2v-11kk-8pv & 7kk-12pv

Tosta meidän isommasta - no ihan ensinnäkin onpas se iso! Kohta kolme ja kokoajan vaan kasvaa. Tuntuu, että ihan lyhyessä ajassa se on kasvanut yhtäkkiä noin kilometrin (1 km) itseluottamusta ja hypännyt kaikenlaisissa asioissa eteenpäin ja onkin vaikka kuinka iso pieni.

Konkreettisia taitoharppauksia on tapahtunut mm. baletissa. Siinä, missä se aikasemmin puolet ajasta puuhasteli omiaan (kuten muutkin lapset) ja puolet ajasta saattoi seurata opetusta, nyt yhtäkkiä se tekeekin kaiken mitä ohjataan - ja vielä varsin taitavasti! Opettaja hämmästeli viime tunnin päätteeksi, miten se oli osannut yhtäkkiä tehdä (tanssi jargon -alert) plién ykkösessä, hypätä ja palata ykköseen. Kuulemma osa viisivuotiaistakaan ei vielä onnistu.

Voi olla kyllä, että myyrän (se unilelu-käsinukke) länsäolo ja esimerkki (voi kyllä, siellä minä, käsi myyrän hanurissa, pistin myyrän balleroimaan) innoitti kanssa parempiin suorituksiin.

Lisäksi yhtäkkiä on alkanut pulpahdella englanninkielisiä sanoja. Bubbles. One. Milk, liit (please). Äiti! Pienempi sanoi kau! Kau, niinkuin lehmä! Vielä voidaan kuitenkin (kai) puhua ice creamistä ilman, että se yhdistää.

On alkanut puolustaa itseään toisten lasten edessä (!), eikä anna muiden viedä lelua. Sanoo tiukasti 'nou nou nou', jos joku yrittää ottaa lelun ja rutistaa tiukasti kiinni. Tämä varsinkin on aivan uusi itseluottamuksen piirre.

Rakastan miten se rakastaa verbaalihuumoria. Vetäsi päikkärit tänään kesken illan ja heräsi vähän väsyneenä ja harmissaan kesken unien. Otin syliin ja huomasin, että sillä oli hikka. Totesin, että jos puuta naputtavalla linnulla olisi hikka, se olisi tikkahikka. Suupielet kääntyy ylöspäin. Jatkoin pohdiskelua, että jos kala söisi, niin se söisi kalapalaa. Tirskahdus. Ja jos kukaan ei näkisi, niin se söisi salakalapalaa. Kikatusta. Ja jos se olisi tosi iso kala, niin se söisi valaskalasalapalaa. Heräämisen harmistus poissa.

Pienempikin saa osansa tästä: isompi on aivan yhtäkkiä alkanut kiinnittää tosi paljon huomiota pienempään. Kiskoo sitä syliinsä (tämä on ennenkuulumatonta), leikkii row row row your boat, pitää kiinni käsistä, että pienempi saa tukea seisomiseen, kutittaa ja koittaa saada nauramaan. Ja hei, pienempi on aika kiitollinen yleisö ja nauraa helposti. 

Isompi totesi tossa yks päivä, että sitten kun pienempi kasvaa, meillä ei enää olekaan vauvaa. Ei niin, vastasin sille. Sitten pitää tehdä uusi vauva! Heh, no en nyt oikein usk... Sitten meitä olisi kolme. Hetkinen, sä osaat laskea yhteenlaskuja?

Yönälkä yllättää vieläkin välillä. Tarjosin edelliseen yönälkään tomaatteja (inhokki). Urheasti kuitenkin otti palasen, nieli hitaasti ja kuiskasi (voin vain kuvitella vedet silmissä): nam.

Jätskin makuun se on päässyt, vaikka kuinka olin tiukkismutsi ekat vuodet. Ostettiin eilen mehujäät matkalla puistoon ja kova harmistus iski jäden loppuessa. Harmistusta jatkui ja jatkui ja jatkui, kunnes lopulta kerroin lapselle, että on ok harmittaa, mutta voisiko vähentää valittamista, kun saa pian muutkin harmistumaan.

Myöhemmin illalla oltiin syöty puisto-picnic yhdessä näistä Lontoon jättimäisistä puistoista ja vieressä soitteli jädeauto (niitä on täällä joka nurkalla). Sanoin, että voisin hakea meille vielä jädeä tuolta, mutta sovitaanko, ettei valiteta ihan niin kauaa, jos harmistus tulee jäden loppuessa. Isompi nyökytteli kiivaasti päätään: En valita! Valitan vähän, mutten paljoa!

Asioiden kanssa keskusteleminen on kanssa nyt pinnalla. Isompi rakastaa leikkiä leikkejä, joissa se 'juttelee' millon minkäkin kanssa. Mitä myyrä nyt sanoo? Mitä puisto nyt sanoo? Mitä pöytä nyt sanoo? Mitä kengät nyt sanoo?

Esim. puisto saattaisi sanoa (yllättävän samanlaisella äänellä kuin äidillä), että 'Hei isompi! Minä olen täällä ja minulla on täällä liukumäki! Onpas hauskaa että tulet minun luo leikkimään!' johon isompi vastaisi something along the lines of: Me tullaan me sinne, mutta ensin haetaan vettä. Odota puisto siellä, me tullaan me ihan kohta.

Joo, on se kyllä ihan mahtava tyyppi. Seuravaaksi kerronkin sitten miten mahtava tyyppi toi meidän pienempi on!

Ps. Tänään olis ollut maamon synttärit. Tehtiin kuitenkin kortti (päätin ettei se ole creepyä, vaan pitää muiston maamosta yllä) ja kirjotin mutsille kirjeen. Mulla on sitä ikävä.