Saturday, May 30, 2015

2v-10kk-31pv & 7kk-3pv

Nyt on tainnut olla tämän blogin lyhyen historian pisin kirjotustauko! Hassua sinällään, oltiin lomalla, mutta aikaa oli vähemmän.

Pakattiin siis puoltoista viikkoa sitten kamppeemme, koko perhe, matkustettiin pelottava taksimatka (isommalle olikin tarjolla pelkkä booster seat, eli koroke, eikä mikään oikea istuin ja kuskilla oli puhelin, jota se vilkuili jatkuvasti, jalkojensa välissä koko matkan) lentokentälle ja ahtauduttiin koneeseen, jossa oli BAARI! Siis ihan oikea baaritiski, josta (business class tyypit kylläkin varmaan vain) sai alkoholipitoisia juomia!

Vajaa 8h pienemmän pomputtamista sylissä (no, nukkui se ehkä tunnin-pari), isompi katsoi Peppa Pigiä (voi kyllä, koko lennon!). Bostonissa vähän sekavina, miehen veli vastassa ja lopulta onnellisesti perillä. Jättileveä sänky, jossa yksi (1!) peitto, jonka alle kömmittiin kaikki.

Bostoniin tuli upeat kelit meidän mukana. Hellettä ja aurinkoa koko viikko. Oon istunut paahteessa altaanreunalla (koska Amerikka, you know) ja nauranut isomman polskujen mukana. Oon uinut illan pimeydessä himmeiden valojen värittäessä väreilevää altaan pintaa. Oon imettänyt ravintolan vessassa, tehnyt temppuja trampoliinilla, saunonut ihan suomalaisessa saunassa (!), syönyt varmaan tuplasti energiatarpeeni päivittäin ja innovoinut matkalaukusta pienemmälle turvallisen päiväuni-matkasängyn. Istunut ulkona tulen äärellä lämpimässä illassa viinilasi kädessä ja keskustellut ihmiskunnan tulevaisuudesta. 

Käytiin syömässä juustokakkua Cheesecake Factoryllä. Käytiin Duck Tours ajelulla (bussi, joka on myös vene ja menee vedessä, ihan kreisiä!). Kuljeskelin ihan yksin ja kiireettä ostoskeskuksessa ja hypistelin vaatteita. Käytiin ihan ex tempore kampaajalla leikkauttamassa isomman latvat siistemmiksi. Leikittiin sisällä, leikittiin ulkona ('lähipuistossa', eli siis niiden pihalla). 

Isompi oppi sanomaan 'joo' (aikasemman 'kullä'n lisäksi) ja 'maitöö' ("my turn" suom. huom.) ja 'no no no!'. Pienempi työnteli kyljellään olevia lastenrattaita ja asteli perässä. On myös alkanut toisinaan irrottaa otteensa seisoskellessaan ja tänään taisi tököttää pystyssä ilman tukea jotain kymmenen sekuntia, kunnes laskeutui hallitun rauhallisesti istumaan.

Pierujuttujakin ollaan kuultu: isommalla on tapana kutsua karannutta ilmaa peppuröyhtäyksiksi (mun mielestä ihan akkuraattia!). Tänään myös ehdotti, että kakka leikkii siellä ja siitä kuuluu ääniä. 

Joo, hyvä reissu oli. Paitsi paluu.

Kaikki tietää kuinka paljon rakastan (not) lentämistä. No, nyt vielä vähän vähemmän. Pitkän, turbulenssisen ja epävakaan (joo, tiedän ettei turbulenssi sinällään oo mitenkään vaarallista, vain epämukavaa) oltiin laskeutumassa Heathrowlle, kun yllättäen kone kääntyikin jyrkkään nousuun (??). Vähän ajan kuluttua tuli kuulutus, josta saatiin selvää, että problem ja troubleshooting (???!!!).

Hengissä ollaan. Kului minuutti, useampikin. Kaarroksia sinne tänne ja ilmotus, että homma hoidossa, laskeudutaan.

Varmaankaan (??) ei mitään kauhean vakavaa, koska se noin nopeasti korjattiin, mutta oli muuten hikisiä ja tuskasia minuutteja odotella, sanon ma. Ja hikinen ja tuskallinen laskeutuminen, kun tokihan tämän jälkeen jäi vähän sellanen fiilis, että selvitäänköhän alas ollenkaan. Onneks ollaan taas maankamaralla. Ja kotiin tullessa mies alkoi heti katsella lippuja syyskuulle Kaliforniaan. Saas nähdä missä vaiheessa tästä on toivuttu riittävästi, että uskallan ees miettiä seuraavaa lentoa...

Kahvinkonekin niin kohtelias!

Crepesiä kaikessa rauhassa. Ah.

Juustokakun jämät. Tästä ei ikinä tuu otettua ajoissa kuvaa!

Lastenannos paikallisittain. 

Hämmästyttävää, että tramppa jaksoi lennättää noin ylös
kaiken syömisen jälkeen..

No comments:

Post a Comment