Sunday, April 13, 2014

1v-9kk-13pv & rv12+6

Lauantaina piti olla aurinko ja grilli. Olikin sade, kattolamppu ja uuni. Meille tuli vieraita brunssille ja heti siinä aamupalan jälkeen aloin pohtia mitähän sitä tarjota. Paniikkikäynti kaupassa, kiivasta kokkailua joka suuntaan ja lopulta päästiin syömään. Vieraat kiitteli ja ihmetteli itsetehtyä ruokaa. Falafeleja (no, kikhernepihvejä). Hummusta. Tzatzikia. Couscousta kera kasvisten ja halloumin. Silleen periaatteessa aika perus (no, ainakin suhteellisen helppoja valmistaa).

Tuli puheeksi sitten, että toden totta. Kyllähän sitä nykyään tulee kokkailtua aika paljon. Ei, ei se oikeastaan enää ahdista ja kurista kuten aiemmin. Kaikkeen sopeutuu hassusti ja nyt tuntuu aika tavalliselta maintenancelta olla tietonen pakkasen lapsiruokasisällöstä ja sen tarpeista. Ja on ihan itsestäänselvää, että toisinaan sunnuntai-iltapäivä kuluu hellan äärellä. Ja että jääkaapissa on aina riittävästi raaka-aineita. 

Tänään tehtiin nakki-vihannes-quinoattoa (meillä käytetään (silloin harvoin kun) Vatajan nitriitittömiä, elän toivossa, että ne on vähän parempia), lohi-kuha-kampela-peruna-sipuli-laatikkoa, lihapullia, pasta-nakki-mozzarella-kesäkurpitsa-paistosta ja kuhapullakeittoa. Nyt on taas ruokaa vähäksi aikaa.

Mutta eiliseen. Vieraat oli, vieraat lähti, koti oli vieraiden jälkeen tavanomaisessa kyläilykaaoksessa. Mies ehdotti saareen lähtöä, mutta mulla oli parempi ehdotus. Mies ja laps saareen mummun ja papan luokse, minä yksin kotiin. Ehdotus meni läpi. 

Oven sulkeuduttua kuljin laput silmillä ignoraten jokaisen likasen astian pöydällä ja keittiön tasoilla, jokaisen lelun lattialla, portaissa, pyykkikorissa, sängyssä, sohvalla ja sohvan alla ja porhalsin suoraan jätski kädessä tietokoneen äärelle. Puoli yhdentoista aikaan potkin suurimman osan leluista paikoilleen ja kaaduin sänkyyn nukkumaan keskeyttämättömiä unia aina puol ysiin asti. Ah.

Se on jännä miten yhtäaikaa sitä on ihanaa olla yksin kotona, mutta tavallaan toivoisi perheen olevan paikalla myös. Ja sitten taas lapsen ollessa siinä, sitä toivoisi, että voisi vähän hengähtää. 

Mies pisti kuvia ja viestejä saaresta. Laps oli kuulemma ihmetellyt 'kaikki vettä?' ja oli iltapalalla todennyt tyytyväisenä kananmunasta, että 'munakana!'. Lisäksi oli ollut (kuten veikkasinkin) työn ja tuskan takana saada laps pidettyä kuivalla maalla. Vesi niin kiehtovaa, olisi halunnut laskeutua laiturilta ja kävellä suoraan rannasta, ja steering groupilla (mies, mummu, pappa) oli täys työ manageeraamisessa.

Sunnuntaina tuli vettä, enkä ollut ollenkaan pahoillani päätöksestä jäädä kotiin. Mä voin lähteä saareen sitten vähän kesäsemmillä keleillä.

Ja ainiin, vielä yks uutinen: viis pientä ankkaa unilauluna on saanut tässä väistyä jo aikaa sitten ja laps on pyytänyt mm. muttakittalaalaalaa (B-I-N-G-O, iso musta kissa istui ikkunalaudalla) ja nänis ihtuu (jänis istui maassa) ja kakkoli (Ammuu-orkesterin Traktori jyrää -biisi) ja mitä kaikkea. Yhtäkkiä ihan puskista tuli sitten pyyntö laulaa 'iltalaulu. Toinen iltalaulu'. Kävi ilmi, että laps halusi kuulla sen kehtolaulunsa, joka kuukausia sitten dumpattiin ankkojen tieltä. 

Hämmästyttää miten se voi edes muistaa sen olemassa olon, mutta sen se halusi. Ja lauloi jopa mukana, kun sitä sille laulettiin. Tulpa-hämmästys. Ja tripla-hämmästys vielä päälle, kun biisi on toiminut erityisen hyvin tähän nukutukseen: rauhottaa lapsen ripeästi ja sänkyyn jätetty laps nukahtaa nopeasti. Ohhoh. Ehkei ollut ihan turhaa kuitenkaan.

2 comments:

  1. Ihanaa, että iltalaulu toimii nyt! Meilläkin Simo Siili-biisi on vaihtunut rauhallisempaan, ei niin yllättävään, Tupakkarullaan. Sukumme oma unilaulu ei siis vieläkään kelpaa "pikku keisarinnalle" ;) ehkä aikanaan!

    Ja onnittelut pienen masuasukin johdosta! Aivan huippua!

    -Maria

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eihän keisarinnoille nyt mikä tahansa kelpaa ;)

      Nää lapsen mieliteot tuntuu elävän ihan omaa elämäänsä, meillä nykyään unilelukin vaihtuu melkein joka ilta, mikä musta tuntuu ihan käsittämättömältä, pitäähän sitä nyt yhdelle olla lojaali :D

      Varmasti teidän suvun oma unilaulu tulee vielä muotiin, sillon kun sitä vähiten odottaa :-)

      Kiitos onnitteluista, ollaan aika onnessamme täällä!

      Delete