2v-10kk-3pv & 6kk-7pv

Ollut tosi hajanaisia juttuja. 

Isompi heräsi tänä aamuna viideltä koska paha uni. Meinasi nukahtaa uudelleen, mutta hätkähti hereille koska emmuista (toim. huom. veikkaan sellasta klassista portailta tipahtamis -nytkähdystä unen rajamailla). Ei nukkunut sen jälkeen. Sen sijaan herätti myös pienemmän. Ja tiukasti silmiään kiinni pitävän miehenkin. Kukaan ei nukkunut sen jälkeen. No okei, minä vähän, kunhan sain pienemmän kaheksan aikaan uudestaan unille.

Luonnollisesti lyhyiden yöunien jälkeen isompi nukahti bussiin matkalla kanaalivene-festivaleille (mutta hurraa hei, päästiin ulos talosta! Koko perhe!). Eikä meillä ollut rattaita mukana. Urheasti mies sitä kantoi käsivarsillaan, kun kävelytin meitä ensin pari-kolmesataa metriä väärään suuntaan ja sitten takasin.

Ja tietenkin seurauksena tästä kaikesta illalla ei meinannut tulla isommalle uni ollenkaan. Ensin hikka. Sitten nälkä (tää alkaa olla jo vähän vanha vitsi). Sitten jotain mutinaa hauesta. 

Joo, isompi ja nälkä. Jotenkin nälän ilmasemisesta on muodostunut vastaus kaikkeen. Jos ei illalla väsytä, niin nälkä (ei, tässä vaiheessa ei ruokaa enää tarjoilla). Jos yöllä herää eikä tule uni, niin nälkä (yleensä tässäkään vaiheessa ei ruokaa tarjoilla). Jos on tylsää, niin nälkä. Jos haluaa huomiota, niin nälkä. Jos haluaa vanhemmat aamulla ylös sängystä, nälkä.

It's tricky, koska toisinaan ihan oikeasti sillä ON nälkä, mutta totuus paljastuu yleensä vasta jälkikäteen. Ruokaa tarjotaan vain ruoka-aikoina (mikä selitetään kyllä joka kerta), mutta toisinaan on ollut jotain kasvupyrähdyksiä tai mitä lie, jotka on saanu masun murisemaan yölläkin, vaikka päivällä olisi syönyt ihan hyvin.

Tällasena kekseliäänä ja ratkaisuhakuisena mutsina mulla on tähänkin vastaus: jos oikein oikein sitkeästi valittaa nälkää (aamu)yöllä, niin sille lopulta tarjotaan jotain, mihin se ei muuten koskisi. Tänä aamuna se oli luumu. Huitasi naamaansa kas noin ja uskoin: sillä on oikeasti nälkä.

Pienempi otti ja nousi nyt sitten ihan oikeasti ihan kunnolla tukea vasten seisoskelemaan. Ja sen verran varman tuntuisesti, että ihan reteesti yhdellä kädellä nojailee. Päätti myöskin tossa kerran päikkäreiltä herättyään siirtyä kokonaan konttaamaan. Nuku se ei vieläkään - ainakaan päivisin.

Ihmettelin tätä miehellekin. Meidän lapsilla on kaksi tilaa: 1) hereillä ja ready to party; 2) unessa. Pienempi ei oikein päivisin meinaisi nukkua yhtä sykliä pidempiä päikkäreitä (ja alkuillastakin välillä vaikeeta). Kun yhden syklin jälkeen teen kaikkeni unien jatkumiseksi, se menee sellaseen koiranuni-tilaan, jossa se vaikuttaa olevan ihan syvässä unessa mun sylissä. Kuitenkin kun ajattelinkin laskemista sänkyyn, se hätkähtää hereille, räväyttää silmät auki, hymyilee leveästi ja on valmis konttaamaan uuteen seikkailuun. Otan takasin syliin ja samantien täydessä unessa (or so it seems).

Isompi oli ihan samanlainen, mutta ilokseni voin kertoa näin kolmevuotispäivän lähestyessä, että sillä nykyään jo löytyy sellasia unisia hetkiä, joissa se makaa hiljaa sängyssä, on väsynyt ja nukahtaa pian.

Hymyilyttää vinosti seurailla pienemmän kasvuvaiheita. Sitä luulee muistavansa isomman vauvavuoden ihan hyvin, mutta yllättäen tulee paljonkin juttuja, jotka olin jo ehtinyt unohtaa. Tällä hetkellä päällimäisenä on ruoka -kung fu. 

Pienempi on oikein innokas syömään, mutta lusikan lähestyessä sen kädet alkaa huitoa kuin Jackie Chanillä ja lusikan on ohitettava todella tehokas defenssijärjestelmä päästäkseen määränpäähänsä. Luultavasti kädet haluaisi auttaa, mutta tälleen univajeisena musta tuntuu välillä kuin yrittäisin viedä kruunujalokiviä liikkuvan laserkentän läpi. 

Mutta joo. Täällä on huomenna bank holiday, jolla ei ole mitään tekemistä pankkien kanssa. Vappuna mulla ei ollut hattua päässä tai simaa lasissa, mutta Suomea oli ikävä (ja pupua, joka kuoli vuosi sitten vappuna). Lohduttauduin sillä, että ei me Suomessakaan oltaisi mitään suurenmoista lasten kanssa tehty. Täällä ostettiin nyt sitten pullo skumppaa, jota ei kuitenkaan edes avattu. Oh well.

Kanaalivenemessut

Siinä se seisoskeli.