2v-11kk-2pv & 7kk-6pv

Seuraa lyhyt, mutta innokas postaus liikunnasta. Postaus on myös järjestysluvultaan 666. entry tässä blogissa. En usko, että näillä on mitään tekemistä keskenään.

Tässä miehen työpäivien (ja oman mukavuudenhaluni) venyessä aikasemmin iltaisin suorittamani puolentunnin lenkki kuntosalilla on jäänyt historiaan. Jotain on kuitenkin tehtävä, päätin, ja aloin punnertaa kotona. Enforcettamaan punnertamista laitoin lapun seinälle, että muistaisin. Ja saisin henkisen palkinnon punnerrusten lukumäärän merkitsemisestä.

Näin useamman viikon jälkeen siitä tulikin oikeastaan aika hyvä motivaatiotaulu. Jopa mies innostui tulemaan mukaan.

Lapusta näkyy ensimmäiset päivät: kymmenen punnerrusta oli ihan riittävä kertasatsi (huh kun raskasta) ja jaksoin muistin suorittaa tämän kolmesti päivässä. Mutta niin se punnerrusten lukumäärä alkoi vaan kasvaa. Nyt (jopa lomaviikon lomailun jälkeen) 80-100 punnerrusta päivässä menee ihan ok! Kuka tarvii hei kuntosalia!

Paitsi että alotin tänään uuden rutiinin: tein ekat 5 kpl punnerruksia kädet lähellä hartioita, kyynerpäät osottaen taakse, ei sivulle (hitsin raskaita mulle) ja siinä ohessa onnistuin tulehduttamaan / muljauttamaan / vammauttamaan jonkun lihaksenpään oikeesta hartiasta. Auts.

No, kävin  myös pitkästä aikaa lenkillä eilen. Tässä jetlagissa on pää ihan puurossa ja päivärytmi hukassa ja kaikki vähän plääh. Mutta siis lenkki! Ulkona! Ja oli aivan huikeeta! Tuntui melkein kuin olis lentänyt ja kaikki päänsisäiset ongelmat kutistui askel askeleelta pienemmiksi ja musiikki oli hyvää ja ilma tuntui hyvältä ja keho toimi. Siis toimi! Fiilis oli huikea. Saatan tehdä tämän joskus toistekin.

P niinkuin punnerrus. Ei niin, että seinällä olisi muita lappuja,
mutta ihan kaiken varalta, ettei vaan unohdu.