Wednesday, April 16, 2014

1v-9kk-16pv & rv13+2

Ah, se aika raskaudesta, kun vatsa kasvaa. Kun ei vielä näytä raskausmahalta, ainoastaan keskivartalolihavalta. Ihastuttavaa. Niissä vimmoissa poljin tänään hakemaan lapsen hoidosta polkupyörällä. Matkaa reilu 6km suuntaansa ja ylämäkiä ja alamäkiä. Tuntui kyllä että enemmän ylämäkiä. Molempiin suuntiin. Ja pyöräilykunto ihan hukassa ja jalkaparat itki. Perille kuitenkin päästiin ja tuntui siltä kuin olis saavuttanut jotain.

Laps on alkanut nostaa ruokalappunsa korvalleen ja kysellä keskittyneesti 'haloo? Onko <laps> kotona?'. Ja hetken päästä todeta, että ei vastannut. En oo ihan varma mistä on oppinut ton 'onko kotona' -kysymisen, koska siis ei ainakaan oikeasta elämästä. Ehkä mummun kanssa leikeistä. Ja onko se hyvä vai huono asia, että kun soittaa ruokalapulla itselleen, kukaan ei vastaa?

Ja sitten. Päivähoitotuskaa. Nyt kun suuri kohuvau uudesta tulokkaasta on julkistettu, pääsenkin tänne taas hakemaan vertaistukea. Miten ihmiset on järkänny elämän isomman ja vauvamman lapsen kanssa? Niinkuin heti syntymän jälkeen? Selviääkö molempien kanssa kotona? Onko ollut hyvä viedä toinen vähän hoitoon sillon tällön? Apua?

Mä ajattelin, että kaikille olis hyvä, jos laps pääsisi esim. kolmena päivänä viikossa iltapäiviksi johonkin, missä pääsee ulkoilemaan. Päiväkoti tuntuu .. no, jonkinlaiselta vaihtoehdolta. Mutta periaatteessa saattaisi jopa riittää, että joku vaan tulee kolmesti viikossa viemään lapsen ulos, että mä säästyn siltä (oikeammin veikkaan jo nyt etukäteen, että marraskuun iskiessä mun motivaatio lähteä ulos laskee kuin ulkolämpötila). Mutta niin, olishan se muu lapsiseura kanssa ihan kiva, tosin ei ehkä niiiiin tärkeää tollaselle reilu parivuotiaalle. 

Laps nyt kuitenkin sai paikan yhdestä englanninkielisestä päiväkodista, johon hain ja paikka otettiin vastaan, mutta mulla on vielä vähän epävarma fiilis. Päiväkoti kyllä vaikutti monin osin tosi kivalta, mutta toisin osin taas jäi vähän mietityttämään. No, anyway. 

Mitä muut on tehny? Monilla on tietty varmaan jo tarhapaikka etukäteen valmiina - meillähän oli tää hoitotypykuvio (joka loppuu kesän lopulla).

12 comments:

  1. Ensinnäkin onnea uudesta tulokkaasta! Kiva juttu! :)

    Meillä mukelot ovat kotona molemmat, tiedä häntä miten pärjään. Kesän hyvin, kun muutkin lapset ovat kotona ja miehellä loma mut syksystä en tiedä. Kai se siperia opettaa... ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haha, katsotaan minkälaisia blogientryjä on siis luvassa syksymmällä ;) Tsemppiä matkaan ja onnea vielä, jos en aikasemmin muistanu onnitella!

      Delete
  2. Vähän onneton bloggaaja (ja blogilukija) löysi ilouutiset Lähiömutsilta - roppakaupalla onnea! Ihanaa! Kaikki paksuna, jee!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ai niin, piti vastata tähän pohdintaan (päikkyaihe siis).
      Meillä Omppu oli pikkuveljen ekat 6 kk kotona (joista isänsä oli myös 2 kk), ikäeroahan oli 1 v 9 kk. Se oli aika ankeaa. Sai sitten pk-paikan jossa oli 3 x 6 h/vko ja ah, miten ihanaa kaikille.
      Nyt taas molemmat kotona ja on mahtavaa, mutta kun taas kesällä syntyy pikkuveli niin "isot pojat" menee 3 x 6 h hoitoon, ainakin ekaksi vuodeksi.
      Aion nukkua päiväunet (mitä "isot pojat" eivät enää harrasta) ja opiskella. Ja tuijottaa sitä vauvaa, intensiivisesti.

      Delete
    2. Mjoo, oon vähän kanssa kyllä miettinyt, että voipi olla aika hampaiden kiristelyä, jos molemmat lapset on kotona kokoajan. Varsinkin kun edessä on vuoden ihanimmat kuukaudet: marraskuu, joulukuu jne.

      Tsemppiä matkaan ja voitais jossain siinä mammaloman puitteissa vaikka törmäillä! Ja tsemppiä niiden päiväunien ja opiskelujen kanssa. Aikomuksista huolimatta kumpikaan ei mulla onnistunu - vauvantuijottelu kyllä :D

      Delete
  3. Onnea:) Meilläkin molemmat lapset kotona, ikäeroa 1,5 vuotta. Hyvin on mennyt tähän asti, vaikkei isovanhemmat tai muutkaan apujoukot asu lähellä. Kerhoissa ei olla vielä käyty, mutta kohta voisi raahautua sinnekin. Onneksi pihapiirissä pari suht samanikäistä lasta, vaikkei nämä pienet nyt vielä niin paljon kaveriseurasta perustakaan, toisen lelut on ne, jotka kiinnostaa :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onpa lohdullista kuulla 'hyvin on mennyt' -kommenttia, kun itteäni vähän jännittää! Kun siis vaikka isompi olis hoidossa kolme iltapäivää viikossa, niin jäähän siihen aika paljon aikaa kolmistaan kahden lapsen kanssa kuitenkin.

      Vertaistuki tietty naapurustossa on kivaa jo aikuisseuran vuoksi :-) Kerhoissa en oo koskaan käynyt, mutta sekin voisi olla ihan hauska kokeilu joskus (jotenkin kaikki kerhot, joita ite bongasin tällä alueella oli yli 3-vuotialle :o )

      Delete
    2. Tarkoitin siis perhekerhoja, minne mennään koko poppoo. Niissä käytiin ennen vauvan syntymää. Täälläkin valitettavasti kerhot, minne lapsen vois jättää yksin, on yli 3 v.

      Delete
    3. Aa, niin just. Mäkin kävin avoimissa päiväkodeissa lapsen kanssa, kun olin vanhempainvapaalla ja niissä oli moni kahden lapsen kanssa ja isommat pääsi puuhailemaan ohjaajien kanssa kaikenlaista. Harmi, että noi kerhot, joihin lapsi jätetään, on just pääosin +3v.

      Delete
  4. Onkohan laps leikkinyt mummun kanssa 'onko koira kotona' -leikkiä? :)
    - unae

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei mitään tietoa :D (en edes tunne moista leikkiä) Puhelimilla on leikitty, ehkä se 'onko XX kotona' tulee sieltä jostain meidän ja edellisten polvien selkärangasta leikeissä :-)

      Delete
  5. Iih, paljon onnea!!! Ja meillä on kokemusta yhdestä englanninkielisestä tarhaketjusta (hyviä :) laita viestiä vaikka fb:n puolella, jos haluat kysellä. :)

    ReplyDelete