2v-11kk-4pv & 7kk-8pv

Ollaan saavutettu mahdottomalta näyttänyt tavote: lapset on jotakuinkin taas Lontoon aikavyöhykkeellä. Ihan jees, ottaen huomioon, että vajaa viikko sitten vielä herättiin kaikki kahdelta. Iltapäivällä.

Mutta puhutaanpa Lontoosta. Näin seittemän kuukautta alla, lienee hyvä tehdä tilannekatsaus. Sitä niin usein tulee kuitenkin vertailtua mikä täällä on hyvää ja mikä täällä on huonoa ja mitä kaipaan ja mikä pelottaa ja miksi haluan olla täällä ja miksi en yhtään.

No ihan ensinnäkin: tässä elämänvaiheessa elämä lienee melko samanlaista missä tahansa länsimaassa. Ajatukset pyörii sen ympärillä, että mihin puistoon mennään, mitä seuraavaksi syödään, muistiko isompi käydä pissalla, koskahan toi yks tarvii seuraavaks imettää ja moneltakos se nyt heräsikään päiväunilta. Ehtisköhän-jaksaskohan tänään lenkille.

Mutta sitten on niitä Lontoon selkeästi hyviä. HeVi-tarjonta on odotettua paljon rikkaampaa ja kauniimmin aseteltua. Farmers Market. Pikkuputiikit. Se, että täältä saa bageleita (vaikka nää on oikeasti New York -juttu). Se, että täältä saa Baileys jädeä. Se, että täällä kun etsii lähialueelta kotiin toimitettavaa ruokaa, tulee vaihtoehtoja 250 (I'm not kidding). 

Hyvin toimiva kauppojen ruokakuljetuspalvelu (kuka jaksaa ilman autoa raahata viikon ruoat kotiin?). Amazonin next day delivery. Ilmainen terveydenhuolto ja sen mukana aika hyvin toimiva auttava puhelin. Isot, hyvinhoidetut viheralueet ja puistot. Hienosti toimiva julkinen liikenne (paitsi ärsyttävät metrojen ylläpitotyöt viikonloppusin).

Neutraaleja, mutta kummastuttavia asioita on asuntojen hinnat. Siis ihanko oikeasti nää maksaa miljoona puntaa pienestä homeisesta, kosteusvaurioisesta, ahtaasta kolmiosta? But .. why??? Ja hyvänen aika, laittakaa nyt lapsille niitä kuravaatteita päälle!

Sitten on niitä ei niin hyviä puolia. Pienimmät harmit lienee vaunuilla liikkumisen hankaluus (vaikka kohtuullisen harvakseltaan vaunuilla mennäänkään). Matkat on lyhyitä, mutta hitaita (busseilla). Sää, joka oli miellyttävä talvella, mutta onkin vähän odotettua kylmempi kesällä (tänään oli kyllä tosi lämmin ja hieno ilma). Roskikset pitää ärsyttävästi kiskoa ahtaalta etupihalta parin portaan kautta kadulle, että roskamiehet ne tyhjentäisi.

Isommat harmit kiteytyy pääosin kahteen sanaan: saastainen, tautinen.

Täällä on (kuten monissa suurkaupungeissa) roskia joka puolella. Mutta siis lisäksi tuntuu, että ihmiset roskaa katuja aivan huolettomasti! Enkä muista koskaan nähneeni ketään siivoomassa. Meidän pienelle etupihalle tuuli lennättää, siis kadulta ilmeisesti, vaikka kuinka paljon millon mitäkin roskaa, mikä on sekin tosi ärsyttävää. Muovipusseja, karkkipapereita, jopa ruoantähteitä. Jee.

Lisäksi ne taudit. Tuberkuloosi, yh. Avauduinkin tästä jos kertaalleen, että tää on Euroopan tuberkuloosipääkaupunki. On kivaa, että täällä on niin avoimet ovet maahanmuuttajille, mutta sitten nää side effectit.. Ja niin, terveydenhuolto otti meihin yhteyttä, että lapsille pitäis saada meningokokki-C -rokote. Lekuri oli unohtanut mainita, että sellanenkin kuuluu ohjelmaa, kun täällä heti pian muuton jälkeen rokoteohjelmia vertailtiin.

Ja siis ei siinä mitään, nyt on aika varattu piikille. Satuin tuossa myös sitten lueskelemaan, että meningokokki-B -rokote olis tuloillaan ohjelmaan, mutta se on vielä aika uusi. Ei ollut tarkotus, mutta siinä samalla silmiin osui jonkun kertomus kuinka ystävän 15kk taapero oli sen saanut ja vaikka oli toimitettu kuumeen noustua parissa tunnissa sairaalaan, oli kuollut vuorokaudessa. Ja kivasti luin tämän juuri ennen nukkumaanmenoa. Vähän ei meinannut tulla uni silmään. Pohdiskelin myös, että en TAJUA ihmisiä, jotka _uskaltaa_ jättää rokottamatta lapsensa.

Anyway. Tiedän tiedän, todennäkösyydet jne. ja kuulemma statistiikan mukaan Lontoo ei ole juuri sen vaarallisempi lapsille kuin Suomikaan. Silti vauvan ollessa pieni ja suojeluvietin kova, mulla ei ole hirveän turvallinen FIILIS täällä, Suomi tuntuu puhtaammalta ja terveemmältä paikalta. Tuntuu, että siellä ei tuberkuloosit ja meningokokit kurki nurkan takana ja vaan oota saavansa iskeä hampaansa mun pieniin. En muista isomman vauva-aikana ikinä pelänneeni, että jostain nyt tarttuu jotain vakavaa tautia. 

Varmaan Kaliforniassa tulee sitten omat tuskansa, siellähän on mm. hyttysiä, jotka levittää länsi-niilin virusta ja muuta mukavaa. Tuberkuloosia ei tarvi pelätä onneks kuitenkaan. Kuitenkin mä tunnen pientä helpotusta, että lähtölaskenta on alkanut. Kesäkuu täällä, heinäkuu isoksi osaksi Suomessa, elokuu ja syyskuun alkupuoli täällä ja sit voidaankin näiltä näkymin kirjottaa heippalappu Lontoolle.

Pienempi syö kuivaa lehteä ja isompi
värittää pihaliidulla sormiaan.