti kertoa miksi.
No, yksi syy oli se yksi yö tossa muutama viikko sitten, jollon valvottiin yhdestä kolmeen, koska laps oli vaan hereillä ei nukuttanut. Ehkä ei tajuttu alkaa heti hyssytellä riittävällä forcella, vaan luotettiin normaaliin, helppoon uudelleen nukahdukseen sänkyyn (meidän väliin) siirron jälkeen. Heh, me sinisilmäiset reppanat.
Myös jouluaattona nukahdus unille tapahtui aika nopeasti, mutta eiköhän puoli yhdeltä herännyt laps (puoli tuntia mun nukahtamisen jälkeen). Kahden tunnin kuluttua potkin miehen hereille, en enää jaksa, ja mies tokkurassa lähti hakemaan lapselle maitoa. Sitten vauvakeksin. Sitten leipää. Sitten toinenkin siivu leipää. Tyypillä oli nälkä?! Tunti vielä valvomista, pari desiä maitoa ja laps uudestaan unille. Vielä vartti ja nukahdin mäkin.
Vartti unta mulle ja laps heräsi karjumaan vielä lisää mamoo (toim. huom. "maitoo"). En voinut uskoa, vaan yritin tarjota vettä. Virhe. Maitoa kehiin, puoli tuntia hyssyttelyä ja pahoittelua tästä kardinaalimokasta ja takaisin unille. Kasilta heräsi iloinen laps joulupäivään.
Tällä univajeella pakattiin ittemme harmaassa päivässä harmaalle matkalle koti Poria. Pakkaaminen kesti ikuisuuden ja kaikki tuntui alakuloselta ja huolestuttavalta. Laps rapsutti päätään, mitä jos sillä onkin aivokasvain, tauti ja sairaus?* Miksi laps muuttaa hyväksi havaittuja käytäntöjä (kuten aamu-unia), kun ollaan just mukavasti asetuttu yhteen? Mitä unohtui kotiin?
Tultiin Poriin, täällä lämmin koti, avosyli, ruokaa, mummu ja pappa, serkkuja ja sukua. Saippuakuplia, kylpyä, kinkkua ja leluja. Alkoi hiljalleen pääkin rauhottua. Okei, pitkä nukutus (mummu tuli jossain vaiheessa sanomaan, että menkää nyt pelaamaan muiden mukaan, minä nukutan). Kului tunti ja mummu tuli raportoiman, että sata säkeistöä 'auringossa aina varjo seuraa kulkijaa' ja laps sammui. Koko yön oli laps kyljessä ja kainalossa ja tänään ollaan jo ihan eri ihmisiä.
* Liiotteluun perustuva vitsi, ymmärrättehän.
Vartti unta mulle ja laps heräsi karjumaan vielä lisää mamoo (toim. huom. "maitoo"). En voinut uskoa, vaan yritin tarjota vettä. Virhe. Maitoa kehiin, puoli tuntia hyssyttelyä ja pahoittelua tästä kardinaalimokasta ja takaisin unille. Kasilta heräsi iloinen laps joulupäivään.
Tällä univajeella pakattiin ittemme harmaassa päivässä harmaalle matkalle koti Poria. Pakkaaminen kesti ikuisuuden ja kaikki tuntui alakuloselta ja huolestuttavalta. Laps rapsutti päätään, mitä jos sillä onkin aivokasvain, tauti ja sairaus?* Miksi laps muuttaa hyväksi havaittuja käytäntöjä (kuten aamu-unia), kun ollaan just mukavasti asetuttu yhteen? Mitä unohtui kotiin?
Tultiin Poriin, täällä lämmin koti, avosyli, ruokaa, mummu ja pappa, serkkuja ja sukua. Saippuakuplia, kylpyä, kinkkua ja leluja. Alkoi hiljalleen pääkin rauhottua. Okei, pitkä nukutus (mummu tuli jossain vaiheessa sanomaan, että menkää nyt pelaamaan muiden mukaan, minä nukutan). Kului tunti ja mummu tuli raportoiman, että sata säkeistöä 'auringossa aina varjo seuraa kulkijaa' ja laps sammui. Koko yön oli laps kyljessä ja kainalossa ja tänään ollaan jo ihan eri ihmisiä.
* Liiotteluun perustuva vitsi, ymmärrättehän.
No comments:
Post a Comment