Kas näin täällä Suomessa. Taas selvittiin lentomatkasta hengissä, vaikka välillä vähän turbulensoi vähän pelottavasti.
Käytettiin suhteellisen tehokkaasti miehen kaksi läsnäolopäivää. Jätettiin isompi isovanhempien kanssa leikkimään (hyvä kun huomasi meidän poistumista) ja käytiin tapaamassa kavereita, joilla on neliviikkonen muikkeli (working title, kuulemma). Juteltiin aikuisten juttuja ja syötiin herkkuja monta tuntia keskeytyksettä. Se oli aika erikoista. Mutta silleen hyvällä tavalla.
Käytiin myös Husukella (se huuli-suuhalkio-keskus) näyttämässä pienempää ja sieltä tuli kommentti, että kosmeettinen korjaus huuleen voidaan tehdä nyt puolivuotiaana tai sitten kuusvuotiaana. Valitsin jälkimmäisen (kuulemma pari-kolme vuotias taapero tarttisi ämpärin päähänsä, että haava pääsisi paranemaan ilman räpläämistä). Eli tähän aiheeseen ei tarvi sitten palataan taas vähään aikaan.
Sen sijaan epidosi sairaalan hississä: vanha setänen mukanaan nuori hoitajanainen. Setänen ihasteli pienempää ja juteltiin lämpimiä. Hoitajanainen halusi selkeästi osallistua ja vaikutti miettivän päänsä puhki mitä tähän nyt voisi sanoa. Lopulta tokaisi ykskantaan 'kaunis'. Pappa nyökytteli, että 'juu nätti on'.
Kaunis. Tuntui hölmöltä, en nyt varsinaisesti ollut odottanut saatika toivonut ulkonäköarviota vauvastani vieraalta ihmiseltä. Siis joo, oltiin tulossa plastiikkakirurgin vastaanotolta ja joo, se varmasti halusi sanoa jotain kohteliasta. Silti tuli sellainen olo, että kas näin helposti vieraat ihmiset kokevat olevan ok arvioida lapseni ulkonäköä. Olisi ollut mielummin vaikka 'ihana' tai 'tuhiseepa söpösti' tai 'hellanlettas tui tui tui'. Oh well. Hymyilin, tietty, ja sanoin että ihan puolueettomasti meidänkin mielestä. Tietty.
---
EDIT: olen antanut itseni ymmärtää, että tässä on tullut nyt pieniä tulkinnan vaikeuksia. Selvennettäköön nyt vielä: kriitti ei kohdistunut hoitajanaiseen. Kritiikki kohdistui tähän maailmaan (jossa tämä hoitajanainenkin on kasvanut ja elänyt), jossa (edelleen) ensimmäinen ja paras kohteliaisuus tytölle on (tuntuu olevan?) positiivinen ulkonäköarvio. Näin vauvasta asti kasvatetaan tytöt ymmärtämään olevansa hyväksyttyjä ja kelpuutettuja, kunhan ovat kauniita. Että saadakseen positiivisia kommentteja pitää ulkonäön olla kunnossa.
Kuulostaa ehkä ylireagoinnilta vetää yhdestä sanasta näin pitkät johtopäätelmät, mutta pienistä asioista tulee isot virrat.
Ja hei. Saa ulkonäkökin kehua, tietenkin. Se on osa kokonaisuutta. Kuitenkin tässä tapauksessa (joka siis hölmöydessään kuitenkin lähinnä nauratti) tuntui kuin oltaisiin tultu raadin eteen, jossa lopulta vauva sai tokaistun hyväksynnän: kaunis.
--
---
EDIT: olen antanut itseni ymmärtää, että tässä on tullut nyt pieniä tulkinnan vaikeuksia. Selvennettäköön nyt vielä: kriitti ei kohdistunut hoitajanaiseen. Kritiikki kohdistui tähän maailmaan (jossa tämä hoitajanainenkin on kasvanut ja elänyt), jossa (edelleen) ensimmäinen ja paras kohteliaisuus tytölle on (tuntuu olevan?) positiivinen ulkonäköarvio. Näin vauvasta asti kasvatetaan tytöt ymmärtämään olevansa hyväksyttyjä ja kelpuutettuja, kunhan ovat kauniita. Että saadakseen positiivisia kommentteja pitää ulkonäön olla kunnossa.
Kuulostaa ehkä ylireagoinnilta vetää yhdestä sanasta näin pitkät johtopäätelmät, mutta pienistä asioista tulee isot virrat.
Ja hei. Saa ulkonäkökin kehua, tietenkin. Se on osa kokonaisuutta. Kuitenkin tässä tapauksessa (joka siis hölmöydessään kuitenkin lähinnä nauratti) tuntui kuin oltaisiin tultu raadin eteen, jossa lopulta vauva sai tokaistun hyväksynnän: kaunis.
--
Mies kävi saaressa, ja käytiin moikkaamassa miehen siskonperhettä.
Viimeisenä ennen kentälle lähtöä käytiin vielä pienemmän kanssa puolivuosineuvolassa. Painoi 7735g ja pituutta mittasi ensin 64,8cm, vilkasi käyrää ja totesi, että mitataan nyt vielä kerran. Kiskoi vähän enemmän ja venytti vauvan 65 senttimetriin ja oli tyytyväinen (koska käyrä). Hymyilytti, mutta tuntui vähän hölmöltä.
Mies kentälle, minä lähdin käymään duunissa. Palauttelin läppärini sinne (koska siis nyt ei näytä oikein siltä, että se olisi mitenkään relevanttia teknologiaa siinä vaiheessa, kun alan miettiä töihinpaluuta). Juttelin puoltoista tuntia vanhojen työkavereiden kanssa. Pienempi esitteli taitojaan badgen järsimisessä. Lupasin tulla heinäkuussa uudestaan.
Tänään karjalanpiirakkaa, ystävä, lapsia ja shoppailua ihan yksin. Ostoslista jäi kotiin. Ostin kaikkea muuta paitsi niitä mitä piti. Ei ees haitannut.
Kerrankin molemmat lapset nukkumassa aikasin. Tai siis 'nukkumassa', eli heräilemässä 10 minuutin välein huutelemaan äitiä vuorotellen.
 |
| Tiikeri ja panda tekee sirkustemppuja trampalla. Serkukset! |
Hei! Me valittiin tuo aikaisempi leikkausajankohta ja olemme tyytyväisiä.Haava parani hyvin ja arpi kuulemma paranee lähes huomaamattomaksi ajan mittaan.Ymmärsin että myöhemmin korjattaessa arpikudosta jää enemmän.En halunnut jäädä myöskään jahkailemaan leikkauksen kanssa kun se kuitenkin olisi pitänyt jossain vaiheessa tehdä.Meilläkin pieni kosmeettinen haitta,mutta kuitenkin. Riikka
ReplyDeleteVertaistukea jee! Sä oletkin ensimmäinen joka kertoo jostain vastaavasta! :)
DeleteKuulisin tosi mielelläni lisää - olitte oletettavasti siis myös Töölössä husukella? Miten leikkaus meni käytännön tasolla? Minkälaisia fiiliksiä siitä tuli sillon itse ajankohtana? Imetitkö sä vauvaasi vielä silloin?
Voi olla ehkä liikaa pyytää ennen ja jälkeen kuvia huulesta? :)
Mä ehkä kans valitsisin aikaisemman leikkausajan. Syy 1. Tosiaan arpi jäis varmaan pienemmäksi tai näkymättömämmäksi kun uskoisin, että kudokset uusiutuu nopeammin kun kasvu on nopeampaa tuossa iässä (en toki ihan varma ole) ja syy 2. Kun kirjoitit tuosta että tyttölapsi kokee olevansa hyväksytty vain jos on kaunis niin tulisko sitten 6 v iässä lapselle fiilis, että eikö hän kelpaa jos ei siyä huulta leikata. Että tartteeko häntä korjata että kelpaa. Toki kyllähän varmaan kertoisitte joka tapauksessa myöhemmin että tämmönen leikkaus on hänelle vauvana tehty. Itsellä on 6 v poika ja siihen tätä peilaan. En tiedä miten tyttö asian ottais. Ja riippuuhan se lapsen persoonastakin. Ja onhan siinä sekin että 6 v:nä esikoulun ja koulun aloitus on lähellä niin tuntuisko semmonen ulkonäköön liittyvä leikkaus lapsestakin aika isolta jutulta siinä kun muitakin suuria muutoksia on tulossa.
ReplyDeleteTällaisia siis vaan tuli mieleen. =)
Oon joskus aiemminkin kommentoinut. Meillä tosiaan tuon 6 v:n lisäksi on tismalleen teidän esikoisen ikäinen toinen poika ja nyt teidän nuorempaa kuukautta vanhempi kolmas poika. =) Mukava seurata kehitystä yms ku niin saman ikäisiä. Tämä meidän nuorempi menee samaa tahtia motorisessa kehityksessä kuin teidän nuorempi, vaikka onkin tuo kuukauden ikäero. Oonkin itsekseni naureskellut että esim. kun teidän tyttö alkoi seistä tukea vasten niin mietin, että kohta varmaan meidän pikkumies tekee saman ja vajaa viikko meni ni poika nousi seisomaan ihan yllättäen.
Haha, lupaan päivittää jatkossakin pienemmän kehitysaskeleita, niin osaat aina sitten varautua ;)
DeleteMe valittiin se myöhempi muutamasta syystä:
1) Täysnukutuksessa on kaikenikäisille riskejä, mutta riskit pienenee huomattavasti lapsen ollessa päälle pari-kolmevuotias.
2) Kirurgin kokemuksen mukaan kuusvuotiailla voi alkaa olla jo itellään motivaatiota ton korjaamiseksi ja mä näkisin sen juurikin taas toisinpäin: lapsi kelpaa meille juuri sellaisena kuin itse on, mutta hiukan isompana sitä voi jo sen itsensä kanssa keskustella huulen korjaamisesta niin, että lapsi saa vaikuttaa päätökseen sen leikkaamisesta. Ja who knows, ehkä maailma kauneusihanteineen on tässä parissa vuodessa korjaantunut maagisesti niin, että huulta ei tarvi leikata lainkaan negatiivisen huomion pelossa ;)
3) Mäkin olisin kuvitellut, että mitä pienempi, sen paremmin leikkausarvet katoaa ja tasaantuu. Kuitenkin kirurgin mukaan vauvoilla saattaa tulla helpommin, äh kun en muista sen käyttämää termiä, sellasta .. arpikudosta (?), joka jää näkyväksi. Mikähän ihme se sen käyttämä sana nyt olikaan..
4) Arpi on kohtuullisen huomaamaton tälläkin hetkellä ja mun mielestä esim. nenän asento on muuttunut selkeästi symmetriseen suuntaan kuin poispäin. Kirurgin mukaan mitä vanhempi, sen helpompi on arvata minkälaiseksi suun alue lopulta muodostuu ja leikkausjälki on helpompi saada paremmaksi.
Olishan siinä ollut monta puolesta-argumenttia myös aikasempaan - ja oikeastaan sillä ei varmaan loppupeleissä ole kauheasti väliä miten sen sitten toteuttaakaan :-)