Monen monta yötä liian vähillä unilla - pääosin kyllä omaa syytä (kun en maaaalta mennä nukkumaan kun kato nyt löysin just mun vanhoja blogientryjä vuodelta 2001 ja itseäni kohtaan tuntema myötähäpeä upotti mun sohvan syövereihin enkä pysty kääntämään katsettani pois vaikka pahaa tekee tai kun inspiroiduin JUST NYT suunnittelemaan isomman synttäreitä).
No vähän kyllä pienempikin on osansa antanut heräilemällä alkuillasta useampia kertoja aina välillä (jollon ne Omat Tärkeät jää kesken) ja yleensä aina aamusin heräämällä kuudelta ja tarviimalla pienen jumppapallotuokion tsemppaamaan vielä yhdelle unisyklille.
Se on sitten tarkottanut sitä, että univajeessani oon herkistynyt kyyneliin mm. vastasyntyneen vauvan ajattelusta ja yhden äidin aivan fantastisen upean kärsivällisestä suhtautumisesta lapseen, jota pelotti mennä leikkimään muiden lasten joukkoon (aikani nieleskeltyäni ja itseäni keräiltyäni kävin kertomassa sille äidille miten upeasti se lapseensa kanssa toimii).
Oon toisaalta myös kokenut aivan hämmästyttäviä turhautumisia siitä, että tukka ei mene niinkun haluisin ja että en löydä yhden pelin save filejä (MISSÄ NE VOI OLLA?!!). Myöskin tossa perjantaina lasten (molempien!) nukahtaminen oli sen verran työlästä (ilman mitään erityistä syytä, joskus uni vaan ei tule), että mielessäni heittelin kiukuspäissäni lautasia seinälle ja potkin tyhjiä pahvilaatikoita. Kun olisin vaan halunnut lösähtää rauhassa sohvalle etsimään sitä pirun piiloutunutta save fileä.
Jälkikasvun ollessa unilla uhosin lopulta miehelle, että sunnuntaina herään, syön aamupalan ja häivyn. Palaan sitten kun lapset on illalla nukkumassa. Meen vaikka seisomaan yksin päälleni Starbucksiin.
No enhän mä nyt oikeasti sellasta, pienempi kaipaa äitiä illalla ja lisäksi meidän molempien etu on imetys jossain vaiheessa päivää. Tulin nyt sitten lopulta läppärin kanssa läheiseen jätskibaariin syömään jädeä, bloggaamaan rauhassa, pelaamaan videopeliä (sitä hemmetin fileä ei löytynyt) ja tekemään muita olennaisia Tärkeitä Asioita. Tästä voin nopeesti käydä kotona tyhjentämässä maitovaraston ja kadota taas pariksi tunniksi. Olin suunnitellu pitkää, puolentoistatunnin lenkkeilyäkin tälle päivälle, mutta jotenkaan en usko sen olevan toivomusten mukanen miellyttävä kokemus päivä(sokeri)kännien jälkeen.
Täällä nyt kuitenkin ollaan. Piti kirjottaa katsaus pienemmän elämään, mutta tästä tulikin katsaus omaan elämään. Ens kerralla, kulta. Nyt olikin mun vuoro. Sit voisinkin alkaa vähän vilkuilla minkälaisia kämppiä Silicon Valleyssa olis tarjolla.
 |
| Joku oli ystävällisesti jättänyt biojäteroskansa meidän portin eteen kadulle. Mutta hei! Ei sentään pihan puolelle! |
No comments:
Post a Comment